Lukiessani Baltasar Gracian viisaita ajatuksia niin tuli tuo otsikon sanoma esiin.
- Nuolet lävistävät ruumiin, mutta
pahat sanat sielun, sanoo hän.
Miten oppisimme maustamaan sanojamme sokerilla niin etteivät ne kuitenkaan tuntuisi kuulijan korvissa äitelän imeliltä ?
- Nuolet lävistävät ruumiin, mutta
pahat sanat sielun, sanoo hän.
Miten oppisimme maustamaan sanojamme sokerilla niin etteivät ne kuitenkaan tuntuisi kuulijan korvissa äitelän imeliltä ?
Vastaukset 15
Vanhimmat
on tärkeintä se, että se mitä sanoo kuulostaa omissa korvissa aidolta ja vilpittömältä.
Silloin ei tarvitse arvioida sitä, miten muut sanat kuulevat. Me kun emme voi vaikuttaa toisen tapaan kuulla.
Usein me välttelemme sanomasta, mitä omassa mielessä liikkuu. Haluamme olla kohteliaita.
Kun aiheesta vihastumme niin se on persoonallisuutemme ilmaus.
Kuinkahan monta kertaa itse olen tullut kertoneeksi kun nuoruudessani eräs tyttö, josta pidin aina sätti minua.
Eräs vanha pappa sattui paikalle sanoen:
- Rakkaudesta se tammakin potkii !
mutta, kun ajatus on kaunis vastaanottaja osaa kai useimmiten lukea ne ilman sokerointiakin.
Rehelliset ystävälliset sanat eivät mielestäni voi koskaan äitelöityä. Teeskentely on toinen juttu.
Mitähän varten usein on helpompi jättää ystävälliset kuin ilkeät tai vihaiset sanat lausumatta?
Aletaan yhdessä parantaa maailmaa, käyttämällä kaikki ne rehellisen ystävälliset sanat, joita mieleemme tulee.
Meistä kasvaa varmaan tosimakeita tyyppejä :)))
Jos oppisin omia neuvojani toteuttamaan, voisin varmaan muuttaa nikkini "Namuksi".
Hauskoja harjoitteluhetkiä meille kaikille.;))
Vihkipuheessaan pappi kehoitti aikoinaan minua lisäämään tilkan hunajaa sanoihini...sokeri pyöristää pippurin polttavuutta ruuanlaitossakin.Miksei sitten puheen terävyyttä!
Useimmiten noissa "hunajaisissa" sanoissa tulee esiin imelyys ja äitelyys. Elämän saatossa oppii tuntemaan normaali ja luonteenomaisen puhe- ja ilmaisutavan eleineen. Oppii huomaamaan milloin jollain on "ketunhäntä kainalossa" kun tulee mairitellen jotain kertomaan.
Ihminen herkistyy kuulemaan,
" mistähän päin nyt tuulee...."
me ihmiset mieluusti näemme paheksuttavia pyrkimyksiä toistemme teoissa tai sanoissa.
Tunnemme tarvetta kontrolloida...tulkitsemme sanat vallankäytön välineiksi.
Kirjoitin tuonne toiselle palstalle, muutama päivä sitten runon... kun flirttikeskustelun jälkimainikkit alkoivat olla etikkaisia, enkä keksinyt muutakaan tapaa, purkaa pahaa mieltä.
Minusta tuo loru sopii... tähänkin keskusteluun.
Asioiden, niin sanojen kuin tekojenkin merkitys on kiinni motiiveista. Niin ajattelen.
XXXX
Meitä on niin monenlaisia.
Kuka viljelee punaposkisia omenoita,
kuka elää niistä hetkistä
kun perhonen laskeutuu kämmenelle
omasta vapaasta tahdostaan.
Ja aina on valittava
Jos prehosen vangitsee,
edes hetkeksi,
rakentaa luisen häkin
ja siivet vaurioituvat.
Lentorata muuttuu.
Minä houkka,
haluaisin olla nainen
jonka hiuksissa
asuu perhosia
Muistan Lauri Viidan runon "Pohjan satakieli".
Tuli mieleeni kun luin kertomustasi.
Eräs kummallisuus keskusteluissamme on, että MINÄ puhun mielelläni itsestäni kun
- SINÄ haluaisit kuulla ja puhua itsestäsi.
Olisikohan jo vanha kansa tiennyt asian kun sanoo:
- Moni on enkeli edessä,
takana tulipunainen.
- Kyyhkynen kylässä,
kontio kotona.
- Sen on sekä kuteet että loimet.(Juonenpunojasta sanottu)
"Sua kuunnellaan,
sillä seinilläkin korvat on."
"Pienillä padoillakin on korvat."
Usein toivomme, että meitä kuunneltaisiin.
Huomaamme yllättävän usein, että olemme tulleet kuulluiksi teitämättämme ja tahtomattamme kun meitä vastan todistetaan "kuulopuheiden mukaan."
Kyllä hieman aihetta.(puheet). Luin tuossa taannoin kirjan. Joka kertoi Topkapin haaremista,1500 luvulta.
Haaremin pääeunukki kirjoitti paljon mietteitä.
Minulle mieleen painuvin oli: "Kohdelkaa orjianne hyvin tai ne lakkaavat pelkäämästä kuolemaa"
Tämä sopii nykyaikanakin mielestäni mihin firmaan tahansa.
Vedalainen ruumiinpalvontalaulu kertoo hieman samalla tavalla:
- Kaikki menee sinne mistä on tullut.
Mutta minne menee syntymätön, ikuinen osa ihmisestä ?
Oi lämmitä sitä Sinun lämmölläsi !
Oi, kanna, Agni, suloisesti hurskasten maahan !
(Agni= tulen jumala muinaisintialaisessa uskonnossa)
ei tarvitse sokerikuorutusta, pas.. on p..kaa vaikka kuinka sokerissa pyörittäisi..
Sitähän sinä pyörittelet. Asiaa ei koskaan siteeksikään. Urea ja monet muut ainakin kompostoituna käy pellon höysteeksi.
Sinun juttusi ei siihenkään !
Esimerkki:
”SAATANAN TAUHKI
Kirjoittanut: Ajomies 20.7.2005 klo 01.28
Sodan olisin ymmärtänyt kun olisi pysähdytty vanhalle sajalle.
Te saatanan tauhkit loitte "Suur-Suomea"!!! ”
Siinäpä esimerkki ”silkkisistä sanoistasi”.
Eikös ne rivimiehet mene sinne, minne ylemmältä taholta käsky kuuluu?
- luodit lävistivät ruumiin, mutta
pahat sanat sielun – jotenkin niinkö se mottosi kuului?
Toiset osaavat luonnostaan ilmaista itseään nätisti. He osaavat sanoa mielipiteensä ja osaavat arvostella ilman aggressiivista tai loukkaavaa sävyä. Se on kyllä oma sosiaalisen lahjakkuuden lajinsa. Ei sen tarvitse olla mielistelyä tai epärehellisyyttä, heillä vain on sellainen taito, joka monelta puuttuu. Heillä on varmaankin hallussaan niitä "silkkisiä sanoja". He saavat asiat sujumaan mukavalla tavalla.
Sitten on niitä ihmisiä, jotka eivät osaa sanoa "nätisti". Heihin saatetaan loukkantua, vaikkeivät tarkottaisi mitään pahaa. He ovat vain suorasanaisia ja ehkä liian tosikkoja. Sanovat asiansa koristelematta. Kun he sitten yrittävät olla silkkisiä, niin se vaikuttaa epäaidolta. He saavat asiat sujumaan painostamalla.
Sitten on meitä kuivia ihmisiä, jotka yrittävät vaikuttaa sosiaalisilta, vaikkeivät olekaan ja huomaavat yhtäkkiä töksäyttäneensä jotakin perusteellisen tahditonta esimerkiksi vitsin varjolla. He saavat asiat sujumaan kuivan neutraalilla tavalla.
Ja sitten on vielä sellaisia kuumakalleja, joista ei ikinä osaa etukäteen arvata, millä tuulella he kulloinkin ovat, ja mitä he suustaan päästävät. He saavat asiat sujumaan pelolla.
Nykyisin arvostetaan kovasti sosiaalista taitoa. Se ei ole sama asia kuin jokin orwellilainen asioiden valheellinen kaunistelu.
Garcian sanat on hienosti aseteltu. On helppo olla samaa mieltä, mutta käytäntö vain on sellaista, että kukin ilmaisee itseään omalla tyylillään, ja tyylit eivät aina sovi yhteen.
Remmari, sanoit Gracián kertovan hienosti.
Aikalaiset eivät olleet lainkaan samaa mieltä.
Hänen pääteoksensa El Criticón on kolmiosainen ja aiheutti ilmestyessään kurinpidollisia toimenpiteitä veljeskunnan taholta.
Jesuiitoista eromista ei hänelle pyynnöstä huolimatta sallittu.
Lennokkutta osoittaa hänen lupauksensa avata kuulijakunnan edessä "Helvetistä saamansa kirjeen".
Minusta hänen aforismeissaan on miellyttävää ajatonta viisautta - siis minusta - suosittelen luettavaksenne ! ?