sitä ei koskaan minun pitänyt tehdä,
sen tein.
sitä koskaan minun pitänyt katua ei,
sitä tein.
lasta koskaan ei pitänyt abortissa kohdata ja nähdä,
hänet näin.
sitä koskaan anteeksi itseltäni ei pitänyt joutua anomaan,
sitä koskaan anteeksi antaa en voi.
asia ei koskaan unohdu.
sen kannan hautaan asti.
itse, yksin, sisälläin - itse tämän kaiken tein.
sen tein.
sitä koskaan minun pitänyt katua ei,
sitä tein.
lasta koskaan ei pitänyt abortissa kohdata ja nähdä,
hänet näin.
sitä koskaan anteeksi itseltäni ei pitänyt joutua anomaan,
sitä koskaan anteeksi antaa en voi.
asia ei koskaan unohdu.
sen kannan hautaan asti.
itse, yksin, sisälläin - itse tämän kaiken tein.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä itse olen katolilainen ja käyn säännöllisesti ripillä. Jos sinä uskot Jumalaan ja kuulut vaikka luterilaiseen kirkkoon, niin kokemuksesta suosittelen rippiä. Jos on oikein sanonut ääneen sen, mitä katuu ja pyytää anteeksi, niin kyllä sitten on helpompi myös itselleen antaa anteeksi, kun on oikein elävän ihmisen kautta saanut synninpäästön.
Kirjoitanko ihan outoja? Mutta siis kaikki luperilaiset papit myös antavat ripin ja tietävät siitä. Syyllisyydestä saa luopua vaikka olisi tehnyt mitä. Sen verran hullutus on tämän meidän kristinusko. Jumala tietää ihmisen sydämen ja syyt tekoon. Ja vaikka syyt olis mitä, niin silti anteeksi annettu on kokonaan anteeksi annettu.
Voihan olla, että näet lapsesi kerran taivaassa!
Itse uskon, että kaikki syntyneet ja syntymättömät pikkulapset pääsevät taivaaseen.
On vaan tärkeää, että itsekin pääsisimme sinne. Onneksi Jumala on niin uskomattoman rakastava meitä rakkaita lapsiaan kohtaan, vaikka epäonnistumme. Oleellista on, että Hän saa olla elämämme Herra.
Ei pikkulapsia abortoida. Olet sekottanut kaksi termiä: adoptio ja abortti. Sikiöitä abortoidaan. Ovat hieman erinäköisiä ja kokoisia kuin lapset tai vauvat.
Minkähän näköinen se abortoitu sikiö oikein on, jota meinaat taivaassa moikata? Parin sentin mittainen toukka. Et ehkä tunnistaisi. Todennäköisesti astuisit jalalla päälle kun inhottaisi.
Augustinus 400-luvulla pohti tätä siinä yhteydessä, että miltä me kukin siellä taivaassa sitten näytetään? Siis onko ylilihava taivaassakin ylilihava ja anorektikko anorektikko ja 100-vuotias vaari köpittelemässä keppi kädessä? Niin että on tämä askarruttanut sinun lisäksi myös suuria teologeja. Siksiöistä, jotka eivät vielä ole kehittyneet ihmisen näköiseen mittaan, Augustinus kirjoitti, että he ovat silti ihmisinä osallisia taivasosuuteen. Hän kirjoitti myös täysin epämuodostuneista sikiöistä, jotka ovat kehittyneet muodottomiksi, kädet ja jalat missä sattuu ja elimiä puuttuu - . Ihmisiä kaikki hekin, Augustinus kirjoittaa. Lainasin kirjan kirjastosta, siinä käsiteltiin ihan uskon perusasioita, nimeltään se on muistaakseni USKO, TOIVO, RAKKAUS, kirjailijan hakusanalla Augustinus, kyllä löytyy. Kirja on lyhyt, eikä ole kamalan vaikea, jos jotakin kiinnostaa. Augustinuksella oli tässä kirjassa tarkoitus kirjoittaa mahdollisimman lyhyesti ja ymmärrettävästi uskon perusasioista.
että taivaassa lapset kasvavat siihen ikään minkä ikäisiä siellä ollaan. En TIEDÄ. Olen joskus (useammastikin) lukenut joidenkin kristittyjen kokemuksista, kun ovat saaneet käydä taivaassa jotain, minkä perusteella uskon, että taivaassa on omat järjestelmänsä. Jokatapauksessa se mikä on vajavaista, uudistuu.
(Minusta lapsi on lapsi alusta alkaen.) Yleensä ottaen kristityt ovat asiasta yksimielisiä muutenkin.
Maria oli ollut muutaman päivän raskaana, kun hän kävi Elisabetin luona. Kun Elisabet kuuli Marian äänen, niin lapsi hypähti hänen kohdussaan, se oli Johannes kastaja, joka kiihkoili messiaasta siellä jo kohdussa ollessaan. Tämä on Luukkaan evankeliumin alussa. Kristus oli itse silloin - hyvin pieni.
Taivaskäsityksesi on aika rajallinen. Mikäli kirjoituksiin on uskominen, taivaassa ei ole materiaa tässä muodossa, joten kunkin ihmissielun olomuotoa on turha tuolla tavoin halventavasti esittää. Vaikka ei uskoisi mihinkään.
Kukin tekee, minkä päättää parhaimmaksi, sillä hetkellä, siinä tilanteessa. Ei kukaan tee täydellisiä ratkaisuja koko ajan, joka kerta.
Ei hyppyä tuntemattomaan voi tehdä askel kerrallaan.
-- Markku Impiö (Kaija Koon laulussa Viisi vuodenaikaa).