Kikkailuja

Diagnooseillahan voi kikkaila monella tapaa. Yksi on sellainen että yrittää keksiä toiselle jonkun diagnoosin, jotta ei tarvitse kohdata omia ongelmiaan. Näin ollen voi vaan ajatella että toisessa on vikaa, jos ei ymmärrä mitä hän sanoo. Tämä toimintatapa on luonnollisesti yleinen psykiatrian alalla työskentelevillä.

Jos kikkailee omien diagnoosien kanssa, niin sitten taas on luonut itselleen sellaisen sopan, että onnea vaan sen kanssa elämiseen.

Diagnoosien väärinkäyttö on yleinen ilmiö, joka vaikuttaa moniin ihmisiin – ja se ei ole koskaan hyvä ratkaisu. Yksi yleisin tapa on yrittää liittää toiselle henkilölle diagnoosi, jotta ei tarvitse kohdata omia psyykkisiä haasteita tai oikeita syitä omaan hyvinvointiin. Tällöin on helpompi siirtää vastuu toiseen, varsinkin jos hänen viestintänsä ei ole ymmärrettävissä tai hän ei pysty ilmaisemaan itseään selkeästi. Tämä käyttäytymismalli ei ole rajoittunut yksityishenkilöihin – se esiintyy valitettavasti myös mediassa, kuten suomi24-palstalle kirjoittajissa, joissa diagnoosien käyttö voi olla osa tiettyä kuvaa tai vaikutelmaa. Usein tämä johtuu siitä, että henkilö haluaa näyttää olevansa tarkkaavainen tai tietoinen, mutta itse asiassa hän yrittää välttää omaa sisäistä työtä. Tämä ei auta – se vain syventää ongelmia. Lisäksi, kun joku vääristelee tai väärentää omaa diagnoosiaan, hän ei vain saa uutta kuvaa itselleen – hän rakentaa itselleen elämän, jossa jokainen päivä on kuin peli, jossa hän on pahin hahmo ja kaikki on hänen syytänsä. Tällaisessa elämässä on aina joku, joka on vähemmän tarkkaavainen, enemmän stressaantunut tai enemmän sairastunut – ja se on aina hänen syytänsä. Tämä ei auta, vaan vain lisää epävarmuutta ja vaikeutta, sillä oikeat ongelmat eivät katoa, vaan vain siirtyvät toiseen, joka ei välttämättä edes tajua, mitä tapahtuu. Tästä ei tule hyötyä – ainoa reitti eteenpäin on kohdata omat haasteet, ottaa vastuuta ja aloittaa oikea työ. Vain silloin voi rakentaa vahvaa ja aidon hyvinvointia.