Toivotonta

Ajattelin niin, että maailmasta ei löydy toista samanlaista naista. Eikä varmasti löydykään. Sellainen tosi kaunis, mukava ja ystävällinen, millaisena muistan hänet. Ymmärtäväinen ja tosi kohtelias myös. Eniten tykkäsin hänen asenteestaan ja huumoristaan.

Tunne hieman jopa järkytti, kun ei ole ikinä kokenut mitään vastaavaa. Yritti aluksi olla vain huomaamaton ja piilotella.

Ei lohduta omaisuus tai muut asiat, jos merkityksen tunteen saa jostain ihan muusta.

Olen kuitenkin kiitollinen, että selvisin ehjänä.

Kun tekee päätöksen, että ei halua palata tuntuu helpottavalta siinä hetkessä. Tuntui järkevältä ajaa humalassa tolppaa päin ja kokeilla vielä sen jälkeen imeä kaksi pientä säiliötä heliumia hotellissa, kun ei eka kerta onnistunut. Tunsin, kun korvissa alkoi soimaan ja näkö alkoi hämärtyä. Ihmettelin, kun ei toisenkaan purkin jälkeen lopulta tapahtunut mitään. Sitten yritin painaa päätä tyynyyn ja kitua siinä loppuun saakka. Kaula vain turposi.

Luulin todella, että menettäisin siinä henkeni.

Olen nuori ja tyhmä. Tällaisia ratkaisuja ei kenenkään pitäisi tehdä varsinkaan tässä iässä.

-V 19v