Kun yksin olo tympii kotona on päästävä näköisälle tuulettumaan sinne missä ihmiset liikkuu.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 65
Vanhimmat
Jo vain käyn. Ripeämpi hiihto ja lenkkeily yleensä ovat yksinäistä puuhaa. Jos olen pari päivää kotona, joskus on asioita laitettava täälläkin kuntoon, kuten edunvalvontailmoitus ja muita papereita, niin jo rupeaa menojalkaa vipattaa. Käyn erilaisissa ryhmissä, hengellisissä, ennen myös viinibaarissa ja yhdistysten tapaamisissa.
Parasta ovat erilaiset ihmiset ryhmässä. En tiedä voiko eläkeläisryhmissä enää puhua ´eri yhteiskuntaluokista´, mutta onhan niitä ainakin työaikana. Eri uskontoihin kuuluvia, eri maista, eri kuntoisia, eri ikäisiä, eri sukupuolia. Erilaisten puuduttavien aineiden alaisena olijoita. Eri älykkyysosamäärällä varustettuna. Silloin keskustelu on monenlaista.
Tuulettumista, toden totta sitä ihmisten parissa seilaaminen on, se pitää mielen virkeänä ja suhteellisuustajun kohdallaan.
Erilaisuus on rikkaus.
Käyn joka ikinen päivä.
Ei satu olemaan ihan lähellä tapaamispaikkoja.
Maalla ei ole aina mukavaa.
Käyn silloin tällöin kun on jossain jotain mielenkiintoista, esim konsertti tms. Viikottain käyn liottamassa itseäni vähintään tunnin vesijuoksulla. Muutaman kerran vuodessa laivalla ja silloin tällöin pari päivää toisessa kaupungissa. Tällä viikolla pitkästä aikaa paikalliseen tanssipaikkaan tukemaan erään yhdistyksen järjestämiä tansseja.
Listaan voin lisätä vielä kauppareissut ja aikani kuluksi tehtävät lähes päivittäiset kävelylenkit , ihmisten ilmoillahan niilläkin on.
Anonyymi00004
2026-02-11 10:50:11
Liikunta tervehdyttää.
Liike on lääke. Sanan varsinaisessa merkityksessä.
Välillä on pakko lähteä asioille,
tekis mieli lähteä useammin mutt ne voimat,,, on hukassa, ,
en käy junttien ilmoilla, on se ilmoija pitänyt
valikoidun jengin kanssa uimassa ei mitään kaljottelua
kireät ja aggressiiviset lyhytpinnaiset älykäpiöt ei käy
Kiitos siitä sinulle, luultavasti aika moni näin ajattelee, että jätät muut rauhaan ja viihdyt omanlaisessasi jengissä
Vain lähiympäristössä käyn, kun pitemmälle en pysty ilman kyytiä.
Aamulla vein pihalle linnuille ruokaa.
Kiersin korttelin.
Tuttu tuli vastaan, vaihdettiin pienet kuulumiset.
Lakaisin kulkupolut pihalle.
Kevyttä pakkaslunta on satanut reilun viisi senttimetriä.
Kun tämän toistan kolme kertaa päivässä
sen verran olen ihmisten ilmoilla.
Aina pari-kolme tuttua tapaan.
On tärkeää saada rupatella edes vähän jonkun kanssa.
Joka päivä ei onnistu yhtäkään kertaa,
kun kroppa sotii vastaan.
Kesällä on eri juttu, voi olla ulkona enemmän ja on pihapuuhaa.
Kukkapenkkien "hoitamista", niitten kastelua ja haravoimista
ja korttelikierroksilla ja pihoissa tapaa enemmän ihmisiä.
Minne sinä Pertikki menet tuulettumaan ?
Kaupoilla käyn, siellä näkee ihmisiä riittävästi.
Kohvit juon kotona, en näe tarvetta , höpistä turhan päiväistä tuntemattomien kanssa.
Vaihtelu virkistää, joskus höpistään, tyhjää toimitetaan ja maailmaa parannetaan, joskus ei.
Eikö sulla ole "kylillä" tuttuja ?
Kysymyksesi ei ollut minulle, mutta vastaan kuitenkin. Viimeiseen kolmeen kuukauteen en ole ainuttakaan tuttua nähnyt kun olen kaupoilla tai kaupungilla käynyt. Kuljen päiväsaikaan yleensä 11- 15 välillä . Matkoillakaan en yleensä tuttuja näe, esim risteilyreissulla kotikaupungista matkatoimiston kuljetuksella 4 kertaa viimekin vuonna ja ainuttakaan tuttua ei matkalla.
Käynhän toki ihmistenilmoilla, mutta vaihtelevasti. En ole enää niin sosiaalinen tyyppi, että jaksaisin jatkuvasti jossain tapaamisissa tai tapahtumissa käydä.
Lasten kanssa on kiva puuhailla, mutta kunto ei enää riitä jatkuvaan puuhaan lasten kanssa. Niin kivaa kun se onkin. Vanhuksista en välitä. Täysi työ tulla toimeen oman vanhuutensa kanssa.
Välillä jaskaa vaikka mitä, mut ei aina.
En käy edes kaupassa kun ruuat tuodaan kotiin, sairaalan käynneillä yämän tästä näekee voipuneita ihmisiä. Kesällä sitten näkee ulkoilessa.
Käyn itse kaupassa, kun kaupat vaihtelevat fiiliksen mukaan ja hallissakin täytyy välillä käydä. Ehkä voisin tilata, jos yhtä kauppaa käyttäisin. Tosin tykkään itse livenä valita, mitä milloinkin tekee mieli. Ostan paljon irtotiskiltä ja hallista. Kiva muutenkin stadissa tsillailla siinä kaupassakäynnin ohessa. Huomenna menen brunssille enne kun käyn pikkualepassa lähikaupassa.
Ilmoja piisaa, kunhan muistaa käydä ulkona.
Yksinäinen sielu oon mutten yksinasuva vaan isän kaa asustan ja käyvvään pakollisilla kauppareissuilla mut muuten omat sosiaaliset kontaktit minimitasolla. Ei oikein ole motivaatiota tavata ihmisiä ja syitä esim ; motivaation puute eikä ehkä oikein kiinnosta ihmiset ja pelko tulla kiusatuksi ja ylikova jännitys ja oman itseni kanssa tuomat haasteet että osaanko olla läsnä yhtään ihmisen kanssa ja että keskustelu voi olla niukkasanaista jos mitään puhetta tulee edes eikä ole edes uskallusta yrittää vai voiko yrittää kun ei kiinnostakaan oikein yhtään??
Ihan soolona oon siis eläny koko keskipitkän elämäni. Kävi täällä kylässä 6 vuoden ajan pikkuserkkuni. Siinäpä ne oikeastaan onkin kaikki mun sosiaaliset kontaktit paitsi ne urheiluaikaiset sosiaaliset kontaktit joissa olin yleensä lähinnä ummikko ja vetäytyvä sekä arka joskin parin tyypin kanssa juttua tuli kyllä ihan hyvin.
isän työn vuoksi näen myös ihmisiä + ne pakolliset kauppareissut ja automatkareissut isäni kanssa.
tämä sitten on se keinoa eteenpäiin
https://www.mtv.fi/ohjelma/8961570ec8f2b9a6e0d5/maajussille-morsian
"Isän työn vuoksi" / "... automatkareissut isäni kanssa." ! Jos olet 70, minkä ikäinen isäsi on vielä työssä?
Totta kai käyn. Osaan olla yksiksenikin mutta ilman muuta pitää päivittäin ihmisiä nähdä ja rupatella, vaihdella kuulumisia tai spekuloida maailman menoa.
Räkätauteja ja koronaa paljon liikkeellä. Moni joutunut sairaalaankin kun on niin sitkeää tautia. Ihmisten ilmoille tulen kesällä 2026.
Eipä oo tullut käytyä.
Äsken sain idean lähteä viemään lehdet paperinkeräykseen. joten olen tässä ulosmenoaikeissa.
Eli vetkutellessani sitä ulosmenoa poikkesin täällä ja huomasin, etten oo ainoo immeinen, joka on enimmäkseen yksin.
No lähdenpä tästä liikkeelle, eli se on menoa nyt!
Tsau!
Kun kaikki odottaa jännittyneinä, josko minun paperinkeräykseen astelu onnistui, niin kerronpa ylpeänä, että Joo!
30 minuuttia ulkona kävelyä, eikö se ole suosituskin?
Muutaman kerran piti pysähtyä, kun kunto ei oo niin korkeella, mutta perille kotiini pääsin!
Jotta näin sitä reippaillaan!
Hyvä et meni ok.
Käyn mutt koko ajan entistä vähemmän. Ikään kuin mökittyy! omiin oloihinsa.
*Tarttis tehdä jotain??*
Minua harvoin tympii olla yksin kotona, mutta käyn kyllä tuulettumassa mm. teatterissa, elokuvissa, oopperassa, erilaisissa konserteissa ja baletissa. Tietysti myös ulkoillessa näkee/tapaa ihmisiä, sekä kauppakeskuksissa käydessä. Jos ei muualla, niin kaupassa näkee ihmisiä, joskus jopa tuttuja.
Tuttujen ja puolituttujenkin kanssa voi jotain turista, mikäs siinä.
Nähnyt Gisellen?
Nähty on, mutta siitä on jo aikaa.
Minä kutsun tuttuja kahville, ei tarvitse olla aina yksin kotona.
On muuten hyvä idea!
Minä käyn tuttujen kanssa ulkona kahvilla, ei tarvitse aina kotona kököttää.
Kotona on kotoista juoda tutun kanssa kahvi ja rupatella.
Saa rupatella niin kauan kun huvittaa.
Kahvilassa aletaan katsoa pitkään jos jäät istumaan, kun kahvit on juotu ja pulla syöty..
Pitäisi lähteä pois ja antaa seuraaville tilaa tai tilata uutta.
Meijän kahvilassa saa istua, ei ole pitkien katseiden uhkaa tai vaaraa, sensijaan kylläkin on kyltti "Pöydät on kahvilan asiakkaille". Koska kulkijat tulevat istumaan mitään tilaamatta tai ostamatta.
Höpö höpö
Ulostautuminen on tarpeellista terveydelle.
Ei tarvi kotoa lähtöä.....
Voa minäpä lähen oamulla viijen aikaa apsille pimpom peliä pelloamaa ja tieasijoista rähjeämää kun huonoisti tiet auroavat,nii ja titennii pitää puita myyntii koatoa velekojen lyhentämisee.
Laitosilmat saastuttaa vaan, ei niihin siis.
Raitis ilma puhdistaa, kun käy lenkillä usein.
Kerran viikossa käyn vanhaa 95 v metsästyskaveria moikkaamassa, juodaan kahvit ja muistellaan menneitä :)
Gubbe 76
Kahviloissa tai kesällä terassilla tai ulkosalla voi istuksia itsekseenkin ja katsella ohikulkijoita.
Ihmisten seuraaminen onkin oikeastaan parasta huvia. Opettavaistakin.
Juu eii tarvitse sen kummemmin olka vieraiden ihmisten seurassa.
Eläkeläisten, minunkin huvia, ihmiset on niin erilaisia, ei samanlaista toista, kaikissa jotain omaansa.
Samanlaisuudessaan ihmiset ovat kovasti eri tyylisiä. Meissä kaikissa on samat perusominaisuudet ja -jutut, mutta meidät erottaa tyyli, habitus, ajattelu, asenne ...
Tosikko liikkeellä, heivasi kommentin jordaaniin.
Botti se on.
Marketissa käynti riittää minulle pääasiassa.
Sekopäitä on nykyisin ihan liikaa.
Muutamia tuttuja käyn välillä tapaamasa.
Lähden huomenna iltapäivällä kauppaan ja ostan kahden viikon sapuskat, niin ei tartte enää lähteä tuonne pakkaseen heti paikalla.
Viihdyn ihan hyvin yksin lämpimässä, täällä riittää maailman seuraamista.
Aina tapahtuu jotain maailmassa, ei tuu elo ykstoikkoiseksi.
Niin meni ystävänpäivä.
Hyvää jatkoa kaikille ja vointia!
Käydään porukalla 2-3 kertaa viikossa muutamilla kavereilla. Kotioloissa on paljon rennompaa kuin jossain kahvi paarissa istuessa. Yhdessä maksetaan kaikki ja sovitaan kuka tuo tarjoiltavat. Lapset on poismuuttaneet, on monella ylisuuret asunnot, eli on tilaa.
Virossa käydään kerran kuussa, näin talvella, kesällä ei lainkaan.
Viikonlopun vie sukulaiset.
Aurinkoisessa ilmassa melkein tunnin lebkin, ja kirppikseltä kirjoaja ostin myös.
Parin kilsan kävelylenkin heitän näillä pakkaskeleillä, kauppareissujen lisäksi, muuten viihdyn kotona lukien ja nettiä selaillen.
Huomenna maanantaikävelylle.
Lähden huomenna perjantaikävelylle.
Käyn joka päivä "lintujen ilmoilla" ruokkimassa pihalinnut.
Viimeksi pystyin viime syksynä taksilla apteekkiin.
Näen ihmisiä' etupäässä vain telkkarissa.
Joo mullekin meinas tupata eilen kylään yks niljakas tuleva ministeri mutta laitoin toosan kii.