Eli tietää minkälaiset traumat toisella on, tietää että se saa hänet voimaan huonommin, ja silti jatkaa?
Mitä se kertoo ihmisestä, joka muistuttaa toista tahallaan traumoista?
Anonyymi-ap
29371
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Pakko tuollaisen kanssa olla tekemisissä. Kaikki estoon.
Samaa mieltä. Estoon vaan kaikki jotka kusettaa tai on ilkeitä
Narsismi tai psykopatia on tuollaista.
Sitäpä se juuri on!!
Narsismi ja psykopatia, ovatko ne sama asia? Kun vähän vaikuttaisi siltä.
Joskus niistä traumoista on hyvä puhua. Se on mörkönä siellä kaapissa ja kun hiukan raotat ovea, sinne pääsee joka kerta enemmän valoa ja joku päivä pystyt näkemään asiaa eri perspektiivistä, eikä se satuta sinua enää niin paljon. Mutta tuo on hyvä tehdä luotettavan turvallisen ihmisen kanssa, eli vaikka ulkopuolisen terapeutin kanssa. Joku muu saattaa käyttää tilannettasi hyväkseen ( narsisti tai muuten ymmärtämätön, utelias).
Kumpaa se puhuminen auttaa?
Traumatusoitunutta. Tarpeeksi kun kelaa asiaa ajan kanssa, niin se ei ole enää mörkö, jota ei uskalla katsoa silmii. Riippuu tietysti traumasta. Yleensä ihminen ei uskalla muistella tapahtunutta, kun se tuo niin paljon ikäviä ja ahdistavia tunteita ja muistoja mieleen, vie voimat jne.
Kaikki eivät toisaalta halua/kykene. Se on oma päätös. Ehkä voi muutaman kerran nostaa asioita esille, mutta jos ei saa vastakaikua, kannattanee antaa olla.
Luin huon aloituksen ehkä vähän väärin. Mutta mitä sinä tarkoitit?
Kumpaa? Mitä tarkoitat?
Tuota, että traumoista, kipeistä, olisi hyvä puhua jonkun turvallisen ihmisen kanssa. Muutoin ne vaikuttavat taustalla… mutta ei pakolla, eli voi yrittää avata keskustelua, mutta jos toinen ei halua, niin sitäkin pitäisi osata kunnioittaa.
Itselläni sellainen käsitys, että traumojen käsittelyä ei voi myöskään aloittaa, ennen kuin on ymmärtänyt sen trauman. Sen jälkeen kohdannut. Eikä enää pysty elämään sen kanssa. Kyllä ne aika kauan siellä piilossa voivat pysyä, ennen kuin ihmisellä on valmius alkaa niitä käsittelemään. Tulee yleensä jokin uusi kokemus, joka saa sen nousemaan pintaan.
Mietin tuota aloitusta. Voiko olla myös niin, että ap kokee jonkin aihepiirin asian itselleen niin kivuliaaksi, että ottaa siitä joka kerran osumaa, vaikkei toinen tekisikään sitä tahallaan? Ehkä ajattelemattomuuttaan tai ymmärtämättömyyttään? Todella vähän meinaan ihminen osaa mennä toisen ihmisen asemaan. Ja tietää tai pystyä käsittämään, miltä siitä toisesta kulloinkin tuntuu. Jokaisella varmaan itsensä kanssa tekemistä.
Totta, eihän se pakottaminen auta. Mutta miten pystyy kohtaamaan asian, jos sitä ei käsittele.
On ollut ihan tahallista.
-ap
Moni ei kohtaa, ei käsittele, ja ei sitä voi muuttaa.
Jos sattuu liikaa, ja asiasta on mainittu, ehkä voi ottaa välimatkaa kyseiseen traumojen esilletuojaan? Harmi, jos haluaa vain satuttaa.
Ensin kohdataan se trauma sellaisena kuin se on ja siitä lähtee liikkeelle käsittely, joka vie aikaa x-ajan.
On sellainen kauan jatkunut maalittaminen, jota ei ole mahdollista hyväksyä! Siinä ei auta muu kuin pysyä kaukana siitä henkilköstä! Muuten kaikki huonot muistot nousevat pintaan! Harmillista oli se että oli muita, jotka esittivät häntä!!
Trauman kokeminen alkaa vähentyä siitä hetkestä alkaen, kun ei enää näe tiettyä henkilöä, eikä kukaan kerro hänestä koskaan mitään missään!
Eikä kukaan enää esitä häntä koskaan!
Eivät halua tai kykene.
Se on sitten VOI VOI, mitäs läksit.
Jos ei tahdo selvitä yli omista traumoistaan niin eläköön sitten niiden kanssa ihan yksinänsä.
Lapsi reagoi noin.
Kuka tämä henkilö voi olla, onko etunimi Adolf vai?
Niin taisin todeta 😉
Joku haju, asia tilanne tai henkilö voi laukaista tunteen kuitenkin. Joten parempi käsitellä.
Riippuu onko sosiaalisesti ns. älykäs vai ei. Jos on älykäs, niin onhan se keino saada toinen haavoittuvaksi ja siten ohjailtavaksi, tehdä itsestään tärkeä ja toisesta jopa riippuvainen itsestä.
Jos ei sosiaalisesti älykäs, niin voi olla vain luulo, että voi auttaa ja yritys kantaa toisen taakkaa.
Traumojen käsittelyyn pitäisi aina olla asiaan perehtynyt henkilö, eikä mitään keittiöpsykologia. Puhumalla monesti traumasoitunut vaan käy uudestaan ja uudestaan tuskan läpi, eikä se vie eteenpäin.
Ei siinä ole mitään älykkyyttä kun vetoaa toisen pehmoon puoleen, siinä on vain sinisilmäisyyttä pehmolta.
Toisinsanoen, tuollainen saa vain naiivin uhrikseen.
Voi se olla noinkin, mutta nyt kysyttiin sitä, miksi joku ottaa uudestaan aina puheeksi.
Mielestäni kommenttisi ei liittynyt siihen tai sitten en ymmärtänyt.
Meidän tapauksessa molemmat on härkkineet toistensa traumoja. Minulla se tapahtui vahingossa. Hänen motiiveistaan en tiedä.
Naiselta