Hei, on sellainen tilanne että minulla on seitsemän vuoden ikäinen, sekarotuinen tyttökoira ja nyt meille tuli uusi pentu jokunen aika sitten, tyttö sekin.
Ongelma on se että pentu on 18 viikkoinen ja nyt jo samankokoinen ja painoinen (14kg) kuin vanhempi koira, sekä paljon vahvempi/lihaksikkaampi.
Pentu on myös voimakas luonteeltaan ja kova alistamaan tätä meidän vanhusta.. Vanhemmassa on puolet kultsua ja nuoremmassa puolet sakemannia... ja sen huomaa.
Ajattelinkin nyt kysyä että miten tähän pitäisi suhtautua.
Minulle kun on sanottu, että antaa koirien selvittää oma arvojärjestyksensä itse , mutta kun vanhempi koira jää aina auttamatta jalkoihin. Nuorempi esim. ajaa sen usein pois sekä ruoka-, että vesikupilta, vie kaikki lelut ja luut suusta sekä puree vanhempaa hännästä. Siis oikein kunnolla kiskoo, niin että koko hännäntyvi on arpia täynnä. Ja vanha koira roikotti sitä (heiluttaessaankin) yksi päivä, kuin se olisi ollut kipeä -venähtänyt tai jotain..? Yleensä se on aina kippurassa selän päällä.
Kysynkin siis teiltä nyt neuvoa, että mitä minä voisin vanhukseni hyväksi tehdä, kun nuoremman koiran kiellotkin kaikuvat kuuroille korville. enkä voi koko aajan vahtiakaan.
Vanhempi on selvästi välillä stressaantunut ja yrittää komentaa nuorempaansa -tuloksetta. Nuorempi lähinnä suuttuu ja käy päälle kahta kauheammin..
Ajattelin antaa koiran pariksi päivää äitilleni hoitoon, saisi edes raasu hetken hengähtää. Toisaalta onko se sitten hyvä idea jos takasin tullessa tilanne vain pahenee...
Ongelma on se että pentu on 18 viikkoinen ja nyt jo samankokoinen ja painoinen (14kg) kuin vanhempi koira, sekä paljon vahvempi/lihaksikkaampi.
Pentu on myös voimakas luonteeltaan ja kova alistamaan tätä meidän vanhusta.. Vanhemmassa on puolet kultsua ja nuoremmassa puolet sakemannia... ja sen huomaa.
Ajattelinkin nyt kysyä että miten tähän pitäisi suhtautua.
Minulle kun on sanottu, että antaa koirien selvittää oma arvojärjestyksensä itse , mutta kun vanhempi koira jää aina auttamatta jalkoihin. Nuorempi esim. ajaa sen usein pois sekä ruoka-, että vesikupilta, vie kaikki lelut ja luut suusta sekä puree vanhempaa hännästä. Siis oikein kunnolla kiskoo, niin että koko hännäntyvi on arpia täynnä. Ja vanha koira roikotti sitä (heiluttaessaankin) yksi päivä, kuin se olisi ollut kipeä -venähtänyt tai jotain..? Yleensä se on aina kippurassa selän päällä.
Kysynkin siis teiltä nyt neuvoa, että mitä minä voisin vanhukseni hyväksi tehdä, kun nuoremman koiran kiellotkin kaikuvat kuuroille korville. enkä voi koko aajan vahtiakaan.
Vanhempi on selvästi välillä stressaantunut ja yrittää komentaa nuorempaansa -tuloksetta. Nuorempi lähinnä suuttuu ja käy päälle kahta kauheammin..
Ajattelin antaa koiran pariksi päivää äitilleni hoitoon, saisi edes raasu hetken hengähtää. Toisaalta onko se sitten hyvä idea jos takasin tullessa tilanne vain pahenee...
Vastaukset 19
Vanhimmat
parin vuoden ikänen labbis ja 5 kk ikänen seropi, jossa myös sakemannia. Molemmat poikia. Labbis on sen verran kiltti, että jos me ei puututtais asiaan, ni se ei sais koskaan ruokaa tai vettä!!
Me ollaan oltu alusta asti tiukkoja pennun kanssa. Se ei missään nimessä saa koskea vanhemman ruokiin tai häiritä sen juomahetkeä!
Pentua harmittaa kovasti, mut ei auta. Ei meillä tulis kuuloonkaan et koirat ite selvittäis arvojärjestyksen.. Kyl meidän on pitäny labbista "vähän" avittaa!!!
Pentu haluais aina sen lelun tai luun mikä vanhemmalla on ja vie sen törkeesti suusta.. Mut kyl se saa kyytiä sen jälkeen. Me puolustetaan labbista ku se ei ite osaa..!!
Kyl kai se kakara jossain vaiheessa tajuaa..
Kyllä minä kieltäisin pentua pompottamasta vanhempaa. Vanhempihan stressaantuu aivan täysin. Ja niin selkeät otteet pennulle, että uskoo. Nostat vaikka niskasta pois. Niskasta emokin pentujaan kantelee.Eihän se passaa, että syö vanhemman ruoat ja omii lelut. Kun oppii olemaan koiriksi, muista kiittää oikeasta käytöksestä.
Jos kotona ei olla koko aikaa paikalla, eristäkää koirat toisistaan.
olla niin, että vahvempi koirista ottaa vallan. Ei siihen vaikuta mitään se, että toinen on vanhempi, vaan aivan kuin luonnossakin tapahtuu, vahvempi eläin alistaa heikomman.
Meillä oli sama tilanne muutama vuosi sitten. Seitsemänvuotiaan kultsun kaveriksi otettiin toinen, narttuja molemmat.
Kyllä se pentu on aina pentu, eli roikkui kaulassa, jaloissa ja hännässä. Pakko oli opettaa sille mitä saa tehdä ja mitä ei, ettei vanhus aivan stressaannu. Alussa ajattelinkin, että nyt tuli tehtyä virhe kun otettiin toinen koira.
Meidän vanhus on kanssa niin kiltti, ettei se sanonut koskaan mitään, katsoi meitä vaan anovasti.
Kun pentu kasvoi rauhoittui se ja jätti vanhuksen rauhaan, sitten niillä alkoi normaalit koirien painit ja leikit. Koskaan niillä ei ole ollut mitään arvotaisteluita. Luut ym. on ainoa joissa vanhus pitää kuria, haluaa omia myös nuoremman luut, no siinä puolestamme autamme nuorempaa : )
minä menisin väliin ja estäisin sitä häirikköä kiusaamasta vanhempaa koiraa.
Nuo tervepäiset aikuiset koirat eivät välttämättä halua pentua palauttaa ruotuun kun pennuilta siedetään aika paljon.Siksi on ihan pakko itse opettaa pennulle kuinka ollaan.Onhan se kotirauha taattava sille toisellekin koiralle.
Kun pahin riehumisikä menee ohi niin sitten se tasaantuu jonkun verran.
Laumassahan ei ikinä noin pieni pentu saa otettua valtaa koska ei se lauma olisi selviytymiskykyinen silloin jos johdossa olis alle 5-kuinen pomo.
Tässä yritetäänkin jo koitella sitä seuraavaa etappia.
mutta kun sen pennun pitäis olla kaikkein alin,eli se vanhempi koira olisi sen pennun pomo myös.
Mulla on näillä aika selvä arvojärjestys suurimman osan aikaa.Vanhuksen ei tarvi kun mulkaista niin nuoremmat on kunnolla,välillä ottaa toki pennulta luulot pois.
mutta entäpäs sitten, jos se vanhempi ei pystykään pitämään arvojärjestyksestään huolta? Tai edes viitsi?
onkin just hankala paikka.
Mulla tuo keskimmäinen joka ensin olisi listinyt pennun tuli kastroinnin laskettua hormoonitason alemmaksi, niin yli ystävälliseksi että ei oikein uskaltanut kieltää pentua mistään.
Kun me ollaan kielletty tuota häirikköä kiusaamasta Murrea,niin on Murre nyt alkanut huomaamaan että kyllä puolensa voi pitää.
Sitä häiritsi kun pentu keräsi kaikki lelut ja hyökki päälle,mutta nyt menee hakemaan roinat takaisin välittämättä pennun uhoamisesta.
Ei vain oikein ymmärtänyt että sillä oli oikeus ärähtää jos toinen käy repimässä.
tätä samaa ja päättänyt antaa pennun nousta ylemmäksi. Kun ei vanhemmalla ole minkäänlaista auktoriteettia. Mutta kiusata pentu (8kk) ei silti vanhusta saa. Minä se pomo olen kuitenkin.
meillä oli reilu 2 vuotias sakemanni kotona kun hankittiin sille kaveriksi 9 kk ikäinen sekarotuinen pentu. aluksi oli sillai ettei kyllä oikein tiedetty millai tulee tapahtumaan kun tuo meijän saku uros on aika kova luonteinen veijari. no kyllä siinä vähän aikaa jouduttiin miettimään mitä tehään mutta sitten niistä tuli yhtäkkiä kavereita kun tämä pikkuinen uros haukku alistu isommalle jos se vähänkin hörähti sille. mutta nyt on ruvennut olemaan noita tappeluita oikein tosi paljon, mutta ollaan huomattu että ei tämä pikkuinen enään alistukkaan kuin ihan vähäksi aikaan ja näyttää itse koko ajan hampaitaan ja yrittää käydä tappelun aikana kiinni! niin siitäs tämä meijän saku herra ei oikein tykkää. nyt ollaan jouduttu tekemään portit keittiön ja olohuoneen väliin kun ei voi jättää kahestaan niitä samaan paikkaan. mies oli jättänyt kerran niin kyllä oli karvoja eteinen ihan täynnä. voisko joku kertoa mullekkin vähän mitä rupean tekemään näitten haukkujen kanssa?! miehen aikana ne ei oikein tappele mutta kun olen haukkujen kanssa kahestaan kotona niin se on koko ajan kauheaa tappelua, joudun pitämään niitä eri puolilla kun olen yksin kotona! kaverini haluaisi ottaa pienemmän itselleen, olen kyllä sitä miettinyt kovasti että annanko pois. jos tuo "kuule" vois ainakin vastata, sillä on tosi hyviä neuvoja. ja muutkin tietenkin saa vastata!
tiedä noista neuvojen hyvyyksistä mutta mulla tuli eteen ainakin toi koiran keventäminen,Murresta tehtiin urheilumalli ja nyt isotpojat sille nauraa.
Vanhus on saanut pidettyä tuon testosteronihöyryissä hilluneen yleensä kurissa,mutta alkoi menemään sen verran älyttömäksi että kastroitiin Murre koska ei ollut aikomustakaan sitä käyttää astutukseen tuon äksypäisyyden takia.
Ihmisille aivan ihana,mutta annappas olla että toinen uros ajattelikaan Murrea,heti karvat pystyssä ja päälle kuin yleinen syyttäjä.
Ei kotioloissa mahdotonta ollut hallita ennen viimekevättä kun pentu otettiin,sitten alkoikin Israelin ja Palestiinan sota meidän tuvassa.
Maaliskuun alussa leikattiin ja vapun aikoihin yhtäkkiä alkoikin haastaa pentua leikkimään.Valvonnan alla ensin annettiin keskenään painia ja muutaman viikon aikana tilanne muuttui täysin.
Nyt meillä on ihan suhtkoht leppoisaa näiden kanssa,portit tehtiin keväällä ja nyt niitä ei enää tarvita.
Jos sulla ei oo astutusaikeita niin kaikkein todennäköisimmin saat ne pärjäämään keskenään kun leikkuutat.
Voin sanoa että oli kyllä yhtä hel.... se aika kun ensin odotettiin leikkausaikaa ja sitten hormoonitason laskua.
Nyt kun käytiin hiljan lääkärillä Murren tassua näyttämässä sanoi meidän tohtorikin että on vaihtunut koko koira,ei enää hermoillut toisten koirien hajuja ym.
kiitoksia "kuule" sinulle vastauksestasi! ei ole tarkoitus astuttaa sakua kenellekkään. tää on välillä aika helvettiä kyllä kun ei tiedä yhtään koska jää jalkoihin kun tappelu alkaa, se näyttääkin niin kauhealta touhulta. osaisitko yhtään sanoa mistä se voisi johtua tuo mielen muutos, kun välillä oltiin tappelematta ja nyt on alkanut vaan voimakkaammin?! ja mitä mun pitäis tehä annanko tapella vai yritänkö saada niitä jotenkin erilleen? avomies on kyllä sanonut että ei saa mennä väliin että niiden täytyy saada katsoa kumpi se "johtaja" on niiden välillä. se on vaan niin kamalaa antaa niitten tapella kun kummiskin tuo pienempi häviää ihan selvästi se täytti vuoden juuri pari päivää sitten. saku onkin ihan avomiehen koira, mua se tottelee just ja just kun ollaan kahestaan. sekarotuinen on mun koira! mutta jään odottamaan vastauksiasi.
se nuorempi on tullut nyt omasta mielestään niin kovaksi koiraksi että ei muka sakusta oo vastusta,ja nyt sitten yritetään olla toistensa kurkuissa.
Saattaa pahentaa tilannetta jos tuuli tuo noita ihania juoksuisten narttujen hajuja,oon huomannut että saa kyllä pitkänkin matkan päästä pään uroksella höyryämään.
Joskus on tilanne melkein toivoton.Oli mulla muutama vuosi takaperin ,kun toi vanha norjanharmaa oli parhaassa iässä,sellainen tilanne että oli pakko otta isokokoinen suomenajokoirauros.
Jostain ihmeen syystä harmaa joka ei pahaa sanaa sano ellei toinen alota,ja luppakorva tulleet toimeen keskenään.Koko sen neljä vuotta mitä ajokoira mulla oli ennen kasvaimen takia tehtyä lopetusta nämä herrat oli pakko pitää erillään.
Verkon läpi haisteltiin kun tiesivät että kumpikaan ei pysty hyökkäämään,mutta huh huh jos olisivat päässeet yhteen.
Jos ne tappelevat niin pakko periaatteessa olisi yrittää erottaa ne,mutta siinä oot kyllä itse vaarassa kun ei ne höyrypäät siinä vaiheessa huomaa mitä siinä hampaiden välissä on.
Purevat kyllä helposti toisensa niin pahaan kuntoon että jos kustannuksia vertaa niin yksi tai kaksi reilua tikkaamiskertaa ja kastrointi ovat suunnilleen saman rahanmenon verran.
Yrittäisitkö puhua armaasi kanssa siitä että jospa leikkauttaisitte joko toisen tai molemmat.
Niin nuoria noi koirat vielä että teillä olis joko kymmenen hyvää tai kymmenen helvetilistä vuotta edessä.Ei se yhdellä tappelulla melko varmasti ohi menisi.
sitä ollaan kanssa mietitty että tolla pienemmällä on voinut tulla niin paljon jo luottamusta itseensä että on päättänyt maksaa samalla mitalla takaisin tuolle isommalle. tai voi olla jos sille on tullut se murkku ikäkin! mutta kyllä on varmaan pakko leikata tuolta vanhemmalta kassit pois, jos vaikka siitä rauhoittuisi tilanne! sen silti kyllä oikein huomaa kun ne on eri puolilla niin kauan kuin avomies tulee kotiin niin tämä pikkanen yrittää oikein tahallaan kiusata sakua. sitä kanssa pelkään että tappeluista tulee joku kerta oikein pahaakin jälkeä, kun nyt ollaan selvitty ihan pikkusilta naarmuilta! mutta KIITOS SINULLE tosi paljon kun yrität auttaa tällästä torvia:)
mikään torvi oo,samanlaisten ongelmien kanssa täällä painii yks sun toinen.
Mulla on itsellä ratkaisematon ongelma tuon nuorimman koiran saven syönti jota on pähkäilty,vois sanoa kuin vanhassa elokuvassa että ei auta loitsu eikä rukous.
En toki oo vielä noita keinoja kokeillut ;)
no hyvä etten ole torvi:) välillä aina tälläsissä jutuissa tulee ihan mieleen että tiedänkö koirista mitään vaikka niitä on kyllä ollut ihan riittämiin ja tälläkin hetkellä kaksi kotona. mutta tarvii nyt ruveta suunnittelemaan eläinlääkärille menoa tuon sakun kanssa josko saatais perheeseen jokin rauha. rupee pari suhdekin jo hiukan kärsimään kun molemmat puolustaa omiaan haukkujaan. mutta jos sulle tulee jotain muita keinoja mieleen niin laitatko tänne mulle sitten? ja kiitoksia vielä kun olet viitsinyt vastailla minulle. hyvää kesää sinulle ja perheellesi:)
ajattelin etä jos silläaikaa kun armastasi ylipuhut siihen kastroimiseen(siis koiran,ei sussun),niin jos yhdessä pitäisitte sille sakulle tokoa jossa sinä olisit ohjaajana,se ainakin auttais siihen että sua kunnioittaisi,pärjäisit muuten sen kanssa vaikka siitä ei rähinöintiin apua olisikaan.
Nuo miehet ottaa joskus vähän henkilökohtaisesti tuon koirien leikkuuttamisen,meilä ainakin väännettin jo ennen tätä kevättä tuon yhden leikkaamisesta aika kauan.Minä ja meidän lääkäri(nainen) yritettiin puhua järkeä mutta kyllä otti koville.
Yksi tuttu tuolle Murrelle ivasi eilen että Murre on pelkkä konsulentti nyt,koira vaan heilutti häntää ja "nauroi" koko naamalla.
Kyllä se siitä,yritä säilyttää hermosi,hyvää kesää sullekin!
kyllä ollaan siihen tulokseen tultu että vanhempi haukku viedään lääkärissä käymään! kyllä tarvis ruveta tekemään jotain että se kunnioittais mua, tein siinä virheen kun se oli pienempi niin en komentanut sitä yhtään ja annoin sen pompottaa itseäni mennen tullen vaikka mies koko aika kielsikin ettei noin saa tehdä! nyt se pitää itseään niinku miehen jälkeen "johtajana". ei se kyllä purru ole ikinä tai hyökännyt mua päin! mutta lenkille ei suostu mun kanssa lähtemään hyppii mua päin ja huutaa hullunlailla. annan kyllä sille 2 kertaa päivässä ruuan ja harjailen ja rapsuttelen sitä päivittäin ja ulos tohon omaan pihaan olen päästänyt kanssa monta kertaa päivässä kun mies on töissä. tästä sain kyllä opetuksen että tämä nuorempi on ainakin mun alapuolella eikä luule itseään johtajaksi! kova luonne tolle nuoremmalle näyttää kanssa tulevan, siinä on kyllä rotikkaakin muiden rotujen joukossa. mutta kaippa tästä vielä jotain hyvää kehkeytyy! kiitoksia taas:)