Mikä on tämä agressiivinen vesieliö? Pidimme 6-vuotiaan poikani kanssa katiskaa suomaastoon kaivetussa altaassa Keski-Suomessa? Poikani nosti katiskaa narusta ja sai ihollensa useisiin kohtiin n. 1 cm mittaisia muutaman millimetrin paksuisia tummia toukkia tai matoja, jotka näyttivät yrittävän mennä ihon sisään. Poikani säikähti valtavasti. Eliöt olivat ihossa kiinni tosi lujasti ja sain ne irti vain nitistämällä ne sormien välissä. Ihoon jäi punaisia jälkiä.
Mikä vesieliö?
Jaska
65853
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Radion Luontoillassa asiantuntijat väitti, että Suomessa ei olisi ihoon porautuvia toukkia syyhypunkkia lukuunottamatta (ja se o paljon pienemi kuin nuo teidän otuksenne). Olisivat varmaan kiinnostuneita näytteestä. Ota muutama toukka kiinni, pistä pikku pulloon, tenttua päälle ja lähetä Luontoiltaan tai jonnekin eläintieteenlaitokselle tutkittavaksi. Osoitteet saat YLE:n ja yliopistojen nettisivuilta.
Luultavasti ne olivat jotain kalajuotikkaita. Ovatko tuttuja otuksia? Oliko niillä imukupi molemmissa päissä ja liikkuvatko ne mittarimadon tapaan? Oliko niitä kiinni kalojen kyljissä? Niitä on joskus aika paljon just matalissa ja lämpimissä vesissä. Yksittäisissä kaloissa voi olla jopa kymmeniä kiinni. Samaten vesikasveissa ja risuissa on niitä kyttäilemässä ohi meneviä kaloja.
Kyllä kalajuotikas ihoon imeytyy kiinni, mutta ei ne omien kokemuteni mukaan mene ihon sisään eivätkä saa aikaseksi reikää tai edes jälkiä ihoon. Olisiko poikasi ollut allerginen niiden eritteille ja siksi ihoon jäi punaisia pisteitä...
Sitte on myös sellasia litteitä pajunlehden mallisia otuksia, jotka liimautuu koko alapinnastaan kalaan tai vesilinnun höyheniin (luultavasti ne vaihtavat vesistöä vesilintujen mukana). Nekin on noin sentin mittaisia ja puolen levyisiä, mutta vain millin paksuisia vihreitä tai ruskeita). Ne tarttuu aika lujaan ihoon, mutta ei nekään ihoa vahingoita. Nimeä en tiedä, ehkä nekin on jonkin sortin juotikkaita, mutta liikkuvat kyllä eri tavalla kuin tavanomaiset kalajuotikkaat, joilla on imukuppi molemmissa päissä. Juotikas myös ui kiemurtelemalla, mutta nää vaipuu muistaakseni paljun pohjalle kun ne irrottaa kalasta.
Minuunkin tarttui joskus pienenä kaislikosta sellainen pieni, musta ja tiukassa oleva limainen ötökkä(mato) jalkaan kiinni kun olin uimassa. Luulin että se on iilimato joka imee verta, paniikkihan siitä tuli. Jälkeenpäin sain tietää, että ei Suomessa taida olla kuin yksi verta imevä iilimato(tai miksikä sitä nyt kutsutaankaan). Järvi, josta sen sain oli matala ja rehevä.
Myöhemmin kovana onkijana olen tavannut ko. mustaa "imukuppia" mm. useissa lahnoissa. Eli se on ilmeisesti joku kalojen loinen, mikä ei ihmisille tee mitään, eikä todellakaan yritä ihmisen ihon läpi :) Siis harmiton otus, vaikkakin vähän inhottava.
Verijuotikasta (iilimato), joka on ainoa ihmisestä vertaimevä juotikas Suomessa, (joka sekään ei mene ihon sisään) tavataan nykyään tiettävästi vain Ahvenanmaalla (sielläkin harvinaisena). Aiemmmin (1800 luvulla) sitä oli siellä täällä Savon korkeudelle asti. Verijuotikas on iso, kymmensentinen. Se tais harvinaistua osittain sen vuoksi, että sitä pyyydystettiin apteekkeihin, joilla oli velvoite pitää niitä myynnissä kokoajan tietty määrä. Tarve oli niin suuri, että lisää piti tuoda Venäjältä. Hyvä tienesti pikkupojille, niistä maksettiin aika hyvin. Samankokoinen on hevosjuotikas, mutta se ei ime ihmisestä verta.
Nykyäänhän iilimatoja ja kärpäsen toukkia ollaan taas ottamassa sairaalakäyttöön. Venäjällä iilimatoja lienee käytetty näihin päiviin asti (imetetään verta tulehtuneista kohdista, jolloin niiden erittämä hyytymistä estävä ja mahdollisesti bakteereja tappava sylki auttaa tulehduksen hoidossa. Kärpäsentoukat taas syö tulehtuneen kudoksen mutta jättää terveen kudoksen rauhaan.
Olet oikeassa, että iilimadot ovat nousseet lääketieteessä jälleen arvoonsa. Ja ennen ne kerättiin lähes sukupuuttoon, koska apteekit niitä pitivät varastoissaan.
Kaikki valmisteet joissa on HIRUDO teksti, sisältää samaa hyytymiä liuottavaa ainetta, kuin illimadoissa on. Mm. televisiomainoksesta tuttu Hirudoir forte, joka auttaa pinnallisiin laskomoveritukoksiin ;)
Niin, se minuun tarttunut ötökki oli tällainen (kuva):
http://www.abo.fi/instut/fisk/Fin/Parasiter/piscicola.htm
Juotikkaita, kalojen loisia. Aivan vaarattomia vaikka inhottavan näköisiä. (Siis nuo kuvan pari mustaa otusta on juotikkaita. Ne vaaleanpunaiset matomaiset ulokkeetovat on luultavasti siian perkeitä (mahalaukun umpi?pusseja, selittäkööt joku kalabiologi paremmin).