häntä, en edes tunne häntä, vaan sitä tunnetta jonka hän sai minussa aikaan. Sitä millaiseksi tunsin silloin itseni. En tiennyt että minusta löytyy sellaista paloa, paljon pienempikin määrä sitä kemikaalisekoitusta olisi tehnyt riippuvaiseksi. Olen vain narkkari.
Ei minulla ole ikävä
Anonyymi-ap
70718
3Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 70
Vanhimmat
Eli kaikkein eniten olisit ihan ikäänkuin horisontaalisella tasolla halunnut mies mitä? Jonnin joutavaa jodlailua, ikävä tuottaa draamanhakuisille pettymys
Tuo vastaus kertoo paljon siitä mihin sinä kykenet. Onnea lattamaailmaasi, siellä kannattakin varmaan pysyä horisontaalisena.
Ymmärsinkö aloittajaäijä oikein, että suivaannuit tästä ridigulaatiosta? Hyvä.
Olet gubettaja hassu, eikö tänään nyt löydy parempia ketjuja, joita voisit yrittää sörkkiä ja vääntää? Vai osoitatko huomiotasi tasapuolisesti kaikille miesolettamillesi? Olet tosi ruma mieleltäsi. :)
Se psykopalstapoju aloittaa joskus aamusta tuon aloittajaäijä rallin. Hakee välillä kai happea ja sitten uudestaan.
Kuvittelisin botiksi jos ei olisi noin tyhmä.
Gubettaja on kyllä kauhean fiksoitunut näkemään sitä äijäänsä joka aloituksessa, kovin on paha mieli hänellä.
Tarkoitatko aloittajaäijä nyt sitä, että arkkivihollisesi nk miesluulija onkin nyt mies eikä nainen? Ihan hilpeää luettavaa sinänsä se itseksesi solkotus mm ”miesluujija on punatukkainen eläkeläismummo, joka käyttää lääkkeitä” jne. Ottakaappa koppia, vielä ehtii ns😏
En mä tiedä kuka sä gubettaja olet, eikä syvempi profilointi kiinnosta. Sä et piittaa kuin siitä gubestasi.
No ei ollu nyt taaskaan hääviä verbaalista ilotulitusta. Onko tämä kaava muka lopulta niin monimutkainen ymmärtää? Tahtoa ei taida kaikilta misogyyneiltä sun muilta löytyä.
Ja sieltä tuli psykopalstapojulta juttuja.
Ehkä se alunperin on ollut nainen joka jankuttaa aloittaäijästä, mutta sinä ja joku muu päihteiden sekakäyttäjä plus osastolla olija omivat tuon tavan ja jankuttavat sitä nyt aamusta iltaan.
Lisäksi ainakin sinä pikkupippeli provoat noine lapsellisine hymiöides täällä aamusta yöhön asti.
Olen niiiiiiiin pahoillani etten yllä odottamaasi älyllisen stimulaation tai manipulaation tasoon. Suosittelen siirtymistä parempiin ketjuihin.
Justjoo ☹️
Usein se alku on tuollaista ennen kuin sitä toista oppii tuntemaan.
Kuvailet hyvin ihastumista ja rakastumista.
Se toinen on kuin kemikaalien luoma objekti aivoissa eikä todellinen ihminen.
Nimenomaan näin. Tiedostan että tällä on hyvin vähän tekemistä sen todellisen ihmisen kanssa. En tiedä voisiko häntä enää "käyttää" huumausaineena, toimisiko se enää niin hyvin että pääsisin taas jänniin tiloihin, enkä todellakaan halua tehdä niin.
Siis moni käyttääkin.
Naisethan hakevat huomiota esimerkiksi miehiltä tällä tavoin, ei siis tietyltä mieheltä vaan haluavat nähdä itsensä haluttuina. Senhän takia moni naisista menee baariinkiin vain näyttäytymään.
Miehet taas ovat visuaalisempia ja subjekteja usein näissä asioissa joten he mielellään ovat viehättävien naisten seurassa tai katselevat naisia. Siinähän on iso bisnes.
Käytämme jatkuvasti aivojemme huumausaineita ja väittäisin että monella palstalaisella on tähän liittyviä tuntemuksia. On huumaantunut siitä toisesta vaikka kyse on vain aivojen omista välitttäjäaineista ja se toinen on vain lähes sattumanvarainen kohde noille aineille.
Ihmiset vain kuvittelevat että se ihminen siellä jossain tuolla todellisuudessa on se kohde vaikka se on vain objekti aivoissa. Toki kun siihen ihmiseen tutustuu niin lopulta se objekti ja se todellisen maailman kohde yhdistyvät josta seuraa ristiriitoja. Siitäkin porukka purkautuu palstalla.
Hyvin tiedostat asiat. Noissa jännissä tiloissa on lähinnä se että esimerkiksi ne voivat yhdistyä ajatuksiin toisesta ihmisestä siten että lopulta vajoat kaipailemaan aina jotain epämääräistä todellisen elämän sijaan.
Vähän kuin inception-leffassa vajoaa liian syvälle uneen eikä tiedä mikä on unta ja mikä totta.
Noin siinä on päässyt käymään, luulisin. Jotenkin sitä huumaa yrittää kokea uudestaan, vaikka tietää, ettei se ole terveellistä.
Siihen looppiin jää vangiksi. Looppi voi olla lyhyt tai pitkä. Looppi voi sisältää jopa erilaisia muitakin kokemuksia kuten hylkäämiskokemuksen tai kaipauksen jota puretaan palstalla.
Moni täällä palstallakin puhuu kuin tuolle objektille koska hädin tuskin kukaan tavoittelee sitä oikeaa ihmistä siellä elämässä koska tietää sen olevan vaikeaa.
Hyvät sävärithän noista saa paremman puutteessa, mut ei kannata jäädä junnaamaan paikalleen.
Itse tajusin nämä asiat joskus kun olin syvästi rakastunut ja roikuin naisessa vuosia jälkikäteen.
Loopistahan tässä on kyse, tiedän kyllä, se tieto ei vaan auta kauheasti auta irtipääsemisessä. En tajua miten voi olla näin pahasti jumissa, ei mun elämässäni ole mitään vikaa eikä isoja puutteita, kaikki vaan tuntuu edelleen kalpealta, sen huuman rinnalla. Sama ongelma kuin toipuville addikteilla..
Ja jotenkin koen tarvetta selitellä itseäni - itselleni ja muille - ja pyydellä anteeksi.
Sinun ero muihin on vaan että et ole suhteessa. Osa etsii tuota huumaa koko ajan esimerkiksi naisista ja miehistäkin nykyään. Sen alkuhuuman haihduttua se toinen ihminen ei ole enää mitään heille ja voi kohdella miten lystää.
Sehän on sellainen turvalliseksi tiedetty vuoristorata, jonka kyytiin haluaa hypätä uudestaan ja uudestaan tietäen että huonosti ei voi käydä. Joissakin tapauksissa vaikka kävisi niin sitten voi aina aloittaa kyydin uudestaan.
Jotkut saavat draamasta ja lähes traagisista käänteistä kokemuksia jotka luovat entistä voimakkaampaa huumaa. Samoin pettämisestä ja sellaisesta rietastelusta. Kielletyn tekemisen kokemukset myös voivat tuottaa syvää tyydytystä kun rikkoo sääntöjä ja konventioita tai tuntee olevansa "pahis".
Jopa masennus voi luoda sellainen tyytyväisyyden loopin, jossa elää aivan kuin vaihtoehtoja ei olisi.
Tuo anteeksi pyytely ehkä voi johtua siitä että koska tajuat asian niin koet itsesi jotenkin erilaiseksi kuin muut ja et ansaitse oikeaa rakkautta vaikka kaipaat sitä joten jatkat looppia toisten tietämättä. Tietysti vaarana että vajoaa sellaiseen itsesääliin.
Itsekään en ihan kaikista loopeista ole päässyt eroon, ne kun tuntuvat helpoilta toistaa.
Mä olen jotenkin jumissa, eikä sellainen vuoristoratahomma kiinnosta yhtään. Koen, että mä en pysty ihastumaan enää kenenkään, että mikään ei enää (ikinä?) tunnu yhtään niin hyvältä, kuin vertaisi hehkulamppuja salamaniskuun. Ehkä se on niin, minkä sille sitten voi..
Tavallaan me kaikki ollaan jumissa joissakin loopeissa. Useimmiten loopissa jumissa olon selvittää vain uuden erilaisen loopin löytäminen, sitähän sarjaihastujille käy.
Suurin ongelmahan tuossa on se että siihen looppiin on tottunut joten jos vaihtelun tarve ei sanele että looppia pitäisi vaihtaa niin kokee sen loopin vain kaikki muita paremmaksi. Siihenkin liittyy harhoja sen luotun loopin ylivoimaisuudesta. Esimerkiksi ihaillun kohteen antama hyvä palaute tai vastaava voi olla sellainen. Sitenhän ihmiset kokevat rakastavansa vaikka jotain idoliaan ja alkavat sairaalloisesti stalkkaamaan niitä vaikka ainut kontakti voi olla joku signeearaus julisteessa.
Vaikeahan noista on päästä eroon, itse huomaan että kun kaipaan naisseuraa niin aivot oikein raksuttaa ja yrittää löytää yhteyksiä että ihastelisi jotain, ei siis edes että jotakuta kiinnostaisi vaan että jostakin löytäisi jotain mielenkiintoista joka virittäisi aivoja. Sairaita me kaikki ollaan jollain tapaa. Sinä ja minä sentään tajutaan että kyse on loopeista ja voidaan asettaa itsemme ainakin osittain niiden ulkopuolelle.
Niin, toki minulla on tässä muutakin omaa problematiikkaa, että mun on helppo omaksua nimenomaan tuo tuollainen "en sotke muita näihin onnettomiin ympyröihini" asenne.
Luulin, että sinullakin on minua ikävä. ☹️
Voihan _hänellä_ ollakin, mutta se asia ei täällä selviä. Minä en ole se ketä ajattelet.
Minä ajattelin pitkään, että ihastus oli yksipuolista, koska vaihtoehto oli aivan liian pelottava. Nyt lohduttaudun ajattelemalla että sillä ei tässä vaiheessa ole enää mitään merkitystä.
Minäkin luulin, että sinulla on minua ☹️
Voi ei, älkää nyt menkö ohi toisistanne.
Näin sen ajattelinkin olevan ja kovin Itsekästä tuollainen.
Sehän on sitä, ja silloin on parempi, ettei ole yhteyksissä, vaan yrittää itsekseen toipua.
(En väitä etteikö hän olisi ihana ja rakastettava.)
Kyllähän se kemikaalicoktail jostain kertoo. Ei se synny pelkästään, jos vain joku random kiinnostuu, vaan kun se oma kiinnostuksen kohde kiinnostuu ja osoittaa sitä kiinnostusta.
..tai kun oma mieli tulkitsee saaneensa jotain vastakaikua. (toim.huom.)
Uskallan väittää, ettei sitä tunnetta synny, jos ei ole molemminpuolista.
Joo mut sellainen kiinnostus menee aika nopeasti ohi varsinkin jos sääliin on perustunut.
Jaha. Taasko palstaäijän avauksesta löytyi indikaatioita jonkun itsekkyydestä sun muusta?
Eihän kukaan nyt sääliin perusta tunteitaan hölmö.
Ehkä se on noin, en tiedä, itsellä on hyvin vähän kokemusta aiheesta
Kyllä voi, sääli saattaa tulla myöhemmin ja silloin on vaikea perääntyä.
Ahaa, tuon tunnistan jossain määrin. Olen joskus ollut vain ystävällinen jollekulle, ja ajautunut sitten kiusalliseen tilanteeseen, kun toinen olettaa paljon syvempiä tunteita ja itse on mukana lähinnä myötätunnosta.
No ei, se on sitten jo ihan eri asia olla ystävällinen, kun kiinnostunut tai ihastunut saati rakastunut.
Samaa mieltä, säälijutut eivät liity tähän tarinaan.
Kyllä liittyy.
Tuo ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.
Ihmisen päässä on kuvitelma että se kertoo jostain syvemmästä, jostain ihmeellisestä, jostain mysteerisestä, jostain ominaisuudesta joka toisella on jota muilla ei ole, jotain joka on yhteistä sinun kanssa jne.
Se on vain sinun aivojen kemikaalien leikkiä jossa jokin yhteys eri synapsien välillä on syntynyt siitä ihmisestä.
Mistään enemmästä se ei kerro. Vähän kuin uskonnolliset kokemukset ja havainnot, ufokokemukset tai tontut hyppimässä nurkassa alkoholi deliriumissa. Sama asia.
Väitä minkä väität.
Olet absoluuttisen ja ultimaalisella tavalla väärässä.
Mä ajattelin enemmän ehkä sitä näkökulmaa, että ihastuminen on tietoisesta itsestä riippumaton ilmiö. Elimistö reagoi kemikaaleilla _johonkin_ havaitsemaansa. Omaksi hommaksi siinä tilanteessa jää tulkita tilannetta, että ohhoh, vai näin minä nyt yhtäkkiä tunnen, että mitäs tämä on. Ja voimakas hullaantuminen _voi_ ehkä edellyttää kokemusta siitä, että tunne olisi molemminpuolinen - vaikka se tilanteen tulkinta tuollaiseksi olisikin jossain intuitiossa, tietoisen minän ulkopuolella.
Siitä olen samaa mieltä, että se kaikki on oman pään sisäistä toimintaa, ja epävarmaa on, paljonko ulkopuolista kontaktia tai syötettä siihen tarvitaan - se varmaan riippuu yksilöstä ja tilanteesta, ja siitäkin, miten irrallaan tai erillään on sen toisen osapuolen kokemuksesta.
Et kai ala väittämään, että vain fyysiset, tekniset teot kuten seksi aiheuttavat jotain kiihottumista tai tunteita. Ajattelet aivan väärin päin. Ihmisen tunteet ja tunteminen on alunperin puhtaasti henkinen tapahtuma, joka aiheuttaa kehollista reaktioita ja fyysisiä kemikaaleja. Ilman henkistä puolta ihmisen keho on tyhjä kuori, jossa ei tapahdu mitään. Joten ei voi edes erottaa omia kuvitelmia tai mitä siinä hetkessä tapahtuu, koska joka tapauksessa tapahtuu asioita sekä henkisellä ja fyysisellä puolella. On ihan turhaa miettiä onko se mielikuvitusta tai muuta kun se joka tapauksessa tapahtuu ja korvien väliset asiat ovat aina avainasemassa fyysisten tapahtumien kulkuun.
Moni muukin on tiedostamattaan tunnenarkkari, hakee vain mielihyvää ja sekoittaa sillä päänsä. Kun vaikutus on ohi, tajuaa miten idiootti oli.
Varmasti näin. Ja ihmiset ansaitsevat parempaa kuin tuollaista hyväksikäyttöä.
Tämä. Syy miksi olen alkanut ****** häntä.
Kerro vain.
Nuo kemikaalisekoitukset on koko elämän voima ja perusta ja edellytys ihmiskunnalle. Ihminen on niin totaalisesti unohtanut elämäntarkoituksen. Ajattelee koko elämän enimmäkseen itseään ja tekee koko elämänsä sinänsä merkityksettömiä asioita elämän kannalta kuten muiden tarjoamia töitä ja omaisuuden kartuttamista ei ehkä mitään varten. No mikä olisi sitten elämän tarkoitus jos ei maallisen mammonaa hankkiminen. No tietenkin näiden voimakkaiden luonnon voimien ja energioiden hyväksikäyttö kuten kemikaalisekoituksien. Miksi ei voisi hyödyntää ja opetella hyväksikäyttämään niitä voimia mielummin kun hyväksikäyttää muita ihmisiä, päinvastoin antaa ja jakaa itsestään energioita myös muille ihmisille. Ne voimat ovat hiipumaan päin ja jos ne voimavarat ehtyy, ihmisen elämä päättyy siihen.
oli kamalaa joskus kun alkoi rakastumaan täysin tuntemattomaan ihmiseen??? se oli kokemuksena hirveä
Se on pelottavaa, joutua yhtäkkiä oman mielensä pettämäksi ja paljastamaksi.
Sinänsä hauska kommentti. Ennen suhdetta ihmiset ovat usein tuntemattomia toisilleen. Oikea rakkaus ei ole mitenkään älyllä hallittavissa. Se tulee kuin sadekuuro ja loppuu jos on loppuakseen. Jos oikeasti johonkin rakastuu niin voisiko se olla kamalaa vai eikö se ole rakkautta lainkaan.
Ei kai jonkin tarvitse olla kamalaa sinänsä, ollakseen pelottavaa ja tuhoisaa.
Älä valehtele.
No kerro, miten asiat ovat, jos kerran tiedät paremmin?
En ymmärrä tuota(kaan) tyyppiä. Käy toistamassa tuon sama valehteluväitteensä milloin minnekin, muttei osallistu muuten.
En jaksa.
No kerro nyt, ovatko palstan kirjoitukset yleensäkin sinusta potaskaa, vai vain tämä aloitus? Kuka sinulle (vai jollekulle muulle) valehtelee ja miksi?
No nyt ymmärrän sen mikä pitikin ymmärtää.
Ei hätää. Tämä on ihmiselämää. Tosin eläinmaailmassakin tunnistettu ilmiö.
Narkki jää koukkuun monenlaisiin kemikaaleihin.
Ja siitä sairastuu. Hän,joka on kokenut tämän itse ymmärtää. Ymmärtäminen on vapauttavaa. Ja antaa selityksen seikalle jota pyörittelin mielessä jotenkin näin:outo-oudompi-oudoin. Kiitos antamastasi opetuksesta.
Tuo on tyypillistä ihmiselle. Haluaa jotenkin aliarvioida esim. eläimiä, pitää niitä jotenkin alempiarvoisina. Ihminen on aina halunnut olla luontoa älykkäämpi. Siksipä se haluaa aina keksiä pyörän uudestaan eikä mieti mikä olisi tehokkain tapa käyttää luonnon voimia. Omasta mielestään ihminen keksi sähkön - väärin, se keksi vain tavan saada sähkön esiin. Entäs ihmisen älykkyys. Jos luonto olisi suuri tietokoneohjelma ja se olisi ihmisen tekemä, todennäköisesti se kaatuisi johonkin virheeseen tunnin sisällä - maailmanloppu tunnin sisällä, kuullostaa hyvälle. Siksi luonnon pitää olla ääretön määrä älykkäämpi kuin ihmisen.
"Ihminen on aina halunnut olla luontoa älykkäämpi. "
Ihminen on monta kertaa muuta luonnon yksilöä älykkäämpi.
" Entäs ihmisen älykkyys. Jos luonto olisi suuri tietokoneohjelma ja se olisi ihmisen tekemä, todennäköisesti se kaatuisi johonkin virheeseen tunnin sisällä - maailmanloppu tunnin sisällä, kuullostaa hyvälle.
Ihminen on kuitenkin ainot olento joka pystyy ylipäätään kehittämään tietokoneohjelman edes apina ei tajua muuta kuin perseen kaivamisen tematiikan.
"Siksi luonnon pitää olla ääretön määrä älykkäämpi kuin ihmisen."
Luonto vain ei ole mikään yksittäinen asia vaan loputon määrä erillisiä yksittäisiä prosesseja joten sillä ei ole sinällään.
Luonnon personifikointi jumalan tavoin ei tee siitä tietoista tai älykästä.
Eläimillä äly on sellaista, mitä ei voi ihmisen mittareilla mitata, niiden käsityskyky on monissa asioissa ihmistä edellä.
Joka tapauksessa ihminen on myös eläin, eikä ole esim. yhtään apinaa arvokkaampi olento.
Jos sulla on ikävä sitä tunnetta jonka hän sai aikaan. Eiköhän hän ole silloin sen tunteen takana eli etkö kuitenkin kaipaa häntä. Jos muiden kanssa ei tule samaa tunnetta.
Onhan ne nyt ihan eri asioita, moniulotteinen elävä ihminen omine ajatuksineen, tarpeineen, tunteineen ja toiveineen, ja jota ei edes tunne, vs. pakkomielteen objekti, kuvitelma, onka on itse muovannut ja asetellut juuri sopivaan asentoon.
Tätä olin tulossa sanomaan
Kaipa se sit niin on. En aloittajan pakkomielteistä tiedä. Mut jos kokee itse niin en väitä vastaan.
Osiohan on Haipuu.
Mitä? Kaloja puussa?
Ne tuhmat puheet... Mirkku ;)
Samoin ajattelen hänestä.