Periaatteessa olisin voinut laittaa tämän päihteet ja riippuvuudet palstalle, mutta vaikka ongelmiini päihteet (alkoholi) liittyy, niin minulla on myös monenlaisia psykiatrisia diagnooseja, esimerkiksi skitsofrenia.
Nyt tuntuu, etten jaksa enää.
En ole ikinä yrittänyt tappaa itseäni, mutta alan olemaan niin ahdistunut, että sen myötä on todella vaikea olla ilman alkoholia ja kun otan alkoholia, menee toimintakyky entisestään huonommaksi. On pakko ottaa lisää, kohta varmaan alan juoda korvikkeita, kun ei ole rahaa enää tavallisiin juomiin.
Koen hoitotahot pelottavina. Eihän sieltä edes mitään hoitoa saa. Kun olin viimeksi selvinpäin pidempään, niin olisin halunnut alkaa juttelemaan ja käymään läpi tunneasioita, miksi juon? Että ne jotenkin jäsentyisi. Turvattomuuden tunteet ja hylätyksi tulemisen tunteet. Ne on vaan juuri niitä tunteita, joita hoitotahot herättää.
Jotenkin siksi kirjoitan, että haluaisin jädentää kokemusmaailmaani, mutta eihän tästäkään tahdo tulla mitään.
Miesystävä on luonani. Hänkin on sairas ihminen. Ei syytä minua jomisesta, eikä yritä rajoittaa. Ei siitä olisi mitään apua jos yrittäisi. Edellisessä suhteessa olin toisen juovan alkoholistin kanssa. Hänellä juominen oli aina humalahakuista. Minulla se on enemmän pyrkimystä hallita tunteita ja vireystilaa. Jos exä näki, että otin yhden siiderin, hän kävi hakemassa lavallisen olutta ja sitten olimme kännissä monta päivää kumpikin. Hänen kanssa aloin sitten juoda ne siiderini pyykkituvassa. Olin innokas pyykinpesijä. Nykyinen sanoi tänään, kun laitoin viinipullon tietokonepöydän alle: "Ei sinun tarvii minulta salassa."
Kuolen tähän varmaan pian, vaikka tarkoituksena ei ole itsensä tappaminen, vaan tunteiden säätely.
Kirjoittamisen tavoitteena on ajatusten jäsentely.
Nyt tuntuu, etten jaksa enää.
En ole ikinä yrittänyt tappaa itseäni, mutta alan olemaan niin ahdistunut, että sen myötä on todella vaikea olla ilman alkoholia ja kun otan alkoholia, menee toimintakyky entisestään huonommaksi. On pakko ottaa lisää, kohta varmaan alan juoda korvikkeita, kun ei ole rahaa enää tavallisiin juomiin.
Koen hoitotahot pelottavina. Eihän sieltä edes mitään hoitoa saa. Kun olin viimeksi selvinpäin pidempään, niin olisin halunnut alkaa juttelemaan ja käymään läpi tunneasioita, miksi juon? Että ne jotenkin jäsentyisi. Turvattomuuden tunteet ja hylätyksi tulemisen tunteet. Ne on vaan juuri niitä tunteita, joita hoitotahot herättää.
Jotenkin siksi kirjoitan, että haluaisin jädentää kokemusmaailmaani, mutta eihän tästäkään tahdo tulla mitään.
Miesystävä on luonani. Hänkin on sairas ihminen. Ei syytä minua jomisesta, eikä yritä rajoittaa. Ei siitä olisi mitään apua jos yrittäisi. Edellisessä suhteessa olin toisen juovan alkoholistin kanssa. Hänellä juominen oli aina humalahakuista. Minulla se on enemmän pyrkimystä hallita tunteita ja vireystilaa. Jos exä näki, että otin yhden siiderin, hän kävi hakemassa lavallisen olutta ja sitten olimme kännissä monta päivää kumpikin. Hänen kanssa aloin sitten juoda ne siiderini pyykkituvassa. Olin innokas pyykinpesijä. Nykyinen sanoi tänään, kun laitoin viinipullon tietokonepöydän alle: "Ei sinun tarvii minulta salassa."
Kuolen tähän varmaan pian, vaikka tarkoituksena ei ole itsensä tappaminen, vaan tunteiden säätely.
Kirjoittamisen tavoitteena on ajatusten jäsentely.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oma vika, kärsi sitä.
Kiitos palutteesta! Käsittelemme sen viikkopalaverissa pikimmiten.