Mulla on 4 lasta.Ensimmäisellä on 5 kummia joista vain kaksi pitää yhteyttä.Toinen on läsnä usein,toista tapaa kesäisin mummulassa.
Toisella lapsella on 6 kummia vain yksi kummi pitää yhteyttä,kyläilee joskus toiselta paikka-kunnalta.
Kolmannella on 5 kummia joista yhdestä on tullut hänen isä-puolensa eli emme kummina ajattele,muut kummit ei yhteyttä pidä.
Neljäs on ihan vauva vielä.
Harmittaa kun kummit ei käy edes syntymä-päivinä-Kaikki kummit on tarkoin harkittuja ja kuvittelin kummiuden kestävän läpi elämän ja myös ystävyyteni heihin.Mitä siis tehdä???Lapset kyselee kummeistaan usein vaan eipä yhteyttä ota vaikka välillä viestiä laittelenkin heille.
Toisella lapsella on 6 kummia vain yksi kummi pitää yhteyttä,kyläilee joskus toiselta paikka-kunnalta.
Kolmannella on 5 kummia joista yhdestä on tullut hänen isä-puolensa eli emme kummina ajattele,muut kummit ei yhteyttä pidä.
Neljäs on ihan vauva vielä.
Harmittaa kun kummit ei käy edes syntymä-päivinä-Kaikki kummit on tarkoin harkittuja ja kuvittelin kummiuden kestävän läpi elämän ja myös ystävyyteni heihin.Mitä siis tehdä???Lapset kyselee kummeistaan usein vaan eipä yhteyttä ota vaikka välillä viestiä laittelenkin heille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyse ei ole lahjoista/rahastuksesta.Meillä on lapsilla "kaikkea" eli en tarvitse synttäri-lahjoja,joulu-lahjoja ym,kyse siis vain siitä että haluaisin heidän olevan lapsen elämässä mukana.Varhais-teini etenkin kaipaa muidenkin kuin minun mieli-piteitäni asioista.Muut kaipaavat myös koska en itse ole uskossa joten en halua vastailla uskoon liittyvissä asioissa jotten antaisi omaa mieli-pidettäni ja omia vakaumuksiani asioista.siksi heillä kummit on,jotta selittäisivät uskon-asioista.
??? Uskon asioita?? Just.
Kyllä minä ainakin olen kummipojalleni ihan vain "aikuista seuraa" että äidillä olisi jotain muutakin elämää kuin olla äiti.. Vien kummipoikaa viikonlopuksi omaan kaupunkiini, siellä uimahalliin, leffaan ym mihin omalla perheellään ei ole varaa eikä aikaa. Uskosta viis veisaan, satuolentoihin uskominen ei ole järkevää eikä suositeltavaa.
Aikaa ja tapaamisia minä eniten kaipaan.Ja lapset myös.Vaan eivät yhteyttä pidä.
Mutta jos lapsi kysyy uskon-asioita,en niihin halua vastata tyyliin että raamattu on pelkkä satu-kirja ja Jeesus/Jumala-jutut on pelkkää fiktiota ja ihmisten tarinoita jotka on yhteen kirjaan koottu.Olisin puolueellinen oman uskoni kanssa eivätkä lapset saisi muuta kuvaa aiheesta.Eikä se ole oikein.
Saavat kasvaa siihen mihin haluavat uskoa eivätkä väkisin minun wicca-tapaiseen uskooni.
Vähän menee ehkä ohi aiheenkin, mutta mietin vain, että miksikäs te ihmiset lapsellenne kristillisen kasteen annatte (tai yleensä kirkkoon kuulutte) jos ette Jumalaan usko..? En ole itsekään mikään kiihkouskovainen, mutta omalla tavallani kyllä Jumalaan uskon ja lapseni haluan kirkkoon kuuluvan. Siitähän voi halutessaan erota, mutta mitäpä traumoja he saisivat jos silloin tällöin käymme perhemessussa, luemme iltarukouksen ja osallistumme srk:n kerhoihin?
Kyllähän nimiäisiäkin voi viettää ja kummit silläkin tapaa lapselle "lahjoittaa" jos kerran pitää koko uskontoa satuiluna..? Minä en ainakaan haluaisi kuulua vaikkapa kunnanvaltuustoon siksi, että siitä maksetaan. Kyllä siihenkin hommaan ryhtyisin jos olisi "kutsumus". Näin kärjistäen..
Me ei olla lastemme kummeilta odotettu mitään uskon asioista puhumista, vaikken sitä pahallakaan olisi katsonut. Itse olemme puhuneet mitä olemme, oikeastaan vain vastailleet lapsien kysymyksiin.
Voi olla, että koska lapsilla on niin monta kummia, niin jokainen heistä saattaa ajatella että ne muut kummit muistavat eikä juuri häntä tarvita. Eivät siis välttämättä koe olevansa tärkeitä. Jos kummeja olisi vain pari, he ehkä panostaisivat tehtäväänsä enemmän. Toisaalta aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää kummin "velvollisuudet" vaikka kummeja olisi sata, ja ajatella lapsen parasta. Vaikeahan sitä on etukäteen tietää, ketä kiinnostaa kummius pitemmällä tähtäimellä.