alusta alkaen on ollut puheissa että menemme naimisiin "jonain päivänä", tiedettiin että nyt on löytynyt se oikea puolisoksi. yhdessä ollaan asuttu jo yli 4v ja olen avomiestäni kosinut karkauspäivänä, silloin hän vastasi kieltävästi, mutta ei sitten sitä hamekangastakaan ostanut. koko ajan hän vihjailee ja vihjailee mutta aina tulee ja menee kaikki hyvät päivät, kuten tapaamisen vuosipäivä, synttärit, joulu ilman sormusta. aina hän jaksaa sanoa että kun mennään naimisiin mutta alkaa tuntumaan että sitä päivää ei tule. olen puhunut että haluaisin sitoutua häneen ihan virallisestikin ennen lasten tekemistä.
ikää meillä on 28v molemmilla ja takana molemmilla toisen osapuolen pettämiseen päättynyt pitkä suhde (jossa molemmat oli kihloissa ja mies jopa päättänyt hääpäivänkin exänsä kanssa) ja siitä jäänyttä epäluuloa kihloja ja vihkimistä kohtaan, miehellä enemmänkin. ollaan puhuttu siitäkin ja mies sanoo että ei se ole syynä mutta silti ei kosi vaikka vihjailee ja saa minut haaveilemaan ja luulemaan kunnes taas petyn.
ikää meillä on 28v molemmilla ja takana molemmilla toisen osapuolen pettämiseen päättynyt pitkä suhde (jossa molemmat oli kihloissa ja mies jopa päättänyt hääpäivänkin exänsä kanssa) ja siitä jäänyttä epäluuloa kihloja ja vihkimistä kohtaan, miehellä enemmänkin. ollaan puhuttu siitäkin ja mies sanoo että ei se ole syynä mutta silti ei kosi vaikka vihjailee ja saa minut haaveilemaan ja luulemaan kunnes taas petyn.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta itselleni kävi näin; seurusteltiin 6 vuotta, mieheltä ei elettäkään kosimiseen, aina vaan joskus - vuodenpäästä jne...
Mitta tuli täyteen ja panin "ukon" pihalle, no eipä aikaakaan tämä löysi uuden ja erostamme 1,5 vuoden jälkeen (pari viikkoa sitten) tanssittiin exäni ja tämän uuden häitä.
Ilmeisesti minä en vain ollut se oikea hänelle.
Toki on pariskuntia jotka menevät kihloihin/naimisiin 10 vuoden seurustelun jälkeen ja elävät onnelisina elämänsä loppuun asti. Mutta näin siis minulle.
Ehdotan että laita miehen selkä seinää vasten ja kysyt, että tuhlaatko parhaat vuotesi miehesi kanssa vai onko teillä yhteistä tulevaisuutta, et nimittäin tule hukkaanheitettyjä vuosia takaisin saamaan.
Kannattaa nostaa kissa pöydälle ja puhua asia selväksi. Mikä ahdistaa, onko vain epävarma itsestään vai tuntuuko, että suhde ei sittenkään ole ihan sitä mitä on kuvitellut. Itselläni on useampia ystäviä, jotka ovat painostaneet miehen naimisiin ja eipä niistä aina niin onnellisia pareja tule...osa on jo eronnut, osa kiristelee hampaitaan. Jos sitoutuminen on niin vaikeaa, eikä siihen ole mitään järkevää syytä, säästä itseäsi ja nosta kytkintä. Ero tulee kumminkin jossain vaiheessa.
aina vain hän lupaa ja lupaa kosia kunhan vain aika on oikea. Antaa ymmärtää mutta ei ymmärrä antaa...
Tein tässä päätöksiä että jos sormusta ei ole joulukuun loppuun 2006 ilmaantunut niin sitten saa hyvä, ihana, hellä, rakastava mies jäädä. Seuraavana vuonna täytän jo 30v ja aloitan sitten sinkkuelämän jos miehelläni ei ole muuta minulle tarjota. Niin kipeältä kuin se ajatus tuntuukin nytten.
Tai ehkä minä en vain ole tosiaan se oikea hänelle sittenkään, olisihan hän jo varmaan vihille vienyt yms jos olisin... Vastoinkäymisiä meidän suhteessa on ollut useita ja suhdetta koeteltu rankastikin, nyt mennyt hyvin taas yli vuoden.
Mä halusin naimisiin ja mies ei.Sit sanoin että me joko mennään naimisiin tai erotaan.Oltiin 6 kk erossa ja nyt mennään naimisiin.niin helposti se käy.