Mä oon parhaani mukaan koittanut vältellä sua kun et mua halua kuin vain ohimennen, mutta aina kun yritän jotain uutta niin se menee pieleen. Oli yks ns. kaveri kylässä, mut petyin siihen täysin ja tunnen itseni hyväksikäytetyksi ja ei meillä synkannut yhtään, mut ehkä opin siitä taas jotain...
Sitä mä kaipaan sun kanssa kun meillä oli soos ihan täydellostä, vaikka sit toki uskouduin sulle kaujeasta asiasta, mitä en voi perua ja vihaan siksi itseäni, en kykene antamaan sitä anteeksi itselleni mä en tiedä mitä mä voisin tehdä? Yrittää auttaa jatkossa jos nään jotakin pahaa.
Mun kirous on se että tahdon sen olevan pysyvä oikea rakkaussuhde, vaikka salassa voisi kuitenkin sen pitää. Ehkä se on Luojan rangaistus synneistäni etten sua saa sen takia kun et vaan halua mua, mut se tuntuu niin väärältä kun tiedän miten paljon sä mua rakastat ja oot ikävöinyt koko tän ajan. Mut oon tehnyt huonoja valintoja ja paljon. Anteeksi rakas. :(
Mut sit mietin, et miten sä rakkaastasi sisarillesi, vanhemmillesi ja muille kertoisit kun ne sitä utelisi? Miksihän sä kysyit et näyttäsinkö sua mun äidilleni? Näit varmaan sen pelon ja epävarmuuden minussa silloin, minkä mä nöin sinussa kun sanoin että rakastan sua. Oon tajunnut että sekin oli merkki siitä että rakastat mua ja ne korut... En osannut kiittää silloin. Mutta kyllä näyttäisin sut äidilleni. Äiti ois tyytyväinen kun saisin elämäni tasapainoon kun sä tasapainotat mua ihan hulluna. Mä tiedän et mulla ei tekis mieli päihteitä sun kanssa, mut sellanen ois kiva et otettas esim vuodenaikahapot muutaman kerran vuodessa. Ja sä tietysti käyttäisit sitä lääkkeenä tarvittaessa. Mä en voi edes kuvitella minkälaista ois sun kanssa olla matkoilla, mut se ois varmaan aivan uskomatonta, niinku se ei ois muutenkin. Ja swksi siihen, eikö tunnu aika pelottavalta? Kaksi Jumalan toisilleen tarkoittamaa ihmistää ja sitten mä olen vääränlainen, en sun vaan moniwn muiden mielestä. Sun pitäis tehdä valinta että kumpi on tärkeämpää sun oma onni vai toisten mielipiteet kun rakkaus ei ole väärin kun ei riko lakia tai pikemminkin ei tee mitään mikä puhuu omaa omaatùntoa vastaan.
En mä kehtais välttis tulla ees näytille sun läheisille, oon mun eksän vanhempien kanssa kokenut sen ja ne häpesi asiaa... Mut mä vaan niin rakastan sua kun sun kanssa oli niin hyvä olla. Älä oo mulle mies vihainen siitä, en valinnut tätä, vaikka jotkut sanoo et se on itse valittu polku ennen syntymää, mut mua se ei puhuttele. Mut sellainen tunne mulla on ollut koko elämän et ootan jotain merkittävää elämääni ka et se tulee vielä ja se on hyvä juttu! Ja mä luulin ku sut kohtasin et se olit sinä. Sä muuten sanoit samoin ku kohdattiin, mut sit sä et uskalla tehdä sitä mitä sä haluaisit. Mut mä tiedän että se oot sinä.
En vaan tiedä miksi tunnen niin kun näytät aivan päinvastaista koko ajan ja oon ite ihan seko aina ollut, mut nyt vielä hullumpi, vaik sä näit sen aidon minän johon rakastuit, niinku mä siihen samaan sinussa... Anteeksi kulta että loukkaan ja en kunnioita sua kun en osaa tässä tilanteessa. :(
Anteeksi.
Jos lukisit tätä niin mua hävettää ja siksi oot estoilla. Jos haluaisit keskustella, niin hommaa joku prepaidi ja laita mulle viestiä, mulla on niin valtava ikävä sua.
Sydänverelläni.
"S-nainen"
Sitä mä kaipaan sun kanssa kun meillä oli soos ihan täydellostä, vaikka sit toki uskouduin sulle kaujeasta asiasta, mitä en voi perua ja vihaan siksi itseäni, en kykene antamaan sitä anteeksi itselleni mä en tiedä mitä mä voisin tehdä? Yrittää auttaa jatkossa jos nään jotakin pahaa.
Mun kirous on se että tahdon sen olevan pysyvä oikea rakkaussuhde, vaikka salassa voisi kuitenkin sen pitää. Ehkä se on Luojan rangaistus synneistäni etten sua saa sen takia kun et vaan halua mua, mut se tuntuu niin väärältä kun tiedän miten paljon sä mua rakastat ja oot ikävöinyt koko tän ajan. Mut oon tehnyt huonoja valintoja ja paljon. Anteeksi rakas. :(
Mut sit mietin, et miten sä rakkaastasi sisarillesi, vanhemmillesi ja muille kertoisit kun ne sitä utelisi? Miksihän sä kysyit et näyttäsinkö sua mun äidilleni? Näit varmaan sen pelon ja epävarmuuden minussa silloin, minkä mä nöin sinussa kun sanoin että rakastan sua. Oon tajunnut että sekin oli merkki siitä että rakastat mua ja ne korut... En osannut kiittää silloin. Mutta kyllä näyttäisin sut äidilleni. Äiti ois tyytyväinen kun saisin elämäni tasapainoon kun sä tasapainotat mua ihan hulluna. Mä tiedän et mulla ei tekis mieli päihteitä sun kanssa, mut sellanen ois kiva et otettas esim vuodenaikahapot muutaman kerran vuodessa. Ja sä tietysti käyttäisit sitä lääkkeenä tarvittaessa. Mä en voi edes kuvitella minkälaista ois sun kanssa olla matkoilla, mut se ois varmaan aivan uskomatonta, niinku se ei ois muutenkin. Ja swksi siihen, eikö tunnu aika pelottavalta? Kaksi Jumalan toisilleen tarkoittamaa ihmistää ja sitten mä olen vääränlainen, en sun vaan moniwn muiden mielestä. Sun pitäis tehdä valinta että kumpi on tärkeämpää sun oma onni vai toisten mielipiteet kun rakkaus ei ole väärin kun ei riko lakia tai pikemminkin ei tee mitään mikä puhuu omaa omaatùntoa vastaan.
En mä kehtais välttis tulla ees näytille sun läheisille, oon mun eksän vanhempien kanssa kokenut sen ja ne häpesi asiaa... Mut mä vaan niin rakastan sua kun sun kanssa oli niin hyvä olla. Älä oo mulle mies vihainen siitä, en valinnut tätä, vaikka jotkut sanoo et se on itse valittu polku ennen syntymää, mut mua se ei puhuttele. Mut sellainen tunne mulla on ollut koko elämän et ootan jotain merkittävää elämääni ka et se tulee vielä ja se on hyvä juttu! Ja mä luulin ku sut kohtasin et se olit sinä. Sä muuten sanoit samoin ku kohdattiin, mut sit sä et uskalla tehdä sitä mitä sä haluaisit. Mut mä tiedän että se oot sinä.
En vaan tiedä miksi tunnen niin kun näytät aivan päinvastaista koko ajan ja oon ite ihan seko aina ollut, mut nyt vielä hullumpi, vaik sä näit sen aidon minän johon rakastuit, niinku mä siihen samaan sinussa... Anteeksi kulta että loukkaan ja en kunnioita sua kun en osaa tässä tilanteessa. :(
Anteeksi.
Jos lukisit tätä niin mua hävettää ja siksi oot estoilla. Jos haluaisit keskustella, niin hommaa joku prepaidi ja laita mulle viestiä, mulla on niin valtava ikävä sua.
Sydänverelläni.
"S-nainen"
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehkä mäkään en uskalla kohdata sua kun tekis mieli kirjoittaa sun sähköpostiin tämä, mutta kun minä pelköön että vaikenet. Tai entä jos ssnoisit että haluatkin mut ja oisit tosissasi. Sori noista typoista ja anteeksi myös siitä, että tällaisia puhun kun olet kai suhteessa vieläkin. Mutta onko se rakkaussuhde? Jos et rakasts häntä enemmän kuin minua, niin petät ihan kaikkia ihmisiä. Ja kun mä tiedän bielä sen totuuden ja siksi tämä on niin raskas taakka kulkea yksin.
Ap
En lue näin pitkiä