Olen sairastanut masennusta jo vuosikausia ja käyttänyt lääkkeitäkin (Tolvon, Aurorix) lähes yhtä kauan. Nyt käyn terapiassa, mutta ei tunnu siltä, että tilanne helpottaisi - nimittäin väsymys.
On niin turhauttavaa jatkuvasti olla uupunut, voimavarat ovat ikäisiäni huomattavasti vähäisemmät (26 v.). Ja olo on koko ajan niin sumuinen.
Olen miettinyt, että voisinko paremmin jollain muulla lääkityksellä. Mutta ei sitä taida uskaltaa lähteä muuttamaan, kun on tulossa iso elämänmuutos, aloitan syksyllä opiskelun. Kauhistaa, että kuinka voin siitä selviytyä.
Onko muita, joilla on aina sumuinen olo? Tai onko joku löytänyt keinoja, joilla päästä siitä eroon? Onko ainoa keino todella käydä vuosikausia terapiassa, jotta pärjäisi tässä elämässä?
On niin turhauttavaa jatkuvasti olla uupunut, voimavarat ovat ikäisiäni huomattavasti vähäisemmät (26 v.). Ja olo on koko ajan niin sumuinen.
Olen miettinyt, että voisinko paremmin jollain muulla lääkityksellä. Mutta ei sitä taida uskaltaa lähteä muuttamaan, kun on tulossa iso elämänmuutos, aloitan syksyllä opiskelun. Kauhistaa, että kuinka voin siitä selviytyä.
Onko muita, joilla on aina sumuinen olo? Tai onko joku löytänyt keinoja, joilla päästä siitä eroon? Onko ainoa keino todella käydä vuosikausia terapiassa, jotta pärjäisi tässä elämässä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
kun lopetin lääkityksen.Kannattaa kuitenkin keskustella lääkärin kanssa ensin,ettei ominpäin lopeta,tai lääkkeen vaihto?
Tosi hyvä kuulla kokemuksesi. Olen alkanut itsekin vahvasti epäillä, että lääkitys kannattaisi lopettaa, tai ainakin annoksia tarkastaa. Aion mennä puhumaan asiasta lääkärille.
Kärsitkö väsymyksestä? Oliko lääkkeen lopetuksella vaikutusta siihen?
Lääkkeillä sumuinen olo, ilman lääkkeitä loputon väsymys. ota tai jätä.
eikö oikeasti ole muita vaihtoehtoja? lääkket tai jatkuva väsymys? väsymys kyllä painaa lääkeiden kanssakin, mutta ehkä hieman vähemmän. alkaa jo tuntua että olen ikuisesti väsynyt. taas kasakaupalla kysyttävää psykiatrilta, kunhan lomaltaan palailee. toivon vain, ettei aina olisi samat vastaukset.
On vaan kestettävä; mulle ei annettu unilääkkeitä itsetuhoisuuden takia. En tiiä saisinko niitä edes nyt. Mulla on sellaisia väsymys-ajanjaksoja jolloin on todellakin out. Ei kiinnosta, ei jaksa, millään ei oo väliä. Sitä laahustaa kouluun ja kaatuu sänkyyn kotiin päästyään. Hiukset sekaisin, pussit silmien alla kuin kävelisi silmät ummessa.