Merirosvon orjatar 1

Minua retuutetaan eteenpäin laivan kannella kohti kapteenin hyttiä. Vasemmalla näen loimuavana kauppalaivan jolla olin matkalla kohti Havannaa. Tuota roihua lukuunottamatta Karibian öistä pimeyttä värittää vain linnunrata ja kaikki se valo toistuu peilityynestä merestä joka on täynnä kuolemaa. Merirosvot hyökkäsivät kimppuumme ja uskoakseni olen ainoa henkiinjäänyt nainen. Raakalaiset vievät minut kapteenin hyttiin. Se sijaitsee laivan perällä Huone on suuri. Takaseinä on koko huoneen leveä ikkuna josta avautuu näkymä merelle. Ikkunan alla on työpöytä, vasemmalla matala pienempi sänky ja oikealla suurempi barokkityylinen parisänky verhoineen päivineen.

Minut viskataan matalalle punkalle kuin eläin kädet sidottuna selän taakse. Helpotuksekseni merirosvot poistuvat huoneesta ja sulkevat oven. Jään yksin suureen huoneeseen jota valaisee muutama lyhty. Aikaa kuluu. Lopulta huoneen ovet rysähtävät auki ja sisään astuu mies jonka ymmärrän laivan kapteeniksi. Hänen paitansa on rintakarvoihin asti auki ja ihonsa kiiltää hiestä. Hän huohottaa kuin urheilusuorituksen jäljiltä, kuin hän olisi vasta tullut taistelusta. Tummapiirteinen mies joka yhä puristaa sapelia kädessään. Puolipitkät hiukset, tuima katse, tiivis parransänki. Hän tiputtaa sapelin ja kulkee vesiastialle kaataen itselleen monta kupillista juotavaa. Sitten hän katsahtaa minuun.
- "kuka te olette?" Hän kysyy
- "sir, nimeni on Rosamund Cranston.
Enempää en halunnut kertoa tuolle miehelle. Vaikka hän miellyttikin silmääni en voinut mennä takeeseen hänen aikeistaan ja koin että minun on parempi olla kertomatta enempää. Oli huolimatonta möläyttää edes nimeni sillä jo siitä hän pystyisi päättelemään että isäni on rikas tupakkaplantaasin omistaja.

Hän pysähtyi ja vaitonaisena hänen silmänsä vaelsivat pitkin pelosta tärisevää kehoani, tutkien jokaista kurvia ja jokaista liikettäni.
- "nimeni on Charles MacGregor. Pidän huolen neiti Cranston siitä, että pysytte hytissäni kunnes saamme vaihdettua teidät arvokkaampaan lastiin. Miehistö olisi halunnut laskea myös teidät osaksi ryöstämäämme saalista ja jakaa teidät keskenään. Jouduin surmaamaan kaksi miehistöni jäsentä, en niinkään teidän vuoksenne vaan oman auktoriteettini uskottavuuden vuoksi. Kuulutte tästä eteenpäin minulle."

Nuo sanat jähmettivät minut. Olen nyt vankina ja merirosvokapteenin mielihalujen armoilla. Ihmetykseni olikin suuri kun hän avasi solmut ja päästi minut vapaaksi kaikista siteistä.
- "arvelen neiti cranston ettette pakene mihinkään hytistäni, ettekä rohkene tehdä minulle väkivaltaakaan sillä miehistöni odottaa ovien ulkopuolella tyydyttääkseen teihin seksuaaliset tarpeensa."
-"sir, älkää satuttako minua, älkää te käyttäkö minua hyväksenne kuin saaliiksi saatua hyödykettä"
-"neiti te pelkäätte suotta. Olen kunniallinen mies enkä etsi tyydytystä väkivallasta avuttomia naisia kohtaan. Yrittäkää levätä teillä on ollut raskas päivä."
Tuntui että kehoni antoi periksi ja osaksi pyörryin tai nukahdin lähes niille sijoilleni punkkasängylle.

Seuraavat päivät kuluivat katsellen aavaa merta, tutkien kapteenin hyttiä, ja lopulta MacGregorin suojeluksessa myös pyörähdin laivan kannella hengittämässä raitista meri-ilmaa. Aloin huomata katseeni viipyvän yhä useammin ja kauemmin kapteenissa. Hänen läsnäolonsa, katseensa, tapansa puhua, kaikki hänessä sai minut kokemaan turvaa. Häpesin itseäni. En tahtonut olla nainen joka haaveilee merirosvosta. Puinen laiva natisi lujuuttaan tuulen työntäessä purjeet pullollaan roistojoukkoa kohti Trinidadia. Lähes viikon jälkeen illansuussa laiva saavutti yksinäisen saaren jonka rannikolla oli ankkurissa toinen alus. Katselin kapteenin hytin ikkunasta kuinka tuolta toiselta laivalta saapui vene ja sen kyydissä oli tummiin pukeutunut hahmo.

Ovi aukeni ja sisään astui kapteeni Charles MacGregor ja hänen kanssaan merirosvokuningatar. Pitkä mustaan sonnustautunut ja muodokas nainen jolla oli julma katse. Selvisi että tuo nainen on merirosvojen laivueen päällikkö. Kapteeni MacGregor oli hänelle alamainen. He saapuivat suunnittelemaan seuraavia siirtoja ja ryöstokohteita ja nainen joi samalla rommia runsaasti. Hänen katseensa jäi viipymään lopulta minuun.
-"Macgregor, määrään sinua makaamaan tuon huorasi kanssa"
-"mrs Whitier neiti Cranston on vieraani..."
-" PÖTYÄ, jos et makaa niin annan laivan perämiehellesi ja lähetän tytön miehistön luo."
Hitain mutta varmin askelin MacGregor käveli luokseni, riisui yltäni jokaisen vaatekappaleeni ja asetti minut parisängylle merirosvokuningattaren nauraessa työpöydän kulmalla juoden rommia. Kyynelehtien jäin kapteenini alle. Ymmärsin että nytkin hän vain halusi suojella minua ja vaikka olinkin alkanut kokea tunteita häntä kohtaan, en toivonut ensimmäisen kertamme olevan tällainen.
-" älä pelkää" Hän kuiskasi ja jatkoi"pidän sinusta huolen" työntyessään sisääni.
Hain turvaa kapteenini katseesta ja vaikka molemmat pelkäsimme mitä kuningatar meille voisi tehdä tunsin että se oli hetki jolloin rakastuin Charles MacGregoriin