Olen aikeissa ostaa käytetyn matkapurjeveneen, hintaluokasta 20-25000e, lähinnä saaristokäyttöön. Mitä suosittelisitte? Tiedoksi, että olen naispuolinen ja vasta pari kesää olen purjehtinut ex-miesystäväni kanssa. Veneen pitäisi olla suhteellisen helppo purjehdittava, että tällainen naispuolinenkin sen pystyisi yksin hallitsemaan.
Mikä veneeksi?
olen valmis oppimaan
225787
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tuollaisen naisystävän tällainen nelikymppinen puolivallaton leskimieskin haluaisi!
Tällä kertaa opettelen ja hoidan kaiken yksin tai vain poikieni kanssa, joten se siitä ;)
Täällä näyttää ainakin olevan muutaman tuon hintaluokan vene. Välittäjältä saa ainakin vähän varmuutta ostokselle. http://www.yachtmarket.com/
Budjettiin sopii n. 30 jalkainen 70 luvulla tai 80 luvun alkupuolella valmistettu skandinaavi-pursi. Esimerkeiksi voisi nostaa:
- NF
- Murena
- H-323/H-35 (taitaa mennä vähän yli)
- Albin Ballad (ja jokunen muu Albin malli)
- Helmsman 31
- Senorita Helmsman
- FE 83
- Scampi
myös tuohon listaan, varsinkin jos hakee tukevaa matkapurjehdusvenettä perhekäyttöön. Erittäinkin suositeltava ko. tarkoitukseen.
Noista tuo FE 83 tarjoaisi jo kohtuulliset tilat ja yleensä ne ovat kai varustettu sisäkoneella. Tuota FE 83:stahan taitaa olla itsejalustavalla fokallakin varustettuja, jolloin vene olisi yksinpurjehdukseenkin erinomainen: helppokäyttöinen takila (ei barduunoita, ST-fokka) ja niin kevyt, että satamamanööverit onnistuisivat yksinkin.
Rumahan tuo FE 83 on kuin tavarajuna, mutta sille ei taida oikein voida mitään...
Ottamatta kantaa itse veneen "merkkiin" suosittelen yksinpurjehduksen kannalta mastonhuipputakilaa koska silloin isopurjeen reivaustarve vähenee huomattavasti. Yhdistettynä keularullan kanssa on kai paras vaihtoehto. Ei rullakeulapurjeenkaan reivaaminen ole ongelmatonta jos sen jättää liian myöhään, kun vissin käyttö siihen ei ole suositeltavaa. Eräät charterfirmat Välimerellä, kai kokemuksesta, suorastaan kieltävät. Homman pitäisi sujua lihasvoimalla.
Minä puolestani en suosittele yhteenkään veneeseen mastonhuipputakilaa. Syynä on sen onneton trimmattavuus, tolkuttoman kokoiset keulapurjeet ja vanhanaikaisuus. Osatakilaa voi taivuttaa taaksepäin ilman reivauksen tarvetta, kun mastonhuipputakilassa on jo aloitettava reivaaminen. Kaiken lisäksi jos rullapurje tuntuu liian isolta, niin on aika suositeltavampaa vaihtaa se pienempään keulapurjeeseen kuin reivata sitä rullalle. Reivattunakin sen paksuus on aivan sama ja kevyen tuulen purjeeseen kohdistuu aivan liian suuria voimia / m2, jos käyttää samaa purjetta. Tällöin purje venyy ja se kuluu tarpeettoman nopeasti. Samalla sen muoto ei ole lähelläkään optimaalista, kun purjeen vaihtamalla kallistus vähenee ja eteenpäin vievä voima lisääntyy. Näin voi pitää huomattavasti parempaa matkavauhtia pelkäämättä purjeiden vauriota tai ilman, että vene karkaa käsistä. Uudenaikainen takila, jossa on suuri isopurje ja pienet keulapurjeet ovat matkapurjehtijalle huomattavasti helpomi vaihtoehto kuin mastonhuipputakila. Joissakin 70-luvun veneissä on mastoremontin yhteydessä muutettu entinen mastonhuipputakila osatakilaksi ja samalla vene on muuttunut aivan toisenlaiseksi. Tässä tapauksessa huomattavasti paremmaksi.
Mastonhuippu on ehdottomasti parempi, - reivaustarve on pienempi. Osatakilaiset, joissa on valtava isopurje on reivattava jo 5-6 metrin tuulessa (Inferno, Sunwind, Bavaria) tai muuten kulkevat kyljellään luovissa. Vastaavan kokoluokan mastonhuipputakilainen tarvitsee reivata vasta 8-10 metrin tuulessa.
Mastonhuipputakilaa ei tarvitse edes trimmata sen kummemmin, kunhan kiristää vantit ja katsoo, että tappi on pystyssä.
Matkapurjehdukseen siis mastonhuipputakilainen vene.
- Antilla 30
- Botnia 6
- Ohlson 29
- Maxi 777
Minäkin kyllä suosittelen osatakilaa. Trimmattavuus on aivan omaa luokkaansa. Nuokin alla esitetyt veneet ovat kaikki suunniteltu 60-70 -luvuilla. Ikivanhoja uppotukkeja siis:) Kehitys menee eteenpäin ja nykyään suositaan osatakilaa sen paremmuuden vuoksi. Taitavat palstalaiset taas tehdä suosituksia pelkästään omaa venettään tiiraamalla:)
Periaatteessa ja käytännössäkin olen kanssasi lähes samaa mieltä. Mutta. Jäiköhän tajuamatta kysyjän lähtökohdat. Parin vuoden purjehduskokemus pentterissä ja nyt sitten yksinpurjehdukseen. Siltä pohjalta ei pitkään aikaan vielä taivuteta mastoa, kiristetä masto- tai puomiliikkiä saati cunninghamia yms niin, että olisi ymmärrys miksi. Tämä sen kokemuksen mukaan minkä olen saanut toimittuani opettajana purjehtijakursseilla, siis peruskurssilla. Näillä kursseilla on yli puolet naisia. Osalle on aluksi jo ongelma pinnan "trimmaaminen" niin, että vene kääntyy haluttuun suuntaan.
Mihin muuten tarvitaan rullapurjetta jos suosittelet pienempään vaihtamista tuulen voimistuessa? Joo. Se helpottaa purjehtimisen aloittamista ja lopettamista mutta vaikeuttaa purjehtimista.
Toppirikin vanhanaikaisuuteen vetoaminen on aika naivia koska purjehtiminen itsessään on jo vanhanaikainen tapa liikkua. Koneet on keksitty. En silti aio siirtyä moottoriveneilijäksi.
tuossa listassa maxi 777 on osatakila
maxi 77 on mastonhuippu
Ensinnäkin: reivaustarve ei liity mitenkään takilan tyyppiin, vaan tuulensietokykyyn eli yksinkertaistettuna purjepinta-alasta suhteessa veneen jäykkyyteen. Takilan tyyppi vaikuttaa ainoastaan siihen, kumpi reivataan ensin, keula- vai isopurje. Silloin rullakeulapurjeen reivaaminen voi olla helpompaa, mikä puhuisi mastonhuipputakilan puolesta. Tämäkin on kyseenalaista jos isossa on yhden köyden järjestelmä, mikä vanhoissa veneissä tosin on harvinaista.
Toiseksi: Keskustelussa on unohdettu mielestäni tärkein takilatyypin valintaan vaikuttava seikka: jos purjehtii yksin, ison keulapurjeen skuuttaaminen vastakäännöksen jälkeen voi olla työlästä, erityisesti kovassa kelissä. Eli saman purjepinta-alan osatakila on tältä osin huomattavasti helpompi käsitellä.
No, eihän kovin kovassa kelissä kuitenkaan purjehdita ykkösgeenualla vaikka on mastonhuipputakila, joten se raskaus ei siinä liene ongelma.
Edellisessä veneessäni oli mastonhuipputakila ja nykyisessä osatakila, ja olisin ollut aivan tyytyväinen, vaikka nykyisessäkin olisi ollut sama takila, nimenomaan sen takia, että mastonhuipputakila on paljon helpompi trimmata.
Nyt kun kerrankin on näin asiallista keskustelua tekee mieleni kysäistä neuvoa barduunoista.
Veneessäni on osatakila ja barduunat, jotka tuovat oman lisätyön halssinvaihtoon. Olemme kuitenkin tavallisia sunnuntaipurjehtijoita joille veneen suorituskyky on aikalailla sivuseikka. Siis, onko veneitä jotka välttämättä vaativat barduunat maston pystyssäpysymiseen? Vai ovatko nuo vaan kisapurjehtijoiden virittelynhalun tyydyttämistä varten.
Olen kuullut neuvoja että barduunat uskaltaisi siirtää tarpeettomana mastolle ja ottaa käyttöön vasta tarvittaessa. Esim suuremmassa allokossa jos masto alkaa pumppaamaan.
tarvitaan maston pystyssä pitämiseen, jos saalingit on suunnattu suurinpiirtein suoraan sivulle. 15-20 astetta takaviistoon suunnatut saalingit ja vantit riittävät normaaleilla keleillä hyvin ilman barduunoita, joita tosiaan tarvitaan sitten vain rauhoittamaan takilan liikkeitä isommassa aallokossa. Taikka keulaharuksen kiristämiseen trimmaustarkoituksessa.
Kiitos kaunis kaikille vastanneille, mutta yritä näistä nyt kerätä jokin yhteenveto..
Eiköhän se veneily alussa suju pitemmän päälle ainakin yksinään vain moottorilla, koska todellakaan minulla ei ole, kuten purj. opekin jo mainitsi, kokemusta kuin avustavana roolina olosta merellä. Navigointi ja sen sellaiset minulta kyllä jo sujuvat, mutta jo satamaan saapuminen ja lähteminen ovat aivan vieraita minulle, paitsi ne yleisesti naisille kuuluvat toimet, kuten kiinnitysköysien ja fendereiden laitto.
Eli taidan siirtyä sittenkin moottoriveneisiin, joita kai on kuitenkin helpompi hallita tällaisen yksinäisen naisen kahden pojan kanssa.
Purjehtivia naisia tarvitaan, ne ovat katoava/kadonnut luonnonvara.
Näiden kommenttien, myös omani perusteella ei kannata tehdä mitään johtopäätöksiä takilan paremmuudesta. Molemmilla takilatyypeillä on puolenssa ja molempia oppii hallitsemaan myös yksin. Jos venettä pitää pystyä hallitsemaan yksin, tärkeimpiä kriteerejä ovat vinssien sijoitukset ja moottorin hallintalaitteiden sijoitus. Pinnaohjaus antaa enemmän liikkumatilaa avotilaan.
Toivon, että päädyt kuitenkin purjeveneeseen, saathan siinä samalla 'moottoriveneenkin'.
Osta Linjett 30 (-32, -35, -40) Ey kadu koskaan hankintaasi.
Hintaa 30-jalalla noin 20 kegee Ruotsista, 25 Suomesta.
Mutta kyllä kannattaa, että voi olla hieno ja rauhallinen paatti.
A
Joku uudempi Bavaria. Älä osta mitään vanhoja ruuhia.
Hätänosto. Ketä on saanut tästä vastauksen?