Ne hetket kun

En mä tiedostanut sitä silloin koskaan. Kiinnitin vaan sinuun huomiota, kaikkiin sun tuntemuksiisi. Ja olit kauneinta mitä olen nähnyt. Mut kaikki ynnääntyi tavallaan itellenikin kuu sanoin että tuntuu että ollaan just nähty .

Ne hetket kun en tiennyt….kaikki on nyt toisin !

Riittävän kauan!

Mä haluun kuulla vastauksen tähän samaan, mietin tänään ihan samaa…

Kerran pyöräilin sun edellä. Silloinkin mun mieleen jäi tervehtimiset sun ilmeet ennen jälkeen kaikki niinkuin olisin elänyt sun kanssa samaa fiilistä.

Tajusin ihastuneeni noin parin kuukauden päästä ensitapaamisesta. Peruuttamattomasti olin retkahtanut siitä muutama kuukausi eteenpäin, talvella. Sillä tiellä edelleen... 💔

Ei minulle. En tiedä mitä olen tehnyt sinulle.

Ihan liian kauan mut tee mitä haluat.

Alusta alkaen sillä sydämen asioissa ei voi koskaan olla aivan varma onko rohkea vai hullu, ja siksi on oltava valmis olemaan molempia milloin tahansa.

Tiesin, mutta nyt ei tarvitse enään, onneksi.

Tiesin alusta asti, että joskus vielä tulee hetki, että mä teen jotain. En tiennyt mitä, enkä halunnutkaan tietää. Enkä ajatella siitä eteenpäin. Ehkä olisi kannattanut ajatella. Vai mitä sinä ajattelet?
Hyvää yötä.

Aloitin toki kuten sinäkin, hieromalla unta silmistäni. Sillä hämmentyneisyydestä oli tullut oletustilani. Okei no, hieno, pysyvä asuinsija tarkemmin ajatellen , katsella taianomaista panoraamaa jossa luisuu nautinnottomaan taipumiseen olosuhteiden pienille houkutuksille. Tavallisempi kadotuksen historia kai kuin mikään yksittäinen merkittävä päätös. Mitä tulee meihin, vielä on tyhjiä kohtia, joita täyttää onnellisella varmuudella. Kaksi jotka hitaasti muuttumassa marmoriksi toistensa läsnäollessa.

Toivottavasti puhut nämä asiat suoraan oikeassa elämässä sen ihmisen kanssa. Ole avoin ja suora.

Eli kerro mahdollisimman selkeästi asiasi. Ja erityisesti, kuule mitä tpinen vastaa.