Tämä takia Norja pärjää hiihdossa doping porsaanreikiä.

Tämä takia Norja pärjää hiihdossa.

Ymmärrän, että aihe herättää vahvoja tunteita. Hiihtodopingista on ollut isoja kohuja, ja esimerkiksi Suomen maajoukkueen tapaus Lahden hiihdon MM-kisat 2001 jätti pitkän varjon suomalaiseen hiihtoon.

On kuitenkin tärkeää korjata yksi asia: doping-säännöt ovat samat kaikille maille. Kansainvälisessä urheilussa sääntöjä valvoo World Anti-Doping Agency (WADA), ja hiihdossa lajiliitto on International Ski and Snowboard Federation.

Ne soveltavat samoja kiellettyjen aineiden listoja ja testauskäytäntöjä kaikkiin urheilijoihin kansallisuudesta riippumatta.

Norjalaisistakin hiihtäjistä on annettu dopingrangaistuksia. Esimerkiksi:

Therese Johaug sai kilpailukiellon kielletyn aineen (clostebol) käytöstä.

Martin Johnsrud Sundby sai rangaistuksen astmalääkkeen (salbutamol) sääntöjen vastaisesta käytöstä.

>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>

Norjassa on myös paljon astmalääkitykseen liittyneitä keskusteluja, koska monilla huippuhiihtäjillä on lääkärin myöntämä erivapaus (TUE, Therapeutic Use Exemption).

Tämä voi näyttää ulospäin epäilyttävältä, mutta järjestelmä on sama kaikille maille: jos urheilijalla on todettu sairaus, hän voi hakea erivapautta lääkitykseen.

<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<

Miksi sitten tuntuu, että jotkut maat “jäävät helpommin kiinni”?

Jos maalla on aiempia doping-skandaaleja (kuten Suomella 2001), media ja yleisö seuraavat sitä tarkemmin.

Menestyvä maa (kuten Norja hiihdossa) herättää enemmän epäilyksiä.

Testausmäärät ja raportointi voivat vaihdella, mutta säännöt ovat samat.

Ei ole näyttöä siitä, että Norjalla olisi eri säännöt kuin Suomella. Jos järjestelmä olisi puolueellinen, siitä olisi tullut laajaa kansainvälistä näyttöä ja valituksia.

Jos haluat, voin selittää tarkemmin miten dopingtestaus käytännössä toimii ja miksi osa tapauksista näyttää “epäoikeudenmukaisilta”.