Henkilön kanssa ketä et ole arvostanut missään vaiheessa. Mies on varahenkilö sinulle. Yhdessäolo, seksi, yhteiset ajatukset, yhteiset kiinnostuksen kohteet, yhteiset harrastukset ja kaikki. Mikään ei ole hyvää. Läheisriippuvaisena tarvitset vain jonkun vierellesi. Kaipaat niitä yhteisiä hetkiämme. Vertaat aina niitä nykyiseen. Mieti kuitenkin miksi meidän yhteinen matkamme päättyi. Mitättömiin asioihin. Et uskonut minua, kun kerroin mikä on minulle tärkeää suhteessa. Rakastin kyllä sinua, kanssasi oli hyvä olla ja tehdä. Kyllä joskus ajattelen mitä sinulle kuuluu miettien mistä luovuit ja minkä tähden. Olen varma, että.sinäkin ajattelet. Toukokuukin lähenee.
Mille tuntuu olla väärässä suhteessa?
Anonyymi-ap
24528
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Meitä on moneen junaan. Itse en koskaan lähtisi parisuhteeseen miehen kanssa, jota en arvosta. Yksin on parempi olla.
Minä sen sijaan rakastin eksääni valtavasti aikani. Salamana rakastuttiin ja rakastuin siitä eteenpäin noin nelisen vuotta ihan uunona! Kunnes sitten elämässä tapahtui asioita ja vuosi vuodelta huomasin olevani yksin. Ei ollut kommunikointia ei huumoria ei mitään siitä jälellä mikä oli alussa se juttu. Pelkkää selviytymistä ja sättimistä. S.ksiä meillä oli kuitenkin loppuun asti. Ehkä se piti meidät yhdessä niinkin monta vuotta vaikka meni huonosti. Jätin mieheni ja sekosin toisesta. Oikestaan jopa jätin koska oli jo tunteita toista kohtaan kun meni silloin niin huonosti. Karma kosti ja se keheeb ihastuin vihasi minua. Sain myös lapio kaupalla kurapskaa päälle. Parisuhde ajatelmat ovat olleet todellakin jäähyllä jo pidemmän aikaa. Nyt alkaa tuntumaan että haluaisin löytää miehen. Se vaan pitäisi tuntua tiku taku keissiltä eli miehen tulee ymmärtää sekavaa maailmaani kaksijakoisena pipopäänä. Se tulee olemaan voitto kun tämmöiseen mieheen joskus ehkä tutustun rakastun ja muuta
Kulli
Pillu
Tissi
Kadun loppuelämäni, että pilasin itse suhteen mieheen, joka näytti minulle mitä on rakkaus, hellyys, toisen huomiointi ja huomaavaisuus, mitä on huumorintaju, seksi, samalla aaltopituudella olo ja paljon muuta. Kadun sitä ja muistelen sitä miettien mitä maailma olisi meille antanut. En saa enää ikinä samaa nykyisen kumppani kanssa.
Voi sinua pikku narsistia. Et edes tiedä mitä on rakkaus ja arvostus.
Haluatko avata hiukan lisää, että miten tällä kertaa yritit ymmärtää tämän palstaäijän varsin epäkoherentin öö katsauksen?
Noh aloittaja selvästi narsisti joka halveksii toista ihmistä avoimesti omien luulojen perustella. Luultavasti ne eivät ole luuloja vaan hänen käsitys ihmissuhteista että niitä muodostetaan vain sen takia että voisi hyötyä niistä jotain. Eli niinkuin hän itse tekee. Ihminen joka rakastanut ja arvostanut ei koskaan kirjoittaisi tuollaista.
Heh heh luulottele sinä noin vain. Aloittaja puhuu niinkuin tuntee ja asiat on.
Niin kyllä narsistit osaa puhua varsinkin toisten puolesta ja tuntea en ole sitä kieltänyt. Siihen on varmaan syy miksi hän ei kanssasi ole. Se löytyy kun vilkaiset peiliin.
Kirjoitan nyt sinulle kuin olisit kaivattuni jos hän nyt sattuu noin kieroutuneesti ajattelemaan. Juu rakastin sinua. Meistä olisi voinut tulla jotain hyvää ja kaunista. Mutta et ollut valmis. Ensinnäkin se olit sinä joka heitti kaiken hukkaan. Olit niin saatnan rakastunut minuun. Ettet kestänyt kun aloin lipua pois. Päätit näpäyttää minua. Noh et onnistukaan saamaan minua enää takaisin vaikka niin luulit. Sinulle oli tärkeämpää mitä muut ajattelevat kuin minä jäin kaikessa aina varjoon. Et missään vaiheessa osoittanut minulle että olisin jotain tärkeämpää sinulle. Nyt sinua harmittaa kun löysin ihmisen joka oli arvostuksen arvoinen etkä se ollut sinä. Olet mustasukkainen. Olen ollut aikoinaan pitempiä aikoja sinkku kuin sinä ilmeisesti ikinä. Asunut yksin. En harrasta irtosuhteita ja eikä minulla olisi mitään ongelmaa olla sinkkuna nytkään eli se siitä läheisriippuvuudesta.
Oletko aloittajamies? Ap. on mies.
Tekstisi on epäjohdonmukainen. Toisaalta kirjoitat, että olet löytänyt "jonkun ihmisen" eli kumppanin ja sen jälkeen kirjoitat, että "minulla ei ole ongelmia olla nytkään sinkkuna"
Öööö, mitä tarkalleen kirjoitat?
*sivusta
Et osaa lukea luehan tuo teksi ajatuksella uudestaan. En ole aloittaja.
En kaipaa sinua.
Sehän hyvä sitten 😊
Elämä ei koskaan mene niinkuin toivoisi. Lähtövaihekin oli vaikea. Toki eihän se huono asia ole, oppii näkemään asioita laajemmin ja ymmärtämään muita ihmisiä. Onneksi ei minusta tullut nuorisohuligaania eikä päihdekäyttäjää, minkä todennäköisyys olisi korkea. Altistavia tekijöitä oli useampi, kun olen ottanut selvää. Hyvin kulisseja pidetään pystyssä.
Siitäkin huolimatta en ole mitään muuta kuin yrittänyt ammatteja, töitä, parisuhteita....jne. En ole vielä löytänyt henkistä kotia.
Tiedän, että ns. "terapiasuhteeni" ei ole "aito parisuhde" ja minua ahdistaa, jos mies paljastaa kaiken. Ja totta, olen läheisriippuvainen.
Edelleen...ei ole toista kun en halua kuin P- miehen. Olen ollut tarkoituksella sinkkuna jo 2,5 vuotta.
Mn tumma
Jotenkin tulee narsistinen viritys tästä.
Onneksi ei koske mua, koska olen iloisesti sinkku, eikä vika eksäkään ollut narsisti vaan juoppo.
Olet itsekäs. Mies olisi voinut löytää oikeaa rakkautta, jos sinä et olisi tuhonnut hänen mahdollisuuttaan siihen
Valehtelemalla voi menettää paljon. Pienilläkin valheilla.
Aika paljon tulkintoja jostain toisen ihmisen tunnemaailmasta ja kokemuksista. Kuinka paljon olette keskustelleet? Jos hän on vaikka kertonut jotain muutamilla lauseilla, sehän on harvoin koko totuus. Moni ei edes osaa sanallistaa, tai tunnistaa kaikkia puolia mitä itse kokee (ja niitä voi käsittää pikkuhiljaa, oikoa vääriä..). Sinulla voi olla kovin kapea kuva tilanteesta, en tiedä.
Voitko esimerkiksi sanoa puhtaasti läheisriippuvaiseksi? Ehkä hänellä on kuitenkin joku aito, iso tuntemus/kokemus jostain hyvästä, vaikka olisi myös eroja ja etäisyyttä, huonoa mieltäkin kyseisen miehen kanssa? Toki niissäkin tilanteissa olisi varmaan punnittava, mikä on lopulta hyvästä ettei jää ikuisesti odottamaan rauhaa. Tärkeintä on, että tuo nainen itse tietää mitä tuntee ja miten sitten toimii, eli kai se on tunteen ja järjen sopusoinnun tarkastelua.
Miten selvästi kerroit tuntemuksesi häntä kohtaan? Miten selvästi hän kertoi omansa? Miksi pienet asiat olivat niin merkittäviä, vai oliko juurisyy joku aivan muu?