Käytkö ihmisten ilmoilla

Jo vain käyn. Ripeämpi hiihto ja lenkkeily yleensä ovat yksinäistä puuhaa. Jos olen pari päivää kotona, joskus on asioita laitettava täälläkin kuntoon, kuten edunvalvontailmoitus ja muita papereita, niin jo rupeaa menojalkaa vipattaa. Käyn erilaisissa ryhmissä, hengellisissä, ennen myös viinibaarissa ja yhdistysten tapaamisissa.
Parasta ovat erilaiset ihmiset ryhmässä. En tiedä voiko eläkeläisryhmissä enää puhua ´eri yhteiskuntaluokista´, mutta onhan niitä ainakin työaikana. Eri uskontoihin kuuluvia, eri maista, eri kuntoisia, eri ikäisiä, eri sukupuolia. Erilaisten puuduttavien aineiden alaisena olijoita. Eri älykkyysosamäärällä varustettuna. Silloin keskustelu on monenlaista.
Tuulettumista, toden totta sitä ihmisten parissa seilaaminen on, se pitää mielen virkeänä ja suhteellisuustajun kohdallaan.

Käyn joka ikinen päivä.

Ei satu olemaan ihan lähellä tapaamispaikkoja.

Käyn silloin tällöin kun on jossain jotain mielenkiintoista, esim konsertti tms. Viikottain käyn liottamassa itseäni vähintään tunnin vesijuoksulla. Muutaman kerran vuodessa laivalla ja silloin tällöin pari päivää toisessa kaupungissa. Tällä viikolla pitkästä aikaa paikalliseen tanssipaikkaan tukemaan erään yhdistyksen järjestämiä tansseja.

Välillä on pakko lähteä asioille,

tekis mieli lähteä useammin mutt ne voimat,,, on hukassa, ,

en käy junttien ilmoilla, on se ilmoija pitänyt
valikoidun jengin kanssa uimassa ei mitään kaljottelua
kireät ja aggressiiviset lyhytpinnaiset älykäpiöt ei käy

Vain lähiympäristössä käyn, kun pitemmälle en pysty ilman kyytiä.
Aamulla vein pihalle linnuille ruokaa.
Kiersin korttelin.
Tuttu tuli vastaan, vaihdettiin pienet kuulumiset.
Lakaisin kulkupolut pihalle.
Kevyttä pakkaslunta on satanut reilun viisi senttimetriä.

Kun tämän toistan kolme kertaa päivässä
sen verran olen ihmisten ilmoilla.
Aina pari-kolme tuttua tapaan.
On tärkeää saada rupatella edes vähän jonkun kanssa.

Joka päivä ei onnistu yhtäkään kertaa,
kun kroppa sotii vastaan.

Kesällä on eri juttu, voi olla ulkona enemmän ja on pihapuuhaa.
Kukkapenkkien "hoitamista", niitten kastelua ja haravoimista
ja korttelikierroksilla ja pihoissa tapaa enemmän ihmisiä.

Minne sinä Pertikki menet tuulettumaan ?

Kaupoilla käyn, siellä näkee ihmisiä riittävästi.
Kohvit juon kotona, en näe tarvetta , höpistä turhan päiväistä tuntemattomien kanssa.

Käynhän toki ihmistenilmoilla, mutta vaihtelevasti. En ole enää niin sosiaalinen tyyppi, että jaksaisin jatkuvasti jossain tapaamisissa tai tapahtumissa käydä.
Lasten kanssa on kiva puuhailla, mutta kunto ei enää riitä jatkuvaan puuhaan lasten kanssa. Niin kivaa kun se onkin. Vanhuksista en välitä. Täysi työ tulla toimeen oman vanhuutensa kanssa.

En käy edes kaupassa kun ruuat tuodaan kotiin, sairaalan käynneillä yämän tästä näekee voipuneita ihmisiä. Kesällä sitten näkee ulkoilessa.

Yksinäinen sielu oon mutten yksinasuva vaan isän kaa asustan ja käyvvään pakollisilla kauppareissuilla mut muuten omat sosiaaliset kontaktit minimitasolla. Ei oikein ole motivaatiota tavata ihmisiä ja syitä esim ; motivaation puute eikä ehkä oikein kiinnosta ihmiset ja pelko tulla kiusatuksi ja ylikova jännitys ja oman itseni kanssa tuomat haasteet että osaanko olla läsnä yhtään ihmisen kanssa ja että keskustelu voi olla niukkasanaista jos mitään puhetta tulee edes eikä ole edes uskallusta yrittää vai voiko yrittää kun ei kiinnostakaan oikein yhtään??

Ihan soolona oon siis eläny koko keskipitkän elämäni. Kävi täällä kylässä 6 vuoden ajan pikkuserkkuni. Siinäpä ne oikeastaan onkin kaikki mun sosiaaliset kontaktit paitsi ne urheiluaikaiset sosiaaliset kontaktit joissa olin yleensä lähinnä ummikko ja vetäytyvä sekä arka joskin parin tyypin kanssa juttua tuli kyllä ihan hyvin.

isän työn vuoksi näen myös ihmisiä + ne pakolliset kauppareissut ja automatkareissut isäni kanssa.

Totta kai käyn. Osaan olla yksiksenikin mutta ilman muuta pitää päivittäin ihmisiä nähdä ja rupatella, vaihdella kuulumisia tai spekuloida maailman menoa.