Ukrainalainen kertoo Suomessa

Sota alueilla on mielenkiintoisia siviilien kertomuksia.
Kannattaa kysellä, kirjoittaa ylös.


Kysymys oli missä ajassa siviilit hahmottivat tapahtumia kun Venäjän joukot hyökkäsivät?

Vastaus: Jokaisen älystä riippui missä ajassa hoksattiin, toiset nopeasti ja toisilla kesti pitkään.

Nuori pari päivän sisällä ymmärsi tapahtumien vakavuuden ja hyppäsi autoon ja lähtivät pakoon. Se oli oikein tehty, koska pian alue suljettaisiin ja kaikki miehet seulottaisiin puolustuksen käyttöön. Jotkut siis kerkesivät paeta ajoissa.


Ehkä nuoret tajuavat nopeammin kuin vanhemmat väestöt?
Lisäksi jos on enemmän omistusta, silloin lähteminen vaikeutuu. (?)


60+ herralla kesti kaksi viikkoa ymmärtää, että pitäisi evakuoitua.

Herra puhuu rauhallisesti, mutta näkee, että kokema on vaikuttanut syvästi, että ihminen ei ole oma itsensä. Kasvoilla on ihottuma ja mieli on jännittynyt, varovainen.

Isomman kaupungin mies kertoi kuinka hyökkäävät venäläiset saatiin tuhottua ja heidän ruumiinsa makasivat rivissä paikallisen koulun vieressä. Herra halusi ottaa kuvia tuhotusta panssariajoneuvosta ja paikallisen koulun rehtori näki hänet ja kutsui tekemään reportaasia, mutta erehtyi pitämään median toimittajana. Hän kutsui hänet kuvaamaan koulun raunioita ja menehtyneitä venäläisiä. Herra ei kuitenkin kuvannut heitä, vaikka toiset neuvoivat taltioimaan kaikki kameroille.

Herra viipyi siis kaksi viikkoa hyökkäyksen alla kaupungissa. Kerrostalossa paikallisten kanssa yritetty tehdä suoja sulkemalla sisäänpääsyjä hiekalla, vaikeuttaen valloittamisen.

Silloin vielä lapset, perheet, eläkeläiset vielä olivat kotoisalla.

- Saitteko mitään ohjeistusta kuinka toimia?
Joku mies siis oli aloitteen tekijä ja ehdotteli suojautumista.

Venäläisten etenemisen estämiseksi lähti ukrainalainen panssarivaunu, jonka miehistö koostui eritasoisista sotamiehistä.

Väki virtasi juna-asemalle. Ajo oli maksuton. Asema oli täynnä. Ihmiset jättivät henkilöautoja aseman viereen.
Herrallakin oli mukana vain läppäri, reppu, välttämätön, joiden kanssa hän pääsi Puolaan. Juutalainen ystävä keräsi juutalaisten bussilinjan, joka vei heitä aluksi yhteen paikkaan, mistä herra jatkoi Puolaan. Juttu luisti ja miestä aina ohjeistettiin pakolaisvaiheissa. Hän sulki kotinsa lukko.


Paikalliset sotilaalliset yksilöt päättivät ilman esikuntaa räjäyttää sillan. Herran mukaan se olisi aiheuttamassa enemmän kaaosta, koska ei ollut keskustan hyväksymä teko. Periaatteessa laiton teko. Jokainen toimii oman mielen mukaan, minkä piti oikeana toimia tilanteessa.


Missä vaiheessa koko Ukraina ymmärsi mitä tapahtuu maassa?
- Eivät he ole vieläkään ymmärtäneet tapahtunutta kaikki. Toiset jatkavat tutun oloista elämäänsä, käyvät kalassa, hoitavat pihamaata.

"Vallassa on vitun petofiileja" - kuului purskahdus.

Herra yritti päästä luisteluradalle, mutta välissä makasi ukrainalaisia sotilaita panssaritorjunta aseet käsissä. He tarkistivat herran papereita, hän kertoi, että tytär harjoitti luistelua, mutta ei saanut luvan jatkaa läpi vaarakentän.


Nyt mies on hukassa Suomessa, ei löydä langan päitä, on kommunikaation vaikeuksia, näköalattomuutta. Pitää Suomen rauhasta. On täysin tyytyväinen oloihinsa täällä. Sairasti ja hoiti sairauttaan Suomessa onnistuneesti, kuten myös toinen kuulemani vakavasti sairas nainen eläkeläinen. Kolmaskin sairas nainen kiitti suomalaista lääkärihoitoa erinomaisena. Ihmiset sairastavat kriisin aikana. Eläkepäivinä meni omaisuus ja elämä.