Meillä on 12-viikoinen snautserin tyttöpentu. Pentu on muuten oikein mukava, mutta toisten koirien kohtaaminen on ongelmallista. Pentu nimittäin murisee ja haukkuu niskakarvat pystyssä, kun havaitsee toisen koiran. Murina ja haukku kyllä loppuu aikanaan kunhan pentu pääsee lähemmin tutustumaan toisiin koiriin, mutta ensireaktio on siis aina tuo sama. Tosin vielä leikkiessäänkin pennulla on tapana ottaa kuppaniaan kurkusta kiinni ja aloittaa tasainen murina.
Olenko siis onnistunut saamaan valmiiksi äkäisen koiranpennun vai mistä tämä johtuu? Huonoja kokemuksia pennulla ei käsittääkseni toisista koirista ole. Mikä olisi hyvä konsti opettaa koiraa tutustumaan nätisti toisiin koiriin? Pitääkö moisesta käytöksestä huolestua vai voiko sen laittaa nuoruuden ja pelon piikkiin?
Olenko siis onnistunut saamaan valmiiksi äkäisen koiranpennun vai mistä tämä johtuu? Huonoja kokemuksia pennulla ei käsittääkseni toisista koirista ole. Mikä olisi hyvä konsti opettaa koiraa tutustumaan nätisti toisiin koiriin? Pitääkö moisesta käytöksestä huolestua vai voiko sen laittaa nuoruuden ja pelon piikkiin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pentusi on epävarma siitä, miten toisia koiria kohdatessa pitäisi toimia ja puolustautuu. Se ei ehkä luota kykyysi johtajana pitää se turvassa ja aloittaa siksi rähinän jo varmuuden vuoksi. Sen mielestä hyökkäys on paras puolustus. Koska se kuitenkin on pentu, se ei uhittele aikuisille koirille lähempää.
Jos et tee asialle mitään, käsissäsi on pahimassa tapauksessa tulevaisuuden remmirähisijä. Yritä sen sijaan varmistaa, että koirasi saa ainoastaan hyviä ja hallittuja kontakteja ja anna sen huomata että sinä huolehdit ulkomaailmasta sen puolesta. Kun pentu huomaa (jä tähän voi mennä aikaa), että sen ei tarvitse vilkuilla olkansa yli ja puolustaa teitä koko maailmaa vastaan, se voi hellittää ja keskittyä nauttimaan elämästä.
Leikkikaverien kesken painiessa kisaillaan myös hierarkiasta. Kun pentusi murisee leikkikaverilleen, se kertoo olevansa ylempänä arvojärjestyksessä. Joillakin koirilla murina ja kurkusta riepottaminen voi tosin kuulua leikkityyliinkin eikä se välttämättä tarkoita mitään.
Älä huoli, valmiiksi äkäisiä pentuja ei ole olemassakaan. Koirallasi on selvästi temperamenttia, mutta se on vielä epävarma kyvystäsi suojella sitä. Sinun asemassasi en pyrkisi tutustuttamaan koiraani kuin muutamaan tarkoin valittuun koirakaveriin, jotka edustaisivat mahdollisimman montaa ulkonäköä ja rotupiirrettä. Sille riittää että se saa hyviä kokemuksia muutamasta erilaisesta koirasta. Ota sen sijaan pentu mukaasi missä kuljetkin, kaupungille, bussiin tms. niin se oppii luottamaan sinuun erilaisissa tilanteissa.
Itse opetin koiralleni että säännönmukaisesti lenkillä muut koiran ohitetaan, mutta luvan kanssa niitä saa mennä tervehtimään. En myöskään ole päästänyt muita koiria omani iholle asti, vaan eleettömästi vaihtanut toiselle puolelle jalkakäytävää tms. niin että ohitus sujuu sulavammin. Tarkkaile ohitustilanteissa omaa käyttäytymistäsi, pienikin hermostumisen merkki, hihnan kiristyminen tai äänen nouseminen voi koiralle viestiä että tilanne on sinustakin pelottava ja lisää pennun epävarmuutta.
Kaikki tavat eivät sovi kaikille koirille eivätkä kaikille omistajille. Hyviä vinkkejä löytyy muun muassa kumikanasta http://www.kumikana.org/koulutus/sosiaali.htm ja http://www.kumikana.org/koulutus/rayhaaminen.htm
Onnea matkaan!
Epävarmuudesta tuossa varmaankin on kyse. Olen kyllä vienyt pentua mukanani mahdollisimman paljon uusiin paikkoihin. Niissä pentu käyttäytyykin yleensä hyvin, eteenkin jos saa olla sylissäni.
Mitä sitten käytännössä kanattaisi tehdä? Yritänkö rauhoitella pentua vai pitäisikö sitä kieltää? Olen kokeillut pennun huomion siirtämistä nameilla toisaalle sekä rauhoittelua siten, että otan pennun jalkojeni väliin ja puhun sille tasaisella äänellä. Näistä jälkimmäinen on minusta ollut tehokkaampi vaihtoehto, mutta kannattaako sitä käyttää? Pentu kyllä rauhoittuua aikansa ärhenneltyään, mutta ensimmäinen reaktio on aina rähinä.
Miten yleistä tällainen rähinä pennuilla on? Itse kuvittelin, että pentu yrittäisi lähestyä muita koiria mahdollisimman sopuisasti, vaan päinvastoin näyttää toimivan;(.
kannata sitä sylissä tutustuttaa noihin "vaarallisiin" asioihin,sillä saat vain epävarmuutta siihen.
Kun se pelkää ja murisee/haukkuu vieraille jutuille niin pysähdy siihen,kyykisty vaikka itse.Älä paijaa sitä koska se yhdistää sen helposti kiitokseksi mörön karkoittamisesta.
Pysyt paikallasi ja niitänäitä puhut koiralle ihan tavallisella äänellä.Älä käytä Hyvä-sanaa.se on kehu jota ei saa pelottaviin juttuihin yhdistää.
Kun tottuu kauempaa niihin outoihin juttuihin niin askel,kaksi lähemmäs ja pikkuhiljaa pelko kaikkoaa.Et vie väkisin,etkä kanna sitä siihen vaan vaikka sun jalkojesi takaa luuraten itse tutustuu asiaan.
Jos sille namia annat tuossa tilanteessa niin palkitset sen ei-toivottavasta käytöksestä.
Sun ei tarvitse koskettaa pentuun,silitellä ym.vaan olet rauhallisesti paikallasi että pentu huomaa ettet sinäkään pelkää.Jos sitä kauheasti rauhoitelet niin olettaa että TÄYTYY OLLA vaarallista jos sinäkin hötkyilet.
Seuraavalla kerralla toimitaan sitten kohtaamisessa noin. Minun on tosin turha odottaa, että koira tulisi jalkojeni takaa hissukseen tutustumaan uusiin koiriin, se nimittäin menee terhakkana räyhäten eteenpäin. Suurin osa koirani käytöksestä johtuu varmasti pelosta, mutta väittäisin, että sen luonteestakin löytyy napakkuutta, mikäli nyt noin pienen pennun luonnetta voi täydellisesti arvioida (nyt 13 viikkoa).
joka nyt alkaa kyllä jo hieman laantua. Kääpiöpinserimme ensin haukkui ja murisi, samalla kyllä häntäkin heiluu. Mutta muutamien hyvien kokemusten jälkeen käytös on kyllä hieman rauhoittunut. Koira on nyt 5 kk ja pääsemme vieraiden ihmisten ja koirien ohi melko mukavasti. Varsinkin vesisuihkun uhalla, siis pieni vesisuihkupullo kädessä (joku on ostanut apteekista, minulla on karkkikaupasta saatu...) , ei tarvi nykyään enää edes käyttää, pelkkä vilauttaminen riittää ja nykyään sanon " ohi " ja jos kaikki menee hyvin annan kiitosta kehumalla . Mutta alussa yritimme katsella vastaantulevia koiria vähän kauempaa, yritin kiinnittää koirani huomion edes hetkeksi itseeni ja silloiin sanoin ohi. Sitä ainakin 10 x. Sitten emme enää pysähtyneet vaan kehoitin koiraa jatkamaan kävelyä ja jos matka jatkui haukkumatta hoin sanaa ohi , jos haukahti sanoin ei, joskus ruiskasin vettä samalla. Ja kun oltiin päästy ohi kiitin taas kehulla tai makupalalla. Näin on jatkettu ja välillä menee hienosti ja välillä lähtisi taas vaikkalinja-auton perään haukkuen. Nykyään varoitan jo etukäteen, kun näen että koira on havainnut vastaantulijan ja olo jännittyy niin sanon ohi, ehkä muutamaankin kertaan. Tämä on auttanut meillä.
Juuri noin meidänkin pentu käyttäytyy. Jotenkin tuntuu, että sillä on koirankieli vielä hakusessa, nimittäin murinasta ja haukusta huolimatta se haluaa kovasti mennä tervehtimään, ja tähän saakkaa vapaana tehdyt tervehtimiset ovat sujuneetkin hyvin.
Olen itsekin alkanut kieltämään koiraa, kun se murisee ja haukkuu. Taidanpa ottaa vielä vesipullonkin mukaan lenkille seuraavalla kerralla. Aikaisemmin yritin vain rauhoitella pentua, mutta nykyään myöskin kiellän sitä kun ärhennellään ja se tuntuu tehoavan paremmin.
Kiitos neuvoista!