Maanantaita...

Muistan hyvällä... ap

Luulin siis että palaat entisesi luo ja ehkä palaatkin, en tiedä...ap

Se olisikin ollut liian hyvää ollakseen totta...ap

Aloittaja parempi muistaa hyvällä, kuin pahalla. Vaikka pakkanen koittelee, sydämeni tuntee edelleen lämpöä häntä kohtaa. Onhan se tuntenut jo monia vuosia, mksi se olisi nyt niin. Minua ei harmita hänessä mikään, eikä tunnu nololta kirjoittaa hänelle näin. Enemmän olisi noloa jos ei ikinä tuntisi mitään, silloinhan ihminen ei ole enää elossa. En, tiedä aloittaja kenelle kirjoitat, kun en tunne sinua. Ei, minua ole mieltäni rassannut kertaakaan tuoda omat tunteeni julki. Jos, tuntisin vihaa ja katkeruutta, toisin niitä julki illasta toiseen, sehän vasta olisi noloa ja älytöntä. Miksi en toisi julki hänelle, joka on eniten viipynyt sydämessäni ikinä? Antanut parasta A luokkaa olevat tunteet häneen, mitä olen koskaan kenessäkään kokenut. Saahan tunteet tuoda julki kun ne on hyviä tunteita, ei mitään haukkumisia. Monesti ihmiset pettyvät jos joku ei vastaa omiin tunteisiin, se on varmaan tyypillinen reaktio ihmismielessä. Oma mieli ei toimi enää noin. en tiedä onko kysymys että omat psykososiaaliset taidot on harjaantuneet. Kun, on ollut vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa niin paljon. Ehkä omien tunteiden tuominen esille ja toisen ihmisen tietoon, on merkki siitä että toinen on tärkeä ihminen. Joka ansaitsee tulla Rakastetuksi. Ja, on osoitus toiselle ihmiselle että on joku ihminen jolle hän on arvokas. Vaikka maailma raatelee, tietää että on joku joka osaa Rakastaa pyyteettömästi. Eli, ei tarvitse aina oottaa vastarakkautta.

Ehkä olis kannattanut ihan hänen kanssa jutella, eikä päätellä itsekseen asioita.

Näinhän se on... ap