Jos olen käyttänyt eri päihteitä siitä asti kun olin 17v ja kohta 24v, jääkö mun aivot ikuisesti teinin tasolle?Mennyt siis kaikennäköistä mutta nykyään pää päihteet ovat amfetamiini ja rauhoittavat, muita päihteitä vedän enää tosi harvoin. Paitsi alkoholia tulee välillä juotua muttei suuria annoksia.
Aivot teinin tasolla ikuisesti?
Anonyymi-ap
24394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Eivät jää.
Nehän on jo jääneet koska jatkat päihteiden käyttöä. Jos ajattelet että päihteet tukee sun hyvinvointia ja terveyttä. Luuletko että päihteet ja alkoholi ei vaikuta aivoihin? Se jo osoittaa että olet teinin tasolla.
Päihteiden (alkoholi, nikotiinituotteet, huumeet)
käyttö nuorena aloitettuna on erityisen haitallista, koska nuoren aivot kehittyvät vielä noin 25-vuotiaaksi asti. Varhain aloitettu käyttö lisää riskiä riippuvuuden kehittymiseen myöhemmin elämässä, sillä aivot ovat herkempiä päihteiden aiheuttamille muutoksille kuin aikuisten aivot.
Aloittaja voisi itse kokeilla, kuinka käy. Jos nyt yrittäisit päästä kaikista päihteistä eroon, niin tuskin aivosi teinin tasolle jäävät.
Jos jatkat samaan malliin kuin tähän mennessä, aivosi kärsivät ihan varmasti.
Oletko pohtinut, miksi sinun pitää saada pääsi sekaisin ? Elämä on ihan ok myös selvin päin, sitä täytyy vain opetella.
Aloittaja on pilannut jo aivonsa ja pilaa myös elimistönsä tollasella elämäntavalla.
En sanoisi, että kaikki olisi jo menetetty. Itsekin aloin juomisen jo 14-vuotiaana, eikä mennyt kauaa, kun tuli kannabis mukaan kuvioihin. Siitä ei mennyt kauaa, kun pää pehmeni ja tuli monenlaiset psyykenlääkkeet vielä lisäksi tuota ainesekoitusta.
Sitä kestikin sitten kolmekymppiseksi asti, sekakäyttöä (ei kovia huumeita), ja sieltäkin vielä onnistuin palaamaan tyydyttävään elämään. Aivoni eivät menneet pilalle, vaikka toki kärsivät, kognitio ja muisti ovat heikohkossa kunnossa.
Jälkiviisaus ei kannata, mutta jos elämä olisi mennyt toisin, olisi nykytilannekin varmaan ihan toisenlainen. Mutta nyt mennään näillä, mitä on vielä jäljellä.
Aivosi ovat menneet pilalle. Ne eivät toimi kuten terveet aivot toimivat. Sanot ettei aivosi mennyt pilalle ja samalla toteat mitä haittaa päihteet on saanut aikaseksi. Mikä tämä puolustelu päihteiden käytölle oikein on. Sanot eläväsi tyydyttävää elämää. Miksi se on vain tyydyttävää? Päihteiden käyttäjät vähättelee käyttöään ja seurauksia. Miksi elät vain tyydyttävää elämää jos aivosi toimivat terveellä tavalla.
En sanonut, että aivoni olisivat menneet täysin pilalle, siis kokonaan pilalle. Haittaa toki on tullut, en voi sitä kieltää.
(Yritä ymmärtää lukemaasi tekstiä.)
Sanon eläväni tyydyttävää elämää, koska elämäni on tyydyttävää, ei tämä enää mitään hyvää ole. En myöskään yritä tavoitella enempää kuin mihin pystyn ja kykenen.
En tietenkään puolustele, enkä vähättele, etenkään näin jälkeenpäin, koska tiedän seuraukset. Ehkä vähättelin silloin, kun ongelmat olivat olemassa.
eli kun aloitit päihteiden käytön aikoinaan niin oliko elämänlaatu parempi ja elämä mielekkämpää kuin nyt. niin vaikeahan sitä on tavoitella kun on ite pilannut mahdollisuudet parempaan elämään. Että sanookaa vaan aloittajalle että jatkaa samalla tyylillä ja ei aiheuta vahinkoa.
Jäkäti jäk...
Mikä sinua ahdistaa ? Miksi käyttäydyt hyökkäävästi ja syytellen ?
Minua ei ahdista mutta aloittaja pelkää että hänen aivonsa jää teinin tasolle. Siinähän murehtii asiaa
Se että vähättelee omaa päihteiden käyttöä kertoo jo siitä ettei aivosi kehity. Kuten muita päihteitä vedät enää harvoin ,mutta vedät kuitenkin. Alkoholia juot ,muttet suuria määriä. Tällä yriteään vaan päihteiden käyttö on hallinnassa. Fiksu aikuinen ihminen ei tarvitse huumeita ja päihteitä hyvinvointiin. Joten sen osalta sinä jäät teinin tasolle. Kuvittelet että päihteet tukee hyvinvointia ja terveyttä. Ja haet vielä ulkopuolisilta vahvistusta jotta voit jatkaa päihteiden käyttöä.
Kiitos rehellisistä vastauksista, olen monesti miettinyt päihteiden lopettamista, koska se on aiheuttanut myös paljon huonoa elämääni. Mielenterveys oli tosi huono jo ennen päihteiden käyttöä, enkä kokenut saavani apua ammattilaisten kanssa keskustelusta nuorempana, joten ajattelin silloin että bentsot olisi ainoa keino millä saavuttaa mielenrauhan. Suvussani on paljon alkoholismia/muidenkin päihteiden käyttäjiä, enkä tosiaankaan haluaisi päätyä samaan jamaan vaan oppia elämään ihan selvinpäinkin. Tiedostan tuon päihteiden käyttöni vähättelyn ja selittelen sitä itselleni yms. Pelkään vaan etten osaa toimia elämässä selvinpäin, haen päihteistä turvaa ja parempaa oloa huonoon itsetuntoon, masennus/ahdistus oireisiin, jotka ovat olleet mulle läpi elämän.
Toivon kuitenkin että pääsisin noista eroon ja korvaisin addiktion vaikka liikunnalla.
Päihteiden käytön kertominen mihinkään terveyden ammattilaiselle on kuitenkin suuri kynnys, en halua sellaista leimaa. Mutta na ryhmiä olen miettinyt..
Onnistut kyllä, jos oikeasti haluat.
Tiedän nuo häpeän tunteet, sekä sen pelon, joka on kun alkaa siirtymään täysin uuteen, itselle outoon elämään, selvin päin olemiseen, sopeutumiseen siinä.
Ymmärrän heikon itsetunnon, jota päihteet eivät todellakaan paranna, päinvastoin, ne pitävät yllä huonoa itsetuntoa.
Itsekin käytin aikoinaan päihteitä muka lääkkeenä omaan oloon ja tunteisiin. Se oli kaikkein huonointa "omahoitoa".
Voi tuntua vaikealta mennä puhumaan ongelmistaan jollekin ammattilaiselle, mutta silti se kannattaa. Et olisi suinkaan ainoa, joka menee jonnekin "avautumaan". Ammattilaiset kohtaavat sitä luultavimmin päivittäin.
Toinen vaihtoehto on tosiaan nuo vertaistukiryhmät, monet ovat niistäkin apua saaneet.
Joskus taas on kokeiltava useampia eri vaihtoehtoja, että löytää juuri itselleen toimivan keinon ja tukiporukan, jossa itsellä on hyvä olla.
Avun pyytäminen ei ole heikkoutta, se on vahvuus.
Toivon sinulle kaikkea hyvää!
ja kun ei tarvitse käsitellä asioita ja tunteita niin helpompi käyttää päihteitä ettei vaan tartte alkaa käsittele asioita. Helpompi lakaista kaikki maton alle. Niin pääsee helpommalla.
Etkö alitajuisesti pelkää myös vieroitusoireita ja sitä miten niistä selviät. Itsetuntoa voi kehittää ja masennuksesta ja ahdistuksesta voi parantua. Mutta ensin sinun on kohdattava vieroitusoireet . Masennukseen ja ahdistukseen voi hakea apia esim terapiasta. Liikunata on hyvä mutta jos et käsittele vaikeita asioita ja tunteita niin sillä liikunnallakin sinä lakaiset asiat maton alle.
Hanki itsellesi elämä, tutustu asioihin, tutustu vaikkapa riippuvaisten maailmaan, niin et ole niin tuomitseva.
Jos jollain toisella on/on ollut ongelmia, älä niistä tee itsellesi ongelmaa, pääset helpommalla.
En todellakaan ota ongelmaa vieraasta ihmisestä. Jos haluaa pilata elimistönsä niin ihan vapaasti. Päihteiden käytölle on varmaan joku syy ja jos ei halua käsitellä asioita niin eihän niitä tartte käsitellä vaan voi päihteillä turruttaa itsensä. Jos joku haluaa pilata elämänsä niin jatkakoot elämäntapaansa
on muitakin tahoja saada apua kuin terveydenhuolto. Mikä estää sitten menemästä ryhmään,jos haluat eroon päihteistä?
Ja tänne tulet sitten julistamaan keittiöpsykologisia juttujasi? Aloittajalla on ihan järkevä kysymys ja huoli. Hänelle sanoisin alkuun, ettei rääkkää itseään syytöksillä ja asiattomilla kommenteilla... Apua löytyy (hallitus vaihtuu vuoden kuluttua ja asiat saattavat parantua). Itse en ryhmäterapiasta perustanut, mutta ollaan erilaisia kaikki. Olen pian 60, käytän silloin tällöin amfetamiinia. Nuorempana meni kaikkea, ja iv-käyttö on huono juttu. Siitä koita päästä irti ainakin.
Ei helpommalla pääse, jos lakaisee kaiken maton alle.
Olen siis sama ap mikä aloituksessa
Ja jos täällä on jotain muita vaikka entisiä päihteiden käyttäjiä niin olis kiva kuulla vinkkejä tai jotain tarinoita miten ootte päässeet irti
Minä pääsin irti vasta pakon edessä.
Päihteet ja psykoosit ajoivat tilanteen siihen, että toiselta ihmiseltä meinasi henki lähteä.
Syyllistyin siis psykoosissa törkeään pahoinpitelyyn.
Kävin läpi mielentilatutkimuksen ja jouduin oikeuspsykiatriseen pakkohoitoon.
Se oli kuitenkin pelastukseni, pysähtymisen paikka. Silloin jouduin miettimään, jos haluan jotain parempaa, on myös tehtävä jotain itsensä eteen, itsensä parempaan kuntoon saamiseksi, päihteistä irrottautumiseksi.
Se oli pitkä ja kivinen tie, mutta se muutti elämäni. Ei se tietenkään ollut mikään paras tapa elämänmuutokseen, koska toisen ihmisen hengenlähtö oli lähellä. Hyvin opettavaista se kyllä oli. Oma psyyke, elämänarvot, ihan kaikki muuttuivat, onneksi parempaan suuntaan.
Mutta on parempiakin keinoja päästä päihteistä eroon, en suosittele väkivaltaa, siinä ei ole mitään hyvää, ei muille, eikä itselle.