Millainen olet kun ihastut?

Järki menee, silmissä sumenee, sydän hakkaa... Samaan aikaan se ihminen on upeinta mitä koskaan nähnyt, ja mä olen miehiä nähnyt.

Ei muista enää vuoden takaisia olemisia tai olotiloja.

Punastun tai ainakin tuntuu sille, puhun puutaheinää, sydän lyö niin että näkyy ulospäinkin ja käy heittässä muutaman voltin kurkussakin, kädet vapisisi jos en pitäisi niitä taskussa, otsalta valuu hikikarpaloita, kainalot hikoo, nieleskelen, katson kaikkea muuta mutten ihastusta.

-vastaan kaverin puolesta 😇

Vähän menee järki. Joudun pakottamaan itseni käyttäytymään normaalisti. Saatan punastua, mutta en aina. Muutun varmaan hiljaisemmaksi, välttelen enkä pysty katsomaan silmiin. Tai jos katson, katson ohi.

Ajatukset menee sekaisin.

Pysyn hillittynä miksi koska tunteet ei määrää käytöstäni vaan minä

Homma on ns. hallinnassa. Jos sattuisi hipaisemaan, pelkään itsehillintäni pettävän. Joko säpsähdän tai tarraan kiinni. Saatan katsellessa jäädä ajatuksiini, siinä pitää skarpata.

Saatan kaiken muun kadottaa maailmastani, joudun kun kala verkkoon. En muista puhuinko tai teinkö mitä tai miten? Olen kadoksissa itseltäni ja jos toinen ymmärtää tilanteen, yrittää jutella kovalla äänellä tai läpsäyttää poskelle, Saatan menettää todellisuudentajun täydellisesti enkä muista kuin sekunnin miljoonas-osia, mutta jos syystä tai toisesta kosketan toista, jää siitä ikuinen jälki käteeni, ja sieluuni, muistan täydellisesti miltä toinen tuntui ja mitä tunsin siinä hetkessä.

https://www.youtube.com/watch?v=PMIbTPnx1zA&list=RDoVuF_gFP3gE&index=3

Hillitty ja seuraileva.

Aika harkitseva. Harkitsen rauhallisesti, mikä on paras exit strategia siinä paniikissa, ennen kuin happi loppuu - esim. onko ikkuna liian korkealla, montako estettä on matkalla ovelle, voiko teeskennellä kuollutta, harhauttaa heittämällä kengällä, jne. Näitä tavallisia juttuja.

Innostun, olen kohtelias, keskustelen suht normaalisti vaikka jännitänkin. Lähetän viestejä maltillisesti. Tässä vaiheessa vastapuolen kiinnostus hiipuu tai sitten kertoo olevansa varattu.

On tämä vaikeaa.

Minulla ei ole ollut mitään tarvetta enää pariinkymmeneen vuoteen ihastua keneenkään! Pelkkä ystävyyssuhde on haussa!

Vaikea sanoa, kun en ole oikeastaan koskaan ollut ihastunut ainakaan isommin.Puhe saattaisi varmaan takuta jos näin kävisi.

Minä en koe ihastumisen tarvetta enää ollenkaan. Pelkkä ystävyys riittää minulle ikäiseni miehen kanssa, mutta kenenkään lapsenlapsia en halua hoitaa!

Olin kaiketi ihastumassa erääseen varattuun, en vain nähnyt häntä tarpeeksi usein että olisin uponnut syvemmälle. Se jotenkin helpotti oloa.

Mutta se miltä tuntui vähän samalta kuin joskus teininä. En itse oikeastaan punastele vaan yleensä kun vähänkään alan hermoilemaan alan höpöttämään tai keksin jotain nasevaa sanottavaa jolla puran tilanteen jännitystä itseltä ja toiselta.

Ei siinä mitään järkeviä ajatuksia tule mieleen, erityisesti toisen silmät vaikka niitä etsiikin pelottavat.

Vähän kuin poliisikuulustelussa tietäen että pahoja on tehty, mutta onneksi ei välttämättä sitä rikosta mitä poliisi juuri nyt tutkii.

Jälkikäteen sitten harmitti että ei saanut sanotuksi mitään järkevää ja miksi käytti aikaansa varattuun, syyllisyydentunto ja typeryys, jota seurasi että onpa se oma pää tyhmä kun kuvittelisi toisen olevan kiinnostunut tällaisesta ja miten vielä tein varmaan typerän olon toisellekin.

Tilanteessa siis pysyy vielä jotenkin hallinnassa, mutta jälkikäteen alkaa itsesyytökset samalla kun energiatasot on tapissa. Seuraava kerta tuli sitten niin yllättäen että ihan häkellyin pelkästään hänen äänestä.

Naisten kanssa juttelen todella helposti vitsiä vääntäen, mutta helposti se ei hänen kanssaan sujunut.

Hillitsen itteeni mut silti aattelen meijän nauravan yhessä💘💋💕