Para dukha dukhi

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/12/

”En rukoile Korkeinta Jumaluuden Persoonallisuutta mystisen joogan kahdeksan täydellisyyden tai syntymän ja kuoleman kiertokulusta vapautumisen vuoksi. Haluan vain pysyä kaikkien elävien olentojen keskellä ja kantaa heidän kaikki kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua tuskasta.”

Anonyymi00002 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/12/

”En rukoile Korkeinta Jumaluuden Persoonallisuutta mystisen joogan kahdeksan täydellisyyden tai syntymän ja kuoleman kiertokulusta vapautumisen vuoksi. Haluan vain pysyä kaikkien elävien olentojen keskellä ja kantaa heidän kaikki kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua tuskasta.”

Lue lisää

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/12/

”En rukoile Korkeinta Jumaluuden Persoonallisuutta mystisen joogan kahdeksan täydellisyyden tai syntymän ja kuoleman kiertokulusta vapautumisen vuoksi. Haluan vain pysyä kaikkien elävien olentojen keskellä ja kantaa heidän kaikki kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua tuskasta.”



Selitys:

Vāsudeva Datta ilmaisi samanlaisen ajatuksen Śrī Caitanya Mahāprabhulle, pyytäen Herraa vapauttamaan kaikki elävät olennot Hänen läheisyydessään. Vāsudeva Datta totesi, että jos olennot eivät olisikaan valmiita vapautukseen, hän itse ottaisi vastaan kaikki heidän synnilliset seuraamuksensa ja kärsisi henkilökohtaisesti, jotta Herra voisi pelastaa heidät.

Tästä syystä vaiṣṇavaa kuvataan termillä para-duḥkha-duḥkhī — henkilö, joka kokee syvää myötätuntoa ja kärsimystä muiden kärsimyksistä. Tämän seurauksena vaiṣṇava toimii aina ihmiskunnan todellisen hyvinvoinnin hyväksi, harjoittaen tekoja, jotka edistävät toisten etua ja lievittävät kärsimystä.

Anonyymi00003 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/12/

”En rukoile Korkeinta Jumaluuden Persoonallisuutta mystisen joogan kahdeksan täydellisyyden tai syntymän ja kuoleman kiertokulusta vapautumisen vuoksi. Haluan vain pysyä kaikkien elävien olentojen keskellä ja kantaa heidän kaikki kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua tuskasta.”



Selitys:

Vāsudeva Datta ilmaisi samanlaisen ajatuksen Śrī Caitanya Mahāprabhulle, pyytäen Herraa vapauttamaan kaikki elävät olennot Hänen läheisyydessään. Vāsudeva Datta totesi, että jos olennot eivät olisikaan valmiita vapautukseen, hän itse ottaisi vastaan kaikki heidän synnilliset seuraamuksensa ja kärsisi henkilökohtaisesti, jotta Herra voisi pelastaa heidät.

Tästä syystä vaiṣṇavaa kuvataan termillä para-duḥkha-duḥkhī — henkilö, joka kokee syvää myötätuntoa ja kärsimystä muiden kärsimyksistä. Tämän seurauksena vaiṣṇava toimii aina ihmiskunnan todellisen hyvinvoinnin hyväksi, harjoittaen tekoja, jotka edistävät toisten etua ja lievittävät kärsimystä.

Lue lisää

Vāsudeva Datta ilmaisi samanlaisen ajatuksen Śrī Caitanya Mahāprabhulle, pyytäen Herraa vapauttamaan kaikki elävät olennot Hänen läheisyydessään. Vāsudeva Datta totesi, että jos olennot eivät olisikaan valmiita vapautukseen, hän itse ottaisi vastaan kaikki heidän synnilliset seuraamuksensa ja kärsisi henkilökohtaisesti, jotta Herra voisi pelastaa heidät.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Vāsudeva Datta ilmaisi samanlaisen ajatuksen Śrī Caitanya Mahāprabhulle, pyytäen Herraa vapauttamaan kaikki elävät olennot Hänen läheisyydessään. Vāsudeva Datta totesi, että jos olennot eivät olisikaan valmiita vapautukseen, hän itse ottaisi vastaan kaikki heidän synnilliset seuraamuksensa ja kärsisi henkilökohtaisesti, jotta Herra voisi pelastaa heidät.

Lue lisää

Para-duḥkha-duḥkhī – suora myötätunnon ilmentymä:
Vāsudeva Datta ei tavoittele henkilökohtaista vapautusta tai mystisiä saavutuksia, vaan kantaa itse muiden olentojen kärsimykset. Vaiṣṇava, joka on para-duḥkha-duḥkhī, kokee muiden kärsimyksen omanaan ja toimii heidän hyväkseen.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Para-duḥkha-duḥkhī – suora myötätunnon ilmentymä:
Vāsudeva Datta ei tavoittele henkilökohtaista vapautusta tai mystisiä saavutuksia, vaan kantaa itse muiden olentojen kärsimykset. Vaiṣṇava, joka on para-duḥkha-duḥkhī, kokee muiden kärsimyksen omanaan ja toimii heidän hyväkseen.

Lue lisää

Omistautumisen altruistinen luonne:
Hän on valmis ottamaan vastaan olentojen synnit ja kärsimykset, jos nämä eivät itse pysty vapautumaan. Tämä kuvastaa täydellistä omistautumista jumalalle ja hänen palvelijoilleen – pelastuksen välineenä muiden hyväksi.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Omistautumisen altruistinen luonne:
Hän on valmis ottamaan vastaan olentojen synnit ja kärsimykset, jos nämä eivät itse pysty vapautumaan. Tämä kuvastaa täydellistä omistautumista jumalalle ja hänen palvelijoilleen – pelastuksen välineenä muiden hyväksi.

Lue lisää

Para-duḥkha-duḥkhī – suora myötätunnon ilmentymä:
Vāsudeva Datta ei tavoittele henkilökohtaista vapautusta tai mystisiä saavutuksia, vaan kantaa itse muiden olentojen kärsimykset. Vaiṣṇava, joka on para-duḥkha-duḥkhī, kokee muiden kärsimyksen omanaan ja toimii heidän hyväkseen.

Omistautumisen altruistinen luonne:
Hän on valmis ottamaan vastaan olentojen synnit ja kärsimykset, jos nämä eivät itse pysty vapautumaan. Tämä kuvastaa täydellistä omistautumista jumalalle ja hänen palvelijoilleen – pelastuksen välineenä muiden hyväksi.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Para-duḥkha-duḥkhī – suora myötätunnon ilmentymä:
Vāsudeva Datta ei tavoittele henkilökohtaista vapautusta tai mystisiä saavutuksia, vaan kantaa itse muiden olentojen kärsimykset. Vaiṣṇava, joka on para-duḥkha-duḥkhī, kokee muiden kärsimyksen omanaan ja toimii heidän hyväkseen.

Omistautumisen altruistinen luonne:
Hän on valmis ottamaan vastaan olentojen synnit ja kärsimykset, jos nämä eivät itse pysty vapautumaan. Tämä kuvastaa täydellistä omistautumista jumalalle ja hänen palvelijoilleen – pelastuksen välineenä muiden hyväksi.

Lue lisää

Vāsudeva Dattan opetuksesta voidaan tehdä myös käytännön havainto: vaiṣṇava ei keskity vain henkilökohtaiseen henkiseen edistymiseen, vaan toimii aktiivisesti koko ihmiskunnan ja kaikkien elävien olentojen hyödyksi, lievittäen kärsimystä ja levittäen hengellistä iloa. Tämä on syvällinen esimerkki bhakti-joogan myötätunnon ja itsensä uhraamisen ihanteesta.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Vāsudeva Dattan opetuksesta voidaan tehdä myös käytännön havainto: vaiṣṇava ei keskity vain henkilökohtaiseen henkiseen edistymiseen, vaan toimii aktiivisesti koko ihmiskunnan ja kaikkien elävien olentojen hyödyksi, lievittäen kärsimystä ja levittäen hengellistä iloa. Tämä on syvällinen esimerkki bhakti-joogan myötätunnon ja itsensä uhraamisen ihanteesta.

Lue lisää

Para-duḥkha-duḥkhī – suora myötätunnon ilmentymä

Eli para-duḥkha-duḥkhī on henkilö, joka kokee syvästi muiden kärsimyksen ja reagoi siihen myötätunnolla. Tämä ei ole pelkkä emotionaalinen empatia, vaan toiminnallinen myötätunto, joka ohjaa koko elämää.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Para-duḥkha-duḥkhī – suora myötätunnon ilmentymä

Eli para-duḥkha-duḥkhī on henkilö, joka kokee syvästi muiden kärsimyksen ja reagoi siihen myötätunnolla. Tämä ei ole pelkkä emotionaalinen empatia, vaan toiminnallinen myötätunto, joka ohjaa koko elämää.

Lue lisää

Para-duḥkha-duḥkhī ei menetä mieltään omista hengellisistä tavoitteistaan, mutta hän asettaa muiden kärsimyksen oman edistymisensä edelle. Tämä tekee hänestä todellisen vaiṣṇavan esimerkin: myötätunto - palvelu - uskollisuus Jumalaa kohtaan.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Para-duḥkha-duḥkhī ei menetä mieltään omista hengellisistä tavoitteistaan, mutta hän asettaa muiden kärsimyksen oman edistymisensä edelle. Tämä tekee hänestä todellisen vaiṣṇavan esimerkin: myötätunto - palvelu - uskollisuus Jumalaa kohtaan.

Lue lisää

Voidaan sanoa, että para-duḥkha-duḥkhī on myötätunnon muoto vaiṣṇava-perinteessä. Hän ei vain tunne toisten kipua — hän kantaa sen ja muuntaa sen toiminnaksi, jonka lopullinen tarkoitus on kaikkien vapautuminen.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Voidaan sanoa, että para-duḥkha-duḥkhī on myötätunnon muoto vaiṣṇava-perinteessä. Hän ei vain tunne toisten kipua — hän kantaa sen ja muuntaa sen toiminnaksi, jonka lopullinen tarkoitus on kaikkien vapautuminen.

Lue lisää

Tavallinen empatia: Näet kadulla kodittoman ihmisen ja tunnet sääliä. Saatat antaa rahaa tai sanoa ystävällisen sanan.

Para-duḥkha-duḥkhī: Näet saman kodittoman ja tunnet hänen kärsimyksensä syvästi omassasi, ja mietit, miten voit aktiivisesti vapauttaa hänet kärsimyksestä — ei vain hetkellisesti, vaan kokonaisvaltaisesti, myös hengellisesti, jos mahdollista.

Tämä ero tekee para-duḥkha-duḥkhī:stä henkisen ja moraalisen esikuvan, joka ei tyydy pintapuoliseen myötätuntoon, vaan muuntaa sen kokonaisvaltaiseksi toiminnaksi ja palveluksi.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Tavallinen empatia: Näet kadulla kodittoman ihmisen ja tunnet sääliä. Saatat antaa rahaa tai sanoa ystävällisen sanan.

Para-duḥkha-duḥkhī: Näet saman kodittoman ja tunnet hänen kärsimyksensä syvästi omassasi, ja mietit, miten voit aktiivisesti vapauttaa hänet kärsimyksestä — ei vain hetkellisesti, vaan kokonaisvaltaisesti, myös hengellisesti, jos mahdollista.

Tämä ero tekee para-duḥkha-duḥkhī:stä henkisen ja moraalisen esikuvan, joka ei tyydy pintapuoliseen myötätuntoon, vaan muuntaa sen kokonaisvaltaiseksi toiminnaksi ja palveluksi.

Lue lisää

Para-duḥkha-duḥkhī on myötätunnon korkein ilmentymä vaiṣṇava-perinteessä. Tavallinen empatia tarkoittaa yleensä sitä, että ihminen tuntee toisen kärsimyksen ja ehkä tarjoaa lohdutuksen tai pienen avun. Se on usein hetken tunne: “Voi, tuo on kurjaa.” Tavallinen empatia saattaa auttaa hetken, mutta se pysyy yleensä tunteiden tasolla, eikä vaikuta syvällisemmin siihen, miten henkilö suhtautuu maailmaan tai omiin henkisiin tavoitteisiinsa.

Para-duḥkha-duḥkhī sen sijaan ei tyydy pelkkään tunteeseen. Hän kokee toisen kärsimyksen syvästi, kuin se olisi hänen oma kipunsa. Hän kantaa tämän kärsimyksen omassaan ja tekee siitä pohjan toiminnalleen. Vāsudeva Datta ilmaisee tämän täydellisesti: hän ei pyri vapautumaan mystisten joogien tai hengellisten täydellisyyksien avulla yksin, vaan pysyy kaikkien olentojen keskellä ja kantaa heidän kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Para-duḥkha-duḥkhī on myötätunnon korkein ilmentymä vaiṣṇava-perinteessä. Tavallinen empatia tarkoittaa yleensä sitä, että ihminen tuntee toisen kärsimyksen ja ehkä tarjoaa lohdutuksen tai pienen avun. Se on usein hetken tunne: “Voi, tuo on kurjaa.” Tavallinen empatia saattaa auttaa hetken, mutta se pysyy yleensä tunteiden tasolla, eikä vaikuta syvällisemmin siihen, miten henkilö suhtautuu maailmaan tai omiin henkisiin tavoitteisiinsa.

Para-duḥkha-duḥkhī sen sijaan ei tyydy pelkkään tunteeseen. Hän kokee toisen kärsimyksen syvästi, kuin se olisi hänen oma kipunsa. Hän kantaa tämän kärsimyksen omassaan ja tekee siitä pohjan toiminnalleen. Vāsudeva Datta ilmaisee tämän täydellisesti: hän ei pyri vapautumaan mystisten joogien tai hengellisten täydellisyyksien avulla yksin, vaan pysyy kaikkien olentojen keskellä ja kantaa heidän kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua.

Lue lisää

Tämä myötätunto on aktiivista ja laaja-alaista. Para-duḥkha-duḥkhī ei vain tunne, vaan toimii. Hän miettii, miten jokaisen olennon kipu voidaan poistaa kokonaisvaltaisesti, myös hengellisesti. Toisin kuin tavallinen empatia, hänen motiivinsa ei ole oma tunne tai hetkellinen helpotus, vaan muiden olentojen todellinen hyvinvointi ja pelastus. Hän asettaa heidän kärsimyksensä ja vapautuksensa omien henkisten tavoitteidensa edelle.

Arjessa tämä näkyy siten, että para-duḥkha-duḥkhī on jatkuvasti valmiina palvelemaan, opettamaan ja lievittämään kärsimystä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Hän ei ole passiivinen, vaan hänen myötätuntonsa ohjaa jokaista tekoaan, jokaista sanaansa ja koko elämänasennetta. Hän on myötätuntoinen kaikille, mutta ennen kaikkea hän toimii niin, että toisten olentojen hyvä ja pelastus tulee todeksi. Tämä tekee para-duḥkha-duḥkhī:stä todellisen vaiṣṇavan ihanteen, jossa myötätunto ja palvelu ovat yhtä ja samaa.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Tämä myötätunto on aktiivista ja laaja-alaista. Para-duḥkha-duḥkhī ei vain tunne, vaan toimii. Hän miettii, miten jokaisen olennon kipu voidaan poistaa kokonaisvaltaisesti, myös hengellisesti. Toisin kuin tavallinen empatia, hänen motiivinsa ei ole oma tunne tai hetkellinen helpotus, vaan muiden olentojen todellinen hyvinvointi ja pelastus. Hän asettaa heidän kärsimyksensä ja vapautuksensa omien henkisten tavoitteidensa edelle.

Arjessa tämä näkyy siten, että para-duḥkha-duḥkhī on jatkuvasti valmiina palvelemaan, opettamaan ja lievittämään kärsimystä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Hän ei ole passiivinen, vaan hänen myötätuntonsa ohjaa jokaista tekoaan, jokaista sanaansa ja koko elämänasennetta. Hän on myötätuntoinen kaikille, mutta ennen kaikkea hän toimii niin, että toisten olentojen hyvä ja pelastus tulee todeksi. Tämä tekee para-duḥkha-duḥkhī:stä todellisen vaiṣṇavan ihanteen, jossa myötätunto ja palvelu ovat yhtä ja samaa.

Lue lisää

Para-duḥkha-duḥkhī ei vain huomaa kärsivää olentoa ja tunne sääliä tai epämääräistä surua. Hän ei sano “voi, voi” ja käännä selkäänsä. Päin vastoin, hän astuu esiin ja kantaa kärsimyksen itse, jos olento ei siihen kykene. Hän ei tyydy ohimenevään empatiaan, vaan tekee aktiivisia tekoja, jotka lievittävät kärsimystä ja vievät olennot kohti vapautusta. Hänen myötätuntonsa on henkinen voima, joka muuttaa kärsimyksen toiminnaksi ja palveluksi. Vāsudeva Dattan esimerkissä tämä tarkoittaa, että hän pysyy kaikkien olentojen keskellä, kantaa heidän kipunsa ja ohjaa heidät kohti pelastusta, vaikka se merkitsisi hänen oman kärsimyksensä lisääntymistä. Para-duḥkha-duḥkhī ei siis ole passiivista tuntemista, vaan rohkeaa, aktiivista myötätuntoa, joka toteutuu elämässä konkreettisina tekoina.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Para-duḥkha-duḥkhī ei vain huomaa kärsivää olentoa ja tunne sääliä tai epämääräistä surua. Hän ei sano “voi, voi” ja käännä selkäänsä. Päin vastoin, hän astuu esiin ja kantaa kärsimyksen itse, jos olento ei siihen kykene. Hän ei tyydy ohimenevään empatiaan, vaan tekee aktiivisia tekoja, jotka lievittävät kärsimystä ja vievät olennot kohti vapautusta. Hänen myötätuntonsa on henkinen voima, joka muuttaa kärsimyksen toiminnaksi ja palveluksi. Vāsudeva Dattan esimerkissä tämä tarkoittaa, että hän pysyy kaikkien olentojen keskellä, kantaa heidän kipunsa ja ohjaa heidät kohti pelastusta, vaikka se merkitsisi hänen oman kärsimyksensä lisääntymistä. Para-duḥkha-duḥkhī ei siis ole passiivista tuntemista, vaan rohkeaa, aktiivista myötätuntoa, joka toteutuu elämässä konkreettisina tekoina.

Lue lisää

https://ebooks.iskcondesiretree.com/pdf/Srimad_Bhagavatam_Stories/88_-_King_Rantideva.pdf

Anonyymi00016 kirjoitti:

https://ebooks.iskcondesiretree.com/pdf/Srimad_Bhagavatam_Stories/88_-_King_Rantideva.pdf

Lue lisää

https://www.apnisanskriti.com/story/the-story-of-the-great-king-rantideva-735

Anonyymi00017 kirjoitti:

https://www.apnisanskriti.com/story/the-story-of-the-great-king-rantideva-735

Lue lisää

https://ebooks.iskcondesiretree.com/pdf/Srimad_Bhagavatam_Stories/88_-_King_Rantideva.pdf

KING RANTIDEV

Anonyymi00018 kirjoitti:

https://ebooks.iskcondesiretree.com/pdf/Srimad_Bhagavatam_Stories/88_-_King_Rantideva.pdf

KING RANTIDEV

Lue lisää

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/

The Dynasty of Bharata

This Twenty-first Chapter describes the dynasty born from Mahārāja Bharata, the son of Mahārāja Duṣmanta, and it also describes the glories of Rantideva, Ajamīḍha and others.

Anonyymi00019 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/

The Dynasty of Bharata

This Twenty-first Chapter describes the dynasty born from Mahārāja Bharata, the son of Mahārāja Duṣmanta, and it also describes the glories of Rantideva, Ajamīḍha and others.

Lue lisää

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/

Bharatan dynastia

Tässä kahdennessakymmenennessä ensimmäisessä luvussa kuvataan Mahārāja Bharatan dynastiaa, hänen joka oli Mahārāja Duṣmantan poika. Lisäksi kerrotaan Rantidevan, Ajamīḍhan ja muiden suuruudesta.

Bharadvājan poika oli Manyu, ja Manyun pojat olivat Bṛhatkṣatra, Jaya, Mahāvīrya, Nara ja Garga. Näistä viidestä Naralla oli poika nimeltä Saṅkṛti, jolla puolestaan oli kaksi poikaa, Guru ja Rantideva. Korkeasti ylistettynä hartaana palvojana Rantideva näki jokaisen elävän olennon suhteessa Jumaluuden Korkeimpaan Persoonaan, ja siksi hän omisti täysin mielensä, sanansa ja koko olemuksensa Korkeimman Herran ja Hänen palvojiensa palvelemiseen.

Anonyymi00020 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/

Bharatan dynastia

Tässä kahdennessakymmenennessä ensimmäisessä luvussa kuvataan Mahārāja Bharatan dynastiaa, hänen joka oli Mahārāja Duṣmantan poika. Lisäksi kerrotaan Rantidevan, Ajamīḍhan ja muiden suuruudesta.

Bharadvājan poika oli Manyu, ja Manyun pojat olivat Bṛhatkṣatra, Jaya, Mahāvīrya, Nara ja Garga. Näistä viidestä Naralla oli poika nimeltä Saṅkṛti, jolla puolestaan oli kaksi poikaa, Guru ja Rantideva. Korkeasti ylistettynä hartaana palvojana Rantideva näki jokaisen elävän olennon suhteessa Jumaluuden Korkeimpaan Persoonaan, ja siksi hän omisti täysin mielensä, sanansa ja koko olemuksensa Korkeimman Herran ja Hänen palvojiensa palvelemiseen.

Lue lisää

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/

Bharatan dynastia

...

Rantideva oli niin ylevä, että hän saattoi toisinaan antaa oman ruokansa almuina ja paastota perheensä kanssa. Kerran, paastottuaan neljäkymmentäkahdeksan päivää juomatta edes vettä, hänelle tuotiin erinomaista gheellä valmistettua ruokaa. Juuri kun hän oli aikeissa syödä, saapui brāhmaṇa-vieras. Rantideva ei syönyt, vaan antoi heti osan ruoasta brāhmaṇalle.

Kun brāhmaṇa oli lähtenyt ja Rantideva oli aikeissa syödä tähteet, saapui śūdra. Rantideva jakoi tähteet śūdran ja itsensä kesken. Jälleen, juuri kun hän oli aikeissa syödä, saapui uusi vieras. Rantideva antoi loput ruoasta tälle vieraalle ja aikoi sammuttaa janonsa juomalla vettä, mutta tämäkin estyi, sillä paikalle tuli janoinen vieras, jolle Rantideva antoi veden.

Anonyymi00021 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/

Bharatan dynastia

...

Rantideva oli niin ylevä, että hän saattoi toisinaan antaa oman ruokansa almuina ja paastota perheensä kanssa. Kerran, paastottuaan neljäkymmentäkahdeksan päivää juomatta edes vettä, hänelle tuotiin erinomaista gheellä valmistettua ruokaa. Juuri kun hän oli aikeissa syödä, saapui brāhmaṇa-vieras. Rantideva ei syönyt, vaan antoi heti osan ruoasta brāhmaṇalle.

Kun brāhmaṇa oli lähtenyt ja Rantideva oli aikeissa syödä tähteet, saapui śūdra. Rantideva jakoi tähteet śūdran ja itsensä kesken. Jälleen, juuri kun hän oli aikeissa syödä, saapui uusi vieras. Rantideva antoi loput ruoasta tälle vieraalle ja aikoi sammuttaa janonsa juomalla vettä, mutta tämäkin estyi, sillä paikalle tuli janoinen vieras, jolle Rantideva antoi veden.

Lue lisää

Kuningas Rantideva oli tunnettu äärimmäisestä myötätunnostaan ja vieraanvaraisuudestaan. Hän ei koskaan kerännyt rikkauksia itselleen, vaan jakoi kaiken, mitä sai, muille. Vähitellen hän ja hänen perheensä köyhtyivät, mutta hän ei silti lakannut antamasta.

Kerran hän paastosi pitkän ajan — neljäkymmentäkahdeksan päivää — ilman ruokaa ja juomaa. Lopulta hänelle tuotiin hieman ruokaa: vähän gheetä, makeaa riisiä ja vettä. Hän istui perheensä kanssa syömään ensimmäistä ateriaa pitkän paaston jälkeen.

Juuri silloin hänen luokseen saapui brahmana-vieras. Rantideva otti hänet kunnioittavasti vastaan ja antoi hänelle osan ateriastaan. Kun brahmana oli lähtenyt, kuningas valmistautui syömään jäljelle jäänyttä ruokaa.

Silloin tuli toinen vieras, köyhä mies. Rantideva antoi hänellekin osan siitä, mitä oli jäljellä. Pian tämän jälkeen saapui vielä mies, jolla oli mukanaan koiria. Hän sanoi olevansa nälkäinen, samoin kuin hänen koiransa. Rantideva antoi heille kaiken jäljellä olevan ruoan.

Nyt kuninkaalle ei jäänyt enää mitään syötävää — vain hieman vettä. Hän oli heikko ja uupunut, kuolemaisillaan janosta pitkän paaston jälkeen. Juuri kun hän oli juomassa viimeisen vesitilkkansa, saapui vielä yksi vieras — janoinen ja kärsivä mies, joka pyysi vettä.

Rantideva katsoi häntä myötätunnolla. Vaikka hänen oma henkensä oli vaarassa, hänen sydämensä ei sallinut hänen juoda samalla kun toinen kärsi. Hän antoi viimeisenkin vesipisaran tälle vieraalle.

Silloin hän lausui rukouksen: hän ei halunnut mystisiä voimia, taivaallista nautintoa eikä edes vapautusta syntymän ja kuoleman kierrosta. Hän toivoi vain voivansa ottaa kaikkien elävien olentojen kärsimykset itselleen, jotta he vapautuisivat tuskasta. Hänen ainoa toiveensa oli palvella ja lievittää toisten kärsimystä.

Heti tämän jälkeen vieraat paljastivat todellisen luontonsa: he olivat jumalallisia olentoja, jotka olivat tulleet koettelemaan häntä. He olivat ottaneet eri muotoja nähdäkseen, oliko hänen myötätuntonsa ja uskonsa aitoa.

Rantideva ei kuitenkaan ollut toiminut palkinnon toivossa. Hänen sydämensä oli täysin kiintynyt Jumalaan, ja hän näki Jumalan kaikissa olennoissa. Siksi hän ei kokenut eroa Jumalan palvelemisen ja toisten auttamisen välillä.

Näin hänen täydellinen epäitsekkyytensä ja palveleva asenteensa toivat hänelle korkeimman henkisen täydellisyyden.

Tämä rukous ilmentää bhakti-perinteen korkeaa ihannetta:
ei oma pelastus, ei oma vapautus — vaan täydellinen myötätunto ja halu palvella muita, vaikka oman hyvinvoinnin kustannuksella.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Tämä rukous ilmentää bhakti-perinteen korkeaa ihannetta:
ei oma pelastus, ei oma vapautus — vaan täydellinen myötätunto ja halu palvella muita, vaikka oman hyvinvoinnin kustannuksella.

Lue lisää

Tämä rukous on poikkeuksellinen, koska se kääntää perinteisen hengellisen tavoitteen päälaelleen. Tavallisessa bhakti- ja vedanta-perinteessä monilla oppilailla on päämääränä moksha eli vapautus syntymän ja kuoleman kierrosta, tai henkilökohtainen yhteys Jumalaan. He ajattelevat usein: “Miten minä voin saavuttaa korkean henkisen aseman ja vapautuksen?”

Anonyymi00025 kirjoitti:

Tämä rukous on poikkeuksellinen, koska se kääntää perinteisen hengellisen tavoitteen päälaelleen. Tavallisessa bhakti- ja vedanta-perinteessä monilla oppilailla on päämääränä moksha eli vapautus syntymän ja kuoleman kierrosta, tai henkilökohtainen yhteys Jumalaan. He ajattelevat usein: “Miten minä voin saavuttaa korkean henkisen aseman ja vapautuksen?”

Lue lisää

Rantidevan rukous eroaa tästä radikaalisti:

Täydellinen epäitsekkyys – Hän ei pyri omiin etuihinsa. Hän ei halua voimaa, nautintoa tai vapautusta itselleen. Hänen tavoitteensa on muiden olentojen hyvä.

Kärsimyksen kantaminen – Hän haluaa ottaa muiden olentojen kärsimyksen itseensä, jotta he vapautuisivat tuskasta. Tämä on äärimmäinen altruismi, jota tavalliset hengelliset harjoitukset harvoin korostavat.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Rantidevan rukous eroaa tästä radikaalisti:

Täydellinen epäitsekkyys – Hän ei pyri omiin etuihinsa. Hän ei halua voimaa, nautintoa tai vapautusta itselleen. Hänen tavoitteensa on muiden olentojen hyvä.

Kärsimyksen kantaminen – Hän haluaa ottaa muiden olentojen kärsimyksen itseensä, jotta he vapautuisivat tuskasta. Tämä on äärimmäinen altruismi, jota tavalliset hengelliset harjoitukset harvoin korostavat.

Lue lisää

Palveleminen muiden kautta – Hänen bhaktinsa ei kohdistu vain Jumalaan abstraktisti, vaan kaikkeen luotuun. Näkemällä Jumalan kaikissa olennoissa hän tekee palvelun ja myötätunnon erottamattomaksi.

Rakkauden perusta – Tämä rukous osoittaa, että todellinen jumalallinen rakkaus perustuu uhrautumiseen. Jumalallinen rakkaus ei ole itsekkäitä tunteita tai nautintoa, vaan valmiutta luopua omasta mukavuudesta muiden hyväksi.

Esikuva bhaktiin – Tarina ja rukous tekevät Rantidevasta esimerkin korkeimmasta bhaktista. Hän näyttää, että aidon uskonnollisen hengen mitta ei ole henkilökohtainen saavutus, vaan kyky rakastaa ja palvella kaikkia olentoja.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Palveleminen muiden kautta – Hänen bhaktinsa ei kohdistu vain Jumalaan abstraktisti, vaan kaikkeen luotuun. Näkemällä Jumalan kaikissa olennoissa hän tekee palvelun ja myötätunnon erottamattomaksi.

Rakkauden perusta – Tämä rukous osoittaa, että todellinen jumalallinen rakkaus perustuu uhrautumiseen. Jumalallinen rakkaus ei ole itsekkäitä tunteita tai nautintoa, vaan valmiutta luopua omasta mukavuudesta muiden hyväksi.

Esikuva bhaktiin – Tarina ja rukous tekevät Rantidevasta esimerkin korkeimmasta bhaktista. Hän näyttää, että aidon uskonnollisen hengen mitta ei ole henkilökohtainen saavutus, vaan kyky rakastaa ja palvella kaikkia olentoja.

Lue lisää

Rantidevan rukous opettaa, että palvelu ja myötätunto voivat olla itse tavoitteena — korkeimman henkisen aseman saavuttaminen tulee luonnollisesti seuraamaan, kun sydän on täysin uhrautuvainen ja rakastava.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Rantidevan rukous opettaa, että palvelu ja myötätunto voivat olla itse tavoitteena — korkeimman henkisen aseman saavuttaminen tulee luonnollisesti seuraamaan, kun sydän on täysin uhrautuvainen ja rakastava.

Lue lisää

”Herra, en pyri omiin voimiin, nautintoon tai vapautukseen.
Haluan vain lievittää kaikkien kärsivien olentojen tuskaa.
Ota minut välineeksi, jotta heidän kärsimyksensä päättyisi.
Anna sydämeni olla täynnä rakkautta ja myötätuntoa,
jotta voisin palvella heitä ja Sinua samassa hengessä.”

Anonyymi00029 kirjoitti:

”Herra, en pyri omiin voimiin, nautintoon tai vapautukseen.
Haluan vain lievittää kaikkien kärsivien olentojen tuskaa.
Ota minut välineeksi, jotta heidän kärsimyksensä päättyisi.
Anna sydämeni olla täynnä rakkautta ja myötätuntoa,
jotta voisin palvella heitä ja Sinua samassa hengessä.”

Lue lisää

Se tiivistää Rantidevan opetuksen: täydellinen uhrautuminen, myötätunto ja rakkaus palvelun kautta.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Se tiivistää Rantidevan opetuksen: täydellinen uhrautuminen, myötätunto ja rakkaus palvelun kautta.

Śrīmad Bhāgavatam 9.21.12–13 sisältää Rantidevan itsensä lausumat sanat, eli hänen rukouksensa.

Näissä jakeissa Rantideva puhuu omasta sydämestään ja lausuu seuraavaa ajatusta:

Hän ei halua mystisiä voimia, nautintoa tai vapautusta syntymän ja kuoleman kierrosta.

Hänen ainoa toiveensa on ottaa muiden kärsimykset itselleen ja siten lievittää kaikkien olentojen tuskaa.

Hän ilmaisee halunsa palvella muita täydellisen myötätunnon ja uhrautumisen hengessä, vaikka se maksaisi hänelle itselleen.

Toisin sanoen, nämä jakeet eivät ole kertojan selitystä, vaan Rantidevan omia sanoja, hänen henkilökohtaista rukoustaan.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Śrīmad Bhāgavatam 9.21.12–13 sisältää Rantidevan itsensä lausumat sanat, eli hänen rukouksensa.

Näissä jakeissa Rantideva puhuu omasta sydämestään ja lausuu seuraavaa ajatusta:

Hän ei halua mystisiä voimia, nautintoa tai vapautusta syntymän ja kuoleman kierrosta.

Hänen ainoa toiveensa on ottaa muiden kärsimykset itselleen ja siten lievittää kaikkien olentojen tuskaa.

Hän ilmaisee halunsa palvella muita täydellisen myötätunnon ja uhrautumisen hengessä, vaikka se maksaisi hänelle itselleen.

Toisin sanoen, nämä jakeet eivät ole kertojan selitystä, vaan Rantidevan omia sanoja, hänen henkilökohtaista rukoustaan.

Lue lisää

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/12/

Anonyymi00032 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/12/

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/12/


I do not pray to the Supreme Personality of Godhead for the eight perfections of mystic yoga, nor for salvation from repeated birth and death. I want only to stay among all the living entities and suffer all distresses on their behalf, so that they may be freed from suffering.


”En rukoile Korkeinta Jumaluuden Persoonallisuutta mystisen joogan kahdeksan täydellisyyden tai syntymän ja kuoleman kiertokulusta vapautumisen vuoksi. Haluan vain pysyä kaikkien elävien olentojen keskellä ja kantaa heidän kaikki kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua tuskasta.”

Para-duḥkha-duḥkhī – suora myötätunnon ilmentymä

Para-duḥkha-duḥkhī on myötätunnon korkein ilmentymä vaiṣṇava-perinteessä. Tavallinen empatia tarkoittaa yleensä sitä, että ihminen tuntee toisen kärsimyksen ja ehkä tarjoaa lohdutuksen tai pienen avun. Se on usein hetken tunne: “Voi, tuo on kurjaa.” Tavallinen empatia saattaa auttaa hetken, mutta se pysyy yleensä tunteiden tasolla, eikä vaikuta syvällisemmin siihen, miten henkilö suhtautuu maailmaan tai omiin henkisiin tavoitteisiinsa.

Para-duḥkha-duḥkhī sen sijaan ei tyydy pelkkään tunteeseen. Hän kokee toisen kärsimyksen syvästi, kuin se olisi hänen oma kipunsa. Hän kantaa tämän kärsimyksen omassaan ja tekee siitä pohjan toiminnalleen. Vāsudeva Datta ilmaisee tämän täydellisesti: hän ei pyri vapautumaan mystisten joogien tai hengellisten täydellisyyksien avulla yksin, vaan pysyy kaikkien olentojen keskellä ja kantaa heidän kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua.


Para-duḥkha-duḥkhī on myötätunnon korkein ilmentymä vaiṣṇava-perinteessä. Tavallinen empatia tarkoittaa yleensä sitä, että ihminen tuntee toisen kärsimyksen ja ehkä tarjoaa lohdutuksen tai pienen avun. Se on usein hetken tunne: “Voi, tuo on kurjaa.” Tavallinen empatia saattaa auttaa hetken, mutta se pysyy yleensä tunteiden tasolla, eikä vaikuta syvällisemmin siihen, miten henkilö suhtautuu maailmaan tai omiin henkisiin tavoitteisiinsa.

Para-duḥkha-duḥkhī sen sijaan ei tyydy pelkkään tunteeseen. Hän kokee toisen kärsimyksen syvästi, kuin se olisi hänen oma kipunsa. Hän kantaa tämän kärsimyksen omassaan ja tekee siitä pohjan toiminnalleen. Vāsudeva Datta ilmaisee tämän täydellisesti: hän ei pyri vapautumaan mystisten joogien tai hengellisten täydellisyyksien avulla yksin, vaan pysyy kaikkien olentojen keskellä ja kantaa heidän kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua.

Para-duḥkha-duḥkhī ei vain huomaa kärsivää olentoa ja tunne sääliä tai epämääräistä surua. Hän ei sano “voi, voi” ja käännä selkäänsä. Päin vastoin, hän astuu esiin ja kantaa kärsimyksen itse, jos olento ei siihen kykene. Hän ei tyydy ohimenevään empatiaan, vaan tekee aktiivisia tekoja, jotka lievittävät kärsimystä ja vievät olennot kohti vapautusta. Hänen myötätuntonsa on henkinen voima, joka muuttaa kärsimyksen toiminnaksi ja palveluksi. Vāsudeva Dattan esimerkissä tämä tarkoittaa, että hän pysyy kaikkien olentojen keskellä, kantaa heidän kipunsa ja ohjaa heidät kohti pelastusta, vaikka se merkitsisi hänen oman kärsimyksensä lisääntymistä. Para-duḥkha-duḥkhī ei siis ole passiivista tuntemista, vaan rohkeaa, aktiivista myötätuntoa, joka toteutuu elämässä konkreettisina tekoina.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Para-duḥkha-duḥkhī on myötätunnon korkein ilmentymä vaiṣṇava-perinteessä. Tavallinen empatia tarkoittaa yleensä sitä, että ihminen tuntee toisen kärsimyksen ja ehkä tarjoaa lohdutuksen tai pienen avun. Se on usein hetken tunne: “Voi, tuo on kurjaa.” Tavallinen empatia saattaa auttaa hetken, mutta se pysyy yleensä tunteiden tasolla, eikä vaikuta syvällisemmin siihen, miten henkilö suhtautuu maailmaan tai omiin henkisiin tavoitteisiinsa.

Para-duḥkha-duḥkhī sen sijaan ei tyydy pelkkään tunteeseen. Hän kokee toisen kärsimyksen syvästi, kuin se olisi hänen oma kipunsa. Hän kantaa tämän kärsimyksen omassaan ja tekee siitä pohjan toiminnalleen. Vāsudeva Datta ilmaisee tämän täydellisesti: hän ei pyri vapautumaan mystisten joogien tai hengellisten täydellisyyksien avulla yksin, vaan pysyy kaikkien olentojen keskellä ja kantaa heidän kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua.


Para-duḥkha-duḥkhī on myötätunnon korkein ilmentymä vaiṣṇava-perinteessä. Tavallinen empatia tarkoittaa yleensä sitä, että ihminen tuntee toisen kärsimyksen ja ehkä tarjoaa lohdutuksen tai pienen avun. Se on usein hetken tunne: “Voi, tuo on kurjaa.” Tavallinen empatia saattaa auttaa hetken, mutta se pysyy yleensä tunteiden tasolla, eikä vaikuta syvällisemmin siihen, miten henkilö suhtautuu maailmaan tai omiin henkisiin tavoitteisiinsa.

Para-duḥkha-duḥkhī sen sijaan ei tyydy pelkkään tunteeseen. Hän kokee toisen kärsimyksen syvästi, kuin se olisi hänen oma kipunsa. Hän kantaa tämän kärsimyksen omassaan ja tekee siitä pohjan toiminnalleen. Vāsudeva Datta ilmaisee tämän täydellisesti: hän ei pyri vapautumaan mystisten joogien tai hengellisten täydellisyyksien avulla yksin, vaan pysyy kaikkien olentojen keskellä ja kantaa heidän kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua.

Para-duḥkha-duḥkhī ei vain huomaa kärsivää olentoa ja tunne sääliä tai epämääräistä surua. Hän ei sano “voi, voi” ja käännä selkäänsä. Päin vastoin, hän astuu esiin ja kantaa kärsimyksen itse, jos olento ei siihen kykene. Hän ei tyydy ohimenevään empatiaan, vaan tekee aktiivisia tekoja, jotka lievittävät kärsimystä ja vievät olennot kohti vapautusta. Hänen myötätuntonsa on henkinen voima, joka muuttaa kärsimyksen toiminnaksi ja palveluksi. Vāsudeva Dattan esimerkissä tämä tarkoittaa, että hän pysyy kaikkien olentojen keskellä, kantaa heidän kipunsa ja ohjaa heidät kohti pelastusta, vaikka se merkitsisi hänen oman kärsimyksensä lisääntymistä. Para-duḥkha-duḥkhī ei siis ole passiivista tuntemista, vaan rohkeaa, aktiivista myötätuntoa, joka toteutuu elämässä konkreettisina tekoina.

Lue lisää

https://ebooks.iskcondesiretree.com/pdf/Srimad_Bhagavatam_Stories/88_-_King_Rantideva.pdf


https://www.apnisanskriti.com/story/the-story-of-the-great-king-rantideva-735


https://images.apnisanskriti.com/a/2015/08/the-story-of-the-great-king-rantideva-2.jpg

https://ebooks.iskcondesiretree.com/pdf/Srimad_Bhagavatam_Stories/88_-_King_Rantideva.pdf

KING RANTIDEV

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura antaa seuraavan selityksen tähän säkeeseen. Länsimaissa kristityt uskovat, että Herra Jeesus Kristus, heidän hengellinen opettajansa, ilmestyi hävittääkseen kaikki opetuslastensa synnit. Tätä tarkoitusta varten Herra Jeesus Kristus ilmestyi ja poistui. Tässä kuitenkin havaitsemme, että Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jesus Christ. Jeesus Kristus vapautti ainoastaan seuraajansa kaikista synnin seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kantaakseen kaikkien maailmankaikkeuden olentojen synnit. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.

Anonyymi00045 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura antaa seuraavan selityksen tähän säkeeseen. Länsimaissa kristityt uskovat, että Herra Jeesus Kristus, heidän hengellinen opettajansa, ilmestyi hävittääkseen kaikki opetuslastensa synnit. Tätä tarkoitusta varten Herra Jeesus Kristus ilmestyi ja poistui. Tässä kuitenkin havaitsemme, että Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jesus Christ. Jeesus Kristus vapautti ainoastaan seuraajansa kaikista synnin seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kantaakseen kaikkien maailmankaikkeuden olentojen synnit. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.

Lue lisää

Jeesus Kristus vapautti ainoastaan seuraajansa kaikista synnin seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kantaakseen kaikkien maailmankaikkeuden olentojen synnit. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Jeesus Kristus vapautti ainoastaan seuraajansa kaikista synnin seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kantaakseen kaikkien maailmankaikkeuden olentojen synnit. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.

Lue lisää

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Vaiṣṇava on niin jalomielinen, että hän on valmis vaarantamaan kaiken pelastaakseen ehdollistuneet sielut aineellisesta olemassaolosta. Śrīla Vāsudeva Datta Ṭhākura on itse universaali rakkaus, sillä hän oli valmis uhraamaan kaiken ja täysin antautumaan Korkeimman Herran palvelemiseen.

Anonyymi00047 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Vaiṣṇava on niin jalomielinen, että hän on valmis vaarantamaan kaiken pelastaakseen ehdollistuneet sielut aineellisesta olemassaolosta. Śrīla Vāsudeva Datta Ṭhākura on itse universaali rakkaus, sillä hän oli valmis uhraamaan kaiken ja täysin antautumaan Korkeimman Herran palvelemiseen.

Lue lisää

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Vāsudeva Dattan esimerkki on ainutlaatuinen paitsi tässä maailmassa myös koko maailmankaikkeudessa. Se on hedelmällisiin tekoihin kiintyneiden ihmisten käsityskyvyn ja maallisten filosofien spekulaation tuolla puolen. Ulkoisen energian harhaan johtamina ja vähäisen tietämyksensä vuoksi ihmiset kadehtivat toisiaan. Tämän seurauksena he takertuvat hedelmälliseen toimintaan ja yrittävät paeta sitä mielen spekulaation avulla. Näin ollen eivät karmīt eivätkä jñānīt puhdistu.

Śrīla Bhaktisiddhānta Ṭhākuran sanoin he ovat kukarmījä ja kujñānījä — huonoja hedelmällisten tekojen harjoittajia ja huonoja spekuloijia. Siksi māyāvādien ja karmījen tulisi kiinnittää huomionsa jalomieliseen Vāsudeva Dattāan, joka halusi kärsiä muiden puolesta helvetillisissä olosuhteissa.

Anonyymi00048 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Vāsudeva Dattan esimerkki on ainutlaatuinen paitsi tässä maailmassa myös koko maailmankaikkeudessa. Se on hedelmällisiin tekoihin kiintyneiden ihmisten käsityskyvyn ja maallisten filosofien spekulaation tuolla puolen. Ulkoisen energian harhaan johtamina ja vähäisen tietämyksensä vuoksi ihmiset kadehtivat toisiaan. Tämän seurauksena he takertuvat hedelmälliseen toimintaan ja yrittävät paeta sitä mielen spekulaation avulla. Näin ollen eivät karmīt eivätkä jñānīt puhdistu.

Śrīla Bhaktisiddhānta Ṭhākuran sanoin he ovat kukarmījä ja kujñānījä — huonoja hedelmällisten tekojen harjoittajia ja huonoja spekuloijia. Siksi māyāvādien ja karmījen tulisi kiinnittää huomionsa jalomieliseen Vāsudeva Dattāan, joka halusi kärsiä muiden puolesta helvetillisissä olosuhteissa.

Lue lisää

Kenenkään ei tulisi pitää Vāsudeva Dattāa maallisena filantrooppina tai hyväntekijänä. Hän ei myöskään ollut kiinnostunut sulautumaan Brahmanin säteilyyn eikä saavuttamaan aineellista kunniaa tai mainetta. Hän oli kaukana, kaukana filantrooppien, filosofien ja hedelmällisten tekojen harjoittajien yläpuolella. Hän oli ylevin persoona, joka on koskaan osoittanut armoa ehdollistuneille sieluille. Tämä ei ole liioittelua hänen transsendentaalisista ominaisuuksistaan — se on täysin totta.

Todellisuudessa Vāsudeva Dattāan ei voi verrata ketään. Täydellisenä vaiṣṇavana hän oli para-duḥkha-duḥkhī — syvästi murheellinen nähdessään toisten kärsivän. Pelkästään tällaisen suuren hartaan ilmestyminen puhdistaa koko maailman. Hänen transsendentaalinen läsnäolonsa kirkastaa koko maailman ja ylistää kaikkia ehdollistuneita sieluja.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Kenenkään ei tulisi pitää Vāsudeva Dattāa maallisena filantrooppina tai hyväntekijänä. Hän ei myöskään ollut kiinnostunut sulautumaan Brahmanin säteilyyn eikä saavuttamaan aineellista kunniaa tai mainetta. Hän oli kaukana, kaukana filantrooppien, filosofien ja hedelmällisten tekojen harjoittajien yläpuolella. Hän oli ylevin persoona, joka on koskaan osoittanut armoa ehdollistuneille sieluille. Tämä ei ole liioittelua hänen transsendentaalisista ominaisuuksistaan — se on täysin totta.

Todellisuudessa Vāsudeva Dattāan ei voi verrata ketään. Täydellisenä vaiṣṇavana hän oli para-duḥkha-duḥkhī — syvästi murheellinen nähdessään toisten kärsivän. Pelkästään tällaisen suuren hartaan ilmestyminen puhdistaa koko maailman. Hänen transsendentaalinen läsnäolonsa kirkastaa koko maailman ja ylistää kaikkia ehdollistuneita sieluja.

Lue lisää

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Jeesus Kristus vapautti ainoastaan seuraajansa kaikista synnin seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kantaakseen kaikkien maailmankaikkeuden olentojen synnit. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.


https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Anonyymi00050 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Jeesus Kristus vapautti ainoastaan seuraajansa kaikista synnin seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kantaakseen kaikkien maailmankaikkeuden olentojen synnit. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.


https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Lue lisää

Jumala ei tarvitse veriuhria antaakseen anteeksi tai vapauttaakseen sielut. Hän on kaikkivaltias ja voi vapauttaa kenet tahansa omasta tahdostaan.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Jumala ei tarvitse veriuhria antaakseen anteeksi tai vapauttaakseen sielut. Hän on kaikkivaltias ja voi vapauttaa kenet tahansa omasta tahdostaan.

Vāsudeva Datta tarjoutui ottamaan kaikkien synnit kantaakseen, koska hänen myötätuntonsa oli rajaton. Mutta Jumala ei vaatinut sitä – eikä tarvinnut sitä. Tarjouksen arvo oli hänen rakkaudessaan ja epäitsekkyydessään, ei siinä että jonkinlainen kärsimys olisi ollut teologisesti välttämätön.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Vāsudeva Datta tarjoutui ottamaan kaikkien synnit kantaakseen, koska hänen myötätuntonsa oli rajaton. Mutta Jumala ei vaatinut sitä – eikä tarvinnut sitä. Tarjouksen arvo oli hänen rakkaudessaan ja epäitsekkyydessään, ei siinä että jonkinlainen kärsimys olisi ollut teologisesti välttämätön.

Lue lisää

Jumala ei tarvitse veriuhria antaakseen anteeksi tai vapauttaakseen sielut. Hän on kaikkivaltias ja voi vapauttaa kenet tahansa omasta tahdostaan.

Vāsudeva Datta tarjoutui ottamaan kaikkien synnit kantaakseen, koska hänen myötätuntonsa oli rajaton. Mutta Jumala ei vaatinut sitä – eikä tarvinnut sitä. Tarjouksen arvo oli hänen rakkaudessaan ja epäitsekkyydessään, ei siinä että jonkinlainen kärsimys olisi ollut teologisesti välttämätön.

Anonyymi00053 kirjoitti:

Jumala ei tarvitse veriuhria antaakseen anteeksi tai vapauttaakseen sielut. Hän on kaikkivaltias ja voi vapauttaa kenet tahansa omasta tahdostaan.

Vāsudeva Datta tarjoutui ottamaan kaikkien synnit kantaakseen, koska hänen myötätuntonsa oli rajaton. Mutta Jumala ei vaatinut sitä – eikä tarvinnut sitä. Tarjouksen arvo oli hänen rakkaudessaan ja epäitsekkyydessään, ei siinä että jonkinlainen kärsimys olisi ollut teologisesti välttämätön.

Lue lisää

Ero esimerkiksi kristilliseen sovitusajatteluun (jossa Jesus Christn ristiinnaulitsemisella on keskeinen merkitys) on siinä, että tässä traditiossa Jumalan armo ei perustu veriuhrin vaatimukseen. Vapautuminen nähdään Jumalan armon ja pyhän nimen kautta tapahtuvana, ei juridisena rangaistuksen siirtona.

Toisin sanoen:

Jumala ei “vaatinut” kärsimystä.

Vāsudeva Dattan halu kärsiä oli rakkauden äärimmäinen ilmaus.

Jumala voi vapauttaa ilman veriuhria, koska Hänen armonsa ei ole sidottu sellaiseen ehtoon.


Jumala voi vapauttaa ilman veriuhria, koska Hänen armonsa ei ole sidottu sellaiseen ehtoon.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Ero esimerkiksi kristilliseen sovitusajatteluun (jossa Jesus Christn ristiinnaulitsemisella on keskeinen merkitys) on siinä, että tässä traditiossa Jumalan armo ei perustu veriuhrin vaatimukseen. Vapautuminen nähdään Jumalan armon ja pyhän nimen kautta tapahtuvana, ei juridisena rangaistuksen siirtona.

Toisin sanoen:

Jumala ei “vaatinut” kärsimystä.

Vāsudeva Dattan halu kärsiä oli rakkauden äärimmäinen ilmaus.

Jumala voi vapauttaa ilman veriuhria, koska Hänen armonsa ei ole sidottu sellaiseen ehtoon.


Jumala voi vapauttaa ilman veriuhria, koska Hänen armonsa ei ole sidottu sellaiseen ehtoon.

Lue lisää

Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.


https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Anonyymi00055 kirjoitti:

Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.


https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Lue lisää

Vaikka me kaikki tunnustamme Jeesuksen shakti avesha avataraksi, hän ei ole ainoa.

Jumala voi vapauttaa ilman veriuhria, koska Hänen armonsa ei ole sidottu sellaiseen ehtoon.

Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.


Jeesus Kristus vapautti ainoastaan seuraajansa kaikista synnin seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kantaakseen kaikkien maailmankaikkeuden olentojen synnit. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.

Anonyymi00056 kirjoitti:

Vaikka me kaikki tunnustamme Jeesuksen shakti avesha avataraksi, hän ei ole ainoa.

Jumala voi vapauttaa ilman veriuhria, koska Hänen armonsa ei ole sidottu sellaiseen ehtoon.

Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.


Jeesus Kristus vapautti ainoastaan seuraajansa kaikista synnin seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kantaakseen kaikkien maailmankaikkeuden olentojen synnit. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.

Lue lisää

Jeesuksen seuraajat lähtevät lomalle ”paratiisiin”, jonka jälkeen he palaavat takaisin maapallolle. Vasudeva Datta ylittää heidät, koska he vapautuvat aineellisesta maailmasta, mikä on täysin erilaista kuin lomamatka ”paratiisiin”.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Jeesuksen seuraajat lähtevät lomalle ”paratiisiin”, jonka jälkeen he palaavat takaisin maapallolle. Vasudeva Datta ylittää heidät, koska he vapautuvat aineellisesta maailmasta, mikä on täysin erilaista kuin lomamatka ”paratiisiin”.

Lue lisää

Menevätkö eri uskontoihin kuuluvat ihmiset eri paikkoihin kuoleman jälkeen vai menevätkö he kaikki samaan paikkaan?


Eri paikkoihin. Kuoleman jälkeinen elämä riippuu siitä, miten ihminen on elänyt ja ketä hän on palvonut (enne uutta jälleensyntymistä).

Abrahamilaisten uskontojen mukaan ihminen haluaa päästä "Paratiisiin" eli Taivaaseen. Mutta Taivas on edelleen aineellisessa maailmassa, ja ihmisen on palattava maan päälle ja alettava kerättävä jälleen "taivas-pisteitä". Kristityt uskovat, että Paratiisi on ikuinen, mutta sitä se ei ole.

Mutta itämaisessa filosofiassa (usein, ei aina), halutaan päästä pois aineellisesta maailmasta kokonaan. Raamatussa puhutaan Jumalan Valtakunnasta ja Taivasten valtakunnasta. Mutta itämaiset tekstit selittävät, että ne ovat täysin eri asioita. Buddhalaiset haluavat mennä Nirvanaan, joka on aineellisen ja henkisen maailman välimaastossa, mutta hekin joutuvat palaamaan (joskus, kovin pitkän ajan kuluttua). Nirvanassa ei ole vaihtelua, se on tylsää, vaikka onkin kovin rauhallistaa.

Hyvä kristitty voi olla Jeesuksen kanssa pitkään kuoleman jälkeen, mutta sitten hän palaa takaisin maan päälle ja kaikki alkaa alusta. Ihminen on siellä, ketä hän palvoi eläessään.

(ja tietysti ajatuksia kuoleman hetkellä, mutta sekin riippuu siitä, millaista elämää olet elänyt ja mihin on t keskittynyt elämänsä aikana).



Joka päivä vaihdamme vaatteet: otamme likaiset vaatteet pois ja puemme puhtaat päälle. Kun vaatteet kuluvat loppuun, emme pue niitä uudelleen. Aineellisessa maailmassa jiva vaihtaa kehoja aivan kuten keho vaihtaa vaatteita. Kun ruumis vanhenee tai tuhoutuu sairauden vuoksi, sielu jättää sen ja hankkii uuden. Yksi kerrallaan se vaihtaa kehoa syntymän ja kuoleman aaltojen myötä. Jiva ei koskaan häviä ruumiin kuoleman myötä. Se on ikuinen, tuhoutumaton, aktiivinen ja tietoisuuden täyttämä.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Menevätkö eri uskontoihin kuuluvat ihmiset eri paikkoihin kuoleman jälkeen vai menevätkö he kaikki samaan paikkaan?


Eri paikkoihin. Kuoleman jälkeinen elämä riippuu siitä, miten ihminen on elänyt ja ketä hän on palvonut (enne uutta jälleensyntymistä).

Abrahamilaisten uskontojen mukaan ihminen haluaa päästä "Paratiisiin" eli Taivaaseen. Mutta Taivas on edelleen aineellisessa maailmassa, ja ihmisen on palattava maan päälle ja alettava kerättävä jälleen "taivas-pisteitä". Kristityt uskovat, että Paratiisi on ikuinen, mutta sitä se ei ole.

Mutta itämaisessa filosofiassa (usein, ei aina), halutaan päästä pois aineellisesta maailmasta kokonaan. Raamatussa puhutaan Jumalan Valtakunnasta ja Taivasten valtakunnasta. Mutta itämaiset tekstit selittävät, että ne ovat täysin eri asioita. Buddhalaiset haluavat mennä Nirvanaan, joka on aineellisen ja henkisen maailman välimaastossa, mutta hekin joutuvat palaamaan (joskus, kovin pitkän ajan kuluttua). Nirvanassa ei ole vaihtelua, se on tylsää, vaikka onkin kovin rauhallistaa.

Hyvä kristitty voi olla Jeesuksen kanssa pitkään kuoleman jälkeen, mutta sitten hän palaa takaisin maan päälle ja kaikki alkaa alusta. Ihminen on siellä, ketä hän palvoi eläessään.

(ja tietysti ajatuksia kuoleman hetkellä, mutta sekin riippuu siitä, millaista elämää olet elänyt ja mihin on t keskittynyt elämänsä aikana).



Joka päivä vaihdamme vaatteet: otamme likaiset vaatteet pois ja puemme puhtaat päälle. Kun vaatteet kuluvat loppuun, emme pue niitä uudelleen. Aineellisessa maailmassa jiva vaihtaa kehoja aivan kuten keho vaihtaa vaatteita. Kun ruumis vanhenee tai tuhoutuu sairauden vuoksi, sielu jättää sen ja hankkii uuden. Yksi kerrallaan se vaihtaa kehoa syntymän ja kuoleman aaltojen myötä. Jiva ei koskaan häviä ruumiin kuoleman myötä. Se on ikuinen, tuhoutumaton, aktiivinen ja tietoisuuden täyttämä.

Lue lisää

Jotkut Jeesuksen seuraajista, kuten Seraphim Sarovilinen, etenevät, kun taas kaikki muut joutuvat palaamaan planeetta Maahan, ja kaikki alkaa alusta.

Synnit on annettu anteeksi, mikä on hyvä asia, mutta pahuuden tekemisen halu säilyy siemeninä, eikä sitä halua voi hävittää.

Siksi mikään paratiisi ei auta ketään.

Anonyymi00059 kirjoitti:

Jotkut Jeesuksen seuraajista, kuten Seraphim Sarovilinen, etenevät, kun taas kaikki muut joutuvat palaamaan planeetta Maahan, ja kaikki alkaa alusta.

Synnit on annettu anteeksi, mikä on hyvä asia, mutta pahuuden tekemisen halu säilyy siemeninä, eikä sitä halua voi hävittää.

Siksi mikään paratiisi ei auta ketään.

Lue lisää

Gaudiya Vaishnavismn näkökulmasta kaikki ihmiset eivät mene samaan paikkaan kuoleman jälkeen. Kuolema ei ole päätepiste, vaan siirtymä, jossa ikuinen sielu – jīva – jatkaa matkaansa. Kuten Bhagavad-gita opettaa, sielu vaihtaa kehoa niin kuin ihminen vaihtaa vaatteita: ruumis kuluu ja jää pois, mutta sielu ei koskaan kuole.

Se, minne sielu kuoleman jälkeen päätyy, riippuu sen tietoisuudesta. Ja kuolinhetken tietoisuus ei synny tyhjästä, vaan heijastaa koko elettyä elämää – sitä, mitä ihminen on rakastanut, palvonut ja tavoitellut. Jumala vastaa ihmiselle sen mukaan, miten ihminen on Häntä lähestynyt.


Mutta nämä taivaat/partiisit ovat silti osa aineellista todellisuutta. Ne eivät ole ikuisia. Kun ansaittu hyvä karma kuluu loppuun, sielu palaa jälleen syntymän ja kuoleman kiertoon.

Jos taas ihminen on etsinyt vapautusta persoonattomaan henkiseen olemassaoloon, hän voi saavuttaa tilan, jossa aineellinen kärsimys lakkaa. Gaudiya-vaishnavalaisuudessa tätä ei kuitenkaan pidetä korkeimpana päämääränä, koska siellä ei ole henkilökohtaista suhdetta Jumalaan.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Gaudiya Vaishnavismn näkökulmasta kaikki ihmiset eivät mene samaan paikkaan kuoleman jälkeen. Kuolema ei ole päätepiste, vaan siirtymä, jossa ikuinen sielu – jīva – jatkaa matkaansa. Kuten Bhagavad-gita opettaa, sielu vaihtaa kehoa niin kuin ihminen vaihtaa vaatteita: ruumis kuluu ja jää pois, mutta sielu ei koskaan kuole.

Se, minne sielu kuoleman jälkeen päätyy, riippuu sen tietoisuudesta. Ja kuolinhetken tietoisuus ei synny tyhjästä, vaan heijastaa koko elettyä elämää – sitä, mitä ihminen on rakastanut, palvonut ja tavoitellut. Jumala vastaa ihmiselle sen mukaan, miten ihminen on Häntä lähestynyt.


Mutta nämä taivaat/partiisit ovat silti osa aineellista todellisuutta. Ne eivät ole ikuisia. Kun ansaittu hyvä karma kuluu loppuun, sielu palaa jälleen syntymän ja kuoleman kiertoon.

Jos taas ihminen on etsinyt vapautusta persoonattomaan henkiseen olemassaoloon, hän voi saavuttaa tilan, jossa aineellinen kärsimys lakkaa. Gaudiya-vaishnavalaisuudessa tätä ei kuitenkaan pidetä korkeimpana päämääränä, koska siellä ei ole henkilökohtaista suhdetta Jumalaan.

Lue lisää

Itse pidän niitä paratiisin haluavia ihmisiä infantiileina.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Itse pidän niitä paratiisin haluavia ihmisiä infantiileina.

Vaikka synnit annettaisiin anteeks JUeesuksen kärsimyksen tai kuoleman kautta, itse taipumus pahaan voi silti jäädä ihmisen sisimpään. Anteeksianto voi poistaa syyllisyyden tai rangaistuksen, mutta se ei automaattisesti muuta sydämen suuntaa. Jos halu toimia itsekkäästi säilyy, sama sisäinen dynamiikka tuottaa ennen pitkää uusia tekoja. Silloin paratiisikaan ei ratkaise ongelmaa, koska ongelma ei ole ensisijaisesti ulkoinen tila vaan sisäinen halu. Todellinen vapautus edellyttäisi halun juuren muuttumista, ei pelkästään seurausten poistamista.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Vaikka synnit annettaisiin anteeks JUeesuksen kärsimyksen tai kuoleman kautta, itse taipumus pahaan voi silti jäädä ihmisen sisimpään. Anteeksianto voi poistaa syyllisyyden tai rangaistuksen, mutta se ei automaattisesti muuta sydämen suuntaa. Jos halu toimia itsekkäästi säilyy, sama sisäinen dynamiikka tuottaa ennen pitkää uusia tekoja. Silloin paratiisikaan ei ratkaise ongelmaa, koska ongelma ei ole ensisijaisesti ulkoinen tila vaan sisäinen halu. Todellinen vapautus edellyttäisi halun juuren muuttumista, ei pelkästään seurausten poistamista.

Lue lisää

Śrīla Lochan Dās Ṭhākur
Avatāra Sāra


avatāra sāra gorā avatāra
keno nā bhajili tā̐re
kori nīre bāsa gelo nā piyāsa
āpana karama phere

(1) Śrī Gaurangan inkarnaatio ylittää kaikki Jumalan inkarnaatiot! Miksi en palvonut Häntä? Palattuani hedelmiä tavoittelevaan toimintaan olin kuin ihminen, joka kieltäytyy juomasta, vaikka häntä ympäröi raikas vesi.


kaṇṭa-kerataru sadāi sebili (mana)
amṛta pā’bāra āśe
prema-kalpataru śrī gaurāṅga āmāra
tāhāre bhabili biṣe

(2) Pureskelin maallisen elämän puun piikkejä ja nielin verta, joka täytti suuni. Mutta kun minulle tarjottiin Śrī Gaurangan huumaavan rakkauden toivepuun hedelmiä, torjuin ne ja pidin niitä myrkkynä.


saura-bhera āśe palāśa śuṅkili (mana)
nāsāte paśilo kīṭa
‘ikṣu-daṇḍa’ bhāvi’ kāṭha chuṣili (mana)
kemone pāibi miṭha

(3) Halusin nauttia makeasta tuoksusta ja haistelin jotakin, jota luulin tuoksuvaksi kukaksi. Mutta valitettavasti tämä kukka oli tuoksuton, aivan kuten palāśa-kukka, eikä se levittänyt lainkaan tuoksua. Kukasta lensi ulos ärsyttävä hyönteinen, joka puri minua.

Luullessani virheellisesti, että maallinen elämä on yhtä makeaa kuin sokeriruo'on mehu, halusin maistaa sitä. Mutta nektarin sijasta se oli kuin olisin pureskellut kuivaa puuta. Näin kaikki nautinnon tavoitteluni osoittautuivat turhiksi.


‘hāra’ boliyā golāya parili (mana)
śamana kiṅkora sāpa
‘śītala’ boliyā āguna pohāli (mana)
pāili bajara-tāpa

(4) Myönnettyäni tappioni, uupuneena ja riutuneena, odotan kuoleman käärmettä. Luulin aineellisen elämän polttavaa kuumuutta rauhoittavaksi viileydeksi, mutta olen kokenut vain syvää kärsimystä, kuin salaman iskemänä.


saṁsāra bhajili śrī-gaurāṅga bhulili
nā śunili sādhura kathā
iha-parakāla dukāla khoyāli (mana)
khāili āpana māthā

(5) Vajottuani maallisten huolten syvyyksiin unohdin Śrī Gaurangan enkä kuunnellut pyhien ohjeita. Nyt, elämäni ehtoopuolella, ymmärrän kuolevani toistamiseen, sillä olin jo eläessäni kuollut — vietettyäni elämäni turhaan ja antauduttuani materialististen halujen vietäväksi.


********************


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00063 kirjoitti:

Śrīla Lochan Dās Ṭhākur
Avatāra Sāra


avatāra sāra gorā avatāra
keno nā bhajili tā̐re
kori nīre bāsa gelo nā piyāsa
āpana karama phere

(1) Śrī Gaurangan inkarnaatio ylittää kaikki Jumalan inkarnaatiot! Miksi en palvonut Häntä? Palattuani hedelmiä tavoittelevaan toimintaan olin kuin ihminen, joka kieltäytyy juomasta, vaikka häntä ympäröi raikas vesi.


kaṇṭa-kerataru sadāi sebili (mana)
amṛta pā’bāra āśe
prema-kalpataru śrī gaurāṅga āmāra
tāhāre bhabili biṣe

(2) Pureskelin maallisen elämän puun piikkejä ja nielin verta, joka täytti suuni. Mutta kun minulle tarjottiin Śrī Gaurangan huumaavan rakkauden toivepuun hedelmiä, torjuin ne ja pidin niitä myrkkynä.


saura-bhera āśe palāśa śuṅkili (mana)
nāsāte paśilo kīṭa
‘ikṣu-daṇḍa’ bhāvi’ kāṭha chuṣili (mana)
kemone pāibi miṭha

(3) Halusin nauttia makeasta tuoksusta ja haistelin jotakin, jota luulin tuoksuvaksi kukaksi. Mutta valitettavasti tämä kukka oli tuoksuton, aivan kuten palāśa-kukka, eikä se levittänyt lainkaan tuoksua. Kukasta lensi ulos ärsyttävä hyönteinen, joka puri minua.

Luullessani virheellisesti, että maallinen elämä on yhtä makeaa kuin sokeriruo'on mehu, halusin maistaa sitä. Mutta nektarin sijasta se oli kuin olisin pureskellut kuivaa puuta. Näin kaikki nautinnon tavoitteluni osoittautuivat turhiksi.


‘hāra’ boliyā golāya parili (mana)
śamana kiṅkora sāpa
‘śītala’ boliyā āguna pohāli (mana)
pāili bajara-tāpa

(4) Myönnettyäni tappioni, uupuneena ja riutuneena, odotan kuoleman käärmettä. Luulin aineellisen elämän polttavaa kuumuutta rauhoittavaksi viileydeksi, mutta olen kokenut vain syvää kärsimystä, kuin salaman iskemänä.


saṁsāra bhajili śrī-gaurāṅga bhulili
nā śunili sādhura kathā
iha-parakāla dukāla khoyāli (mana)
khāili āpana māthā

(5) Vajottuani maallisten huolten syvyyksiin unohdin Śrī Gaurangan enkä kuunnellut pyhien ohjeita. Nyt, elämäni ehtoopuolella, ymmärrän kuolevani toistamiseen, sillä olin jo eläessäni kuollut — vietettyäni elämäni turhaan ja antauduttuani materialististen halujen vietäväksi.


********************


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Finnish

Armo ylittää oikeudenmukaisuuden

Kun Śrīla Guru Mahārāj kuuli vedalaisen aforismin (Manusmṛti, 4.138): “Satyaṃ brūyāt priyaṃ brūyān na brūyāt satyam apriyam”, joka tarkoittaa, että totuus tulee aina sanoa miellyttävällä tavalla eikä katkeraa totuutta tule lausua, hän sanoi: ”Kyllä, hyvä. Totuus on aina sanottava miellyttävällä tavalla.” ”Kyllä!” Lisäksi sanotaan: ”Mutta katkeraa totuutta ei pidä sanoa.” Guru Mahārāj, joka oli näkemyksissään puolueeton ja rehellinen, tunnusti vilpittömästi ja avoimesti: ”Se ei ole minulle mieleen. Mielestäni totuus tulee aina sanoa, seurauksista riippumatta, vaikka totuus olisi katkera.”

Mutta tässä on vedinen totuus, jumalallinen ääni, śabda-brahma, joka on laskeutunut ilmoituksena: ”Älkää sanoko katkeraa totuutta.” Miksi? Hän ei saanut vastausta heti, mutta koska hän oli hyvin omistautunut ja uskollinen näille totuuksille, hän oli valmis odottamaan. Meidänkin tulisi oppia tästä.

Myöhemmin hän tuli siihen vakaumukseen, että kauneus ylittää voiman, sydän on intellektiä korkeampi, armo ylittää oikeudenmukaisuuden ja olemus on muotoa tärkeämpi. Ja ennen kaikkea: armo ylittää oikeudenmukaisuuden.


********************


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00064 kirjoitti:

Finnish

Armo ylittää oikeudenmukaisuuden

Kun Śrīla Guru Mahārāj kuuli vedalaisen aforismin (Manusmṛti, 4.138): “Satyaṃ brūyāt priyaṃ brūyān na brūyāt satyam apriyam”, joka tarkoittaa, että totuus tulee aina sanoa miellyttävällä tavalla eikä katkeraa totuutta tule lausua, hän sanoi: ”Kyllä, hyvä. Totuus on aina sanottava miellyttävällä tavalla.” ”Kyllä!” Lisäksi sanotaan: ”Mutta katkeraa totuutta ei pidä sanoa.” Guru Mahārāj, joka oli näkemyksissään puolueeton ja rehellinen, tunnusti vilpittömästi ja avoimesti: ”Se ei ole minulle mieleen. Mielestäni totuus tulee aina sanoa, seurauksista riippumatta, vaikka totuus olisi katkera.”

Mutta tässä on vedinen totuus, jumalallinen ääni, śabda-brahma, joka on laskeutunut ilmoituksena: ”Älkää sanoko katkeraa totuutta.” Miksi? Hän ei saanut vastausta heti, mutta koska hän oli hyvin omistautunut ja uskollinen näille totuuksille, hän oli valmis odottamaan. Meidänkin tulisi oppia tästä.

Myöhemmin hän tuli siihen vakaumukseen, että kauneus ylittää voiman, sydän on intellektiä korkeampi, armo ylittää oikeudenmukaisuuden ja olemus on muotoa tärkeämpi. Ja ennen kaikkea: armo ylittää oikeudenmukaisuuden.


********************


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj
Mercy Over Justice


English:

When Śrila Guru Mahārāj heard the Vedic aphorism (Manusmṛti: 4.138), “Satyaṃ brūyāt priyaṃ brūyān na brūyāt satyam apriyam: that one should always speak the truth…”, he said, “All right, that. Yes.” “…and one should speak the truth in a pleasing way.” “Yes.” And it said, “But one shouldn’t speak an unpleasant truth.” And Guru Mahārāj, because he’s very candid and honest, always, about his position, he will say innocently, openly, “That didn’t sit well in my heart. I’m thinking, ‘No. You should speak the truth, whatever the consequences are; even if it’s unpleasant.’” But here, it’s Veda; it’s divine sound; Śabda-brahma has come down and said, “Don’t speak an unpalatable truth.” Why? But he doesn’t have an immediate answer. But because he’s so devoted and dedicated to these things, he’s also willing to wait. That, we have to learn, also. Later his consideration became, ‘Beauty over power’; ‘Heart over intellect’; ‘Mercy over justice’; ‘Substance over form’. ‘Mercy over justice’.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj
Mercy Over Justice


English:

When Śrila Guru Mahārāj heard the Vedic aphorism (Manusmṛti: 4.138), “Satyaṃ brūyāt priyaṃ brūyān na brūyāt satyam apriyam: that one should always speak the truth…”, he said, “All right, that. Yes.” “…and one should speak the truth in a pleasing way.” “Yes.” And it said, “But one shouldn’t speak an unpleasant truth.” And Guru Mahārāj, because he’s very candid and honest, always, about his position, he will say innocently, openly, “That didn’t sit well in my heart. I’m thinking, ‘No. You should speak the truth, whatever the consequences are; even if it’s unpleasant.’” But here, it’s Veda; it’s divine sound; Śabda-brahma has come down and said, “Don’t speak an unpalatable truth.” Why? But he doesn’t have an immediate answer. But because he’s so devoted and dedicated to these things, he’s also willing to wait. That, we have to learn, also. Later his consideration became, ‘Beauty over power’; ‘Heart over intellect’; ‘Mercy over justice’; ‘Substance over form’. ‘Mercy over justice’.

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=hf3HmuTjWKY&t=1s

Mercy Over Justice
Beauty Over Power

Anonyymi00066 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=hf3HmuTjWKY&t=1s

Mercy Over Justice
Beauty Over Power

Lue lisää

kauneus ylittää voiman, sydän on intellektiä korkeampi, armo ylittää oikeudenmukaisuuden ja olemus on muotoa tärkeämpi. Ja ennen kaikkea: armo ylittää oikeudenmukaisuuden.

Anonyymi00067 kirjoitti:

kauneus ylittää voiman, sydän on intellektiä korkeampi, armo ylittää oikeudenmukaisuuden ja olemus on muotoa tärkeämpi. Ja ennen kaikkea: armo ylittää oikeudenmukaisuuden.

Lue lisää

Ja ennen kaikkea: armo ylittää oikeudenmukaisuuden.

Anonyymi00068 kirjoitti:

Ja ennen kaikkea: armo ylittää oikeudenmukaisuuden.

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

Anonyymi00066 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=hf3HmuTjWKY&t=1s

Mercy Over Justice
Beauty Over Power

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=hf3HmuTjWKY&t=1s

Anonyymi00070 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=hf3HmuTjWKY&t=1s

Kauneus on voiman yläpuolella

https://www.youtube.com/watch?v=zKa-ttrvbjc

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

Hän puhuu tässä videossa samasta aiheesta

Anonyymi00063 kirjoitti:

Śrīla Lochan Dās Ṭhākur
Avatāra Sāra


avatāra sāra gorā avatāra
keno nā bhajili tā̐re
kori nīre bāsa gelo nā piyāsa
āpana karama phere

(1) Śrī Gaurangan inkarnaatio ylittää kaikki Jumalan inkarnaatiot! Miksi en palvonut Häntä? Palattuani hedelmiä tavoittelevaan toimintaan olin kuin ihminen, joka kieltäytyy juomasta, vaikka häntä ympäröi raikas vesi.


kaṇṭa-kerataru sadāi sebili (mana)
amṛta pā’bāra āśe
prema-kalpataru śrī gaurāṅga āmāra
tāhāre bhabili biṣe

(2) Pureskelin maallisen elämän puun piikkejä ja nielin verta, joka täytti suuni. Mutta kun minulle tarjottiin Śrī Gaurangan huumaavan rakkauden toivepuun hedelmiä, torjuin ne ja pidin niitä myrkkynä.


saura-bhera āśe palāśa śuṅkili (mana)
nāsāte paśilo kīṭa
‘ikṣu-daṇḍa’ bhāvi’ kāṭha chuṣili (mana)
kemone pāibi miṭha

(3) Halusin nauttia makeasta tuoksusta ja haistelin jotakin, jota luulin tuoksuvaksi kukaksi. Mutta valitettavasti tämä kukka oli tuoksuton, aivan kuten palāśa-kukka, eikä se levittänyt lainkaan tuoksua. Kukasta lensi ulos ärsyttävä hyönteinen, joka puri minua.

Luullessani virheellisesti, että maallinen elämä on yhtä makeaa kuin sokeriruo'on mehu, halusin maistaa sitä. Mutta nektarin sijasta se oli kuin olisin pureskellut kuivaa puuta. Näin kaikki nautinnon tavoitteluni osoittautuivat turhiksi.


‘hāra’ boliyā golāya parili (mana)
śamana kiṅkora sāpa
‘śītala’ boliyā āguna pohāli (mana)
pāili bajara-tāpa

(4) Myönnettyäni tappioni, uupuneena ja riutuneena, odotan kuoleman käärmettä. Luulin aineellisen elämän polttavaa kuumuutta rauhoittavaksi viileydeksi, mutta olen kokenut vain syvää kärsimystä, kuin salaman iskemänä.


saṁsāra bhajili śrī-gaurāṅga bhulili
nā śunili sādhura kathā
iha-parakāla dukāla khoyāli (mana)
khāili āpana māthā

(5) Vajottuani maallisten huolten syvyyksiin unohdin Śrī Gaurangan enkä kuunnellut pyhien ohjeita. Nyt, elämäni ehtoopuolella, ymmärrän kuolevani toistamiseen, sillä olin jo eläessäni kuollut — vietettyäni elämäni turhaan ja antauduttuani materialististen halujen vietäväksi.


********************


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

English
Śrīla Lochan Dās Ṭhākur
Avatāra Sāra



avatāra sāra gorā avatāra
keno nā bhajili tā̐re
kori nīre bāsa gelo nā piyāsa
āpana karama phere

(1) The incarnation of Śrī Gaura is the most excellent of all incarnations. Why haven’t I worshipped Him? It is as if I was surrounded by water but denied myself a drink, returning to my own fruitive activity.



kaṇṭa-kerataru sadāi sebili (mana)
amṛta pā’bāra āśe
prema-kalpataru śrī gaurāṅga āmāra
tāhāre bhabili biṣe

(2) I chewed the thorns of the tree of worldly life and considered the blood that flowed through my mouth to be nectar. When offered the fruits of the wish-fulfilling tree of ecstatic love of Lord Gaurāṅga, I rejected them, thinking them to be poison.



saura-bhera āśe palāśa śuṅkili (mana)
nāsāte paśilo kīṭa
‘ikṣu-daṇḍa’ bhāvi’ kāṭha chuṣili (mana)
kemone pāibi miṭha

(3) Desirous of smelling a sweet scent, I sniffed at what I thought to be a fragrant flower. Alas, that flower was odourless like the palāśa flower and instead an insect flew up my nose and bit me. Thinking material life to be sweet like sugarcane, I tried to taste its nectar. Instead, it was like chewing dry wood. In this way all my attempts at enjoyment were false.



‘hāra’ boliyā golāya parili (mana)
śamana kiṅkora sāpa
‘śītala’ boliyā āguna pohāli (mana)
pāili bajara-tāpa

(4) Admitting defeat, wasted and worn out, I await the snake of death. Declaring it to be cool and soothing, I have embraced the fire of material life, only to suffer intense misery, as if struck by lightning.



saṁsāra bhajili śrī-gaurāṅga bhulili
nā śunili sādhura kathā
iha-parakāla dukāla khoyāli (mana)
khāili āpana māthā

(5) Worshipping my family and my material life, I forgot Lord Gaurāṅga and didn’t listen to the instructions of the saints. Now in my final days, I realise I have died twice, for not only am I leaving this mortal body, but I am also dead while living, having wasted my life in material indulgence.



********************


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00003 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/12/

”En rukoile Korkeinta Jumaluuden Persoonallisuutta mystisen joogan kahdeksan täydellisyyden tai syntymän ja kuoleman kiertokulusta vapautumisen vuoksi. Haluan vain pysyä kaikkien elävien olentojen keskellä ja kantaa heidän kaikki kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua tuskasta.”



Selitys:

Vāsudeva Datta ilmaisi samanlaisen ajatuksen Śrī Caitanya Mahāprabhulle, pyytäen Herraa vapauttamaan kaikki elävät olennot Hänen läheisyydessään. Vāsudeva Datta totesi, että jos olennot eivät olisikaan valmiita vapautukseen, hän itse ottaisi vastaan kaikki heidän synnilliset seuraamuksensa ja kärsisi henkilökohtaisesti, jotta Herra voisi pelastaa heidät.

Tästä syystä vaiṣṇavaa kuvataan termillä para-duḥkha-duḥkhī — henkilö, joka kokee syvää myötätuntoa ja kärsimystä muiden kärsimyksistä. Tämän seurauksena vaiṣṇava toimii aina ihmiskunnan todellisen hyvinvoinnin hyväksi, harjoittaen tekoja, jotka edistävät toisten etua ja lievittävät kärsimystä.

Lue lisää

Gaudiya-vaiṣṇava -näkökulmasta (erityisesti Caitanya-caritāmṛta, Madhya-līlā 15.163) kyse ei ole ensisijaisesti kilpailusta Jeesuksen ja muiden pyhien välillä, vaan bhaktan (puhtaan Jumalan palvelijan) myötätunnon syvyyden teologisesta analyysistä.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Vāsudeva Datta ilmaisi samanlaisen ajatuksen Śrī Caitanya Mahāprabhulle, pyytäen Herraa vapauttamaan kaikki elävät olennot Hänen läheisyydessään. Vāsudeva Datta totesi, että jos olennot eivät olisikaan valmiita vapautukseen, hän itse ottaisi vastaan kaikki heidän synnilliset seuraamuksensa ja kärsisi henkilökohtaisesti, jotta Herra voisi pelastaa heidät.

Lue lisää

Chaitanya Mahaprabhu
Vasudeva Datta
Haridasa Thakur
Jesus Christ

Gaudiya-vaiṣṇavismissa Jumala (Kṛṣṇa) nähdään korkeimpana persoonallisena todellisuutena, ja Hänen puhtaat palvelijansa voivat heijastaa Hänen rajatonta myötätuntoaan.

Kyseisessä säkeessä Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura kommentoi, että:

Kristityt uskovat Jeesuksen ottaneen seuraajiensa synnit kantaakseen.

Vāsudeva Datta puolestaan ilmaisee halunsa ottaa kaikkien universumien kaikkien elävien olentojen synnit kantaakseen.

Tämä nähdään Gaudiya-teologiassa äärimmäisenä vaiṣṇava-karuṇān (jumalallinen myötätunto) ilmentymänä.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Chaitanya Mahaprabhu
Vasudeva Datta
Haridasa Thakur
Jesus Christ

Gaudiya-vaiṣṇavismissa Jumala (Kṛṣṇa) nähdään korkeimpana persoonallisena todellisuutena, ja Hänen puhtaat palvelijansa voivat heijastaa Hänen rajatonta myötätuntoaan.

Kyseisessä säkeessä Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura kommentoi, että:

Kristityt uskovat Jeesuksen ottaneen seuraajiensa synnit kantaakseen.

Vāsudeva Datta puolestaan ilmaisee halunsa ottaa kaikkien universumien kaikkien elävien olentojen synnit kantaakseen.

Tämä nähdään Gaudiya-teologiassa äärimmäisenä vaiṣṇava-karuṇān (jumalallinen myötätunto) ilmentymänä.

Lue lisää

Bhakta korkeammalla kuin Jumala?

Gaudiya-ajattelussa on paradoksi:

Jumala on korkein, mutta Hänen puhdas palvojansa voi näyttää vielä "suuremmalta", koska Jumala itse haluaa korottaa bhaktaansa.

Tämä ei tarkoita, että bhakta olisi ontologisesti Jumalaa korkeampi, vaan että rakkauden ilmentymä voi olla hämmästyttävän ylevä.



Universaali vs. rajattu lunastus

Kommentaarissa esitetty vertailu perustuu tähän eroon:

Jeesus: lunastus seuraajilleen (teologinen tulkinta Gaudiya-näkökulmasta)

Vāsudeva Datta: valmis kärsimään kaikkien elävien olentojen puolesta, riippumatta uskosta

Tämä nähdään rajattomana universaalina myötätuntona (mahā-vadānyatā).


Kärsimyksen teologia

Gaudiya-vaiṣṇavismissa:

Kukaan ei voi todella vapauttaa toista ilman Kṛṣṇan tahtoa.

Bhaktan halu kärsiä toisten puolesta miellyttää Jumalaa.

Jumala itse vapauttaa sielut nähdessään tällaisen rakkauden.

Eli Vāsudeva Dattan tarjous on ennen kaikkea rakkauden huipentuma, ei mekaaninen syntien siirto.

Anonyymi00075 kirjoitti:

Bhakta korkeammalla kuin Jumala?

Gaudiya-ajattelussa on paradoksi:

Jumala on korkein, mutta Hänen puhdas palvojansa voi näyttää vielä "suuremmalta", koska Jumala itse haluaa korottaa bhaktaansa.

Tämä ei tarkoita, että bhakta olisi ontologisesti Jumalaa korkeampi, vaan että rakkauden ilmentymä voi olla hämmästyttävän ylevä.



Universaali vs. rajattu lunastus

Kommentaarissa esitetty vertailu perustuu tähän eroon:

Jeesus: lunastus seuraajilleen (teologinen tulkinta Gaudiya-näkökulmasta)

Vāsudeva Datta: valmis kärsimään kaikkien elävien olentojen puolesta, riippumatta uskosta

Tämä nähdään rajattomana universaalina myötätuntona (mahā-vadānyatā).


Kärsimyksen teologia

Gaudiya-vaiṣṇavismissa:

Kukaan ei voi todella vapauttaa toista ilman Kṛṣṇan tahtoa.

Bhaktan halu kärsiä toisten puolesta miellyttää Jumalaa.

Jumala itse vapauttaa sielut nähdessään tällaisen rakkauden.

Eli Vāsudeva Dattan tarjous on ennen kaikkea rakkauden huipentuma, ei mekaaninen syntien siirto.

Lue lisää

Onko kyse Jeesuksen vähättelystä?

Historiallisesti Gaudiya-ācāryat eivät nähneet Jeesusta tavallisena ihmisenä, vaan:

suurena pyhänä

Jumalan edustajana

śaktyāveśa-avatāran kaltaisena voimaantuneena lähettiläänä (joidenkin tulkintojen mukaan)

Vertailu on siis sisäistä teologista retoriikkaa, ei poleeminen hyökkäys.


Syvempi periaate: Karuṇā (myötätunto)

Gaudiya-traditiossa korkein hengellinen tila ei ole vain vapautus (mokṣa), vaan:

halu kärsiä itse, jotta yksikin sielu pääsisi takaisin Jumalan luo.

Tämä tekee Vāsudeva Dattan rukouksesta poikkeuksellisen.



Gaudiya-vaiṣṇava -näkökulmasta:

Jeesus nähdään suurena hengellisenä opettajana.

Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.

Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.

Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Onko kyse Jeesuksen vähättelystä?

Historiallisesti Gaudiya-ācāryat eivät nähneet Jeesusta tavallisena ihmisenä, vaan:

suurena pyhänä

Jumalan edustajana

śaktyāveśa-avatāran kaltaisena voimaantuneena lähettiläänä (joidenkin tulkintojen mukaan)

Vertailu on siis sisäistä teologista retoriikkaa, ei poleeminen hyökkäys.


Syvempi periaate: Karuṇā (myötätunto)

Gaudiya-traditiossa korkein hengellinen tila ei ole vain vapautus (mokṣa), vaan:

halu kärsiä itse, jotta yksikin sielu pääsisi takaisin Jumalan luo.

Tämä tekee Vāsudeva Dattan rukouksesta poikkeuksellisen.



Gaudiya-vaiṣṇava -näkökulmasta:

Jeesus nähdään suurena hengellisenä opettajana.

Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.

Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.

Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.

Lue lisää

Gaudiya-vaiṣṇava -näkökulmasta:

Jeesus nähdään suurena hengellisenä opettajana.

Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.

Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.

Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.

Gaudiya-vaiṣṇava -tradition näkökulmasta kyseinen kohta ei ensisijaisesti pyri asettamaan Jeesusta ja Vāsudeva Dattāa kilpailuasetelmaan, vaan havainnollistamaan puhtaan bhaktan myötätunnon teologista syvyyttä. Kun Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura kommentoi tätä säettä, hän tekee sen Gaudiya-metafysiikan kehyksessä, jossa Jumala on Kṛṣṇa, korkein persoonallinen todellisuus, ja Hänen puhtaat palvelijansa voivat heijastaa Hänen rajatonta armoaan poikkeuksellisella tavalla.

Kristillisessä teologiassa Jeesus nähdään lunastajana, joka ottaa seuraajiensa synnit kantaakseen. Gaudiya-kommentaarissa tämä ymmärretään rajattuna pelastustehtävänä: Jeesus vapauttaa ne, jotka turvautuvat häneen. Sen sijaan Vasudeva Datta ilmaisee rukouksessaan halunsa kärsiä kaikkien universumin elävien olentojen puolesta, riippumatta heidän uskonnostaan, asemastaan tai hengellisestä tietoisuudestaan. Tämä universaalius on se teologinen kohta, jota kommentaari korostaa.


Gaudiya-ajattelussa on keskeinen paradoksi: ontologisesti Jumala on aina korkein, eikä kukaan voi ylittää Häntä. Silti rakkaudessa Jumala mielellään antaa palvelijansa loistaa tavalla, joka näyttää jopa Häntäkin ylevämmältä.

Bhakta ei ole metafyysisesti Jumalaa korkeampi, mutta hänen rakkautensa voi ilmetä äärimmäisenä itsensä uhraamisena.

Sen sijaan hänen pyyntönsä on rakkauden huipentuma – valmis kärsimään ikuisesti, jos se toisi muille vapautuksen.

Tässä valossa vertailu Jeesukseen ei ole tarkoitettu historialliseksi tai poleemiseksi arvostelmaksi, vaan retoriseksi keinoksi korostaa myötätunnon mittaamattomuutta. Gaudiya-traditiossa korkein hengellinen ihanne ei ole pelkkä oma vapautus (mokṣa), vaan halu pelastaa kaikki muut, vaikka itse joutuisi kärsimään. Tällainen asenne heijastaa sitä, mitä traditio pitää Kṛṣṇan sydämenä: rajatonta karuṇāa, myötätuntoa.

Anonyymi00077 kirjoitti:

Gaudiya-vaiṣṇava -näkökulmasta:

Jeesus nähdään suurena hengellisenä opettajana.

Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.

Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.

Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.

Gaudiya-vaiṣṇava -tradition näkökulmasta kyseinen kohta ei ensisijaisesti pyri asettamaan Jeesusta ja Vāsudeva Dattāa kilpailuasetelmaan, vaan havainnollistamaan puhtaan bhaktan myötätunnon teologista syvyyttä. Kun Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura kommentoi tätä säettä, hän tekee sen Gaudiya-metafysiikan kehyksessä, jossa Jumala on Kṛṣṇa, korkein persoonallinen todellisuus, ja Hänen puhtaat palvelijansa voivat heijastaa Hänen rajatonta armoaan poikkeuksellisella tavalla.

Kristillisessä teologiassa Jeesus nähdään lunastajana, joka ottaa seuraajiensa synnit kantaakseen. Gaudiya-kommentaarissa tämä ymmärretään rajattuna pelastustehtävänä: Jeesus vapauttaa ne, jotka turvautuvat häneen. Sen sijaan Vasudeva Datta ilmaisee rukouksessaan halunsa kärsiä kaikkien universumin elävien olentojen puolesta, riippumatta heidän uskonnostaan, asemastaan tai hengellisestä tietoisuudestaan. Tämä universaalius on se teologinen kohta, jota kommentaari korostaa.


Gaudiya-ajattelussa on keskeinen paradoksi: ontologisesti Jumala on aina korkein, eikä kukaan voi ylittää Häntä. Silti rakkaudessa Jumala mielellään antaa palvelijansa loistaa tavalla, joka näyttää jopa Häntäkin ylevämmältä.

Bhakta ei ole metafyysisesti Jumalaa korkeampi, mutta hänen rakkautensa voi ilmetä äärimmäisenä itsensä uhraamisena.

Sen sijaan hänen pyyntönsä on rakkauden huipentuma – valmis kärsimään ikuisesti, jos se toisi muille vapautuksen.

Tässä valossa vertailu Jeesukseen ei ole tarkoitettu historialliseksi tai poleemiseksi arvostelmaksi, vaan retoriseksi keinoksi korostaa myötätunnon mittaamattomuutta. Gaudiya-traditiossa korkein hengellinen ihanne ei ole pelkkä oma vapautus (mokṣa), vaan halu pelastaa kaikki muut, vaikka itse joutuisi kärsimään. Tällainen asenne heijastaa sitä, mitä traditio pitää Kṛṣṇan sydämenä: rajatonta karuṇāa, myötätuntoa.

Lue lisää

Näin ollen kyse ei ole siitä, että Jeesusta halveksittaisiin. Päinvastoin, monet Gaudiya-ācāryat ovat pitäneet häntä Jumalan voimaannuttamana lähettiläänä. Kommentaarin ydinviesti on, että puhtaan bhaktan rakkaus voi olla niin universaalia ja ehdotonta, että se ylittää tavanomaiset käsitykset lunastuksesta. Vertailu palvelee tämän teologisen ihanteen korostamista: mitä suurempi myötätunto, sitä korkeampi hengellinen asema rakkauden näkökulmasta.


Gaudiya-vaiṣṇava-tradition sisällä tämä kohta Caitanya-caritāmṛta-teoksessa ei ole vain hurskas ylistys yhdelle pyhälle henkilölle, vaan se avaa koko tradition ydinteologian: mitä on rakkaus Jumalaa kohtaan, mitä on myötätunto, ja mikä on puhtaan bhaktan asema suhteessa itse Jumalaan.

Kun Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura vertailee Jesus ja Vasudeva Datta, hän ei tee historiallista analyysia kristinuskosta, vaan käyttää teologista kontrastia. Kristillisessä ymmärryksessä Jeesus ottaa seuraajiensa synnit kantaakseen ja avaa heille pelastuksen tien. Gaudiya-lukutavassa tämä nähdään suunnattuna tiettyyn suhteeseen: usko ja antautuminen Kristukselle tuovat armon.

Vāsudeva Dattan rukous sen sijaan on ontologisesti radikaalimpi. Hän ei rajoita armoaan seuraajiin, uskovaisiin tai edes ihmiskuntaan. Hän rukoilee, että kaikkien universumien kaikkien jīvojen – myös eläinten, kasvien ja näkymättömien olentojen – karma siirrettäisiin hänen kannettavakseen, jotta he vapautuisivat ja voisivat palata Jumalan luo. Tämä ei ole symbolinen liioittelu, vaan Gaudiya-teologian mukaan puhtaan bhaktan todellinen sydämen tila.

Tässä kohdin tulee esiin Gaudiya-metafysiikan syvempi kerros. Jumala (Kṛṣṇa) on ainoa, jolla on itsenäinen valta vapauttaa. Yksikään jīva, edes korkein pyhä, ei voi omin voimin kumota toisten karmallista velkaa. Miksi siis Vāsudeva Dattan rukous on niin ylistetty? Koska Gaudiya-ajattelussa Jumala on bhakta-vātsala – Hän on erityisen kiintynyt palvelijoihinsa. Kun puhdas bhakta ilmaisee rajattoman myötätunnon, Jumalan sydän “liikuttuu”, ja Hän itse toimii. Näin bhaktan rakkaus toimii syynä Jumalan armolle.

Tämä liittyy vielä syvempään periaatteeseen: Gaudiya-traditiossa rakkaus (prema) on ontologisesti korkeampi kuin vapautus (mokṣa). Mokṣa merkitsee kärsimyksestä vapautumista, mutta prema merkitsee aktiivista, uhrautuvaa suhdetta Jumalaan. Vāsudeva Dattan rukous ei tavoittele omaa vapautta; hän on valmis luopumaan siitä ikuisesti, jos toiset voisivat pelastua. Tämä on korkeinta mahdollista itseuhrautuvuutta, koska se ei sisällä mitään omaa hengellistä hyötyä.


Vertailu Jeesukseen toimii siis retorisena suurennuslasina. Gaudiya-näkökulmasta Jeesus voidaan nähdä Jumalan voimaannuttamana lähettiläänä, jopa śaktyāveśa-avatāran kaltaisena hahmona, mutta hänen tehtävänsä tulkitaan kohdistuvan tiettyyn historialliseen ja hengelliseen kontekstiin. Vāsudeva Dattan rukous taas kuvataan kosmisena ja rajattomana. Se ei riipu uskonnollisesta identiteetistä eikä ajallisesta tilanteesta.

Silti on tärkeää ymmärtää, ettei Gaudiya-teologia väitä bhaktan olevan Jumalaa korkeampi olemuksellisesti. Ontologinen hierarkia säilyy: Jumala on aina ylin. Mutta rakkauden dynamiikassa Jumala nauttii siitä, että Hänen palvelijansa loistavat Hänen ominaisuuksillaan. Kun bhaktan myötätunto näyttää “suuremmalta” kuin minkään muun, se on itse asiassa Jumalan armon heijastusta puhtaimmassa muodossa.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Näin ollen kyse ei ole siitä, että Jeesusta halveksittaisiin. Päinvastoin, monet Gaudiya-ācāryat ovat pitäneet häntä Jumalan voimaannuttamana lähettiläänä. Kommentaarin ydinviesti on, että puhtaan bhaktan rakkaus voi olla niin universaalia ja ehdotonta, että se ylittää tavanomaiset käsitykset lunastuksesta. Vertailu palvelee tämän teologisen ihanteen korostamista: mitä suurempi myötätunto, sitä korkeampi hengellinen asema rakkauden näkökulmasta.


Gaudiya-vaiṣṇava-tradition sisällä tämä kohta Caitanya-caritāmṛta-teoksessa ei ole vain hurskas ylistys yhdelle pyhälle henkilölle, vaan se avaa koko tradition ydinteologian: mitä on rakkaus Jumalaa kohtaan, mitä on myötätunto, ja mikä on puhtaan bhaktan asema suhteessa itse Jumalaan.

Kun Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura vertailee Jesus ja Vasudeva Datta, hän ei tee historiallista analyysia kristinuskosta, vaan käyttää teologista kontrastia. Kristillisessä ymmärryksessä Jeesus ottaa seuraajiensa synnit kantaakseen ja avaa heille pelastuksen tien. Gaudiya-lukutavassa tämä nähdään suunnattuna tiettyyn suhteeseen: usko ja antautuminen Kristukselle tuovat armon.

Vāsudeva Dattan rukous sen sijaan on ontologisesti radikaalimpi. Hän ei rajoita armoaan seuraajiin, uskovaisiin tai edes ihmiskuntaan. Hän rukoilee, että kaikkien universumien kaikkien jīvojen – myös eläinten, kasvien ja näkymättömien olentojen – karma siirrettäisiin hänen kannettavakseen, jotta he vapautuisivat ja voisivat palata Jumalan luo. Tämä ei ole symbolinen liioittelu, vaan Gaudiya-teologian mukaan puhtaan bhaktan todellinen sydämen tila.

Tässä kohdin tulee esiin Gaudiya-metafysiikan syvempi kerros. Jumala (Kṛṣṇa) on ainoa, jolla on itsenäinen valta vapauttaa. Yksikään jīva, edes korkein pyhä, ei voi omin voimin kumota toisten karmallista velkaa. Miksi siis Vāsudeva Dattan rukous on niin ylistetty? Koska Gaudiya-ajattelussa Jumala on bhakta-vātsala – Hän on erityisen kiintynyt palvelijoihinsa. Kun puhdas bhakta ilmaisee rajattoman myötätunnon, Jumalan sydän “liikuttuu”, ja Hän itse toimii. Näin bhaktan rakkaus toimii syynä Jumalan armolle.

Tämä liittyy vielä syvempään periaatteeseen: Gaudiya-traditiossa rakkaus (prema) on ontologisesti korkeampi kuin vapautus (mokṣa). Mokṣa merkitsee kärsimyksestä vapautumista, mutta prema merkitsee aktiivista, uhrautuvaa suhdetta Jumalaan. Vāsudeva Dattan rukous ei tavoittele omaa vapautta; hän on valmis luopumaan siitä ikuisesti, jos toiset voisivat pelastua. Tämä on korkeinta mahdollista itseuhrautuvuutta, koska se ei sisällä mitään omaa hengellistä hyötyä.


Vertailu Jeesukseen toimii siis retorisena suurennuslasina. Gaudiya-näkökulmasta Jeesus voidaan nähdä Jumalan voimaannuttamana lähettiläänä, jopa śaktyāveśa-avatāran kaltaisena hahmona, mutta hänen tehtävänsä tulkitaan kohdistuvan tiettyyn historialliseen ja hengelliseen kontekstiin. Vāsudeva Dattan rukous taas kuvataan kosmisena ja rajattomana. Se ei riipu uskonnollisesta identiteetistä eikä ajallisesta tilanteesta.

Silti on tärkeää ymmärtää, ettei Gaudiya-teologia väitä bhaktan olevan Jumalaa korkeampi olemuksellisesti. Ontologinen hierarkia säilyy: Jumala on aina ylin. Mutta rakkauden dynamiikassa Jumala nauttii siitä, että Hänen palvelijansa loistavat Hänen ominaisuuksillaan. Kun bhaktan myötätunto näyttää “suuremmalta” kuin minkään muun, se on itse asiassa Jumalan armon heijastusta puhtaimmassa muodossa.

Lue lisää

Syvimmällä tasolla tämä kohta opettaa, että hengellisen elämän huippu ei ole oikea oppi, rituaali tai edes oma pelastus, vaan sydämen tila, jossa ei siedä yhdenkään olennon kärsimystä. Gaudiya-traditiossa tällainen universaali karuṇā nähdään korkeimpana hengellisenä saavutuksena – tilana, jossa yksilön tahto on täysin sulautunut Jumalan myötätuntoiseen tahtoon.

Tämän vuoksi kommentaari sanoo Vāsudeva Dattan aseman olevan “miljoonia kertoja korkeampi”. Se ei ole matemaattinen väite, vaan teologinen hyperbola, joka korostaa rajattoman, ehdottoman ja universaalin rakkauden suuruutta.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Syvimmällä tasolla tämä kohta opettaa, että hengellisen elämän huippu ei ole oikea oppi, rituaali tai edes oma pelastus, vaan sydämen tila, jossa ei siedä yhdenkään olennon kärsimystä. Gaudiya-traditiossa tällainen universaali karuṇā nähdään korkeimpana hengellisenä saavutuksena – tilana, jossa yksilön tahto on täysin sulautunut Jumalan myötätuntoiseen tahtoon.

Tämän vuoksi kommentaari sanoo Vāsudeva Dattan aseman olevan “miljoonia kertoja korkeampi”. Se ei ole matemaattinen väite, vaan teologinen hyperbola, joka korostaa rajattoman, ehdottoman ja universaalin rakkauden suuruutta.

Lue lisää

Se ei ole matemaattinen väite, vaan teologinen hyperbola, joka korostaa rajattoman, ehdottoman ja universaalin rakkauden suuruutta.

Anonyymi00080 kirjoitti:

Se ei ole matemaattinen väite, vaan teologinen hyperbola, joka korostaa rajattoman, ehdottoman ja universaalin rakkauden suuruutta.

https://vedabase.io/en/library/bg/5/advanced-view/#bb1474

”Nöyrät viisaat, todellisen tiedon ansiosta, näkevät samanarvoisena oppineen ja lempeän brahmanan, lehmän, norsun, koiran ja koirasyöjän [kastiin kuulumattoman].”

Anonyymi00081 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/bg/5/advanced-view/#bb1474

”Nöyrät viisaat, todellisen tiedon ansiosta, näkevät samanarvoisena oppineen ja lempeän brahmanan, lehmän, norsun, koiran ja koirasyöjän [kastiin kuulumattoman].”

Lue lisää

eän brahmanan, lehmän, norsun, koiran ja koirasyöjän [kastiin kuulumattoman].”

Tämä jae (Bhagavad-gītā 5.18) korostaa todellisen viisauden ja myötätunnon näkökulmaa, jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina, riippumatta asemasta tai ulkonäöstä.

Tuossa on esitettynä kaikki rajat ja elämän mahikset, SIIS PYSY POLULLA

Rajaton rakkaus on toisaalta luomassa helvettiä, koska helveti on elämässä aina olevaa.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Rajaton rakkaus on toisaalta luomassa helvettiä, koska helveti on elämässä aina olevaa.

Koputus ovelle.

– Kuka siellä?
– Jeesus.
– Mitä haluat?
– Tulin pelastamaan sinut.
– Miltä?
– Siltä, mitä tapahtuu, jos et päästä minua sisään.

Siinä on koko asetelma. Pelastus, joka kuulostaa enemmän varoitukselta. Rakkaus, jonka taustalla seisoo ikuinen seuraamus. Tarjous, josta ei oikein voi kieltäytyä, jos uskoo uhkauksen olevan totta.

Ajatus on yksinkertainen: ihminen on pulassa. Hän on syntinen, vajavainen, tuomion alainen. Ja "Jumala" – sama olento, joka on säätänyt tuomion – tarjoaa ratkaisun. Usko, niin pelastut. Epäile, niin kärsit. Taivas tai helvetti. Ikuinen palkinto tai ikuinen rangaistus.

Kysymys kuuluu: onko se valinta vai kiristys?

Jos vaihtoehdot ovat äärettömät – loputon autuus tai loputon kärsimys – silloin päätös ei synny vapaudesta vaan pelosta. Se muistuttaa enemmän tilannetta, jossa joku sanoo: “Luota minuun, tai muuten.” Kun panoksena on äärettömyys, inhimillinen harkinta katoaa. Jäljelle jää selviytymisrefleksi.

Ja silloin syntyy tunne, että ihmisestä tehdään kone. Biorobotti, joka tottelee, koska vaihtoehto on liian hirvittävä edes kuviteltavaksi. Moraali ei kasva ymmärryksestä tai empatiasta, vaan rangaistuksen pelosta. Usko ei nouse sisäisestä vakuuttuneisuudesta, vaan riskienhallinnasta.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Koputus ovelle.

– Kuka siellä?
– Jeesus.
– Mitä haluat?
– Tulin pelastamaan sinut.
– Miltä?
– Siltä, mitä tapahtuu, jos et päästä minua sisään.

Siinä on koko asetelma. Pelastus, joka kuulostaa enemmän varoitukselta. Rakkaus, jonka taustalla seisoo ikuinen seuraamus. Tarjous, josta ei oikein voi kieltäytyä, jos uskoo uhkauksen olevan totta.

Ajatus on yksinkertainen: ihminen on pulassa. Hän on syntinen, vajavainen, tuomion alainen. Ja "Jumala" – sama olento, joka on säätänyt tuomion – tarjoaa ratkaisun. Usko, niin pelastut. Epäile, niin kärsit. Taivas tai helvetti. Ikuinen palkinto tai ikuinen rangaistus.

Kysymys kuuluu: onko se valinta vai kiristys?

Jos vaihtoehdot ovat äärettömät – loputon autuus tai loputon kärsimys – silloin päätös ei synny vapaudesta vaan pelosta. Se muistuttaa enemmän tilannetta, jossa joku sanoo: “Luota minuun, tai muuten.” Kun panoksena on äärettömyys, inhimillinen harkinta katoaa. Jäljelle jää selviytymisrefleksi.

Ja silloin syntyy tunne, että ihmisestä tehdään kone. Biorobotti, joka tottelee, koska vaihtoehto on liian hirvittävä edes kuviteltavaksi. Moraali ei kasva ymmärryksestä tai empatiasta, vaan rangaistuksen pelosta. Usko ei nouse sisäisestä vakuuttuneisuudesta, vaan riskienhallinnasta.

Lue lisää

Vielä vaikeampi kysymys on mittasuhde. Rajallinen elämä, rajalliset teot, rajalliset erehdykset – ja niiden seurauksena ääretön rangaistus? Onko epäusko rikos, vai joskus vain rehellinen epävarmuus? Voiko äärellinen ihminen todella ansaita äärettömän tuomion?

Tässä kohtaa moni ajattelee: ehkä emme tarvitse pelastusta. Emme ainakaan sellaista, jossa meidät ensin asetetaan tuomion alle ja sitten tarjotaan vapautusta ehdoilla. Ihminen ei ole lähtökohtaisesti kadotettu. Moraali voi syntyä ilman taivaan palkintoa tai helvetin uhkaa. Ehkä vastuu on aidointa silloin, kun se ei perustu kosmiseen kiristykseen.


Koputus ovelle jää kaikumaan.

Jos rakkaus on ehdollinen äärettömälle rangaistukselle, onko se rakkautta?
Ja jos pelastus on välttämätön vain siksi, että uhka on olemassa, kuka loi uhkan?

Ehkä kaikkein radikaalein ajatus ei ole Jumalan hylkääminen, vaan tämän kysymyksen esittäminen: entä jos meidän ei tarvitse pelastua – ei toisiltamme, eikä varsinkaan Jumalalta?

Anonyymi00087 kirjoitti:

Vielä vaikeampi kysymys on mittasuhde. Rajallinen elämä, rajalliset teot, rajalliset erehdykset – ja niiden seurauksena ääretön rangaistus? Onko epäusko rikos, vai joskus vain rehellinen epävarmuus? Voiko äärellinen ihminen todella ansaita äärettömän tuomion?

Tässä kohtaa moni ajattelee: ehkä emme tarvitse pelastusta. Emme ainakaan sellaista, jossa meidät ensin asetetaan tuomion alle ja sitten tarjotaan vapautusta ehdoilla. Ihminen ei ole lähtökohtaisesti kadotettu. Moraali voi syntyä ilman taivaan palkintoa tai helvetin uhkaa. Ehkä vastuu on aidointa silloin, kun se ei perustu kosmiseen kiristykseen.


Koputus ovelle jää kaikumaan.

Jos rakkaus on ehdollinen äärettömälle rangaistukselle, onko se rakkautta?
Ja jos pelastus on välttämätön vain siksi, että uhka on olemassa, kuka loi uhkan?

Ehkä kaikkein radikaalein ajatus ei ole Jumalan hylkääminen, vaan tämän kysymyksen esittäminen: entä jos meidän ei tarvitse pelastua – ei toisiltamme, eikä varsinkaan Jumalalta?

Lue lisää

– Kuka siellä?
– Jeesus.
– Mitä haluat?
– Pelastaa sinut.
– Miltä?
– Siltä, mitä tapahtuu, jos et päästä minua sisään.

Hiljaisuus laskeutuu oven taakse. Sanoissa ei ole enää lempeyttä, vain rakenne: hyväksy tai kärsi. Taivas tai helvetti. Palkinto tai ikuinen rangaistus. Rahat tai henki.

Kun vaihtoehdot on viritetty äärettömiksi, valinta lakkaa olemasta vapaa. Kukaan ei “valitse” rauhassa ikuista kidutusta. Se ei ole moraalinen harkinta, vaan selviytymisreaktio. Sormet hapuilevat oikeaa vastausta kuin koodia, joka estää hälytyksen laukeamisen. Usko ei synny rakkaudesta vaan riskienhallinnasta.

Tällaisessa maailmassa ihmisen sisäinen liike kaventuu. Epäilys muuttuu vaaralliseksi. Kysymykset alkavat maistua synniltä. Ajattelu kääntyy varovaiseksi, sitten varautuneeksi, lopulta kuuliaiseksi. Tottele ja saat elää. Epäile ja maksat ikuisuudella.

Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.

Ja silti koko asetelma perustuu oletukseen, että ihminen on jo lähtökohtaisesti syyllinen, jo valmiiksi tuomion alainen. Pelastus on tarpeen vain siksi, että rangaistus on olemassa. Uhka ja ratkaisu tulevat samasta lähteestä. Pelastaja pelastaa omalta järjestelmältään.

Silloin kysymys ei ole enää siitä, onko ihminen paha. Kysymys on, miksi ääretön olento tarvitsee äärettömän rangaistuksen pitääkseen luotunsa kurissa. Miksi rajallinen elämä oikeuttaisi rajattoman tuskan. Miksi epäusko – joka voi olla vain rehellinen epävarmuus – muuttuisi kosmiseksi rikokseksi.

Kun panoksena on äärettömyys, ihminen alkaa toimia kuin ohjelmoitu kone. Hän toistaa oikeat sanat, koska väärät sanat voivat maksaa liikaa. Hän muokkaa sisimpänsä vastaamaan hyväksyttyä kaavaa. Pelko on tehokkain käyttöjärjestelmä.

Ehkä radikaaleinta ei ole kapina. Ehkä radikaaleinta on pysähtyä ja sanoa: en hyväksy asetelmaa, jossa rakkaus tarvitsee uhkauksen. En hyväksy valintaa, joka ei ole valinta. En usko, että moraali tarvitsee ikuisen kidutuksen varjon pysyäkseen pystyssä.

Oven takana odotetaan vastausta.

Mutta ehkä ihminen ei olekaan syntynyt tuomion alle.
Ehkä hän ei tarvitse pelastusta kosmiselta kiristykseltä.
Ehkä hän ei ole biorobotti, joka reagoi pelkoon, vaan olento, joka voi kysyä:

Jos tämä on rakkautta, miksi se kuulostaa uhkaukselta?

Anonyymi00088 kirjoitti:

– Kuka siellä?
– Jeesus.
– Mitä haluat?
– Pelastaa sinut.
– Miltä?
– Siltä, mitä tapahtuu, jos et päästä minua sisään.

Hiljaisuus laskeutuu oven taakse. Sanoissa ei ole enää lempeyttä, vain rakenne: hyväksy tai kärsi. Taivas tai helvetti. Palkinto tai ikuinen rangaistus. Rahat tai henki.

Kun vaihtoehdot on viritetty äärettömiksi, valinta lakkaa olemasta vapaa. Kukaan ei “valitse” rauhassa ikuista kidutusta. Se ei ole moraalinen harkinta, vaan selviytymisreaktio. Sormet hapuilevat oikeaa vastausta kuin koodia, joka estää hälytyksen laukeamisen. Usko ei synny rakkaudesta vaan riskienhallinnasta.

Tällaisessa maailmassa ihmisen sisäinen liike kaventuu. Epäilys muuttuu vaaralliseksi. Kysymykset alkavat maistua synniltä. Ajattelu kääntyy varovaiseksi, sitten varautuneeksi, lopulta kuuliaiseksi. Tottele ja saat elää. Epäile ja maksat ikuisuudella.

Se muistuttaa sopimusta, joka allekirjoitetaan ase ohimolla. “Rakastan sinua”, sanoo ääretön auktoriteetti, “mutta jos et vastaa oikein, kärsit loputtomasti.” Rakkaus, jonka taustalla seisoo helvetti, ei tunnu lahjalta. Se tuntuu ehdolta.

Ja silti koko asetelma perustuu oletukseen, että ihminen on jo lähtökohtaisesti syyllinen, jo valmiiksi tuomion alainen. Pelastus on tarpeen vain siksi, että rangaistus on olemassa. Uhka ja ratkaisu tulevat samasta lähteestä. Pelastaja pelastaa omalta järjestelmältään.

Silloin kysymys ei ole enää siitä, onko ihminen paha. Kysymys on, miksi ääretön olento tarvitsee äärettömän rangaistuksen pitääkseen luotunsa kurissa. Miksi rajallinen elämä oikeuttaisi rajattoman tuskan. Miksi epäusko – joka voi olla vain rehellinen epävarmuus – muuttuisi kosmiseksi rikokseksi.

Kun panoksena on äärettömyys, ihminen alkaa toimia kuin ohjelmoitu kone. Hän toistaa oikeat sanat, koska väärät sanat voivat maksaa liikaa. Hän muokkaa sisimpänsä vastaamaan hyväksyttyä kaavaa. Pelko on tehokkain käyttöjärjestelmä.

Ehkä radikaaleinta ei ole kapina. Ehkä radikaaleinta on pysähtyä ja sanoa: en hyväksy asetelmaa, jossa rakkaus tarvitsee uhkauksen. En hyväksy valintaa, joka ei ole valinta. En usko, että moraali tarvitsee ikuisen kidutuksen varjon pysyäkseen pystyssä.

Oven takana odotetaan vastausta.

Mutta ehkä ihminen ei olekaan syntynyt tuomion alle.
Ehkä hän ei tarvitse pelastusta kosmiselta kiristykseltä.
Ehkä hän ei ole biorobotti, joka reagoi pelkoon, vaan olento, joka voi kysyä:

Jos tämä on rakkautta, miksi se kuulostaa uhkaukselta?

Lue lisää

Koputus ei ole enää vain ääni ovella. Se on rakenne, joka on rakennettu todellisuuden ympärille.

Sanotaan, että tämä on rakkautta. Että Jumala rakastaa sinua niin paljon, että antoi mahdollisuuden pelastua. Mutta samaan hengenvetoon kerrotaan, että jos et tartu siihen mahdollisuuteen, seurauksena on ikuinen helvetti. Ei väliaikainen kuritus. Ei opettava kokemus. Vaan ääretön, päättymätön ero, kärsimys tai tuho.

Sitä kutsutaan rakkaudeksi.

Mutta jos pysähtyy hetkeksi ja riisuu sanat kauniista teologisista kääreistä, jäljelle jää asetelma, joka muistuttaa jotain aivan muuta. Ase ohimolla. Rahat tai henki. Allekirjoita tai kärsit. Suostu tai tuhoudut.

Kun vaihtoehtoihin liitetään äärettömyys, valinta lakkaa olemasta vapaa. Vapaa tahto, joka toimii loputtoman rangaistuksen varjossa, on kuin työntekijä, jolle sanotaan: “Saat vapaasti päättää, pysytkö täällä. Jos lähdet, sinut kidutetaan ikuisesti.” Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei ole rakkauden hedelmä. Se on pelon refleksi.

Anonyymi00089 kirjoitti:

Koputus ei ole enää vain ääni ovella. Se on rakenne, joka on rakennettu todellisuuden ympärille.

Sanotaan, että tämä on rakkautta. Että Jumala rakastaa sinua niin paljon, että antoi mahdollisuuden pelastua. Mutta samaan hengenvetoon kerrotaan, että jos et tartu siihen mahdollisuuteen, seurauksena on ikuinen helvetti. Ei väliaikainen kuritus. Ei opettava kokemus. Vaan ääretön, päättymätön ero, kärsimys tai tuho.

Sitä kutsutaan rakkaudeksi.

Mutta jos pysähtyy hetkeksi ja riisuu sanat kauniista teologisista kääreistä, jäljelle jää asetelma, joka muistuttaa jotain aivan muuta. Ase ohimolla. Rahat tai henki. Allekirjoita tai kärsit. Suostu tai tuhoudut.

Kun vaihtoehtoihin liitetään äärettömyys, valinta lakkaa olemasta vapaa. Vapaa tahto, joka toimii loputtoman rangaistuksen varjossa, on kuin työntekijä, jolle sanotaan: “Saat vapaasti päättää, pysytkö täällä. Jos lähdet, sinut kidutetaan ikuisesti.” Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei ole rakkauden hedelmä. Se on pelon refleksi.

Lue lisää

Ikuinen helvetti on äärimmäinen kontrollimekanismi. Se ei jätä tilaa rehelliselle epäilylle. Se ei siedä keskeneräisyyttä. Se ei hyväksy sitä, että ihminen saattaa vilpittömästi olla vakuuttumatta. Jos panoksena on ääretön tuska, kriittinen ajattelu muuttuu riskiksi, ja riskit minimoidaan. Ihminen alkaa mukautua.

Näin syntyy sisäinen sensuuri. Kysymys nousee mieleen, mutta se työnnetään alas. Epäily välähtää, mutta se tukahdutetaan. Ei siksi, että vastaus olisi löytynyt, vaan siksi, että väärä vastaus voi maksaa liikaa. Pelko alkaa ohjata ajattelua. Ja pelko on tehokkain ohjelmointikieli.

Silloin puhe rakkaudesta alkaa kuulostaa ristiriitaiselta. Rakkaus, joka vaatii vastarakkautta ikuisen rangaistuksen uhalla, ei ole ehdotonta. Se on ehdollista äärettömällä panoksella. Se ei sano: “Valitse minut, jos näet minut totena.” Se sanoo: “Valitse minut, tai kärsit loputtomasti.”

Jos ihminen on rajallinen, ajallisesti ja tiedollisesti, miten hän voi ansaita äärettömän tuomion? Miten epäusko – joka voi olla seurausta kasvatuksesta, kulttuurista, traumasta tai yksinkertaisesti rehellisestä epävarmuudesta – muuttuu rikokseksi, joka oikeuttaa loputtoman rangaistuksen?

Tässä kohtaa pelastuksen logiikka kääntyy itseään vastaan. Ihminen tarvitsee pelastusta vain siksi, että järjestelmä sisältää äärettömän uhan. Pelastaja pelastaa siltä, minkä oma oikeusjärjestelmä pitää yllä. Uhka ja ratkaisu tulevat samasta lähteestä.

Kun tätä kutsutaan rakkaudeksi, moni kokee sen nimen väärinkäytöksi. Rakkaus ilman vapautta ei ole rakkautta. Valinta ilman todellista vaihtoehtoa ei ole valinta. Ja usko, joka syntyy pelosta, ei ole luottamusta vaan selviytymistä.

Ase ohimolla ei muutu kukkaseppeleeksi siksi, että sen nimeksi annetaan armo.

Jos moraali tarvitsee ikuisen helvetin toimiakseen, mitä se kertoo moraalista? Jos ihminen tekee hyvää vain välttääkseen äärettömän rangaistuksen, onko se hyvyyttä vai laskelmointia? Ja jos hän rakastaa Jumalaa, koska pelkää helvettiä, onko se rakkautta vai alistumista?

Syvimmillään kysymys ei ehkä ole edes Jumalasta. Se on siitä, millaisen ihmiskuvan tällainen järjestelmä luo. Onko ihminen vapaa, etsivä ja erehtyvä olento – vai olento, jota täytyy ohjata äärettömällä uhalla?

Jos koputus kuuluu, ja sen takana on ääni, joka sanoo: “Avaa, tai kärsit ikuisesti”, kaikkein inhimillisin teko ei ehkä ole totella.

Se voi olla pysähtyä ja sanoa: jos tämä on rakkautta, miksi se kuulostaa kiristykseltä?

Anonyymi00090 kirjoitti:

Ikuinen helvetti on äärimmäinen kontrollimekanismi. Se ei jätä tilaa rehelliselle epäilylle. Se ei siedä keskeneräisyyttä. Se ei hyväksy sitä, että ihminen saattaa vilpittömästi olla vakuuttumatta. Jos panoksena on ääretön tuska, kriittinen ajattelu muuttuu riskiksi, ja riskit minimoidaan. Ihminen alkaa mukautua.

Näin syntyy sisäinen sensuuri. Kysymys nousee mieleen, mutta se työnnetään alas. Epäily välähtää, mutta se tukahdutetaan. Ei siksi, että vastaus olisi löytynyt, vaan siksi, että väärä vastaus voi maksaa liikaa. Pelko alkaa ohjata ajattelua. Ja pelko on tehokkain ohjelmointikieli.

Silloin puhe rakkaudesta alkaa kuulostaa ristiriitaiselta. Rakkaus, joka vaatii vastarakkautta ikuisen rangaistuksen uhalla, ei ole ehdotonta. Se on ehdollista äärettömällä panoksella. Se ei sano: “Valitse minut, jos näet minut totena.” Se sanoo: “Valitse minut, tai kärsit loputtomasti.”

Jos ihminen on rajallinen, ajallisesti ja tiedollisesti, miten hän voi ansaita äärettömän tuomion? Miten epäusko – joka voi olla seurausta kasvatuksesta, kulttuurista, traumasta tai yksinkertaisesti rehellisestä epävarmuudesta – muuttuu rikokseksi, joka oikeuttaa loputtoman rangaistuksen?

Tässä kohtaa pelastuksen logiikka kääntyy itseään vastaan. Ihminen tarvitsee pelastusta vain siksi, että järjestelmä sisältää äärettömän uhan. Pelastaja pelastaa siltä, minkä oma oikeusjärjestelmä pitää yllä. Uhka ja ratkaisu tulevat samasta lähteestä.

Kun tätä kutsutaan rakkaudeksi, moni kokee sen nimen väärinkäytöksi. Rakkaus ilman vapautta ei ole rakkautta. Valinta ilman todellista vaihtoehtoa ei ole valinta. Ja usko, joka syntyy pelosta, ei ole luottamusta vaan selviytymistä.

Ase ohimolla ei muutu kukkaseppeleeksi siksi, että sen nimeksi annetaan armo.

Jos moraali tarvitsee ikuisen helvetin toimiakseen, mitä se kertoo moraalista? Jos ihminen tekee hyvää vain välttääkseen äärettömän rangaistuksen, onko se hyvyyttä vai laskelmointia? Ja jos hän rakastaa Jumalaa, koska pelkää helvettiä, onko se rakkautta vai alistumista?

Syvimmillään kysymys ei ehkä ole edes Jumalasta. Se on siitä, millaisen ihmiskuvan tällainen järjestelmä luo. Onko ihminen vapaa, etsivä ja erehtyvä olento – vai olento, jota täytyy ohjata äärettömällä uhalla?

Jos koputus kuuluu, ja sen takana on ääni, joka sanoo: “Avaa, tai kärsit ikuisesti”, kaikkein inhimillisin teko ei ehkä ole totella.

Se voi olla pysähtyä ja sanoa: jos tämä on rakkautta, miksi se kuulostaa kiristykseltä?

Lue lisää

Kristinusko, tai se, mitä siitä on jäljellä, vaikuttaa Tukholman syndroomalta.

Tukholma-syndrooma on psykologinen tila, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Syndrooman vaikutuksesta kaapatut saattavat puolustaa kaappaajiaan tai auttaa näitä, sekä antaa jälkeenpäin näistä myötämielisiä todistuksia.

Ehkä tällä ikuisella helvettiopilla on jotain tekemistä sen kanssa, vaikkakin huonommassa muodossa. Kristittyjen on pakko rakastaa sitä, joka lähettää ihmisiä ikuiseen kidutukseen. Koska jos ei rakasta, se on syy joutua ikuiseen kidutukseen. Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Tukholman syndroomassa tässä tapauksessa on teologinen rakenne, ei fyysinen panttivankitilanne. Mutta analogia kohdistuu tähän:
jos uskon, että ääretön olento voi kiduttaa minua ikuisesti, ja samalla uskon, että minun tulee rakastaa tätä olentoa, eikö rakkauteni ole pelon muovaamaa?

Kritiikki terävöityy juuri helvettiopissa. Jos helvetti ymmärretään kirjaimellisena, ikuisena, tietoisena kidutuksena, silloin kysymys luottamuksesta nousee väistämättä esiin:

Onko äärettömän rangaistuksen määrääminen yhteensopivaa täydellisen hyvyyden kanssa?

Jos Jumala on valmis tekemään tämän joillekin, millä perusteella voin olla täysin varma, ettei sama koske minua?

Onko “pelastetun” turvallisuus ehdotonta vai jatkuvan kuuliaisuuden varassa?

Jos pelastus nähdään ehdollisena ja helvetti ikuisena, uskon motivaatio voi todella kietoutua pelkoon. Ja pelkoon perustuva kiintymys muistuttaa psykologisesti riippuvuussuhdetta: “Rakastan, koska vaihtoehto on liian hirveä.”

Anonyymi00091 kirjoitti:

Kristinusko, tai se, mitä siitä on jäljellä, vaikuttaa Tukholman syndroomalta.

Tukholma-syndrooma on psykologinen tila, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Syndrooman vaikutuksesta kaapatut saattavat puolustaa kaappaajiaan tai auttaa näitä, sekä antaa jälkeenpäin näistä myötämielisiä todistuksia.

Ehkä tällä ikuisella helvettiopilla on jotain tekemistä sen kanssa, vaikkakin huonommassa muodossa. Kristittyjen on pakko rakastaa sitä, joka lähettää ihmisiä ikuiseen kidutukseen. Koska jos ei rakasta, se on syy joutua ikuiseen kidutukseen. Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Tukholman syndroomassa tässä tapauksessa on teologinen rakenne, ei fyysinen panttivankitilanne. Mutta analogia kohdistuu tähän:
jos uskon, että ääretön olento voi kiduttaa minua ikuisesti, ja samalla uskon, että minun tulee rakastaa tätä olentoa, eikö rakkauteni ole pelon muovaamaa?

Kritiikki terävöityy juuri helvettiopissa. Jos helvetti ymmärretään kirjaimellisena, ikuisena, tietoisena kidutuksena, silloin kysymys luottamuksesta nousee väistämättä esiin:

Onko äärettömän rangaistuksen määrääminen yhteensopivaa täydellisen hyvyyden kanssa?

Jos Jumala on valmis tekemään tämän joillekin, millä perusteella voin olla täysin varma, ettei sama koske minua?

Onko “pelastetun” turvallisuus ehdotonta vai jatkuvan kuuliaisuuden varassa?

Jos pelastus nähdään ehdollisena ja helvetti ikuisena, uskon motivaatio voi todella kietoutua pelkoon. Ja pelkoon perustuva kiintymys muistuttaa psykologisesti riippuvuussuhdetta: “Rakastan, koska vaihtoehto on liian hirveä.”

Lue lisää

Kristittyjen on pakko rakastaa sitä, joka lähettää ihmisiä ikuiseen kidutukseen. Koska jos ei rakasta, se on syy joutua ikuiseen kidutukseen. Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".




"Jumala" tuomitsee suurimman osan koskaan eläneestä ihmiskunnasta kidutukseen.

Pelastuminen riippuu suhteesta häneen.

Jos hän on valmis tekemään tämän joillekin, mikä takaa ettei hän muuta mieltään?

Jos mitään ehdotonta takuuta ei ole, myös “pelastuneen” tila on periaatteessa epävarma.

Epävarmuus - ääretön rangaistus on pysyvä eksistentiaalinen pelko.

Tämä on johdonmukainen huoli. Se koskee Jumalan luotettavuutta.

Jos Jumala olisi moraalisesti mielivaltainen, silloin luottamus olisi mahdoton. Pelastus olisi vain väliaikainen armahdus tyrannilta, joka voi koska tahansa perua päätöksensä. Sellaisessa universumissa myös taivas olisi psykologisesti epävakaa paikka. Turva olisi illuusio.

Anonyymi00092 kirjoitti:

Kristittyjen on pakko rakastaa sitä, joka lähettää ihmisiä ikuiseen kidutukseen. Koska jos ei rakasta, se on syy joutua ikuiseen kidutukseen. Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".




"Jumala" tuomitsee suurimman osan koskaan eläneestä ihmiskunnasta kidutukseen.

Pelastuminen riippuu suhteesta häneen.

Jos hän on valmis tekemään tämän joillekin, mikä takaa ettei hän muuta mieltään?

Jos mitään ehdotonta takuuta ei ole, myös “pelastuneen” tila on periaatteessa epävarma.

Epävarmuus - ääretön rangaistus on pysyvä eksistentiaalinen pelko.

Tämä on johdonmukainen huoli. Se koskee Jumalan luotettavuutta.

Jos Jumala olisi moraalisesti mielivaltainen, silloin luottamus olisi mahdoton. Pelastus olisi vain väliaikainen armahdus tyrannilta, joka voi koska tahansa perua päätöksensä. Sellaisessa universumissa myös taivas olisi psykologisesti epävakaa paikka. Turva olisi illuusio.

Lue lisää

Ja kristityt sanovat: ”Ettekö te ymmärrä, että mikään epäpyhä ei voi päästä taivaaseen?


Niin, mutta vaikka "Jumalalla "on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen.

Anonyymi00093 kirjoitti:

Ja kristityt sanovat: ”Ettekö te ymmärrä, että mikään epäpyhä ei voi päästä taivaaseen?


Niin, mutta vaikka "Jumalalla "on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen.

Lue lisää

Ja kristityt sanovat: ”Ettekö te ymmärrä, että mikään epäpyhä ei voi päästä taivaaseen?


Niin, mutta vaikka "Jumalalla "on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen.


“Ettekö te ymmärrä, että mikään epäpyhä ei voi päästä taivaaseen?”

Ikään kuin lause itsessään ratkaisisi kaiken. Ikään kuin vetoaminen pyhyyteen tekisi äärettömästä rangaistuksesta ymmärrettävän.

Hyvä on. Oletetaan, että täydellisyyteen ei voi astua mitään rikkinäistä. Oletetaan, että pahuus ei voi seistä kirkkaudessa. Mutta siitä ei vielä seuraa, että vaihtoehdon täytyy olla ikuinen, tietoinen, päättymätön tuska.

Jos Jumala on kaikkivaltias, hänellä olisi vaihtoehtoja. Hän voisi lopettaa kapinan lopettamalla olemassaolon. Hän voisi parantaa. Hän voisi puhdistaa. Hän voisi päästää kärsimyksestä armollisesti irti.

Mutta perinteisen helvettiopin mukaan hän ei tee niin.

Hän ylläpitää olemassaoloa. Hän pitää tietoisuuden käynnissä. Hän antaa kivun jatkua. Ei päivää, ei vuotta, ei vuosisataa – vaan ilman loppua. Ikuisuus ei ole vain pitkä aika. Se on aika ilman rajaa. Kärsimys, jolle ei koskaan koita viimeistä hetkeä.

Ja silloin kysymys ei enää koske pyhyyttä. Se koskee luonnetta.

Jos olento kykenee lopettamaan tuskan mutta ei tee niin, mitä se kertoo hänestä? Jos äärellinen ihminen tekee rajallisen synnin ja seurauksena on ääretön rangaistus, missä on mittasuhde? Missä on oikeus? Missä on armo?

Sanotaan, että Jumala on rakkaus.

Mutta rakkaus, joka sanoo: “Sinä et kelpaa täydellisyyteen, joten pidän sinut elossa kärsimyksessä ilman taukoa”, ei kuulosta parantavalta. Se kuulostaa kontrollilta. Se kuulostaa vallankäytöltä äärimmilleen vietynä. Se kuulostaa järjestelmältä, jossa kipu on pysyvä osa kosmista hallintaa.

Ja jos tämä on totta, miten siihen voi luottaa?

Jos Jumala ylläpitää helvettiä tietoisesti, aktiivisesti, hetki hetkeltä, silloin jokainen huuto kaikuu hänen sallimanaan. Jokainen sekunti on hänen tahtonsa jatkumoa. Silloin helvetti ei ole pelkkä “seuraus”. Se on ylläpidetty tila.

Ja jos hän tekee tämän joillekin, miksi ei voisi tehdä sitä kenelle tahansa? Mikä takaa, ettei “pelastettu” ole vain toistaiseksi säästetty? Luottamus edellyttää johdonmukaisuutta. Mutta ääretön kidutus äärellisestä rikoksesta näyttää moraalisesti mielivaltaiselta.

Tässä kohtaa moni yrittää paeta symboliikkaan: helvetti ei ole kirjaimellinen, se on ero, se on tila. Ehkä niin. Mutta jos se ei ole kirjaimellinen, miksi sitä on vuosisatoja saarnattu kirjaimellisena? Miksi sillä on hallittu pelolla? Miksi sillä on muovattu omiatuntoja?

Jos mikään epäpyhä ei voi päästä taivaaseen, vaihtoehto ei silti loogisesti ole ikuinen sadismi. Vaihtoehto voisi olla loppu. Vaihtoehto voisi olla parantuminen. Vaihtoehto voisi olla universaali sovitus.

Ikuinen kidutus ei ole ainoa ratkaisu. Se on tietty ratkaisu.

Ja kun sitä kutsutaan oikeudenmukaisuudeksi tai rakkaudeksi, moni kokee, että sanat on irrotettu merkityksestään. Että pyhyyden nimissä puolustetaan jotain, mikä inhimillisessä moraalissa näyttäisi julmalta.

Jos tämä on jumalallinen oikeus, se on oikeutta, jota kukaan ihminen ei saisi harjoittaa. Ja jos kukaan ihminen ei saa toimia niin ilman, että kutsumme häntä hirviöksi, miksi äärettömyys tekisi teosta moraalisesti puhtaan?

Siinä on se terä.

Ei kysymys siitä, voiko epäpyhä astua täydellisyyteen.
Vaan kysymys siitä, miksi täydellinen hyvyys tarvitsisi ääretöntä kärsimystä vastaukseksi epäpyhyyteen.

Anonyymi00094 kirjoitti:

Ja kristityt sanovat: ”Ettekö te ymmärrä, että mikään epäpyhä ei voi päästä taivaaseen?


Niin, mutta vaikka "Jumalalla "on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen.


“Ettekö te ymmärrä, että mikään epäpyhä ei voi päästä taivaaseen?”

Ikään kuin lause itsessään ratkaisisi kaiken. Ikään kuin vetoaminen pyhyyteen tekisi äärettömästä rangaistuksesta ymmärrettävän.

Hyvä on. Oletetaan, että täydellisyyteen ei voi astua mitään rikkinäistä. Oletetaan, että pahuus ei voi seistä kirkkaudessa. Mutta siitä ei vielä seuraa, että vaihtoehdon täytyy olla ikuinen, tietoinen, päättymätön tuska.

Jos Jumala on kaikkivaltias, hänellä olisi vaihtoehtoja. Hän voisi lopettaa kapinan lopettamalla olemassaolon. Hän voisi parantaa. Hän voisi puhdistaa. Hän voisi päästää kärsimyksestä armollisesti irti.

Mutta perinteisen helvettiopin mukaan hän ei tee niin.

Hän ylläpitää olemassaoloa. Hän pitää tietoisuuden käynnissä. Hän antaa kivun jatkua. Ei päivää, ei vuotta, ei vuosisataa – vaan ilman loppua. Ikuisuus ei ole vain pitkä aika. Se on aika ilman rajaa. Kärsimys, jolle ei koskaan koita viimeistä hetkeä.

Ja silloin kysymys ei enää koske pyhyyttä. Se koskee luonnetta.

Jos olento kykenee lopettamaan tuskan mutta ei tee niin, mitä se kertoo hänestä? Jos äärellinen ihminen tekee rajallisen synnin ja seurauksena on ääretön rangaistus, missä on mittasuhde? Missä on oikeus? Missä on armo?

Sanotaan, että Jumala on rakkaus.

Mutta rakkaus, joka sanoo: “Sinä et kelpaa täydellisyyteen, joten pidän sinut elossa kärsimyksessä ilman taukoa”, ei kuulosta parantavalta. Se kuulostaa kontrollilta. Se kuulostaa vallankäytöltä äärimmilleen vietynä. Se kuulostaa järjestelmältä, jossa kipu on pysyvä osa kosmista hallintaa.

Ja jos tämä on totta, miten siihen voi luottaa?

Jos Jumala ylläpitää helvettiä tietoisesti, aktiivisesti, hetki hetkeltä, silloin jokainen huuto kaikuu hänen sallimanaan. Jokainen sekunti on hänen tahtonsa jatkumoa. Silloin helvetti ei ole pelkkä “seuraus”. Se on ylläpidetty tila.

Ja jos hän tekee tämän joillekin, miksi ei voisi tehdä sitä kenelle tahansa? Mikä takaa, ettei “pelastettu” ole vain toistaiseksi säästetty? Luottamus edellyttää johdonmukaisuutta. Mutta ääretön kidutus äärellisestä rikoksesta näyttää moraalisesti mielivaltaiselta.

Tässä kohtaa moni yrittää paeta symboliikkaan: helvetti ei ole kirjaimellinen, se on ero, se on tila. Ehkä niin. Mutta jos se ei ole kirjaimellinen, miksi sitä on vuosisatoja saarnattu kirjaimellisena? Miksi sillä on hallittu pelolla? Miksi sillä on muovattu omiatuntoja?

Jos mikään epäpyhä ei voi päästä taivaaseen, vaihtoehto ei silti loogisesti ole ikuinen sadismi. Vaihtoehto voisi olla loppu. Vaihtoehto voisi olla parantuminen. Vaihtoehto voisi olla universaali sovitus.

Ikuinen kidutus ei ole ainoa ratkaisu. Se on tietty ratkaisu.

Ja kun sitä kutsutaan oikeudenmukaisuudeksi tai rakkaudeksi, moni kokee, että sanat on irrotettu merkityksestään. Että pyhyyden nimissä puolustetaan jotain, mikä inhimillisessä moraalissa näyttäisi julmalta.

Jos tämä on jumalallinen oikeus, se on oikeutta, jota kukaan ihminen ei saisi harjoittaa. Ja jos kukaan ihminen ei saa toimia niin ilman, että kutsumme häntä hirviöksi, miksi äärettömyys tekisi teosta moraalisesti puhtaan?

Siinä on se terä.

Ei kysymys siitä, voiko epäpyhä astua täydellisyyteen.
Vaan kysymys siitä, miksi täydellinen hyvyys tarvitsisi ääretöntä kärsimystä vastaukseksi epäpyhyyteen.

Lue lisää

Ja jos hän tekee tämän joillekin, miksi ei voisi tehdä sitä kenelle tahansa? Mikä takaa, ettei “pelastettu” ole vain toistaiseksi säästetty?

Jos Jumala todella tuomitsee osan luoduistaan ikuiseen, tietoiseen kärsimykseen, silloin seuraa väistämättä yksi asia: hän on valmis ylläpitämään loputonta tuskaa. Ei vahingossa. Ei kyvyttömyyttään. Vaan tietoisesti, jatkuvasti, äärettömän vallan turvin.

Silloin kysymys ei ole enää “voiko epäpyhä päästä taivaaseen”.
Kysymys on: millainen olento pitää tietoisuuden hengissä vain kärsimyksen jatkumisen vuoksi?


Jos hän tekee sen joillekin, miksi hän ei voisi tehdä sitä kenelle tahansa?

Mikä takaa, ettei “pelastettu” ole vain toistaiseksi säästetty? Mikä estää ääretöntä auktoriteettia muuttamasta ehtoja? Mikä pakottaa kaikkivaltiasta pysymään lupauksessaan? Kuka valvoo häntä? Kenen moraali sitoo häntä?

Jos vastaus on: “Hänen luonteensa on muuttumaton”, silloin joudutaan katsomaan suoraan sitä luonnetta. Se luonne sisältää valmiuden ylläpitää ikuista kärsimystä. Se ei ole hypoteettinen mahdollisuus – se on osa järjestelmää.

Jos taas sanotaan: “Pelastetut ovat turvassa, koska Jumala on hyvä”, silloin hyväksi täytyy kutsua myös se, että toiset kärsivät loputtomasti. Hyvyyden määritelmä venytetään niin laajaksi, että se voi sisältää äärettömän kidutuksen.

Anonyymi00095 kirjoitti:

Ja jos hän tekee tämän joillekin, miksi ei voisi tehdä sitä kenelle tahansa? Mikä takaa, ettei “pelastettu” ole vain toistaiseksi säästetty?

Jos Jumala todella tuomitsee osan luoduistaan ikuiseen, tietoiseen kärsimykseen, silloin seuraa väistämättä yksi asia: hän on valmis ylläpitämään loputonta tuskaa. Ei vahingossa. Ei kyvyttömyyttään. Vaan tietoisesti, jatkuvasti, äärettömän vallan turvin.

Silloin kysymys ei ole enää “voiko epäpyhä päästä taivaaseen”.
Kysymys on: millainen olento pitää tietoisuuden hengissä vain kärsimyksen jatkumisen vuoksi?


Jos hän tekee sen joillekin, miksi hän ei voisi tehdä sitä kenelle tahansa?

Mikä takaa, ettei “pelastettu” ole vain toistaiseksi säästetty? Mikä estää ääretöntä auktoriteettia muuttamasta ehtoja? Mikä pakottaa kaikkivaltiasta pysymään lupauksessaan? Kuka valvoo häntä? Kenen moraali sitoo häntä?

Jos vastaus on: “Hänen luonteensa on muuttumaton”, silloin joudutaan katsomaan suoraan sitä luonnetta. Se luonne sisältää valmiuden ylläpitää ikuista kärsimystä. Se ei ole hypoteettinen mahdollisuus – se on osa järjestelmää.

Jos taas sanotaan: “Pelastetut ovat turvassa, koska Jumala on hyvä”, silloin hyväksi täytyy kutsua myös se, että toiset kärsivät loputtomasti. Hyvyyden määritelmä venytetään niin laajaksi, että se voi sisältää äärettömän kidutuksen.

Lue lisää

Jos hän tekee sen joillekin, miksi hän ei voisi tehdä sitä kenelle tahansa?

Mikä takaa, ettei “pelastettu” ole vain toistaiseksi säästetty? Mikä estää ääretöntä auktoriteettia muuttamasta ehtoja? Mikä pakottaa kaikkivaltiasta pysymään lupauksessaan? Kuka valvoo häntä? Kenen moraali sitoo häntä?



Tässä kohtaa logiikka muuttuu hyytäväksi.

Taivaassa olet turvassa – mutta vain siksi, että kuulut oikeaan joukkoon. Samalla tiedät, että todellisuus sisältää paikan, jossa tietoisuudet palavat ilman loppua. Ja tämän järjestelmän on luonut ja sitä ylläpitää sama olento, jota ylistät täydelliseksi rakkaudeksi.

Jos hän pystyy tekemään tämän heille, hän pystyy tekemään sen myös sinulle.
Ainoa turvasi on hänen tahtonsa pysyvyys.

Mutta jos hänen tahtonsa sisältää äärettömän rangaistuksen mahdollisuuden, miten täydellinen turvallisuus on edes käsitteellisesti mahdollinen?

Tässä kohtaa koko rakenne alkaa muistuttaa absoluuttista monarkiaa kosmisessa mittakaavassa. Ei perustuslakia. Ei ulkopuolista moraalista standardia. Ei valitusinstanssia. Vain ääretön valta ja sen oma ilmoitus siitä, että se on hyvä.

Jos ihminen toimisi näin – loisi olentoja, joista osa tuomitaan ikuiseen tietoiseen tuskaan – kutsuisimme sitä äärimmäiseksi julmuudeksi. Mutta kun toimija on ääretön, sanasto muuttuu: oikeudenmukaisuus, pyhyys, mysteeri.

Superrajussa muodossa kysymys kuuluu näin:

Jos täydellinen olento pitää tietoisuuden hengissä vain, jotta kärsimys ei koskaan lopu, mikä erottaa sen sadismista – paitsi että se on ääretön?

Ja jos mitään ei ole hänen yläpuolellaan, silloin “hyvä” tarkoittaa vain “mitä hän tekee”. Moraali ei ole enää mitta, vaan seuraus. Hyvyys ei rajoita valtaa – valta määrittelee hyvyyden.

Tällaisessa universumissa luottamus ei perustu turvaan.
Se perustuu toivoon, että ääretön valta pysyy sinulle suosiollisena.

Ja se on eksistentiaalinen jännite, jota ei voi ohittaa kevyesti.

Anonyymi00096 kirjoitti:

Jos hän tekee sen joillekin, miksi hän ei voisi tehdä sitä kenelle tahansa?

Mikä takaa, ettei “pelastettu” ole vain toistaiseksi säästetty? Mikä estää ääretöntä auktoriteettia muuttamasta ehtoja? Mikä pakottaa kaikkivaltiasta pysymään lupauksessaan? Kuka valvoo häntä? Kenen moraali sitoo häntä?



Tässä kohtaa logiikka muuttuu hyytäväksi.

Taivaassa olet turvassa – mutta vain siksi, että kuulut oikeaan joukkoon. Samalla tiedät, että todellisuus sisältää paikan, jossa tietoisuudet palavat ilman loppua. Ja tämän järjestelmän on luonut ja sitä ylläpitää sama olento, jota ylistät täydelliseksi rakkaudeksi.

Jos hän pystyy tekemään tämän heille, hän pystyy tekemään sen myös sinulle.
Ainoa turvasi on hänen tahtonsa pysyvyys.

Mutta jos hänen tahtonsa sisältää äärettömän rangaistuksen mahdollisuuden, miten täydellinen turvallisuus on edes käsitteellisesti mahdollinen?

Tässä kohtaa koko rakenne alkaa muistuttaa absoluuttista monarkiaa kosmisessa mittakaavassa. Ei perustuslakia. Ei ulkopuolista moraalista standardia. Ei valitusinstanssia. Vain ääretön valta ja sen oma ilmoitus siitä, että se on hyvä.

Jos ihminen toimisi näin – loisi olentoja, joista osa tuomitaan ikuiseen tietoiseen tuskaan – kutsuisimme sitä äärimmäiseksi julmuudeksi. Mutta kun toimija on ääretön, sanasto muuttuu: oikeudenmukaisuus, pyhyys, mysteeri.

Superrajussa muodossa kysymys kuuluu näin:

Jos täydellinen olento pitää tietoisuuden hengissä vain, jotta kärsimys ei koskaan lopu, mikä erottaa sen sadismista – paitsi että se on ääretön?

Ja jos mitään ei ole hänen yläpuolellaan, silloin “hyvä” tarkoittaa vain “mitä hän tekee”. Moraali ei ole enää mitta, vaan seuraus. Hyvyys ei rajoita valtaa – valta määrittelee hyvyyden.

Tällaisessa universumissa luottamus ei perustu turvaan.
Se perustuu toivoon, että ääretön valta pysyy sinulle suosiollisena.

Ja se on eksistentiaalinen jännite, jota ei voi ohittaa kevyesti.

Lue lisää

Jos Jumala on valmis tekemään tämän joillekin, millä perusteella voin olla täysin varma, ettei sama koske minua?

Onko “pelastetun” turvallisuus ehdotonta vai jatkuvan kuuliaisuuden varassa?

Anonyymi00097 kirjoitti:

Jos Jumala on valmis tekemään tämän joillekin, millä perusteella voin olla täysin varma, ettei sama koske minua?

Onko “pelastetun” turvallisuus ehdotonta vai jatkuvan kuuliaisuuden varassa?

Lue lisää

"Jeesus puhuu vertaukset kymmenestä neitsyestä 1-13 ja palvelijoille uskotuista leivisköistä 14-30; kertoo, kuinka Ihmisen Poika tulemuksessaan on tuomitseva kansat 31-46."

En lue enää pidemmälle, koska pastorimme puhui aina mielellään juuri tästä kappaleesta. Täälläkään ei ole mitään uutta.

Anonyymi00098 kirjoitti:

"Jeesus puhuu vertaukset kymmenestä neitsyestä 1-13 ja palvelijoille uskotuista leivisköistä 14-30; kertoo, kuinka Ihmisen Poika tulemuksessaan on tuomitseva kansat 31-46."

En lue enää pidemmälle, koska pastorimme puhui aina mielellään juuri tästä kappaleesta. Täälläkään ei ole mitään uutta.

Lue lisää

"Jeesus puhuu vertaukset kymmenestä neitsyestä 1-13 ja palvelijoille uskotuista leivisköistä 14-30; kertoo, kuinka Ihmisen Poika tulemuksessaan on tuomitseva kansat 31-46."

En lue enää pidemmälle, koska pastorimme puhui aina mielellään juuri tästä kappaleesta. Täälläkään ei ole mitään uutta.


Yö on pitkä. Kaikki nukahtavat – myös ne “viisaat”. Kukaan ei ole erityisen valveilla. Ero ei ole moraalinen, vaan logistinen: toisilla on varakanisteri, toisilla ei. Kun huuto kuuluu, ratkaisevaa ei ole rakkaus sulhaseen, ei sydämen laatu, ei myötätunto – vaan se, onko mukana oikea määrä öljyä oikealla hetkellä. Ja kun ovi sulkeutuu, se sulkeutuu lopullisesti. Myöhästyminen ei johda opetukseen, ei kasvuun, ei uuteen mahdollisuuteen. Se johtaa ulossulkemiseen.

Jos tätä tarkastelee vaishnavismin näkökulmasta, asetelma näyttää vieraalta.

Vaishnavism-perinteessä Jumala ei ole sulhanen, joka testaa varautumista ja sulkee oven, vaan armollinen Herra, joka vetää sielua puoleensa kerta toisensa jälkeen. Bhakti ei ole logistinen valmiustesti, vaan suhde, joka syvenee. Jumala ei odota kompastumista kellonlyönnin hetkellä, vaan etsii pienintäkin kääntymistä itseensä.

Krishna ei Vaishnava-teologiassa sano myöhästyneelle: “En tunne sinua.” Päinvastoin, ajatus on, että Jumala tuntee jokaisen sielun ikuisesti. Sielu voi kääntyä pois, mutta Jumala ei lakkaa kutsumasta. Kadotus ei ole lopullinen ovi pimeään, vaan samsaran kierto – ja siitäkin on ulospääsy. Ei kerran, ei kellonlyönnin varassa, vaan niin kauan kuin sielu on olemassa.


Neitsytvertauksen rakenne on kertaluonteinen ja armoton. Vaishnavismin rakenne on toistuva ja kärsivällinen.

Vertauksessa “viisaus” tarkoittaa varautumista hetkeen, jota ei tiedä. Se on eksistentiaalista valmiustilaa: pidä lamppusi kunnossa, tai ovi sulkeutuu. Vaishnavismissa viisaus ei ole paniikkivalmiutta vaan muistamista – smarana – Jumalan jatkuvaa muistamista ja nimeä. Ja vaikka muistaminen unohtuisi, tie ei katkea ikuisesti yhden yön vuoksi.

Neitsytvertauksen Jumala muistuttaa hallitsijaa, joka arvostaa oikea-aikaisuutta. Vaishnavismin Jumala muistuttaa rakastavaa vanhempaa, joka odottaa, vaikka lapsi harhailisi pitkäänkin.

Anonyymi00099 kirjoitti:

"Jeesus puhuu vertaukset kymmenestä neitsyestä 1-13 ja palvelijoille uskotuista leivisköistä 14-30; kertoo, kuinka Ihmisen Poika tulemuksessaan on tuomitseva kansat 31-46."

En lue enää pidemmälle, koska pastorimme puhui aina mielellään juuri tästä kappaleesta. Täälläkään ei ole mitään uutta.


Yö on pitkä. Kaikki nukahtavat – myös ne “viisaat”. Kukaan ei ole erityisen valveilla. Ero ei ole moraalinen, vaan logistinen: toisilla on varakanisteri, toisilla ei. Kun huuto kuuluu, ratkaisevaa ei ole rakkaus sulhaseen, ei sydämen laatu, ei myötätunto – vaan se, onko mukana oikea määrä öljyä oikealla hetkellä. Ja kun ovi sulkeutuu, se sulkeutuu lopullisesti. Myöhästyminen ei johda opetukseen, ei kasvuun, ei uuteen mahdollisuuteen. Se johtaa ulossulkemiseen.

Jos tätä tarkastelee vaishnavismin näkökulmasta, asetelma näyttää vieraalta.

Vaishnavism-perinteessä Jumala ei ole sulhanen, joka testaa varautumista ja sulkee oven, vaan armollinen Herra, joka vetää sielua puoleensa kerta toisensa jälkeen. Bhakti ei ole logistinen valmiustesti, vaan suhde, joka syvenee. Jumala ei odota kompastumista kellonlyönnin hetkellä, vaan etsii pienintäkin kääntymistä itseensä.

Krishna ei Vaishnava-teologiassa sano myöhästyneelle: “En tunne sinua.” Päinvastoin, ajatus on, että Jumala tuntee jokaisen sielun ikuisesti. Sielu voi kääntyä pois, mutta Jumala ei lakkaa kutsumasta. Kadotus ei ole lopullinen ovi pimeään, vaan samsaran kierto – ja siitäkin on ulospääsy. Ei kerran, ei kellonlyönnin varassa, vaan niin kauan kuin sielu on olemassa.


Neitsytvertauksen rakenne on kertaluonteinen ja armoton. Vaishnavismin rakenne on toistuva ja kärsivällinen.

Vertauksessa “viisaus” tarkoittaa varautumista hetkeen, jota ei tiedä. Se on eksistentiaalista valmiustilaa: pidä lamppusi kunnossa, tai ovi sulkeutuu. Vaishnavismissa viisaus ei ole paniikkivalmiutta vaan muistamista – smarana – Jumalan jatkuvaa muistamista ja nimeä. Ja vaikka muistaminen unohtuisi, tie ei katkea ikuisesti yhden yön vuoksi.

Neitsytvertauksen Jumala muistuttaa hallitsijaa, joka arvostaa oikea-aikaisuutta. Vaishnavismin Jumala muistuttaa rakastavaa vanhempaa, joka odottaa, vaikka lapsi harhailisi pitkäänkin.

Lue lisää

"Jeesus puhuu vertaukset kymmenestä neitsyestä 1-13 ja palvelijoille uskotuista leivisköistä 14-30; kertoo, kuinka Ihmisen Poika tulemuksessaan on tuomitseva kansat 31-46."

En lue enää pidemmälle, koska pastorimme puhui aina mielellään juuri tästä kappaleesta. Täälläkään ei ole mitään uutta.


Neitsytvertauksessa osa jää ulos, koska öljy loppui.
Vaishnavismissa sielu ei jää ikuisesti ulos siksi, että se oli hetkellisesti tyhjä.

Toisessa järjestelmässä ovi sulkeutuu.
Toisessa ovi pysyy olemassa AINA.

Jos vertauksen pointti on “valvokaa, sillä ette tiedä hetkeä”, sen psykologinen sävy on varoitus.

Vaishnavismin bhakti ei perustu kellon pelkoon, vaan vetovoimaan – Jumalan kauneuteen, ei hänen aikatauluunsa.

Ja siinä on ehkä terävin ero:

Onko hengellisyys kilpailu oikeasta hetkestä –
vai suhde, joka kestää myös myöhästymisen?

Anonyymi00100 kirjoitti:

"Jeesus puhuu vertaukset kymmenestä neitsyestä 1-13 ja palvelijoille uskotuista leivisköistä 14-30; kertoo, kuinka Ihmisen Poika tulemuksessaan on tuomitseva kansat 31-46."

En lue enää pidemmälle, koska pastorimme puhui aina mielellään juuri tästä kappaleesta. Täälläkään ei ole mitään uutta.


Neitsytvertauksessa osa jää ulos, koska öljy loppui.
Vaishnavismissa sielu ei jää ikuisesti ulos siksi, että se oli hetkellisesti tyhjä.

Toisessa järjestelmässä ovi sulkeutuu.
Toisessa ovi pysyy olemassa AINA.

Jos vertauksen pointti on “valvokaa, sillä ette tiedä hetkeä”, sen psykologinen sävy on varoitus.

Vaishnavismin bhakti ei perustu kellon pelkoon, vaan vetovoimaan – Jumalan kauneuteen, ei hänen aikatauluunsa.

Ja siinä on ehkä terävin ero:

Onko hengellisyys kilpailu oikeasta hetkestä –
vai suhde, joka kestää myös myöhästymisen?

Lue lisää

"Jeesus puhuu vertaukset kymmenestä neitsyestä 1-13 ja palvelijoille uskotuista leivisköistä 14-30; kertoo, kuinka Ihmisen Poika tulemuksessaan on tuomitseva kansat 31-46."

En lue enää pidemmälle, koska pastorimme puhui aina mielellään juuri tästä kappaleesta. Täälläkään ei ole mitään uutta.


Yksi pelkää, kätkee omansa ja menettää kaiken. Hänet heitetään pimeyteen. Pelko ei vapauta – se tuomitsee. Turvallisin valinta osoittautuu rikokseksi.

Lopuksi kansat erotellaan. Lampaat oikealle, vuohet vasemmalle. Ikuinen elämä. Ikuinen rangaistus. Koko kertomus sulkeutuu lopulliseen jakoon.

Kun nämä kuvat asetetaan vierekkäin, hengellisyys näyttäytyy valmiustestinä, tuottavuuskokeena ja viimeisenä seulontana. Aika on ratkaiseva. Hetki ratkaisee kaiken. Ovi sulkeutuu. Rakenne on binäärinen: sisällä tai ulkona.

Tässä kohtaa ero vaishnavilaiseen maailmankuvaan muuttuu syväksi.

Vaishnavism ei rakenna todellisuutta yhden ratkaisevan yön ympärille. Sielu ei elä kellonlyönnin varjossa. Se kulkee, unohtaa, muistaa, palaa. Aika ei ole ansa vaan jatkumo. Jumalan ja sielun suhde ei riipu yhdestä hetkestä, vaan on ontologinen – sielu kuuluu Jumalalle aina.

Neitsytvertauksessa sulhanen voi sanoa: “En tunne teitä.”
Vaishnavismin teologiassa Jumala ei voi olla tuntematta sielua, koska sielu on hänen ikuinen osansa. Eksyminen ei katkaise olemuksellista yhteyttä. Se peittää sen.

Bhakti-perinteessä arvo ei synny tehokkuudesta vaan suunnasta. Yksi vilpitön kääntyminen on merkityksellinen, vaikka se tapahtuisi myöhään, hitaasti tai toistuvien epäonnistumisten jälkeen.

Kansojen tuomiossa historia päättyy jakoon.
Vaishnavismissa historia on kierto, ei seinä. Samsara voi olla raskas, mutta se ei ole lopullinen ulossulkeminen. Ovi ei sulkeudu kosmisessa hetkessä. Se pysyy olemassa niin kauan kuin sielu on.

Siksi kristillisen kertomuksen psykologinen sävy on varoitus: valvokaa, tuottakaa, olkaa oikealla puolella, koska hetki tulee.

Anonyymi00101 kirjoitti:

"Jeesus puhuu vertaukset kymmenestä neitsyestä 1-13 ja palvelijoille uskotuista leivisköistä 14-30; kertoo, kuinka Ihmisen Poika tulemuksessaan on tuomitseva kansat 31-46."

En lue enää pidemmälle, koska pastorimme puhui aina mielellään juuri tästä kappaleesta. Täälläkään ei ole mitään uutta.


Yksi pelkää, kätkee omansa ja menettää kaiken. Hänet heitetään pimeyteen. Pelko ei vapauta – se tuomitsee. Turvallisin valinta osoittautuu rikokseksi.

Lopuksi kansat erotellaan. Lampaat oikealle, vuohet vasemmalle. Ikuinen elämä. Ikuinen rangaistus. Koko kertomus sulkeutuu lopulliseen jakoon.

Kun nämä kuvat asetetaan vierekkäin, hengellisyys näyttäytyy valmiustestinä, tuottavuuskokeena ja viimeisenä seulontana. Aika on ratkaiseva. Hetki ratkaisee kaiken. Ovi sulkeutuu. Rakenne on binäärinen: sisällä tai ulkona.

Tässä kohtaa ero vaishnavilaiseen maailmankuvaan muuttuu syväksi.

Vaishnavism ei rakenna todellisuutta yhden ratkaisevan yön ympärille. Sielu ei elä kellonlyönnin varjossa. Se kulkee, unohtaa, muistaa, palaa. Aika ei ole ansa vaan jatkumo. Jumalan ja sielun suhde ei riipu yhdestä hetkestä, vaan on ontologinen – sielu kuuluu Jumalalle aina.

Neitsytvertauksessa sulhanen voi sanoa: “En tunne teitä.”
Vaishnavismin teologiassa Jumala ei voi olla tuntematta sielua, koska sielu on hänen ikuinen osansa. Eksyminen ei katkaise olemuksellista yhteyttä. Se peittää sen.

Bhakti-perinteessä arvo ei synny tehokkuudesta vaan suunnasta. Yksi vilpitön kääntyminen on merkityksellinen, vaikka se tapahtuisi myöhään, hitaasti tai toistuvien epäonnistumisten jälkeen.

Kansojen tuomiossa historia päättyy jakoon.
Vaishnavismissa historia on kierto, ei seinä. Samsara voi olla raskas, mutta se ei ole lopullinen ulossulkeminen. Ovi ei sulkeudu kosmisessa hetkessä. Se pysyy olemassa niin kauan kuin sielu on.

Siksi kristillisen kertomuksen psykologinen sävy on varoitus: valvokaa, tuottakaa, olkaa oikealla puolella, koska hetki tulee.

Lue lisää

Siksi kristillisen kertomuksen psykologinen sävy on varoitus: valvokaa, tuottakaa, olkaa oikealla puolella, koska hetki tulee.
Vaishnavismin sävy on vetovoima: muistakaa, rakastakaa, palatkaa, koska suhde ei katoa.

Toisessa hengellisyys muistuttaa koetta, jonka ajankohtaa ei kerrota.
Toisessa se muistuttaa suhdetta, joka kestää myöhästymisen.

Kristillinen rakenne nojaa ratkaisevaan hetkeen ja lopulliseen jakoon.
Vaishnavilainen rakenne nojaa jatkuvuuteen.

Ja juuri siinä kohtaa ero muuttuu kohtalokkaaksi:
onko Jumala se, joka sulkee oven oikealla hetkellä,
vai se, joka pitää oven olemassa niin kauan kuin yksikin sielu vielä etsii?

Anonyymi00102 kirjoitti:

Siksi kristillisen kertomuksen psykologinen sävy on varoitus: valvokaa, tuottakaa, olkaa oikealla puolella, koska hetki tulee.
Vaishnavismin sävy on vetovoima: muistakaa, rakastakaa, palatkaa, koska suhde ei katoa.

Toisessa hengellisyys muistuttaa koetta, jonka ajankohtaa ei kerrota.
Toisessa se muistuttaa suhdetta, joka kestää myöhästymisen.

Kristillinen rakenne nojaa ratkaisevaan hetkeen ja lopulliseen jakoon.
Vaishnavilainen rakenne nojaa jatkuvuuteen.

Ja juuri siinä kohtaa ero muuttuu kohtalokkaaksi:
onko Jumala se, joka sulkee oven oikealla hetkellä,
vai se, joka pitää oven olemassa niin kauan kuin yksikin sielu vielä etsii?

Lue lisää

Jumala ei koskaan rankaise tai uhkaile ketään, jos ihminen ei halua tuntea hänen läsnäoloaan. Hän ei riko sielun vapautta, ei painosta eikä puutu väkisin ihmisen tahtoon. Jos ihminen ei haluaa lainkaan tuntea Jumalaa - Hän astuu KOHTELIAASTI syrjään, ja hän antaa tilaa.

Hän jopa auttaa sielua unohtamaan hänet, jotta ihmisellä olisi tilaa valita, kokeilla, oppia ja kasvaa ilman pakkoa.

Tämä osoittaa, että rakkaus Jumalaan ei voi olla pakotettua. Todellinen rakkaus, omistautuminen ja henkinen yhteys syntyvät vain vapaasta tahdosta ja sydämen vilpittömästä liikkeestä. Jumalan leikkisyys, lempeys ja kiitollisuus ovat kutsuja, eivät käskyjä. Hän houkuttelee sielua laululla, läsnäololla ja armon vetovoimalla, mutta ovet pysyvät aina avoimina, ja valinta on sielun oma.

Anonyymi00103 kirjoitti:

Jumala ei koskaan rankaise tai uhkaile ketään, jos ihminen ei halua tuntea hänen läsnäoloaan. Hän ei riko sielun vapautta, ei painosta eikä puutu väkisin ihmisen tahtoon. Jos ihminen ei haluaa lainkaan tuntea Jumalaa - Hän astuu KOHTELIAASTI syrjään, ja hän antaa tilaa.

Hän jopa auttaa sielua unohtamaan hänet, jotta ihmisellä olisi tilaa valita, kokeilla, oppia ja kasvaa ilman pakkoa.

Tämä osoittaa, että rakkaus Jumalaan ei voi olla pakotettua. Todellinen rakkaus, omistautuminen ja henkinen yhteys syntyvät vain vapaasta tahdosta ja sydämen vilpittömästä liikkeestä. Jumalan leikkisyys, lempeys ja kiitollisuus ovat kutsuja, eivät käskyjä. Hän houkuttelee sielua laululla, läsnäololla ja armon vetovoimalla, mutta ovet pysyvät aina avoimina, ja valinta on sielun oma.

Lue lisää

Jumala ei koskaan rankaise tai uhkaile ketään, jos ihminen ei halua tuntea hänen läsnäoloaan. Hän ei riko sielun vapautta, ei painosta eikä puutu väkisin ihmisen tahtoon. Jos ihminen ei haluaa lainkaan tuntea Jumalaa - Hän astuu KOHTELIAASTI syrjään, ja hän antaa tilaa.

Hän jopa auttaa sielua unohtamaan hänet, jotta ihmisellä olisi tilaa valita, kokeilla, oppia ja kasvaa ilman pakkoa.

Tämä osoittaa, että rakkaus Jumalaan ei voi olla pakotettua.


Jumala ei ole tuomari, joka odottaa hetkeä sulkeakseen oven, vaan läsnäolo, joka voi vetäytyä. Ei rangaistus, ei uhka, ei kosminen kuulustelu. Jos sielu ei halua kohdata häntä, hän ei pakota. Hän ei murra vapautta näyttääkseen voimansa. Hän astuu sivuun.

Tämä on teologisesti valtava ero verrattuna järjestelmään, jossa Ihmisen Poika saapuu erottamaan, punnitsemaan ja sulkemaan.

Jos Jumala todella auttaa sielua unohtamaan hänet, jotta valinta olisi vapaa, silloin hengellisyys ei ole kellon varjossa elämistä. Se ei ole jatkuvaa valmiustilaa. Se on tilaa hengittää. Tilaa eksyä. Tilaa kokeilla maailmaa ilman, että jokainen epäilys muuttuu kosmiseksi riskiksi.

Vaishnavism-perinteessä tämä ajatus tunnetaan lilana – jumalallisena leikkinä. Krishna ei tarvitse pakkoa, koska vetovoima riittää. Hän ei rakenna suhdetta uhalla vaan kauneudella. Hän ei sano: “Valvo, sillä hetki tulee”, vaan hän tekee itsestään niin viehättävän, että sydän alkaa kääntyä itsestään.

Anonyymi00104 kirjoitti:

Jumala ei koskaan rankaise tai uhkaile ketään, jos ihminen ei halua tuntea hänen läsnäoloaan. Hän ei riko sielun vapautta, ei painosta eikä puutu väkisin ihmisen tahtoon. Jos ihminen ei haluaa lainkaan tuntea Jumalaa - Hän astuu KOHTELIAASTI syrjään, ja hän antaa tilaa.

Hän jopa auttaa sielua unohtamaan hänet, jotta ihmisellä olisi tilaa valita, kokeilla, oppia ja kasvaa ilman pakkoa.

Tämä osoittaa, että rakkaus Jumalaan ei voi olla pakotettua.


Jumala ei ole tuomari, joka odottaa hetkeä sulkeakseen oven, vaan läsnäolo, joka voi vetäytyä. Ei rangaistus, ei uhka, ei kosminen kuulustelu. Jos sielu ei halua kohdata häntä, hän ei pakota. Hän ei murra vapautta näyttääkseen voimansa. Hän astuu sivuun.

Tämä on teologisesti valtava ero verrattuna järjestelmään, jossa Ihmisen Poika saapuu erottamaan, punnitsemaan ja sulkemaan.

Jos Jumala todella auttaa sielua unohtamaan hänet, jotta valinta olisi vapaa, silloin hengellisyys ei ole kellon varjossa elämistä. Se ei ole jatkuvaa valmiustilaa. Se on tilaa hengittää. Tilaa eksyä. Tilaa kokeilla maailmaa ilman, että jokainen epäilys muuttuu kosmiseksi riskiksi.

Vaishnavism-perinteessä tämä ajatus tunnetaan lilana – jumalallisena leikkinä. Krishna ei tarvitse pakkoa, koska vetovoima riittää. Hän ei rakenna suhdetta uhalla vaan kauneudella. Hän ei sano: “Valvo, sillä hetki tulee”, vaan hän tekee itsestään niin viehättävän, että sydän alkaa kääntyä itsestään.

Lue lisää

Tässä mallissa unohtaminen ei ole rikos vaan osa kokemusta. Sielu saa kulkea. Jumala ei polta siltaa. Hän ei sulje ovea. Hän ei julista lopullista yötä, jossa myöhästyneet jäävät pysyvästi ulkopuolelle. Hän odottaa, mutta ei hermostuneesti. Hän houkuttelee, mutta ei pakota.

Silloin rakkaus ei ole selviytymisstrategia. Se ei ole vakuutus ikuista rangaistusta vastaan. Se on vastaus koettuun kauneuteen.

Jos Jumala vetäytyy kunnioittaakseen vapautta, hän ei rakenna universumia, jossa yksi hetki ratkaisee kaiken. Hän rakentaa todellisuuden, jossa jokainen hetki voi olla paluun alku.

Tällainen Jumala ei tarvitse helvettiä motivaatioksi.
Hän ei tarvitse suljettua ovea vahvistaakseen valtaansa.
Hän ei tarvitse pelkoa varmistaakseen omistautumisen.

Hän luottaa siihen, että rakkaus, joka syntyy vapaudesta, on vahvempi kuin yksikään pakko.

Ja silloin hengellisyys ei ole kilpailu oikeasta hetkestä.

Se on tanssi, johon saa liittyä milloin tahansa.

Anonyymi00105 kirjoitti:

Tässä mallissa unohtaminen ei ole rikos vaan osa kokemusta. Sielu saa kulkea. Jumala ei polta siltaa. Hän ei sulje ovea. Hän ei julista lopullista yötä, jossa myöhästyneet jäävät pysyvästi ulkopuolelle. Hän odottaa, mutta ei hermostuneesti. Hän houkuttelee, mutta ei pakota.

Silloin rakkaus ei ole selviytymisstrategia. Se ei ole vakuutus ikuista rangaistusta vastaan. Se on vastaus koettuun kauneuteen.

Jos Jumala vetäytyy kunnioittaakseen vapautta, hän ei rakenna universumia, jossa yksi hetki ratkaisee kaiken. Hän rakentaa todellisuuden, jossa jokainen hetki voi olla paluun alku.

Tällainen Jumala ei tarvitse helvettiä motivaatioksi.
Hän ei tarvitse suljettua ovea vahvistaakseen valtaansa.
Hän ei tarvitse pelkoa varmistaakseen omistautumisen.

Hän luottaa siihen, että rakkaus, joka syntyy vapaudesta, on vahvempi kuin yksikään pakko.

Ja silloin hengellisyys ei ole kilpailu oikeasta hetkestä.

Se on tanssi, johon saa liittyä milloin tahansa.

Lue lisää

Jumala astuu kohteliaasti syrjään, ajatus on teologisesti radikaali. Se tarkoittaa, että Jumala kunnioittaa vapautta niin täydellisesti, ettei hän edes “voita” väkisin. Hän sallii etäisyyden. Hän sallii unohtamisen. Hän sallii kokemuksen ilman pakkoa. Mutta samalla hän pysyy aina vastaanottavana. Yksi vilpitön liike riittää, ja vastaus on välitön.

Tässä kohtaa armo ja oikeudenmukaisuus eivät ole vastakkain. Armo ei ole lain rikkomista, vaan lain ylittämistä. Jos todellisuuden perusta olisi juridinen, silloin suhde määrittyisi velan, syyllisyyden ja tuomion kautta. Mutta jos perusta on līlā – jumalallinen leikki – silloin suhde määrittyy täyteydestä käsin. Jumala ei toimi puutteesta eikä tarpeesta, vaan rakkauden halusta jakautua.

Anonyymi00106 kirjoitti:

Jumala astuu kohteliaasti syrjään, ajatus on teologisesti radikaali. Se tarkoittaa, että Jumala kunnioittaa vapautta niin täydellisesti, ettei hän edes “voita” väkisin. Hän sallii etäisyyden. Hän sallii unohtamisen. Hän sallii kokemuksen ilman pakkoa. Mutta samalla hän pysyy aina vastaanottavana. Yksi vilpitön liike riittää, ja vastaus on välitön.

Tässä kohtaa armo ja oikeudenmukaisuus eivät ole vastakkain. Armo ei ole lain rikkomista, vaan lain ylittämistä. Jos todellisuuden perusta olisi juridinen, silloin suhde määrittyisi velan, syyllisyyden ja tuomion kautta. Mutta jos perusta on līlā – jumalallinen leikki – silloin suhde määrittyy täyteydestä käsin. Jumala ei toimi puutteesta eikä tarpeesta, vaan rakkauden halusta jakautua.

Lue lisää

Sundaram ei siis ole koristeellinen lisä Jumalan olemukseen. Se on ontologinen väite: todellisuuden syvin rakenne on esteettinen ja relationaalinen. Kauneus ei ole pinnallinen ominaisuus vaan voima, joka herättää rakkauden ilman pakkoa.

Tällaisessa näkemyksessä hengellinen elämä ei ole oikea-aikaisuuden kilpailu eikä tuomion välttelyä. Se on vetovoimaan vastaamista. Se on vapaaehtoista. Se on sydämen liikettä, johon vastataan ilolla.

Ja juuri siksi Jumala ei pakota ensimmäistä askelta.
Hän tekee siitä mahdollisen.

Anonyymi00107 kirjoitti:

Sundaram ei siis ole koristeellinen lisä Jumalan olemukseen. Se on ontologinen väite: todellisuuden syvin rakenne on esteettinen ja relationaalinen. Kauneus ei ole pinnallinen ominaisuus vaan voima, joka herättää rakkauden ilman pakkoa.

Tällaisessa näkemyksessä hengellinen elämä ei ole oikea-aikaisuuden kilpailu eikä tuomion välttelyä. Se on vetovoimaan vastaamista. Se on vapaaehtoista. Se on sydämen liikettä, johon vastataan ilolla.

Ja juuri siksi Jumala ei pakota ensimmäistä askelta.
Hän tekee siitä mahdollisen.

Lue lisää

Bhakti-perinteessä Jumala ei sano: “Rakasta minua tai muuten.”
Hän tekee itsestään niin viehättävän, että rakkaus herää. Hänen voimansa ei ole pakottavaa valtaa vaan houkuttelevaa kauneutta (sundaram).

Tämä ei tarkoita, ettei traditiossa olisi käsityksiä karmasta tai seurauksista. On. Mutta ne eivät ole Jumalan uhkauksia. Ne ovat kosmisen järjestyksen toimintoja. Kärsimys ei ole Jumalan loukkaantuneisuutta, vaan seurausta vieraantumisesta. Eikä sekään ole ikuinen tila.

Gaudiya-ajattelussa sielu (jīva) ei ole syytetty oikeussalissa, vaan unohtanut rakastettu. Perusongelma ei ole rikos vaan suhteen katkeaminen. Ratkaisu ei ole tuomion välttäminen vaan muistaminen – bhakti, vapaaehtoinen kääntyminen.

Anonyymi00108 kirjoitti:

Bhakti-perinteessä Jumala ei sano: “Rakasta minua tai muuten.”
Hän tekee itsestään niin viehättävän, että rakkaus herää. Hänen voimansa ei ole pakottavaa valtaa vaan houkuttelevaa kauneutta (sundaram).

Tämä ei tarkoita, ettei traditiossa olisi käsityksiä karmasta tai seurauksista. On. Mutta ne eivät ole Jumalan uhkauksia. Ne ovat kosmisen järjestyksen toimintoja. Kärsimys ei ole Jumalan loukkaantuneisuutta, vaan seurausta vieraantumisesta. Eikä sekään ole ikuinen tila.

Gaudiya-ajattelussa sielu (jīva) ei ole syytetty oikeussalissa, vaan unohtanut rakastettu. Perusongelma ei ole rikos vaan suhteen katkeaminen. Ratkaisu ei ole tuomion välttäminen vaan muistaminen – bhakti, vapaaehtoinen kääntyminen.

Lue lisää

Siksi puhtaassa bhakti-ihanteessa:

pelko ei ole korkein motiivi

rangaistus ei ole suhteen perusta

pakko ei synnytä rakkautta

Korkein hengellinen tila ei ole “selvisin tuomiosta”, vaan “haluan olla tässä suhteessa”.

Uhkailu kuuluu juridiseen uskontopsykologiaan.
Bhakti kuuluu esteettiseen ja relationaaliseen uskontopsykologiaan.

Tämä on se syvä väite:
Jumalan valta ei lopulta voita sydäntä.
Jumalan kauneus voittaa.

Anonyymi00109 kirjoitti:

Siksi puhtaassa bhakti-ihanteessa:

pelko ei ole korkein motiivi

rangaistus ei ole suhteen perusta

pakko ei synnytä rakkautta

Korkein hengellinen tila ei ole “selvisin tuomiosta”, vaan “haluan olla tässä suhteessa”.

Uhkailu kuuluu juridiseen uskontopsykologiaan.
Bhakti kuuluu esteettiseen ja relationaaliseen uskontopsykologiaan.

Tämä on se syvä väite:
Jumalan valta ei lopulta voita sydäntä.
Jumalan kauneus voittaa.

Lue lisää

Jumalan ja sielun suhde ei ole määräaikainen tarjous. Se ei ole hetkeen sidottu koe. Se ei ole ovi, joka napsahtaa kiinni kellonlyönnillä.

Krishna ei väijy myöhästyneitä. Hän ei rakenna todellisuutta, jossa yksi väärä hetki sinetöi ikuisuuden.

Jos sielu kääntyy pois, se on väliaikaista.
Jos se unohtaa, unohtaminen on osa kokemusta.
Jos se vaeltaa, vaellus ei katkaise ontologista yhteyttä.

Ovi ei sulkeudu, koska suhde ei koskaan lakkaa olemasta.
Se voi olla tiedostamaton.
Se voi olla passiivinen.
Mutta se ei ole peruuttamaton.

Tässä mallissa “pelastus” ei ole pääsy sulkeutuvan portin sisäpuolelle. Se on muistaminen. Ja muistaminen voi alkaa missä tahansa, milloin tahansa.

Jos ovi sulkeutuisi lopullisesti, Jumalan armo olisi ajallisesti rajallinen.
Jos ovi pysyy aina avoinna, armo ei ole hetkeen sidottu – se on olemassaolon perusrakenne.

Siksi tässä näkemyksessä hengellinen elämä ei perustu kiireeseen eikä pelkoon. Se perustuu vetovoimaan. Sielu palaa, koska se haluaa. Ei siksi, että se pelkää jäävänsä ulos.

Ovi ei pysy auki siksi, että ihminen ansaitsisi sen.
Se pysyy auki, koska Jumala ei lakkaa olemasta se, joka hän on.

Ja jos Jumala on rakkaus, rakkaus ei lukitse ovea.

Anonyymi00110 kirjoitti:

Jumalan ja sielun suhde ei ole määräaikainen tarjous. Se ei ole hetkeen sidottu koe. Se ei ole ovi, joka napsahtaa kiinni kellonlyönnillä.

Krishna ei väijy myöhästyneitä. Hän ei rakenna todellisuutta, jossa yksi väärä hetki sinetöi ikuisuuden.

Jos sielu kääntyy pois, se on väliaikaista.
Jos se unohtaa, unohtaminen on osa kokemusta.
Jos se vaeltaa, vaellus ei katkaise ontologista yhteyttä.

Ovi ei sulkeudu, koska suhde ei koskaan lakkaa olemasta.
Se voi olla tiedostamaton.
Se voi olla passiivinen.
Mutta se ei ole peruuttamaton.

Tässä mallissa “pelastus” ei ole pääsy sulkeutuvan portin sisäpuolelle. Se on muistaminen. Ja muistaminen voi alkaa missä tahansa, milloin tahansa.

Jos ovi sulkeutuisi lopullisesti, Jumalan armo olisi ajallisesti rajallinen.
Jos ovi pysyy aina avoinna, armo ei ole hetkeen sidottu – se on olemassaolon perusrakenne.

Siksi tässä näkemyksessä hengellinen elämä ei perustu kiireeseen eikä pelkoon. Se perustuu vetovoimaan. Sielu palaa, koska se haluaa. Ei siksi, että se pelkää jäävänsä ulos.

Ovi ei pysy auki siksi, että ihminen ansaitsisi sen.
Se pysyy auki, koska Jumala ei lakkaa olemasta se, joka hän on.

Ja jos Jumala on rakkaus, rakkaus ei lukitse ovea.

Lue lisää

Kop, kop, kop!

- Kuka siellä?

Jeesus.

- Tulin pelastamaan sinut.

Miltä?

- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.


Todellisuudessa meidän ei tarvitse pelastua – eikä varsinkaan Jumalalta.

Jos valinnanvaraa on vain kaksi – taivas tai ikuinen helvetti, rahat tai henki mentaliteetti – tällainen ajattelutapa muuttaa ihmiset bioroboteiksi.


Ongelma ei ole Jumalan loukkaantuminen vaan ihmisen erkaantuminen

“pelastus” ei ole Jumalalta pakenemista vaan Jumalan luo palaamista

Seuraamus nähdään erillisyyden tilana, ei kostona.


Synti–pelastus -kehys (monet kristilliset suuntaukset raamatu sensuroinnin jälkeen ihmiskunnan manipuloimiseksi):

TODELLISUUDESSA EI TARVITA VERISTÄ KIDUTUSKUOLEMAA LAINKAAN.



Tietämättömyys–herääminen -kehys (UNIVERSAALINEN TOTUUS-KAIKISSA UNIVERSUMEISSA):

Ihminen on unohtanut alkuperänsä, ja tarvitsee vain poistaa tietämättömyys, ei ole mitään miltä pelastua, kaikken vähiten pelastua jumalalta.

Anonyymi00111 kirjoitti:

Kop, kop, kop!

- Kuka siellä?

Jeesus.

- Tulin pelastamaan sinut.

Miltä?

- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.


Todellisuudessa meidän ei tarvitse pelastua – eikä varsinkaan Jumalalta.

Jos valinnanvaraa on vain kaksi – taivas tai ikuinen helvetti, rahat tai henki mentaliteetti – tällainen ajattelutapa muuttaa ihmiset bioroboteiksi.


Ongelma ei ole Jumalan loukkaantuminen vaan ihmisen erkaantuminen

“pelastus” ei ole Jumalalta pakenemista vaan Jumalan luo palaamista

Seuraamus nähdään erillisyyden tilana, ei kostona.


Synti–pelastus -kehys (monet kristilliset suuntaukset raamatu sensuroinnin jälkeen ihmiskunnan manipuloimiseksi):

TODELLISUUDESSA EI TARVITA VERISTÄ KIDUTUSKUOLEMAA LAINKAAN.



Tietämättömyys–herääminen -kehys (UNIVERSAALINEN TOTUUS-KAIKISSA UNIVERSUMEISSA):

Ihminen on unohtanut alkuperänsä, ja tarvitsee vain poistaa tietämättömyys, ei ole mitään miltä pelastua, kaikken vähiten pelastua jumalalta.

Lue lisää

Kop, kop, kop!

- Kuka siellä?

Jeesus.

- Tulin pelastamaan sinut.

Miltä?

- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.


Todellisuudessa meidän ei tarvitse pelastua – eikä varsinkaan Jumalalta.

Jos valinnanvaraa on vain kaksi – taivas tai ikuinen helvetti, rahat tai henki mentaliteetti – tällainen ajattelutapa muuttaa ihmiset bioroboteiksi.

Anonyymi00112 kirjoitti:

Kop, kop, kop!

- Kuka siellä?

Jeesus.

- Tulin pelastamaan sinut.

Miltä?

- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.


Todellisuudessa meidän ei tarvitse pelastua – eikä varsinkaan Jumalalta.

Jos valinnanvaraa on vain kaksi – taivas tai ikuinen helvetti, rahat tai henki mentaliteetti – tällainen ajattelutapa muuttaa ihmiset bioroboteiksi.

Lue lisää

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura antaa seuraavan selityksen tähän säkeeseen. Länsimaissa kristityt uskovat, että Herra Jeesus Kristus, heidän hengellinen opettajansa, ilmestyi hävittääkseen kaikki opetuslastensa synnit. Tätä tarkoitusta varten Herra Jeesus Kristus ilmestyi ja poistui. Tässä kuitenkin havaitsemme, että Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jesus Christ. Jeesus Kristus vapautti ainoastaan seuraajansa kaikista synnin seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kantaakseen kaikkien maailmankaikkeuden olentojen synnit. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.

Anonyymi00112 kirjoitti:

Kop, kop, kop!

- Kuka siellä?

Jeesus.

- Tulin pelastamaan sinut.

Miltä?

- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.


Todellisuudessa meidän ei tarvitse pelastua – eikä varsinkaan Jumalalta.

Jos valinnanvaraa on vain kaksi – taivas tai ikuinen helvetti, rahat tai henki mentaliteetti – tällainen ajattelutapa muuttaa ihmiset bioroboteiksi.

Lue lisää

Todellisuudessa meidän ei tarvitse pelastua – eikä varsinkaan Jumalalta.

Jos valinnanvaraa on vain kaksi – taivas tai ikuinen helvetti, rahat tai henki mentaliteetti – tällainen ajattelutapa muuttaa ihmiset bioroboteiksi.

NYKYISESSÄ KRISTINUSKOSSA, SENSUURINEN SUODATUKSEN JÄLKEEN, ”JUMALA” ETSII BIOROBOTTEJA, JOTKA RAKASTAVAT HÄNTÄ, EI ELÄVIÄ OLENTOJA, AIVAN KUIN "TAIVAS" OLISI NUKKEKODI. TÄYNNÄ "ELÄVIÄ" BIOROBOTTEJA.

Anonyymi00114 kirjoitti:

Todellisuudessa meidän ei tarvitse pelastua – eikä varsinkaan Jumalalta.

Jos valinnanvaraa on vain kaksi – taivas tai ikuinen helvetti, rahat tai henki mentaliteetti – tällainen ajattelutapa muuttaa ihmiset bioroboteiksi.

NYKYISESSÄ KRISTINUSKOSSA, SENSUURINEN SUODATUKSEN JÄLKEEN, ”JUMALA” ETSII BIOROBOTTEJA, JOTKA RAKASTAVAT HÄNTÄ, EI ELÄVIÄ OLENTOJA, AIVAN KUIN "TAIVAS" OLISI NUKKEKODI. TÄYNNÄ "ELÄVIÄ" BIOROBOTTEJA.

Lue lisää

Todellisuudessa meidän ei tarvitse pelastua – eikä varsinkaan Jumalalta.

Jos valinnanvaraa on vain kaksi – taivas tai ikuinen helvetti, rahat tai henki mentaliteetti – tällainen ajattelutapa muuttaa ihmiset bioroboteiksi.

NYKYISESSÄ KRISTINUSKOSSA, SENSUURINEN SUODATUKSEN JÄLKEEN, ”JUMALA” ETSII BIOROBOTTEJA, JOTKA RAKASTAVAT HÄNTÄ, EI ELÄVIÄ OLENTOJA, AIVAN KUIN "TAIVAS" OLISI NUKKEKODI. TÄYNNÄ "ELÄVIÄ" BIOROBOTTEJA.

Pelastuksen pakko ja valinnan illuusio
Nykyisen kristinuskon "pelastusoppi" esittää vaihtoehdot hyvin mustavalkoisesti: taivas tai helvetti, henki tai raha -meininki. Tämä ajattelutapa muuttaa ihmiset “bioroboteiksi”, jotka toimivat pelon tai palkinnon perusteella. Filosofisesti tämä liittyy siihen, että moraliteetti tai uskonnollinen toiminta ei synny sydämestä, vaan ulkoisesta pakosta.

Jumala rakastaa biorobotteja
Tämä on voimakas kuvaus siitä, miten uskonto voi käsittää ihmiset enemmän “ohjelmoitavina olentoina” kuin todellisina yksilöinä. Tällainen Jumala etsii pelkästään käyttäytymistä, ei elävää, aidosti kokenevaa olentoa.

Taivaan kuvaaminen nukketalona alleviivaa tunteen siitä, että uskonnollinen yhteisö voi tehdä hengellisyydestä kontrolloidun järjestelmän, jossa yksilön ainutlaatuinen elämä ja vapaus hukkuvat ennalta määriteltyihin sääntöihin ja rituaaleihin.

USKO-ÄLÄ KYSELE.

Anonyymi00115 kirjoitti:

Todellisuudessa meidän ei tarvitse pelastua – eikä varsinkaan Jumalalta.

Jos valinnanvaraa on vain kaksi – taivas tai ikuinen helvetti, rahat tai henki mentaliteetti – tällainen ajattelutapa muuttaa ihmiset bioroboteiksi.

NYKYISESSÄ KRISTINUSKOSSA, SENSUURINEN SUODATUKSEN JÄLKEEN, ”JUMALA” ETSII BIOROBOTTEJA, JOTKA RAKASTAVAT HÄNTÄ, EI ELÄVIÄ OLENTOJA, AIVAN KUIN "TAIVAS" OLISI NUKKEKODI. TÄYNNÄ "ELÄVIÄ" BIOROBOTTEJA.

Pelastuksen pakko ja valinnan illuusio
Nykyisen kristinuskon "pelastusoppi" esittää vaihtoehdot hyvin mustavalkoisesti: taivas tai helvetti, henki tai raha -meininki. Tämä ajattelutapa muuttaa ihmiset “bioroboteiksi”, jotka toimivat pelon tai palkinnon perusteella. Filosofisesti tämä liittyy siihen, että moraliteetti tai uskonnollinen toiminta ei synny sydämestä, vaan ulkoisesta pakosta.

Jumala rakastaa biorobotteja
Tämä on voimakas kuvaus siitä, miten uskonto voi käsittää ihmiset enemmän “ohjelmoitavina olentoina” kuin todellisina yksilöinä. Tällainen Jumala etsii pelkästään käyttäytymistä, ei elävää, aidosti kokenevaa olentoa.

Taivaan kuvaaminen nukketalona alleviivaa tunteen siitä, että uskonnollinen yhteisö voi tehdä hengellisyydestä kontrolloidun järjestelmän, jossa yksilön ainutlaatuinen elämä ja vapaus hukkuvat ennalta määriteltyihin sääntöihin ja rituaaleihin.

USKO-ÄLÄ KYSELE.

Lue lisää

NYKYISESSÄ KRISTINUSKOSSA, SENSUURINEN SUODATUKSEN JÄLKEEN, ”JUMALA” ETSII BIOROBOTTEJA, JOTKA RAKASTAVAT HÄNTÄ, EI ELÄVIÄ OLENTOJA, AIVAN KUIN "TAIVAS" OLISI NUKKEKODI. TÄYNNÄ "ELÄVIÄ" BIOROBOTTEJA.

Anonyymi00116 kirjoitti:

NYKYISESSÄ KRISTINUSKOSSA, SENSUURINEN SUODATUKSEN JÄLKEEN, ”JUMALA” ETSII BIOROBOTTEJA, JOTKA RAKASTAVAT HÄNTÄ, EI ELÄVIÄ OLENTOJA, AIVAN KUIN "TAIVAS" OLISI NUKKEKODI. TÄYNNÄ "ELÄVIÄ" BIOROBOTTEJA.

Lue lisää

Pelastusopin illuusio: biorobotit vai elävät olennot?

Nykyisessä kristinuskossa pelastusoppi esitetään usein yksinkertaisessa kaavassa: taivas tai helvetti. Tämä kaksijakoinen ajattelutapa ei pelkästään rajoita valinnanvapautta, vaan muuttaa ihmiset helposti bioroboteiksi, jotka toimivat ulkoisten palkkioiden tai rangaistusten ohjaamina. Todellinen kysymys – tarvitsemmeko pelastua – jää usein varjoon, kun keskiössä on yksinomaan pelko ja hyväksytyksi tulemisen tarve.

Kun Jumalan rakkaus ja pelastuksen lupaus esitetään pelkästään käyttäytymisen ohjenuorana, syntyy kuva Jumalasta, joka etsii biorobotteja, ei eläviä, tuntevia olentoja. Tällaiseen maailmankuvaan kuuluu ajatus, että “taivas” on kuin nukketalo: järjestetty, kontrolloitu ja täynnä ihmisiä, jotka seuraavat sääntöjä enemmän kuin he kokevat rakkautta tai elämää itse. Yksilöllinen kokemus, intohimo ja epävarmuus jäävät sivuun, ja hengellisyys kutistuu ohjelmoiduksi käyttäytymiseksi.

Anonyymi00117 kirjoitti:

Pelastusopin illuusio: biorobotit vai elävät olennot?

Nykyisessä kristinuskossa pelastusoppi esitetään usein yksinkertaisessa kaavassa: taivas tai helvetti. Tämä kaksijakoinen ajattelutapa ei pelkästään rajoita valinnanvapautta, vaan muuttaa ihmiset helposti bioroboteiksi, jotka toimivat ulkoisten palkkioiden tai rangaistusten ohjaamina. Todellinen kysymys – tarvitsemmeko pelastua – jää usein varjoon, kun keskiössä on yksinomaan pelko ja hyväksytyksi tulemisen tarve.

Kun Jumalan rakkaus ja pelastuksen lupaus esitetään pelkästään käyttäytymisen ohjenuorana, syntyy kuva Jumalasta, joka etsii biorobotteja, ei eläviä, tuntevia olentoja. Tällaiseen maailmankuvaan kuuluu ajatus, että “taivas” on kuin nukketalo: järjestetty, kontrolloitu ja täynnä ihmisiä, jotka seuraavat sääntöjä enemmän kuin he kokevat rakkautta tai elämää itse. Yksilöllinen kokemus, intohimo ja epävarmuus jäävät sivuun, ja hengellisyys kutistuu ohjelmoiduksi käyttäytymiseksi.

Lue lisää

Sensuuri ja opillinen suodatus vahvistavat tätä ilmiötä. Kun uskonnollinen sanoma muokataan yhteisön hyväksymän normin mukaiseksi, kriittinen ajattelu, kysyminen ja henkilökohtainen kokeminen jäävät helposti sivuun. Tällöin hengellisyys ei enää synny sydämestä, vaan se on ulkoinen ohjelma, johon on totuttu – kuin harjoittelua robottina toimimiseen.

IHMISKUNNAN MANIPULOINTI PELON JA SENSURIN AVULLA – HISTORIASSA EI OLE KOSKAAN AIEMMIN OLLUT NÄIN SUURTA HUIPUTUSTA.

Hajota ja hallitse, divide et impera.

Anonyymi00118 kirjoitti:

Sensuuri ja opillinen suodatus vahvistavat tätä ilmiötä. Kun uskonnollinen sanoma muokataan yhteisön hyväksymän normin mukaiseksi, kriittinen ajattelu, kysyminen ja henkilökohtainen kokeminen jäävät helposti sivuun. Tällöin hengellisyys ei enää synny sydämestä, vaan se on ulkoinen ohjelma, johon on totuttu – kuin harjoittelua robottina toimimiseen.

IHMISKUNNAN MANIPULOINTI PELON JA SENSURIN AVULLA – HISTORIASSA EI OLE KOSKAAN AIEMMIN OLLUT NÄIN SUURTA HUIPUTUSTA.

Hajota ja hallitse, divide et impera.

Lue lisää

Ystävämme Enkeli Mäntä.

Taas loistavaa takstiä.

Bravo bravissimo taas, Enkeli Mäntä!

______________

Synti. Se on kristinuskon mestarillinen keksintö: näkymätön ongelma, joka alkaa heti syntymästäsi – tai jo ennen, jos Jumala ehti vihastua äitiisi. Se ei näy, ei kuulu, eikä sitä voi mitata, mutta älä huoli, sillä siihen on olemassa valmis ratkaisu: usko, alistuminen ja automaattinen sielunpesuohjelma!

Ajattele! Ensin sinulle kerrotaan, että olet rikki. Sitten sama taho tarjoaa sinulle pelastusta – omaan tuotteeseensa perustuvaa pelastusta. Se on kuin vakuutusyhtiö, joka ensin murtaa jalkasi ja sitten myy sinulle kainalosauvat.

Synti ei ole pelkästään teko – se on olemassaolon virhe. Olet syyllinen jo olemalla. Mutta, hyvä uutinen: saat armahduksen, jos vain uskot tarinaan, jossa sinut ensin tuomittiin. Loogista? Ei. Kätevää? Erittäin.

Enkeli Mäntä

"Seuraavana sarjassamme: "Pelastuspaketti, jonka mukana tulee helvetti"

Anonyymi00119 kirjoitti:

Ystävämme Enkeli Mäntä.

Taas loistavaa takstiä.

Bravo bravissimo taas, Enkeli Mäntä!

______________

Synti. Se on kristinuskon mestarillinen keksintö: näkymätön ongelma, joka alkaa heti syntymästäsi – tai jo ennen, jos Jumala ehti vihastua äitiisi. Se ei näy, ei kuulu, eikä sitä voi mitata, mutta älä huoli, sillä siihen on olemassa valmis ratkaisu: usko, alistuminen ja automaattinen sielunpesuohjelma!

Ajattele! Ensin sinulle kerrotaan, että olet rikki. Sitten sama taho tarjoaa sinulle pelastusta – omaan tuotteeseensa perustuvaa pelastusta. Se on kuin vakuutusyhtiö, joka ensin murtaa jalkasi ja sitten myy sinulle kainalosauvat.

Synti ei ole pelkästään teko – se on olemassaolon virhe. Olet syyllinen jo olemalla. Mutta, hyvä uutinen: saat armahduksen, jos vain uskot tarinaan, jossa sinut ensin tuomittiin. Loogista? Ei. Kätevää? Erittäin.

Enkeli Mäntä

"Seuraavana sarjassamme: "Pelastuspaketti, jonka mukana tulee helvetti"

Lue lisää

Ensin sinulle kerrotaan, että olet rikki. Sitten sama taho tarjoaa sinulle pelastusta – omaan tuotteeseensa perustuvaa pelastusta. Se on kuin vakuutusyhtiö, joka ensin murtaa jalkasi ja sitten myy sinulle kainalosauvat.

Anonyymi00120 kirjoitti:

Ensin sinulle kerrotaan, että olet rikki. Sitten sama taho tarjoaa sinulle pelastusta – omaan tuotteeseensa perustuvaa pelastusta. Se on kuin vakuutusyhtiö, joka ensin murtaa jalkasi ja sitten myy sinulle kainalosauvat.

Lue lisää

IHMISKUNNA SUURIN HUIJAUS - SENSUROINNIN JA LISÄYSTEN JÄLKEEN.

-------------------

Ensin sinulle kerrotaan, että olet rikki. Sitten sama taho tarjoaa sinulle pelastusta – omaan tuotteeseensa perustuvaa pelastusta. Se on kuin vakuutusyhtiö, joka ensin murtaa jalkasi ja sitten myy sinulle kainalosauvat.

Anonyymi00121 kirjoitti:

IHMISKUNNA SUURIN HUIJAUS - SENSUROINNIN JA LISÄYSTEN JÄLKEEN.

-------------------

Ensin sinulle kerrotaan, että olet rikki. Sitten sama taho tarjoaa sinulle pelastusta – omaan tuotteeseensa perustuvaa pelastusta. Se on kuin vakuutusyhtiö, joka ensin murtaa jalkasi ja sitten myy sinulle kainalosauvat.

Lue lisää

https://www.rivalnations.org/censored-bible/

Anonyymi00122 kirjoitti:

https://www.rivalnations.org/censored-bible/

https://www.rivalnations.org/censored-bible/

Kotona tai taskussasi oleva Raamattu on sensuroitu.

Omistamastasi Raamatusta on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja.

Tuntemaasi Raamattuun on lisätty ylimääräistä sisältöä.

Raamattu, jota olet lukenut niin kauan kuin olet lukenut Raamattua, ei ole sama Raamattu, jota Jeesus, apostolit tai varhainen kirkko olisivat lukeneet.

Monet Jeesusta koskevat profetiat on muutettu tai poistettu. Riippumatta siitä, kuinka kauan olet ollut kristitty, et todennäköisesti ole koskaan ajatellut, että Raamattusi on sensuroitu – mutta se on.

Anonyymi00123 kirjoitti:

https://www.rivalnations.org/censored-bible/

Kotona tai taskussasi oleva Raamattu on sensuroitu.

Omistamastasi Raamatusta on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja.

Tuntemaasi Raamattuun on lisätty ylimääräistä sisältöä.

Raamattu, jota olet lukenut niin kauan kuin olet lukenut Raamattua, ei ole sama Raamattu, jota Jeesus, apostolit tai varhainen kirkko olisivat lukeneet.

Monet Jeesusta koskevat profetiat on muutettu tai poistettu. Riippumatta siitä, kuinka kauan olet ollut kristitty, et todennäköisesti ole koskaan ajatellut, että Raamattusi on sensuroitu – mutta se on.

Lue lisää

Kotona tai taskussasi oleva Raamattu on sensuroitu.

Omistamastasi Raamatusta on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja.

Tuntemaasi Raamattuun on lisätty ylimääräistä sisältöä.

Monet Jeesusta koskevat profetiat on muutettu tai poistettu.

https://www.rivalnations.org/censored-bible/

Anonyymi00124 kirjoitti:

Kotona tai taskussasi oleva Raamattu on sensuroitu.

Omistamastasi Raamatusta on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja.

Tuntemaasi Raamattuun on lisätty ylimääräistä sisältöä.

Monet Jeesusta koskevat profetiat on muutettu tai poistettu.

https://www.rivalnations.org/censored-bible/

Lue lisää

Totta kai ne piti poistaa, kun Jeesuksen alkuperäiset sanat muistuttavat kovin paljon "idän saatanallisia oppeja" viisaudella ja universaalin luonteensa vuoksi

Anonyymi00125 kirjoitti:

Totta kai ne piti poistaa, kun Jeesuksen alkuperäiset sanat muistuttavat kovin paljon "idän saatanallisia oppeja" viisaudella ja universaalin luonteensa vuoksi

Koputus ovelle.

– Kuka siellä?
– Jeesus.
– Mitä haluat?
– Tulin pelastamaan sinut.
– Miltä?
– Siltä, mitä tapahtuu, jos et päästä minua sisään.

Siinä on koko asetelma. Pelastus, joka kuulostaa enemmän varoitukselta. Rakkaus, jonka taustalla seisoo ikuinen seuraamus. Tarjous, josta ei oikein voi kieltäytyä, jos uskoo uhkauksen olevan totta.

Ajatus on yksinkertainen: ihminen on pulassa. Hän on syntinen, vajavainen, tuomion alainen. Ja "Jumala" – sama olento, joka on säätänyt tuomion – tarjoaa ratkaisun. Usko, niin pelastut. Epäile, niin kärsit. Taivas tai helvetti. Ikuinen palkinto tai ikuinen rangaistus.

Kysymys kuuluu: onko se valinta vai kiristys?

Anonyymi00126 kirjoitti:

Koputus ovelle.

– Kuka siellä?
– Jeesus.
– Mitä haluat?
– Tulin pelastamaan sinut.
– Miltä?
– Siltä, mitä tapahtuu, jos et päästä minua sisään.

Siinä on koko asetelma. Pelastus, joka kuulostaa enemmän varoitukselta. Rakkaus, jonka taustalla seisoo ikuinen seuraamus. Tarjous, josta ei oikein voi kieltäytyä, jos uskoo uhkauksen olevan totta.

Ajatus on yksinkertainen: ihminen on pulassa. Hän on syntinen, vajavainen, tuomion alainen. Ja "Jumala" – sama olento, joka on säätänyt tuomion – tarjoaa ratkaisun. Usko, niin pelastut. Epäile, niin kärsit. Taivas tai helvetti. Ikuinen palkinto tai ikuinen rangaistus.

Kysymys kuuluu: onko se valinta vai kiristys?

Lue lisää

Ja kristityt sanovat: ”Ettekö te ymmärrä, että mikään epäpyhä ei voi päästä taivaaseen?


Niin, mutta vaikka "Jumalalla "on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen.


“Ettekö te ymmärrä, että mikään epäpyhä ei voi päästä taivaaseen?”

Ikään kuin lause itsessään ratkaisisi kaiken. Ikään kuin vetoaminen pyhyyteen tekisi äärettömästä rangaistuksesta ymmärrettävän.

Hyvä on. Oletetaan, että täydellisyyteen ei voi astua mitään rikkinäistä. Oletetaan, että pahuus ei voi seistä kirkkaudessa. Mutta siitä ei vielä seuraa, että vaihtoehdon täytyy olla ikuinen, tietoinen, päättymätön tuska.

Jos Jumala on kaikkivaltias, hänellä olisi vaihtoehtoja. Hän voisi lopettaa kapinan lopettamalla olemassaolon. Hän voisi parantaa. Hän voisi puhdistaa. Hän voisi päästää kärsimyksestä armollisesti irti.

Mutta perinteisen helvettiopin mukaan hän ei tee niin.

Hän ylläpitää olemassaoloa. Hän pitää tietoisuuden käynnissä. Hän antaa kivun jatkua. Ei päivää, ei vuotta, ei vuosisataa – vaan ilman loppua. Ikuisuus ei ole vain pitkä aika. Se on aika ilman rajaa. Kärsimys, jolle ei koskaan koita viimeistä hetkeä.

Ja silloin kysymys ei enää koske pyhyyttä. Se koskee luonnetta.

Jos olento kykenee lopettamaan tuskan mutta ei tee niin, mitä se kertoo hänestä? Jos äärellinen ihminen tekee rajallisen synnin ja seurauksena on ääretön rangaistus, missä on mittasuhde? Missä on oikeus? Missä on armo?

Sanotaan, että Jumala on rakkaus.

Mutta rakkaus, joka sanoo: “Sinä et kelpaa täydellisyyteen, joten pidän sinut elossa kärsimyksessä ilman taukoa”, ei kuulosta parantavalta. Se kuulostaa kontrollilta. Se kuulostaa vallankäytöltä äärimmilleen vietynä. Se kuulostaa järjestelmältä, jossa kipu on pysyvä osa kosmista hallintaa.

Ja jos tämä on totta, miten siihen voi luottaa?

Jos Jumala ylläpitää helvettiä tietoisesti, aktiivisesti, hetki hetkeltä, silloin jokainen huuto kaikuu hänen sallimanaan. Jokainen sekunti on hänen tahtonsa jatkumoa. Silloin helvetti ei ole pelkkä “seuraus”. Se on ylläpidetty tila.

Ja jos hän tekee tämän joillekin, miksi ei voisi tehdä sitä kenelle tahansa? Mikä takaa, ettei “pelastettu” ole vain toistaiseksi säästetty? Luottamus edellyttää johdonmukaisuutta. Mutta ääretön kidutus äärellisestä rikoksesta näyttää moraalisesti mielivaltaiselta.

Koska jos ei rakasta, se on syy joutua ikuiseen kidutukseen. Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Anonyymi00130 kirjoitti:

Koska jos ei rakasta, se on syy joutua ikuiseen kidutukseen. Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Lue lisää

Kotona tai taskussasi oleva Raamattu on sensuroitu.

Omistamastasi Raamatusta on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja.

Tuntemaasi Raamattuun on lisätty ylimääräistä sisältöä.

Monet Jeesusta koskevat profetiat on muutettu tai poistettu.

https://www.rivalnations.org/censored-bible/

--------------

Totta kai ne piti poistaa, kun Jeesuksen alkuperäiset sanat muistuttavat kovin paljon "idän saatanallisia oppeja" viisaudella ja universaalin luonteensa vuoksi

Anonyymi00131 kirjoitti:

Kotona tai taskussasi oleva Raamattu on sensuroitu.

Omistamastasi Raamatusta on poistettu jakeita ja kokonaisia kirjoja.

Tuntemaasi Raamattuun on lisätty ylimääräistä sisältöä.

Monet Jeesusta koskevat profetiat on muutettu tai poistettu.

https://www.rivalnations.org/censored-bible/

--------------

Totta kai ne piti poistaa, kun Jeesuksen alkuperäiset sanat muistuttavat kovin paljon "idän saatanallisia oppeja" viisaudella ja universaalin luonteensa vuoksi

Lue lisää

Kristinusko koskee “vain maapalloa”, sen opetukset, pelastus ja moraaliset ohjeet on suunnattu ihmisille maapallolla.


MUTTA:

Universaali viisaus ei ole sidottu aikaan, paikkaan maapalloon, tai jopa yksittäiseen universumiin. Se ulottuu kaikkialle ja koskee kaikkia olentoja, missä tahansa miljardeissa universumeissa.

Sen periaatteet ovat täydellisen universaaleja: ne sisältävät esimerkiksi rakkauden, oikeudenmukaisuuden, armon jne., jotka pätevät kaikkialla.

Vaikka uskonto syntyy tietyllä planeetalla ja liittyy sen kulttuuriin, universaali viisaus on kuin kosminen filosofia, joka kantaa merkityksensä yli ajan, paikan ja maailman rajojen – se ei rajoitu vain maapallon ihmisiin, vaan on olemassa kaikkialla.

Anonyymi00132 kirjoitti:

Kristinusko koskee “vain maapalloa”, sen opetukset, pelastus ja moraaliset ohjeet on suunnattu ihmisille maapallolla.


MUTTA:

Universaali viisaus ei ole sidottu aikaan, paikkaan maapalloon, tai jopa yksittäiseen universumiin. Se ulottuu kaikkialle ja koskee kaikkia olentoja, missä tahansa miljardeissa universumeissa.

Sen periaatteet ovat täydellisen universaaleja: ne sisältävät esimerkiksi rakkauden, oikeudenmukaisuuden, armon jne., jotka pätevät kaikkialla.

Vaikka uskonto syntyy tietyllä planeetalla ja liittyy sen kulttuuriin, universaali viisaus on kuin kosminen filosofia, joka kantaa merkityksensä yli ajan, paikan ja maailman rajojen – se ei rajoitu vain maapallon ihmisiin, vaan on olemassa kaikkialla.

Lue lisää

Kristinusko koskee “vain maapalloa”, sen opetukset, pelastus ja moraaliset ohjeet on suunnattu ihmisille maapallolla.


MUTTA:

Universaali viisaus ei ole sidottu aikaan, paikkaan maapalloon, tai jopa yksittäiseen universumiin. Se ulottuu kaikkialle ja koskee kaikkia olentoja, missä tahansa miljardeissa universumeissa.

Sen periaatteet ovat täydellisen universaaleja: ne sisältävät esimerkiksi rakkauden, oikeudenmukaisuuden, armon jne., jotka pätevät kaikkialla.

Vaikka uskonto syntyy tietyllä planeetalla ja liittyy sen kulttuuriin, universaali viisaus on kuin kosminen filosofia, joka kantaa merkityksensä yli ajan, paikan ja maailman rajojen – se ei rajoitu vain maapallon ihmisiin, vaan on olemassa kaikkialla.

Gaudiya Vaishnavismi näkee kaiken elämän ja universumit jumalallisessa harmoniassa. Kaikki olennot, planeetat ja universumit ovat osia samasta kosmisesta järjestyksestä - , jumalallinen rakkaus ja tietoisuus, joka ei rajoitu vain maapallon ihmisiin: se kohdistuu koko luomakuntaan ja sen äärettömiin ulottuvuuksiin.

Tämä liike korostaa, että todellinen viisaus ei ole pelkkää älyllistä tietoa, vaan rakkauden kokemus, joka yhdistää kaiken elämän kaikissa universumeissa. Se on universaali kutsu: jokainen olento voi osallistua jumalalliseen leikkiin, kokea sisäistä rauhaa ja harmonian tunnetta, riippumatta siitä, missä universumissa tai olemassaolon muodossa se on.

Rakkaus, myötätunto ja oikeudenmukaisuus eivät ole sidottuja aikaan tai paikkaan, vaan ne resonoivat äärettömyydessä. Tunnistamme universumin joka ulottuvuuden rakkauden ja kaikkien olentojen oikeuden kokea iloa, ymmärrystä ja yhteyttä.

Anonyymi00133 kirjoitti:

Kristinusko koskee “vain maapalloa”, sen opetukset, pelastus ja moraaliset ohjeet on suunnattu ihmisille maapallolla.


MUTTA:

Universaali viisaus ei ole sidottu aikaan, paikkaan maapalloon, tai jopa yksittäiseen universumiin. Se ulottuu kaikkialle ja koskee kaikkia olentoja, missä tahansa miljardeissa universumeissa.

Sen periaatteet ovat täydellisen universaaleja: ne sisältävät esimerkiksi rakkauden, oikeudenmukaisuuden, armon jne., jotka pätevät kaikkialla.

Vaikka uskonto syntyy tietyllä planeetalla ja liittyy sen kulttuuriin, universaali viisaus on kuin kosminen filosofia, joka kantaa merkityksensä yli ajan, paikan ja maailman rajojen – se ei rajoitu vain maapallon ihmisiin, vaan on olemassa kaikkialla.

Gaudiya Vaishnavismi näkee kaiken elämän ja universumit jumalallisessa harmoniassa. Kaikki olennot, planeetat ja universumit ovat osia samasta kosmisesta järjestyksestä - , jumalallinen rakkaus ja tietoisuus, joka ei rajoitu vain maapallon ihmisiin: se kohdistuu koko luomakuntaan ja sen äärettömiin ulottuvuuksiin.

Tämä liike korostaa, että todellinen viisaus ei ole pelkkää älyllistä tietoa, vaan rakkauden kokemus, joka yhdistää kaiken elämän kaikissa universumeissa. Se on universaali kutsu: jokainen olento voi osallistua jumalalliseen leikkiin, kokea sisäistä rauhaa ja harmonian tunnetta, riippumatta siitä, missä universumissa tai olemassaolon muodossa se on.

Rakkaus, myötätunto ja oikeudenmukaisuus eivät ole sidottuja aikaan tai paikkaan, vaan ne resonoivat äärettömyydessä. Tunnistamme universumin joka ulottuvuuden rakkauden ja kaikkien olentojen oikeuden kokea iloa, ymmärrystä ja yhteyttä.

Lue lisää

Universaali viisaus on ikuista, rajatonta ja kaikkialla läsnä olevaa. Se ei erottele, tuomitse tai rankaise, vaan kutsuu jokaista olentoa ymmärtämään yhteyden, harmonian ja rakkauden merkityksen.


Ajatus IKUISESTA helvetistä tai jumalallisesta rangaistuksesta on inhimillisten, historiallisten ja kulttuuristen uskontojen tuote, jotka ovat usein syntyneet kontrollin, pelon ja rajoitusten kautta.

Gaudiya Vaishnavismissa – ja kaikissa universaalin viisauden näkökulmissa – painopiste on rakkaudessa, antautumisessa ja ilossa, ei pelon lietsomisessa. Se on filosofia, joka ulottuu kaikkialle: planeettojen, maailmankaikkeuksien ja kaikkien mahdollisten olentojen yli. Se juhlistaa elämää, ei rankaise sitä.

Anonyymi00134 kirjoitti:

Universaali viisaus on ikuista, rajatonta ja kaikkialla läsnä olevaa. Se ei erottele, tuomitse tai rankaise, vaan kutsuu jokaista olentoa ymmärtämään yhteyden, harmonian ja rakkauden merkityksen.


Ajatus IKUISESTA helvetistä tai jumalallisesta rangaistuksesta on inhimillisten, historiallisten ja kulttuuristen uskontojen tuote, jotka ovat usein syntyneet kontrollin, pelon ja rajoitusten kautta.

Gaudiya Vaishnavismissa – ja kaikissa universaalin viisauden näkökulmissa – painopiste on rakkaudessa, antautumisessa ja ilossa, ei pelon lietsomisessa. Se on filosofia, joka ulottuu kaikkialle: planeettojen, maailmankaikkeuksien ja kaikkien mahdollisten olentojen yli. Se juhlistaa elämää, ei rankaise sitä.

Lue lisää

Pakanallisuudessa rekrytointi tapahtuu pelon ja uhkailun avulla.



Universaali viisaus ei rekrytoi, ei manipuloidu eikä käytä valtaa houkutellakseen seuraajia. Se ei aseta ehtoja tai rajoja, vaan kutsuu vapaaseen ymmärrykseen ja rakkauden kokemukseen. Kaikki universumin olennot voivat osallistua siihen, ilman että heidän täytyy totella JULMAA auktoriteettia.

Sen sijaan inhimilliset uskonnolliset rakenteet voivat joskus toimia kuten “poliittiset välineet”: ne houkuttelevat, hallitsevat ja rajoittavat ihmisiä, usein pelon tai palkkion avulla. Tällaiset järjestelmät ovat kaukana universaalista viisaudesta, sillä ne sitovat yksilön ulkoisiin sääntöihin sen sijaan, että avaisivat sydämen ja mielen laajempaan ymmärrykseen.

Universaali viisaus on vapautta ja iloa, ei pakkovaltaa. Se ei rekrytoi, se kutsuu. Se ei rankaise, se ylistää. Se on kosminen harmonia, joka ulottuu kaikkien olentojen kokemuksiin, kaikkialla – ja joka ei kuulu mihinkään ihmisen keksimään poliittiseen tai uskonnolliseen kontrolliin.

Anonyymi00135 kirjoitti:

Pakanallisuudessa rekrytointi tapahtuu pelon ja uhkailun avulla.



Universaali viisaus ei rekrytoi, ei manipuloidu eikä käytä valtaa houkutellakseen seuraajia. Se ei aseta ehtoja tai rajoja, vaan kutsuu vapaaseen ymmärrykseen ja rakkauden kokemukseen. Kaikki universumin olennot voivat osallistua siihen, ilman että heidän täytyy totella JULMAA auktoriteettia.

Sen sijaan inhimilliset uskonnolliset rakenteet voivat joskus toimia kuten “poliittiset välineet”: ne houkuttelevat, hallitsevat ja rajoittavat ihmisiä, usein pelon tai palkkion avulla. Tällaiset järjestelmät ovat kaukana universaalista viisaudesta, sillä ne sitovat yksilön ulkoisiin sääntöihin sen sijaan, että avaisivat sydämen ja mielen laajempaan ymmärrykseen.

Universaali viisaus on vapautta ja iloa, ei pakkovaltaa. Se ei rekrytoi, se kutsuu. Se ei rankaise, se ylistää. Se on kosminen harmonia, joka ulottuu kaikkien olentojen kokemuksiin, kaikkialla – ja joka ei kuulu mihinkään ihmisen keksimään poliittiseen tai uskonnolliseen kontrolliin.

Lue lisää

Kunnioitamme Jeesusta, hän oli hyvä, hänellä oli universaalia viisautta, joka piti sensuroida.

Totta kai ne piti poistaa, kun Jeesuksen alkuperäiset sanat muistuttavat kovin paljon "idän saatanallisia oppeja" viisaudella ja universaalin luonteensa vuoksi.

Universaali viisaus ei rekrytoi, ei manipuloidu eikä käytä valtaa houkutellakseen seuraajia. Se ei aseta ehtoja tai rajoja, vaan kutsuu vapaaseen ymmärrykseen ja rakkauden kokemukseen. Kaikki universumin olennot voivat osallistua siihen, ilman että heidän täytyy palvella tai totella ulkoista auktoriteettia.

Anonyymi00136 kirjoitti:

Kunnioitamme Jeesusta, hän oli hyvä, hänellä oli universaalia viisautta, joka piti sensuroida.

Totta kai ne piti poistaa, kun Jeesuksen alkuperäiset sanat muistuttavat kovin paljon "idän saatanallisia oppeja" viisaudella ja universaalin luonteensa vuoksi.

Universaali viisaus ei rekrytoi, ei manipuloidu eikä käytä valtaa houkutellakseen seuraajia. Se ei aseta ehtoja tai rajoja, vaan kutsuu vapaaseen ymmärrykseen ja rakkauden kokemukseen. Kaikki universumin olennot voivat osallistua siihen, ilman että heidän täytyy palvella tai totella ulkoista auktoriteettia.

Lue lisää

Pakanallisuudessa rekrytointi tapahtuu pelon ja uhkailun avulla.

Anonyymi00137 kirjoitti:

Pakanallisuudessa rekrytointi tapahtuu pelon ja uhkailun avulla.

kauneus ylittää voiman, sydän on intellektiä korkeampi, armo ylittää oikeudenmukaisuuden ja olemus on muotoa tärkeämpi. Ja ennen kaikkea: armo ylittää oikeudenmukaisuuden.


********************


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Äänestä

Anonyymi00138 kirjoitti:

kauneus ylittää voiman, sydän on intellektiä korkeampi, armo ylittää oikeudenmukaisuuden ja olemus on muotoa tärkeämpi. Ja ennen kaikkea: armo ylittää oikeudenmukaisuuden.


********************


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Äänestä

Lue lisää

Armo ylittää oikeudenmukaisuuden

Kun Śrīla Guru Mahārāj kuuli vedalaisen aforismin (Manusmṛti, 4.138): “Satyaṃ brūyāt priyaṃ brūyān na brūyāt satyam apriyam”, joka tarkoittaa, että totuus tulee aina sanoa miellyttävällä tavalla eikä katkeraa totuutta tule lausua, hän sanoi: ”Kyllä, hyvä. Totuus on aina sanottava miellyttävällä tavalla.” ”Kyllä!” Lisäksi sanotaan: ”Mutta katkeraa totuutta ei pidä sanoa.” Guru Mahārāj, joka oli näkemyksissään puolueeton ja rehellinen, tunnusti vilpittömästi ja avoimesti: ”Se ei ole minulle mieleen. Mielestäni totuus tulee aina sanoa, seurauksista riippumatta, vaikka totuus olisi katkera.”

Mutta tässä on vedinen totuus, jumalallinen ääni, śabda-brahma, joka on laskeutunut ilmoituksena: ”Älkää sanoko katkeraa totuutta.” Miksi? Hän ei saanut vastausta heti, mutta koska hän oli hyvin omistautunut ja uskollinen näille totuuksille, hän oli valmis odottamaan. Meidänkin tulisi oppia tästä.

Myöhemmin hän tuli siihen vakaumukseen, että kauneus ylittää voiman, sydän on intellektiä korkeampi, armo ylittää oikeudenmukaisuuden ja olemus on muotoa tärkeämpi. Ja ennen kaikkea: armo ylittää oikeudenmukaisuuden.

Anonyymi00139 kirjoitti:

Armo ylittää oikeudenmukaisuuden

Kun Śrīla Guru Mahārāj kuuli vedalaisen aforismin (Manusmṛti, 4.138): “Satyaṃ brūyāt priyaṃ brūyān na brūyāt satyam apriyam”, joka tarkoittaa, että totuus tulee aina sanoa miellyttävällä tavalla eikä katkeraa totuutta tule lausua, hän sanoi: ”Kyllä, hyvä. Totuus on aina sanottava miellyttävällä tavalla.” ”Kyllä!” Lisäksi sanotaan: ”Mutta katkeraa totuutta ei pidä sanoa.” Guru Mahārāj, joka oli näkemyksissään puolueeton ja rehellinen, tunnusti vilpittömästi ja avoimesti: ”Se ei ole minulle mieleen. Mielestäni totuus tulee aina sanoa, seurauksista riippumatta, vaikka totuus olisi katkera.”

Mutta tässä on vedinen totuus, jumalallinen ääni, śabda-brahma, joka on laskeutunut ilmoituksena: ”Älkää sanoko katkeraa totuutta.” Miksi? Hän ei saanut vastausta heti, mutta koska hän oli hyvin omistautunut ja uskollinen näille totuuksille, hän oli valmis odottamaan. Meidänkin tulisi oppia tästä.

Myöhemmin hän tuli siihen vakaumukseen, että kauneus ylittää voiman, sydän on intellektiä korkeampi, armo ylittää oikeudenmukaisuuden ja olemus on muotoa tärkeämpi. Ja ennen kaikkea: armo ylittää oikeudenmukaisuuden.

Lue lisää

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Sillä ei ole väliä, minä taas nautin joka hetkestä täällä raskaan työpäivän jälkeen.

"jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina"

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Kastijärjestelmä ei ole vedalainen järjestelmä, vaan ihmisten luoma järjestelmä.

Anonyymi00144 kirjoitti:

"jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina"

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Kastijärjestelmä ei ole vedalainen järjestelmä, vaan ihmisten luoma järjestelmä.

Lue lisää

"jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina"

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Kastijärjestelmä ei ole vedalainen järjestelmä, vaan ihmisten luoma järjestelmä.

KAIKKI IHMISET OVAT TASA-ARVOISIA – SIELUN TASOLLA.

Anonyymi00145 kirjoitti:

"jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina"

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Kastijärjestelmä ei ole vedalainen järjestelmä, vaan ihmisten luoma järjestelmä.

KAIKKI IHMISET OVAT TASA-ARVOISIA – SIELUN TASOLLA.

Lue lisää

"jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina"

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Kastijärjestelmä ei ole vedalainen järjestelmä, vaan ihmisten luoma järjestelmä.

KAIKKI IHMISET OVAT TASA-ARVOISIA – SIELUN TASOLLA.

Prabhun teksteistä:


Vedalaisen yhteiskunnan rakenne juontui ihmiselämän tarkoituksesta. Jos ihminen on aineen ja hengen liitto, niin elämällä on kaksi tarkoitusta: toteuttaa aineelliset suunnitelmansa rikkomatta Jumalan lakeja ja palata henkimaailmaan. Nämä kaksi tavoitetta saavutettiin yhdellä ainoalla prosessilla - uhrauksella eli rituaalilla Ymmärtääksemme, mitä tämä tarkoittaa, meidän on luovuttava Vanhan testamentin näkemyksestä, jonka mukaan uhri on karitsan teurastus. Nämä veriset uhrit olivat jo rituaalikulttuurin surullinen loppu vedaisten aikojen jälkeisen sivilisaation kaukaisilla reuna-alueilla. Uhri eli rituaali on oman toiminnan omistamista Jumalalle. Tässä prosessissa inhimillinen toiminta henkistyy samalla tavalla kuin tuleen laitettu metallitanko saa tulen ominaisuudet. Latinankielinen sana "rituaali" tulee sanskritin kielen juuresta "rita" (totuus). Rituaali on prosessi, jonka kautta totuus paljastuu.

Palatakseni siis takaisin sosiaalisen organismin ja ihmiskehon vertailuun. Vedat kertovat meille, että ammattiaseman mukaan kaikki ihmiset on jaettu neljään pääluokkaan:

Brahmanit - älymystö ja papisto.
Kshatrijat - sotilaat ja johtajat.
Vaishyat - liikemiehiä ja maanviljelijöitä.
Shudrat - työväenluokka ja palveluala.
Älymystöä voidaan verrata sosiaalisen organismin päähenkilöön. Ne antavat henkisen suunnan elämälle. Sotilas- ja hallintoluokkaa, joka organisoi ja SUOJELEE kansaa, voidaan verrata käsiin. Liikemies- ja maanviljelijäluokka, joka vastaa ihmisten taloudellisiin tarpeisiin, on kuin vatsa. Työväenluokkaa, joka tukee koko rakennetta, voidaan verrata jalkoihin. Henkisesti terveessä yhteiskunnassa kaikki luokat ovat täydellisessä harmoniassa vuorovaikutuksessa yhden ruumiin osina saavuttaakseen yhteiset aineelliset ja hengelliset tavoitteet.
...

Ihannetapauksessa yhteiskunnan pitäisi pystyä tarjoamaan ihmisille kaikki, mitä he tarvitsevat normaaliin elämään ilman taloudellisia kriisejä ja sosiaalisia konflikteja. Oman henkisen luonteen ymmärtäminen hillitsee luonnollisesti liiallisia aineellisia vaatimuksia. Ilman tällaista ymmärrystä ihmisistä tulee itsekkäitä, he kärsivät tuhoisasta ahneudesta, ja sen seurauksena neljä luokkaa joutuvat yhteistyön sijasta ristiriitaan.

Henkisen tiedon puute on syynä kaikkiin kahden suuren sosioekonomisen järjestelmän, kapitalismin ja kommunismin, ongelmiin. Koska kapitalismi edistää kulutustietoisuuden kasvua stimuloimalla rajattomia aineellisia haluja, ryhmien ja yksilöiden välillä vallitsee jatkuva kilpailu varallisuudesta, vallasta ja arvostuksesta. Tämä luo epäluottamuksen, kaunan, epätasa-arvon, kateuden ja pelon ilmapiirin, joka purkautuu ajoittain lakkoina, mielenosoituksina ja mellakoina. Tämä järjestelmä pakottaa ihmiset usein tekemään rahan vuoksi työtä, joka on vastoin heidän luontaisia taipumuksiaan, ja monet ihmiset menettävät työnsä kokonaan.
...

Vedaista yhteiskuntamallia kutsutaan hieman monimutkaisella mutta hyvin kattavalla termillä - VARNA-ASHRAMA-DHARMA. Varna tarkoittaa luokkaa tai luokkaa, johon ihmisiä ei luokiteltu syntymän perusteella vaan henkilön todellisten ominaisuuksien ja taipumusten perusteella. Ashrama on sosiaalinen elämäntapa, joka liittyy henkilön ikään. Ja Dharma on määrättyjä velvollisuuksia. Tämä viittaa siis yhteiskuntaan, jossa ihmiset suorittavat velvollisuutensa taipumustensa (varna) ja sosiaalisen elämäntapansa (ashram) mukaisesti.
Nämä ovat brahmanien ominaisuuksia: rauhallisuus, itsehillintä, askeettisuus, puhtaus, kärsivällisyys, rehellisyys, tieto, viisaus ja uskonnollisuus. Nämä ovat vedalaisen älymystön, opettajan, papin, lakimiehen, lääkärin, astrologin jne. kuva.

Kshatriyan ominaisuuksia ovat sankaruus, voima, päättäväisyys, kekseliäisyys, rohkeus, anteliaisuus ja kyky johtaa. Tällaisia hallitsijan pitäisi olla - kuninkaasta kyläpäällikköön.

Vaishyat ovat niitä, jotka ovat taipuvaisia maanviljelyyn, lehmien suojeluun, kaupankäyntiin ja pankkitoimintaan.

Shudrojen taipumuksia ovat fyysinen työ ja palveleminen ylempien luokkien palveluksessa.

Näiden sanojen jälkeen saattaa nousta esiin kysymys luokkien eriarvoisuudesta ja riistosta, mutta näitä ongelmia ei ollut olemassa vedalaisessa yhteiskunnassa. Miksi? Koska ylemmät luokat pitivät huolta alemmista luokista, eivät sortaneet niitä. On luonnollista, että pää huolehtii jaloista, koska ne ovat saman kehon jalkoja, johon pää tukeutuu. Jos jaloissa on ongelmia, myös päässä on ongelmia. Ihmisistä välittäminen ilmeni ennen kaikkea hengellisen koulutusjärjestelmän kautta, joka antoi todellisen näkemyksen elämästä ja opetti henkisiä arvoja. Sielusta huolehtiminen teki väliaikaisesta ruumiista elävän. Tarvittaessa ihmiset saivat myös aineellista apua.

Anonyymi00146 kirjoitti:

"jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina"

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Kastijärjestelmä ei ole vedalainen järjestelmä, vaan ihmisten luoma järjestelmä.

KAIKKI IHMISET OVAT TASA-ARVOISIA – SIELUN TASOLLA.

Prabhun teksteistä:


Vedalaisen yhteiskunnan rakenne juontui ihmiselämän tarkoituksesta. Jos ihminen on aineen ja hengen liitto, niin elämällä on kaksi tarkoitusta: toteuttaa aineelliset suunnitelmansa rikkomatta Jumalan lakeja ja palata henkimaailmaan. Nämä kaksi tavoitetta saavutettiin yhdellä ainoalla prosessilla - uhrauksella eli rituaalilla Ymmärtääksemme, mitä tämä tarkoittaa, meidän on luovuttava Vanhan testamentin näkemyksestä, jonka mukaan uhri on karitsan teurastus. Nämä veriset uhrit olivat jo rituaalikulttuurin surullinen loppu vedaisten aikojen jälkeisen sivilisaation kaukaisilla reuna-alueilla. Uhri eli rituaali on oman toiminnan omistamista Jumalalle. Tässä prosessissa inhimillinen toiminta henkistyy samalla tavalla kuin tuleen laitettu metallitanko saa tulen ominaisuudet. Latinankielinen sana "rituaali" tulee sanskritin kielen juuresta "rita" (totuus). Rituaali on prosessi, jonka kautta totuus paljastuu.

Palatakseni siis takaisin sosiaalisen organismin ja ihmiskehon vertailuun. Vedat kertovat meille, että ammattiaseman mukaan kaikki ihmiset on jaettu neljään pääluokkaan:

Brahmanit - älymystö ja papisto.
Kshatrijat - sotilaat ja johtajat.
Vaishyat - liikemiehiä ja maanviljelijöitä.
Shudrat - työväenluokka ja palveluala.
Älymystöä voidaan verrata sosiaalisen organismin päähenkilöön. Ne antavat henkisen suunnan elämälle. Sotilas- ja hallintoluokkaa, joka organisoi ja SUOJELEE kansaa, voidaan verrata käsiin. Liikemies- ja maanviljelijäluokka, joka vastaa ihmisten taloudellisiin tarpeisiin, on kuin vatsa. Työväenluokkaa, joka tukee koko rakennetta, voidaan verrata jalkoihin. Henkisesti terveessä yhteiskunnassa kaikki luokat ovat täydellisessä harmoniassa vuorovaikutuksessa yhden ruumiin osina saavuttaakseen yhteiset aineelliset ja hengelliset tavoitteet.
...

Ihannetapauksessa yhteiskunnan pitäisi pystyä tarjoamaan ihmisille kaikki, mitä he tarvitsevat normaaliin elämään ilman taloudellisia kriisejä ja sosiaalisia konflikteja. Oman henkisen luonteen ymmärtäminen hillitsee luonnollisesti liiallisia aineellisia vaatimuksia. Ilman tällaista ymmärrystä ihmisistä tulee itsekkäitä, he kärsivät tuhoisasta ahneudesta, ja sen seurauksena neljä luokkaa joutuvat yhteistyön sijasta ristiriitaan.

Henkisen tiedon puute on syynä kaikkiin kahden suuren sosioekonomisen järjestelmän, kapitalismin ja kommunismin, ongelmiin. Koska kapitalismi edistää kulutustietoisuuden kasvua stimuloimalla rajattomia aineellisia haluja, ryhmien ja yksilöiden välillä vallitsee jatkuva kilpailu varallisuudesta, vallasta ja arvostuksesta. Tämä luo epäluottamuksen, kaunan, epätasa-arvon, kateuden ja pelon ilmapiirin, joka purkautuu ajoittain lakkoina, mielenosoituksina ja mellakoina. Tämä järjestelmä pakottaa ihmiset usein tekemään rahan vuoksi työtä, joka on vastoin heidän luontaisia taipumuksiaan, ja monet ihmiset menettävät työnsä kokonaan.
...

Vedaista yhteiskuntamallia kutsutaan hieman monimutkaisella mutta hyvin kattavalla termillä - VARNA-ASHRAMA-DHARMA. Varna tarkoittaa luokkaa tai luokkaa, johon ihmisiä ei luokiteltu syntymän perusteella vaan henkilön todellisten ominaisuuksien ja taipumusten perusteella. Ashrama on sosiaalinen elämäntapa, joka liittyy henkilön ikään. Ja Dharma on määrättyjä velvollisuuksia. Tämä viittaa siis yhteiskuntaan, jossa ihmiset suorittavat velvollisuutensa taipumustensa (varna) ja sosiaalisen elämäntapansa (ashram) mukaisesti.
Nämä ovat brahmanien ominaisuuksia: rauhallisuus, itsehillintä, askeettisuus, puhtaus, kärsivällisyys, rehellisyys, tieto, viisaus ja uskonnollisuus. Nämä ovat vedalaisen älymystön, opettajan, papin, lakimiehen, lääkärin, astrologin jne. kuva.

Kshatriyan ominaisuuksia ovat sankaruus, voima, päättäväisyys, kekseliäisyys, rohkeus, anteliaisuus ja kyky johtaa. Tällaisia hallitsijan pitäisi olla - kuninkaasta kyläpäällikköön.

Vaishyat ovat niitä, jotka ovat taipuvaisia maanviljelyyn, lehmien suojeluun, kaupankäyntiin ja pankkitoimintaan.

Shudrojen taipumuksia ovat fyysinen työ ja palveleminen ylempien luokkien palveluksessa.

Näiden sanojen jälkeen saattaa nousta esiin kysymys luokkien eriarvoisuudesta ja riistosta, mutta näitä ongelmia ei ollut olemassa vedalaisessa yhteiskunnassa. Miksi? Koska ylemmät luokat pitivät huolta alemmista luokista, eivät sortaneet niitä. On luonnollista, että pää huolehtii jaloista, koska ne ovat saman kehon jalkoja, johon pää tukeutuu. Jos jaloissa on ongelmia, myös päässä on ongelmia. Ihmisistä välittäminen ilmeni ennen kaikkea hengellisen koulutusjärjestelmän kautta, joka antoi todellisen näkemyksen elämästä ja opetti henkisiä arvoja. Sielusta huolehtiminen teki väliaikaisesta ruumiista elävän. Tarvittaessa ihmiset saivat myös aineellista apua.

Lue lisää

"jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina"

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Kastijärjestelmä ei ole vedalainen järjestelmä, vaan ihmisten luoma järjestelmä.

KAIKKI IHMISET OVAT TASA-ARVOISIA – SIELUN TASOLLA.

Prabhun teksteistä:


Jopa kaikkein valistumattomimmat vedalaisen yhteiskunnan jäsenet kehittyivät vähitellen henkisesti, yksinkertaisesti siksi, että heidät sovitettiin henkiseen järjestelmään. Vaikka joku ei itse tietäisi reittiä, mutta nousisi oikeaan bussiin ja maksaisi lipun, hän pääsisi haluamaansa määränpäähän.

Veda-yhteiskunta oli monarkia, jossa oli selkeä vertikaalinen hierarkia, mutta jossa ei ollut merkkejä riistosta. Latinankielinen sana "hierarkia" tarkoittaa "pyhää järjestystä". Tämä tarkoittaa sitä, että huolimatta heidän henkisestä tasa-arvoisuudestaan Jumalan edessä, heillä oli aina jonkinlainen aineellinen epätasa-arvo, koska kaikilla ihmisillä oli syntymästä lähtien erilainen guna-karma (psykofyysinen luonto). Yhteiskunnan epäviralliset johtajat olivat puhtaimpia ja ylhäisimpiä yksilöitä, brahmaneja, joille riiston henki oli vieras. Korkeasta yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta brahmaanit ovat aina olleet nöyryyden, yksinkertaisuuden ja askeettisuuden esikuvia. Koska ihmiset näkivät heidän epäitsekkyytensä ja puhtautensa, brahmanit nauttivat ihmisten luonnollisesta auktoriteetista.

Kuninkaat käyttivät toimeenpanovaltaa, mutta jos he poikkesivat Jumalan laista, brahmanilainen neuvosto saattoi huomauttaa siitä. Kuninkaat eivät uskaltaneet olla ristiriidassa brahmanien kanssa, sillä he tunsivat heidän henkisen ja mystisen voimansa. Äärimmäisissä tapauksissa oli jopa ennakkotapauksia, joissa brahmanit tappoivat parantumattomia tyranneja kollektiivisella kirouksellaan. Kuninkaan edustajat keräsivät veroja vain vaishialaisilta - kauppiailta ja valmistajilta. Tämä oli ainoa yhteiskuntaluokka, joka harjoitti taloudellista toimintaa. Vero oli enintään 25 prosenttia, joten se oli helpompi maksaa kuin kiertää. Inflaatiota ja rahoituskriisejä ei ollut olemassa, koska raha ei ollut paperia vaan oikeaa rahaa - hopeaa ja kultaa.

Shudrat, joilla ei ollut brahmanien älykkyyttä, joilla ei ollut Kshatriyojen valtaa ja joilla ei ollut käytännön taitoa organisoida liiketoimintaansa kuten Vaishyoilla, työskentelivät yksinkertaisesti palkkatyössä.
Näennäisestä epätasa-arvosta huolimatta kysymys oikeuksista ei koskaan noussut esiin, koska pääpaino oli tehtävien suorittamisessa. Kun jokainen suorittaa velvollisuutensa tunnollisesti (onhan se palvelus Jumalalle, joka näkee kaiken!), se täyttää itse oikeuksien takauksen. Miten? Tosiasia on, että toisen oikeudet ovat toisen velvollisuuksia. Jos joku kokee, että hänen oikeuksiaan loukataan, se tarkoittaa, että joku muu on laiminlyönyt velvollisuutensa.

Veda-yhteiskunta ei ollut maallinen yhteiskunta, joka jättää Jumalan lait, eli korkeamman järjestyksen lait, kansalaisten omantunnon varaan (uskokaa tai älkää). Tämä on yhtä naurettavaa kuin uskoa painovoiman tai energian säilymisen fysikaalisiin lakeihin, sillä on olemassa näihin lakeihin perustuvia teknologioita, jotka vahvistavat itse lait. Samoin brahmaanit osoittivat hengellisen teknologian - rituaalien - avulla käytännössä korkeamman todellisuuden olemassaolon. Rituaalien yhdistävän langan kautta Jumalan siunaukset laskeutuivat maan päälle, ja ne ravitsivat kaikkia elämänalueita näkymättömällä mutta todellisella hengellisellä energialla. Jagadish Srivastava, Coloradon yliopiston professori ja arvostettu matemaatikko, sanoi tässä yhteydessä: "Henkinen todellisuus on olemuksemme näkymätön tausta. Fyysinen maailma on olemassa henkisessä todellisuudessa." Se, mitä tiedemiehet lähestyvät nyt vain teorian tasolla, toimi jo käytännössä. Brahmanit valvoivat korkeamman järjestyksen lakien täytäntöönpanoa, ja juuri tämän vuoksi vedalainen yhteiskunta ei joutunut kriiseihin.

Anonyymi00147 kirjoitti:

"jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina"

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Kastijärjestelmä ei ole vedalainen järjestelmä, vaan ihmisten luoma järjestelmä.

KAIKKI IHMISET OVAT TASA-ARVOISIA – SIELUN TASOLLA.

Prabhun teksteistä:


Jopa kaikkein valistumattomimmat vedalaisen yhteiskunnan jäsenet kehittyivät vähitellen henkisesti, yksinkertaisesti siksi, että heidät sovitettiin henkiseen järjestelmään. Vaikka joku ei itse tietäisi reittiä, mutta nousisi oikeaan bussiin ja maksaisi lipun, hän pääsisi haluamaansa määränpäähän.

Veda-yhteiskunta oli monarkia, jossa oli selkeä vertikaalinen hierarkia, mutta jossa ei ollut merkkejä riistosta. Latinankielinen sana "hierarkia" tarkoittaa "pyhää järjestystä". Tämä tarkoittaa sitä, että huolimatta heidän henkisestä tasa-arvoisuudestaan Jumalan edessä, heillä oli aina jonkinlainen aineellinen epätasa-arvo, koska kaikilla ihmisillä oli syntymästä lähtien erilainen guna-karma (psykofyysinen luonto). Yhteiskunnan epäviralliset johtajat olivat puhtaimpia ja ylhäisimpiä yksilöitä, brahmaneja, joille riiston henki oli vieras. Korkeasta yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta brahmaanit ovat aina olleet nöyryyden, yksinkertaisuuden ja askeettisuuden esikuvia. Koska ihmiset näkivät heidän epäitsekkyytensä ja puhtautensa, brahmanit nauttivat ihmisten luonnollisesta auktoriteetista.

Kuninkaat käyttivät toimeenpanovaltaa, mutta jos he poikkesivat Jumalan laista, brahmanilainen neuvosto saattoi huomauttaa siitä. Kuninkaat eivät uskaltaneet olla ristiriidassa brahmanien kanssa, sillä he tunsivat heidän henkisen ja mystisen voimansa. Äärimmäisissä tapauksissa oli jopa ennakkotapauksia, joissa brahmanit tappoivat parantumattomia tyranneja kollektiivisella kirouksellaan. Kuninkaan edustajat keräsivät veroja vain vaishialaisilta - kauppiailta ja valmistajilta. Tämä oli ainoa yhteiskuntaluokka, joka harjoitti taloudellista toimintaa. Vero oli enintään 25 prosenttia, joten se oli helpompi maksaa kuin kiertää. Inflaatiota ja rahoituskriisejä ei ollut olemassa, koska raha ei ollut paperia vaan oikeaa rahaa - hopeaa ja kultaa.

Shudrat, joilla ei ollut brahmanien älykkyyttä, joilla ei ollut Kshatriyojen valtaa ja joilla ei ollut käytännön taitoa organisoida liiketoimintaansa kuten Vaishyoilla, työskentelivät yksinkertaisesti palkkatyössä.
Näennäisestä epätasa-arvosta huolimatta kysymys oikeuksista ei koskaan noussut esiin, koska pääpaino oli tehtävien suorittamisessa. Kun jokainen suorittaa velvollisuutensa tunnollisesti (onhan se palvelus Jumalalle, joka näkee kaiken!), se täyttää itse oikeuksien takauksen. Miten? Tosiasia on, että toisen oikeudet ovat toisen velvollisuuksia. Jos joku kokee, että hänen oikeuksiaan loukataan, se tarkoittaa, että joku muu on laiminlyönyt velvollisuutensa.

Veda-yhteiskunta ei ollut maallinen yhteiskunta, joka jättää Jumalan lait, eli korkeamman järjestyksen lait, kansalaisten omantunnon varaan (uskokaa tai älkää). Tämä on yhtä naurettavaa kuin uskoa painovoiman tai energian säilymisen fysikaalisiin lakeihin, sillä on olemassa näihin lakeihin perustuvia teknologioita, jotka vahvistavat itse lait. Samoin brahmaanit osoittivat hengellisen teknologian - rituaalien - avulla käytännössä korkeamman todellisuuden olemassaolon. Rituaalien yhdistävän langan kautta Jumalan siunaukset laskeutuivat maan päälle, ja ne ravitsivat kaikkia elämänalueita näkymättömällä mutta todellisella hengellisellä energialla. Jagadish Srivastava, Coloradon yliopiston professori ja arvostettu matemaatikko, sanoi tässä yhteydessä: "Henkinen todellisuus on olemuksemme näkymätön tausta. Fyysinen maailma on olemassa henkisessä todellisuudessa." Se, mitä tiedemiehet lähestyvät nyt vain teorian tasolla, toimi jo käytännössä. Brahmanit valvoivat korkeamman järjestyksen lakien täytäntöönpanoa, ja juuri tämän vuoksi vedalainen yhteiskunta ei joutunut kriiseihin.

Lue lisää

"jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina"

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Kastijärjestelmä ei ole vedalainen järjestelmä, vaan ihmisten luoma järjestelmä.

KAIKKI IHMISET OVAT TASA-ARVOISIA – SIELUN TASOLLA.


Vedaista yhteiskuntamallia kutsutaan hieman monimutkaisella mutta hyvin kattavalla termillä - VARNA-ASHRAMA-DHARMA. Varna tarkoittaa luokkaa tai luokkaa, johon ihmisiä ei luokiteltu syntymän perusteella vaan henkilön todellisten ominaisuuksien ja taipumusten perusteella. Ashrama on sosiaalinen elämäntapa, joka liittyy henkilön ikään. Ja Dharma on määrättyjä velvollisuuksia. Tämä viittaa siis yhteiskuntaan, jossa ihmiset suorittavat velvollisuutensa taipumustensa (varna) ja sosiaalisen elämäntapansa (ashram) mukaisesti.

Anonyymi00148 kirjoitti:

"jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina"

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Kastijärjestelmä ei ole vedalainen järjestelmä, vaan ihmisten luoma järjestelmä.

KAIKKI IHMISET OVAT TASA-ARVOISIA – SIELUN TASOLLA.


Vedaista yhteiskuntamallia kutsutaan hieman monimutkaisella mutta hyvin kattavalla termillä - VARNA-ASHRAMA-DHARMA. Varna tarkoittaa luokkaa tai luokkaa, johon ihmisiä ei luokiteltu syntymän perusteella vaan henkilön todellisten ominaisuuksien ja taipumusten perusteella. Ashrama on sosiaalinen elämäntapa, joka liittyy henkilön ikään. Ja Dharma on määrättyjä velvollisuuksia. Tämä viittaa siis yhteiskuntaan, jossa ihmiset suorittavat velvollisuutensa taipumustensa (varna) ja sosiaalisen elämäntapansa (ashram) mukaisesti.

Lue lisää

Etkö tiedä, että myös lännessä on luokkajärjestelmä?

Anonyymi00149 kirjoitti:

Etkö tiedä, että myös lännessä on luokkajärjestelmä?

Taloudellisten luokkien hierarkiassa Max Weber sijoitti ”omistajaluokan”, ”kaupallisen” eli ”hankintaluokan”, jotka muodostivat ”positiivisesti etuoikeutetun omistajaluokan”; ”hankintaluokat”, jotka olivat ”negatiivisesti etuoikeutetussa asemassa” (ammattitaitoiset, puoliksi ammattitaitoiset ja ammattitaidottomat työntekijät); sekä ”negatiivisesti etuoikeutetut omistajaluokat” (”riippuvaiset”, ”luokastaan syrjäytyneet”, ”velalliset”, ”köyhät”).

Sosiaalisten luokkien hierarkiaan sisältyivät ”työväenluokka kokonaisuudessaan”, ”alemmat keskiluokat” sekä ”omaisuudeton intelligentsija ja asiantuntijat”. Keskiluokat sijoittuivat Weberillä samaan väliasemaan kuin Karl Marxilla, mutta sillä erotuksella, että ne eivät olleet porvariston ja proletariaatin välissä, vaan toisaalta ”positiivisesti etuoikeutettujen” ja ”negatiivisesti etuoikeutettujen omistajaluokkien” sekä toisaalta ”positiivisesti etuoikeutettujen” ja ”negatiivisesti etuoikeutettujen kaupallisten luokkien” välissä.

Anonyymi00150 kirjoitti:

Taloudellisten luokkien hierarkiassa Max Weber sijoitti ”omistajaluokan”, ”kaupallisen” eli ”hankintaluokan”, jotka muodostivat ”positiivisesti etuoikeutetun omistajaluokan”; ”hankintaluokat”, jotka olivat ”negatiivisesti etuoikeutetussa asemassa” (ammattitaitoiset, puoliksi ammattitaitoiset ja ammattitaidottomat työntekijät); sekä ”negatiivisesti etuoikeutetut omistajaluokat” (”riippuvaiset”, ”luokastaan syrjäytyneet”, ”velalliset”, ”köyhät”).

Sosiaalisten luokkien hierarkiaan sisältyivät ”työväenluokka kokonaisuudessaan”, ”alemmat keskiluokat” sekä ”omaisuudeton intelligentsija ja asiantuntijat”. Keskiluokat sijoittuivat Weberillä samaan väliasemaan kuin Karl Marxilla, mutta sillä erotuksella, että ne eivät olleet porvariston ja proletariaatin välissä, vaan toisaalta ”positiivisesti etuoikeutettujen” ja ”negatiivisesti etuoikeutettujen omistajaluokkien” sekä toisaalta ”positiivisesti etuoikeutettujen” ja ”negatiivisesti etuoikeutettujen kaupallisten luokkien” välissä.

Lue lisää

Weberin rakentamissa luokkahierarkioissa työväenluokka sijoittui eri asemiin. Taloudellisten luokkien hierarkiassa työläiset muodostivat alempien luokkien ylimmän kerroksen (”negatiivisesti etuoikeutetut omistajaluokat”). Sosiaalisten luokkien hierarkiassa työläiset olivat omaisuudettoman ”intelligentsijan” ja ”asiantuntijoiden” rinnalla, jotka kuuluivat keskiluokan alempaan kerrokseen. Weber muunsi marxilaisen luokkateorian sosiaalisen kerrostumisen teorian erityistapaukseksi ja hahmotteli uusia lähestymistapoja, joita myöhemmät länsimaiset sosiologisukupolvet hyödynsivät.

Weberin moniulotteista kerrostumismallia sovellettiin ensimmäisen kerran menestyksekkäästi sosiaalirakenteen tutkimuksessa nimeltä ”Yankee City”, jonka toteuttivat W. Lloyd Warner ja hänen kollegansa vuosina 1930–1935 Uuden-Englannin kaupungeissa. Luokkia määritellessään amerikkalainen sosiologi lähti luokkarakenteen kolmiportaisesta periaatteesta ja sosiaaliluokan käsitteestä. Tämän periaatteen esitti Herbert Spencer, joka erotti seuraavat luokat: yläluokka (hoitaa johtamistehtävää), keskiluokka (hoitaa jakelutehtävää) ja alaluokka (hoitaa tuotantotehtävää). Sosiaaliluokan määrittelyssä Warner käytti subjektiivista kriteeriä, joka perustui yksilön uskoon luokkien olemassaoloon: ”Sosiaalisella luokalla tarkoitetaan kahta tai useampaa ihmisryhmää, joiden olemassaoloon paikallisyhteisön jäsenet uskovat ja jotka he asettavat järjestykseen korkeampiin tai matalampiin asemiin. … Luokkayhteiskunnassa oikeudet, etuoikeudet ja velvollisuudet jakautuvat epätasaisesti alempien ja ylempien luokka-asemien kesken. Luokkayhteiskunnan arvojärjestelmä, toisin kuin kastiyhteiskunnan, mahdollistaa liikkumisen ylös- ja alaspäin sosiaalisella portaikolla.” Warner erotti joukon statusominaisuuksia, jotka tunnetaan statusominaisuuksien standardi-indeksinä ja joihin kuuluvat ammatti, tulot, pätevyys, etninen alkuperä ja kulutusmalli (asuinpaikka, asumisolosuhteet, rakenne…).

Anonyymi00151 kirjoitti:

Weberin rakentamissa luokkahierarkioissa työväenluokka sijoittui eri asemiin. Taloudellisten luokkien hierarkiassa työläiset muodostivat alempien luokkien ylimmän kerroksen (”negatiivisesti etuoikeutetut omistajaluokat”). Sosiaalisten luokkien hierarkiassa työläiset olivat omaisuudettoman ”intelligentsijan” ja ”asiantuntijoiden” rinnalla, jotka kuuluivat keskiluokan alempaan kerrokseen. Weber muunsi marxilaisen luokkateorian sosiaalisen kerrostumisen teorian erityistapaukseksi ja hahmotteli uusia lähestymistapoja, joita myöhemmät länsimaiset sosiologisukupolvet hyödynsivät.

Weberin moniulotteista kerrostumismallia sovellettiin ensimmäisen kerran menestyksekkäästi sosiaalirakenteen tutkimuksessa nimeltä ”Yankee City”, jonka toteuttivat W. Lloyd Warner ja hänen kollegansa vuosina 1930–1935 Uuden-Englannin kaupungeissa. Luokkia määritellessään amerikkalainen sosiologi lähti luokkarakenteen kolmiportaisesta periaatteesta ja sosiaaliluokan käsitteestä. Tämän periaatteen esitti Herbert Spencer, joka erotti seuraavat luokat: yläluokka (hoitaa johtamistehtävää), keskiluokka (hoitaa jakelutehtävää) ja alaluokka (hoitaa tuotantotehtävää). Sosiaaliluokan määrittelyssä Warner käytti subjektiivista kriteeriä, joka perustui yksilön uskoon luokkien olemassaoloon: ”Sosiaalisella luokalla tarkoitetaan kahta tai useampaa ihmisryhmää, joiden olemassaoloon paikallisyhteisön jäsenet uskovat ja jotka he asettavat järjestykseen korkeampiin tai matalampiin asemiin. … Luokkayhteiskunnassa oikeudet, etuoikeudet ja velvollisuudet jakautuvat epätasaisesti alempien ja ylempien luokka-asemien kesken. Luokkayhteiskunnan arvojärjestelmä, toisin kuin kastiyhteiskunnan, mahdollistaa liikkumisen ylös- ja alaspäin sosiaalisella portaikolla.” Warner erotti joukon statusominaisuuksia, jotka tunnetaan statusominaisuuksien standardi-indeksinä ja joihin kuuluvat ammatti, tulot, pätevyys, etninen alkuperä ja kulutusmalli (asuinpaikka, asumisolosuhteet, rakenne…).

Lue lisää

Alkuperäisissä teksteissä, joissa esitettyjä luokkakaavioita kuvataan, keskeinen käsite on englanninkielinen sana ”class”, jota typologioiden laatijat pitävät yhteiskunnan sosiaalisen rakenteen perusyksikkönä. Samalla käsitteellä kuvataan myös niitä rakenteellisia yksiköitä, joista luokat koostuvat ja jotka ovat tosiasiallisesti sosiaalis-ammatillisia ryhmiä. Näin esimerkiksi John Goldthorpe (ks. alla) sisällyttää ylä-, väli- ja alaluokkiinsa numeroituja ”yksiköitä” (I, II, III jne.), joita hän myös nimittää luokiksi (class). Tällaisissa tapauksissa kirjoittaja on katsonut tarkoituksenmukaiseksi korvata venäjän kielessä sanan ”luokka” sanoilla ”ryhmä” tai ”kategoria” tyylillisten epätarkkuuksien välttämiseksi.

Tämän seurauksena W. Lloyd Warner erotti kuusi luokka- eli statusryhmää jakamalla kukin kolmesta luokasta kahteen kerrokseen — ylempään ja alempaan.

Ylempi yläluokka (jäljempänä y-y) käsitti ”vanhat”, sukuperäiset perheet (aristokratia), joilla oli korkein maine ja tulot. Alempi yläluokka (jäljempänä a-y) koostui ”uusista” perheistä, joilla oli pienemmät tulot mutta korkea sosiaalinen aktiivisuus kaupungin elämässä. Ylempään keskiluokkaan (jäljempänä y-k) kuuluivat ammattilaiset ja vähävaraisemmat omistajat. Alemman keskiluokan (jäljempänä a-k) muodostivat toimihenkilöt ja ammattitaitoiset työntekijät. Ylempi alaluokka (jäljempänä y-a) koostui puoliksi ammattitaitoisista työntekijöistä, joilla oli kohtuullinen toimeentulo, ja alempi alaluokka (jäljempänä a-a) puoliksi ammattitaitoisista ja ammattitaidottomista työntekijöistä, joilla oli alhaiset tulot.

Kolme ylintä luokkaa koostuivat pääasiassa jenkki-väestöstä. He asuivat arvostetuilla alueilla (esimerkiksi Hill Streetillä). Noin 30–50 % heidän menoistaan kului ensisijaisten tarpeiden — ruoan, asumisen ja vaatetuksen — tyydyttämiseen. Kolmessa alimmassa luokassa — siirryttäessä a-k:sta a-a:han — kansallisten vähemmistöjen edustajien osuus kasvoi. He asuivat vähemmän arvostetuilla alueilla (esimerkiksi Riverbrookissa). Noin kaksi kolmasosaa heidän menoistaan kului ruokaan, asumiseen ja vaatetukseen.

Vaikka Warner myönsi taloudellisten tekijöiden (omaisuus, tulot) merkittävän roolin jonkin ryhmän sosiaalisen aseman määrittelyssä, hän korosti, että ”suuri varallisuus ei taannut korkeimman sosiaalisen aseman saavuttamista”. Warner osoitti myös, ettei yksilöiden ammatillisen ja luokka-aseman välillä ollut suoraa yhteyttä. Tämän seurauksena hänen luokituksessaan saman ammattiryhmän edustajat sijoittuvat eri luokkiin.

Anonyymi00152 kirjoitti:

Alkuperäisissä teksteissä, joissa esitettyjä luokkakaavioita kuvataan, keskeinen käsite on englanninkielinen sana ”class”, jota typologioiden laatijat pitävät yhteiskunnan sosiaalisen rakenteen perusyksikkönä. Samalla käsitteellä kuvataan myös niitä rakenteellisia yksiköitä, joista luokat koostuvat ja jotka ovat tosiasiallisesti sosiaalis-ammatillisia ryhmiä. Näin esimerkiksi John Goldthorpe (ks. alla) sisällyttää ylä-, väli- ja alaluokkiinsa numeroituja ”yksiköitä” (I, II, III jne.), joita hän myös nimittää luokiksi (class). Tällaisissa tapauksissa kirjoittaja on katsonut tarkoituksenmukaiseksi korvata venäjän kielessä sanan ”luokka” sanoilla ”ryhmä” tai ”kategoria” tyylillisten epätarkkuuksien välttämiseksi.

Tämän seurauksena W. Lloyd Warner erotti kuusi luokka- eli statusryhmää jakamalla kukin kolmesta luokasta kahteen kerrokseen — ylempään ja alempaan.

Ylempi yläluokka (jäljempänä y-y) käsitti ”vanhat”, sukuperäiset perheet (aristokratia), joilla oli korkein maine ja tulot. Alempi yläluokka (jäljempänä a-y) koostui ”uusista” perheistä, joilla oli pienemmät tulot mutta korkea sosiaalinen aktiivisuus kaupungin elämässä. Ylempään keskiluokkaan (jäljempänä y-k) kuuluivat ammattilaiset ja vähävaraisemmat omistajat. Alemman keskiluokan (jäljempänä a-k) muodostivat toimihenkilöt ja ammattitaitoiset työntekijät. Ylempi alaluokka (jäljempänä y-a) koostui puoliksi ammattitaitoisista työntekijöistä, joilla oli kohtuullinen toimeentulo, ja alempi alaluokka (jäljempänä a-a) puoliksi ammattitaitoisista ja ammattitaidottomista työntekijöistä, joilla oli alhaiset tulot.

Kolme ylintä luokkaa koostuivat pääasiassa jenkki-väestöstä. He asuivat arvostetuilla alueilla (esimerkiksi Hill Streetillä). Noin 30–50 % heidän menoistaan kului ensisijaisten tarpeiden — ruoan, asumisen ja vaatetuksen — tyydyttämiseen. Kolmessa alimmassa luokassa — siirryttäessä a-k:sta a-a:han — kansallisten vähemmistöjen edustajien osuus kasvoi. He asuivat vähemmän arvostetuilla alueilla (esimerkiksi Riverbrookissa). Noin kaksi kolmasosaa heidän menoistaan kului ruokaan, asumiseen ja vaatetukseen.

Vaikka Warner myönsi taloudellisten tekijöiden (omaisuus, tulot) merkittävän roolin jonkin ryhmän sosiaalisen aseman määrittelyssä, hän korosti, että ”suuri varallisuus ei taannut korkeimman sosiaalisen aseman saavuttamista”. Warner osoitti myös, ettei yksilöiden ammatillisen ja luokka-aseman välillä ollut suoraa yhteyttä. Tämän seurauksena hänen luokituksessaan saman ammattiryhmän edustajat sijoittuvat eri luokkiin.

Lue lisää

“Kuka on tutkinut länsimaisia luokkajärjestelmiä?

1. Karl Marx

Tutki kapitalistista luokkajärjestelmää.

Jakoi yhteiskunnan pääasiassa porvaristoon (kapitalistit) ja proletariaattiin (työväenluokka).

Korosti taloudellista omistusta ja tuotantovälineiden hallintaa luokan perustana.

2. Max Weber

Laajensi luokkateoriaa talouden ulkopuolelle.

Erotteli luokan (talous), statuksen (arvostus) ja vallan (politiikka).

Näki yhteiskunnan moniulotteisempana kuin Marx.

3. Pierre Bourdieu

Tutki erityisesti kulttuurista pääomaa.

Teoksessaan La Distinction (1979) analysoi, miten maku, koulutus ja elämäntyyli liittyvät luokkaan.

Kehitti käsitteet kulttuurinen pääoma, sosiaalinen pääoma ja habitus.

4. Erik Olin Wright

Yhdisti marxilaisia ja empiirisiä tutkimuksia.

Tutki keskiluokan ja “ristiriitaisten luokka-asemien” (esim. esimiehet) roolia.

5. Anthony Giddens

Analysoi myöhäismodernin yhteiskunnan rakennetta.

Tutki luokkien muutosta ja globalisaation vaikutusta.

Anonyymi00153 kirjoitti:

“Kuka on tutkinut länsimaisia luokkajärjestelmiä?

1. Karl Marx

Tutki kapitalistista luokkajärjestelmää.

Jakoi yhteiskunnan pääasiassa porvaristoon (kapitalistit) ja proletariaattiin (työväenluokka).

Korosti taloudellista omistusta ja tuotantovälineiden hallintaa luokan perustana.

2. Max Weber

Laajensi luokkateoriaa talouden ulkopuolelle.

Erotteli luokan (talous), statuksen (arvostus) ja vallan (politiikka).

Näki yhteiskunnan moniulotteisempana kuin Marx.

3. Pierre Bourdieu

Tutki erityisesti kulttuurista pääomaa.

Teoksessaan La Distinction (1979) analysoi, miten maku, koulutus ja elämäntyyli liittyvät luokkaan.

Kehitti käsitteet kulttuurinen pääoma, sosiaalinen pääoma ja habitus.

4. Erik Olin Wright

Yhdisti marxilaisia ja empiirisiä tutkimuksia.

Tutki keskiluokan ja “ristiriitaisten luokka-asemien” (esim. esimiehet) roolia.

5. Anthony Giddens

Analysoi myöhäismodernin yhteiskunnan rakennetta.

Tutki luokkien muutosta ja globalisaation vaikutusta.

Lue lisää

Etkö tiedä, että myös lännessä on luokkajärjestelmä?


Karl Marx käsittelee länsimaista luokkajärjestelmää ennen kaikkea historiallisena ja taloudellisena ilmiönä. Hänen ajattelunsa ydin löytyy teoksesta Das Kapital, jossa hän analysoi kapitalistisen talousjärjestelmän toimintaa. Marx tarkastelee, miten tuotantovälineiden omistus jakaa yhteiskunnan kahteen pääluokkaan: porvaristoon, joka omistaa pääoman ja tuotantovälineet, sekä proletariaattiin, joka myy työvoimaansa saadakseen elantonsa. Hän pyrkii osoittamaan, että kapitalistinen järjestelmä perustuu lisäarvon tuottamiseen – siihen, että työntekijä tuottaa enemmän arvoa kuin saa palkkana takaisin. Tämä erotus muodostaa kapitalistin voiton. Marxin analyysi ei ole vain taloustieteellinen, vaan myös kriittinen: hän näkee järjestelmässä sisäisen ristiriidan, joka johtaa luokkataisteluun ja lopulta yhteiskunnalliseen muutokseen.

Anonyymi00154 kirjoitti:

Etkö tiedä, että myös lännessä on luokkajärjestelmä?


Karl Marx käsittelee länsimaista luokkajärjestelmää ennen kaikkea historiallisena ja taloudellisena ilmiönä. Hänen ajattelunsa ydin löytyy teoksesta Das Kapital, jossa hän analysoi kapitalistisen talousjärjestelmän toimintaa. Marx tarkastelee, miten tuotantovälineiden omistus jakaa yhteiskunnan kahteen pääluokkaan: porvaristoon, joka omistaa pääoman ja tuotantovälineet, sekä proletariaattiin, joka myy työvoimaansa saadakseen elantonsa. Hän pyrkii osoittamaan, että kapitalistinen järjestelmä perustuu lisäarvon tuottamiseen – siihen, että työntekijä tuottaa enemmän arvoa kuin saa palkkana takaisin. Tämä erotus muodostaa kapitalistin voiton. Marxin analyysi ei ole vain taloustieteellinen, vaan myös kriittinen: hän näkee järjestelmässä sisäisen ristiriidan, joka johtaa luokkataisteluun ja lopulta yhteiskunnalliseen muutokseen.

Lue lisää

Etkö tiedä, että myös lännessä on luokkajärjestelmä?

Max Weber lähestyi luokkajärjestelmää laajemmin kuin Marx. Hän ei pitänyt taloudellista asemaa ainoana ratkaisevana tekijänä, vaan erotti toisistaan kolme ulottuvuutta: luokan, joka liittyy ihmisen markkina-asemaan ja taloudellisiin mahdollisuuksiin; statuksen, joka tarkoittaa sosiaalista arvostusta ja kunniaa; sekä vallan, joka kytkeytyy poliittiseen vaikutusvaltaan ja kykyyn ohjata muiden toimintaa. Weberin ajattelu käy ilmi erityisesti teoksessa Economy and Society, jossa hän rakentaa moniulotteisen analyysin modernista yhteiskunnasta. Hänen mukaansa kaksi ihmistä voi kuulua samaan tuloluokkaan mutta eri statusryhmiin, tai heillä voi olla taloudellista vaurautta ilman poliittista valtaa. Yhteiskunta ei siis ole kaksijakoinen, vaan kerrostunut useilla samanaikaisilla tavoilla.

Anonyymi00155 kirjoitti:

Etkö tiedä, että myös lännessä on luokkajärjestelmä?

Max Weber lähestyi luokkajärjestelmää laajemmin kuin Marx. Hän ei pitänyt taloudellista asemaa ainoana ratkaisevana tekijänä, vaan erotti toisistaan kolme ulottuvuutta: luokan, joka liittyy ihmisen markkina-asemaan ja taloudellisiin mahdollisuuksiin; statuksen, joka tarkoittaa sosiaalista arvostusta ja kunniaa; sekä vallan, joka kytkeytyy poliittiseen vaikutusvaltaan ja kykyyn ohjata muiden toimintaa. Weberin ajattelu käy ilmi erityisesti teoksessa Economy and Society, jossa hän rakentaa moniulotteisen analyysin modernista yhteiskunnasta. Hänen mukaansa kaksi ihmistä voi kuulua samaan tuloluokkaan mutta eri statusryhmiin, tai heillä voi olla taloudellista vaurautta ilman poliittista valtaa. Yhteiskunta ei siis ole kaksijakoinen, vaan kerrostunut useilla samanaikaisilla tavoilla.

Lue lisää

Etkö tiedä, että myös lännessä on luokkajärjestelmä?

Pierre Bourdieu puolestaan syvensi luokkateoriaa kulttuurin suuntaan. Hänen tunnetuin teoksensa La Distinction analysoi ranskalaista yhteiskuntaa ja osoittaa, kuinka maku, koulutus ja elämäntyyli eivät ole pelkkiä yksilöllisiä valintoja, vaan heijastavat ja uusintavat luokka-asemaa. Bourdieu kehitti käsitteet kulttuurinen pääoma (koulutus, sivistys, makutottumukset), sosiaalinen pääoma (verkostot ja suhteet) ja taloudellinen pääoma. Näiden lisäksi hän puhui habitus-käsitteestä, joka tarkoittaa yksilön sisäistettyjä tottumuksia ja ajattelutapoja, jotka muotoutuvat hänen yhteiskunnallisessa asemassaan. Bourdieun mukaan luokka ei näy vain tuloissa vaan myös siinä, miten ihminen puhuu, mitä hän arvostaa ja millaisissa piireissä hän liikkuu.

Erik Olin Wright edusti myöhempää, empiirisempää marxilaista tutkimusta. Hän pyrki yhdistämään Marxin teorian nykyaikaiseen yhteiskuntatieteelliseen analyysiin. Teoksessaan Classes hän tarkasteli erityisesti niin sanottuja ristiriitaisia luokka-asemia: esimerkiksi esimiehiä, jotka eivät omista yritystä mutta käyttävät valtaa työntekijöihin, tai asiantuntijoita, joilla on erityisosaamista mutta ei pääomaa. Wrightin mukaan moderni länsimainen yhteiskunta ei jakaudu vain kahteen luokkaan, vaan sisältää monimutkaisia väliportaita ja valtasuhteita. Hänen työnsä toi luokkateoriaan tarkempaa mittaamista ja tilastollista analyysia, mutta säilytti Marxilta perityn ajatuksen siitä, että omistus ja valta tuotannossa ovat edelleen keskeisiä eriarvoisuuden lähteitä.

jne.

jne.

Anonyymi00156 kirjoitti:

Etkö tiedä, että myös lännessä on luokkajärjestelmä?

Pierre Bourdieu puolestaan syvensi luokkateoriaa kulttuurin suuntaan. Hänen tunnetuin teoksensa La Distinction analysoi ranskalaista yhteiskuntaa ja osoittaa, kuinka maku, koulutus ja elämäntyyli eivät ole pelkkiä yksilöllisiä valintoja, vaan heijastavat ja uusintavat luokka-asemaa. Bourdieu kehitti käsitteet kulttuurinen pääoma (koulutus, sivistys, makutottumukset), sosiaalinen pääoma (verkostot ja suhteet) ja taloudellinen pääoma. Näiden lisäksi hän puhui habitus-käsitteestä, joka tarkoittaa yksilön sisäistettyjä tottumuksia ja ajattelutapoja, jotka muotoutuvat hänen yhteiskunnallisessa asemassaan. Bourdieun mukaan luokka ei näy vain tuloissa vaan myös siinä, miten ihminen puhuu, mitä hän arvostaa ja millaisissa piireissä hän liikkuu.

Erik Olin Wright edusti myöhempää, empiirisempää marxilaista tutkimusta. Hän pyrki yhdistämään Marxin teorian nykyaikaiseen yhteiskuntatieteelliseen analyysiin. Teoksessaan Classes hän tarkasteli erityisesti niin sanottuja ristiriitaisia luokka-asemia: esimerkiksi esimiehiä, jotka eivät omista yritystä mutta käyttävät valtaa työntekijöihin, tai asiantuntijoita, joilla on erityisosaamista mutta ei pääomaa. Wrightin mukaan moderni länsimainen yhteiskunta ei jakaudu vain kahteen luokkaan, vaan sisältää monimutkaisia väliportaita ja valtasuhteita. Hänen työnsä toi luokkateoriaan tarkempaa mittaamista ja tilastollista analyysia, mutta säilytti Marxilta perityn ajatuksen siitä, että omistus ja valta tuotannossa ovat edelleen keskeisiä eriarvoisuuden lähteitä.

jne.

jne.

Lue lisää

"jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina"

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Kastijärjestelmä ei ole vedalainen järjestelmä, vaan ihmisten luoma järjestelmä.

Etkö tiedä, että myös lännessä on luokkajärjestelmä?

Max Weber – Economy and Society

Max Weber: Economy and Society (kirjan esittely ja tiedot)
— julkaisutiedot ja kirjastotietue, josta löytyy myös eri painoksia ja mahdollisuudet lainata tai katsoa kirjaa kirjastoverkoista.

Pierre Bourdieu – La Distinction: Critique sociale du jugement

Pierre Bourdieu: Distinction – PDF‑versio (sosiaalisen eron analyysi)
— ilmainen PDF-versio teoksesta Distinction, jossa näkyy alkuperäisen englanninkielisen käännöksen (osa) sisältöä.

La Distinction – Internet Archive (painettu teos verkossa)
— painettu kirja kokonaisuutena Internet Archive -palvelussa (vaatii rekisteröitymistä katselua varten).

Bourdieu’n klassikko käsittelee makua, kulttuuria ja luokkia, ja sen online-versioiden katselu voi vaatia rekisteröitymistä.

Anonyymi00157 kirjoitti:

"jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina"

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Kastijärjestelmä ei ole vedalainen järjestelmä, vaan ihmisten luoma järjestelmä.

Etkö tiedä, että myös lännessä on luokkajärjestelmä?

Max Weber – Economy and Society

Max Weber: Economy and Society (kirjan esittely ja tiedot)
— julkaisutiedot ja kirjastotietue, josta löytyy myös eri painoksia ja mahdollisuudet lainata tai katsoa kirjaa kirjastoverkoista.

Pierre Bourdieu – La Distinction: Critique sociale du jugement

Pierre Bourdieu: Distinction – PDF‑versio (sosiaalisen eron analyysi)
— ilmainen PDF-versio teoksesta Distinction, jossa näkyy alkuperäisen englanninkielisen käännöksen (osa) sisältöä.

La Distinction – Internet Archive (painettu teos verkossa)
— painettu kirja kokonaisuutena Internet Archive -palvelussa (vaatii rekisteröitymistä katselua varten).

Bourdieu’n klassikko käsittelee makua, kulttuuria ja luokkia, ja sen online-versioiden katselu voi vaatia rekisteröitymistä.

Lue lisää

"jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina"

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Kastijärjestelmä ei ole vedalainen järjestelmä, vaan ihmisten luoma järjestelmä.

Etkö tiedä, että myös lännessä on luokkajärjestelmä?


Erik Olin Wright – Classes

Erik Olin Wright: Classes (kirjailijan ja julkaisun sivu)
— virallinen kirjasivu, josta voit ostaa tai tilata kirjanjulkaisun mukaan e-kirjan.

Classes – Google Books (esittely)
— Google Books esittelee kirjan sisällön ja antaa usein pienen osan viitteeksi.

Erik Olin Wright Classes PDF (akseleobock‑lähde)
— PDF-näyte (ei täydellinen julkaisu, mutta sisältää kirjan metatietoja ja osia) — käyttö saattaa edellyttää latausta tai selainta, joka sallii PDF-tiedostot.

Anonyymi00158 kirjoitti:

"jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina"

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Kastijärjestelmä ei ole vedalainen järjestelmä, vaan ihmisten luoma järjestelmä.

Etkö tiedä, että myös lännessä on luokkajärjestelmä?


Erik Olin Wright – Classes

Erik Olin Wright: Classes (kirjailijan ja julkaisun sivu)
— virallinen kirjasivu, josta voit ostaa tai tilata kirjanjulkaisun mukaan e-kirjan.

Classes – Google Books (esittely)
— Google Books esittelee kirjan sisällön ja antaa usein pienen osan viitteeksi.

Erik Olin Wright Classes PDF (akseleobock‑lähde)
— PDF-näyte (ei täydellinen julkaisu, mutta sisältää kirjan metatietoja ja osia) — käyttö saattaa edellyttää latausta tai selainta, joka sallii PDF-tiedostot.

Lue lisää

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Etkö tiedä, että myös lännessä on luokkajärjestelmä?

TÄSTÄ AIHEESTA ON LUKUISIA TUTKIMUKSIA, JOITA VOIT TUTKIA ITSE, JA ERI KIRJASTOJEN KAUTTA SUOMESSA VOIT TILATA KIRJOJA PAIKALLISEEN KIRJASTOON, AIHE ON ERITTÄIN MIELENKIINTOISTA JA TUTKIMISEN ARVOISTA.

Anonyymi00159 kirjoitti:

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Etkö tiedä, että myös lännessä on luokkajärjestelmä?

TÄSTÄ AIHEESTA ON LUKUISIA TUTKIMUKSIA, JOITA VOIT TUTKIA ITSE, JA ERI KIRJASTOJEN KAUTTA SUOMESSA VOIT TILATA KIRJOJA PAIKALLISEEN KIRJASTOON, AIHE ON ERITTÄIN MIELENKIINTOISTA JA TUTKIMISEN ARVOISTA.

Lue lisää

"jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina"

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Vain superviisaat, todellisen tiedon ansiosta, näkevät kaikki samanarvoisena, tavalliset ihmiset siihen ei pyhty.

Anonyymi00160 kirjoitti:

"jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina"

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Vain superviisaat, todellisen tiedon ansiosta, näkevät kaikki samanarvoisena, tavalliset ihmiset siihen ei pyhty.

Lue lisää

Vain superviisaat, todellisen tiedon ansiosta, näkevät kaikki samanarvoisena, tavalliset ihmiset siihen ei pysty.

Anonyymi00161 kirjoitti:

Vain superviisaat, todellisen tiedon ansiosta, näkevät kaikki samanarvoisena, tavalliset ihmiset siihen ei pysty.

"jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina"

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Vain superviisaat, todellisen tiedon ansiosta, näkevät kaikki samanarvoisena, tavalliset ihmiset siihen ei pyhty.

Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta Bhagavad-gītān jae 5.18 ei ole yhteiskunnallinen manifesti vaan ontologinen väite. Kun sanotaan, että viisas näkee oppineen brahmanan, lehmän, norsun, koiran ja kastittoman samanarvoisina, kyse ei ole siitä, että heidän sosiaaliset roolinsa tai biologiset ominaisuutensa olisivat samat. Kyse on siitä, että kaikissa asuu sama henkinen perusolemus – ātmā. Gaudiya-ajattelussa jokainen sielu on ikuinen ja laadullisesti samaa henkistä energiaa, Kṛṣṇan osa. Eroavaisuudet koskevat kehoa ja karmaa, eivät sielun arvoa.

Tässä valossa perinnöllinen kastijärjestelmä ei ole Gaudiya-teologian ydin. Se nähdään historiallisena ja sosiaalisena kehityksenä, joka on usein jäykistynyt syntyperään perustuvaksi hierarkiaksi.

Anonyymi00162 kirjoitti:

"jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina"

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Vain superviisaat, todellisen tiedon ansiosta, näkevät kaikki samanarvoisena, tavalliset ihmiset siihen ei pyhty.

Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta Bhagavad-gītān jae 5.18 ei ole yhteiskunnallinen manifesti vaan ontologinen väite. Kun sanotaan, että viisas näkee oppineen brahmanan, lehmän, norsun, koiran ja kastittoman samanarvoisina, kyse ei ole siitä, että heidän sosiaaliset roolinsa tai biologiset ominaisuutensa olisivat samat. Kyse on siitä, että kaikissa asuu sama henkinen perusolemus – ātmā. Gaudiya-ajattelussa jokainen sielu on ikuinen ja laadullisesti samaa henkistä energiaa, Kṛṣṇan osa. Eroavaisuudet koskevat kehoa ja karmaa, eivät sielun arvoa.

Tässä valossa perinnöllinen kastijärjestelmä ei ole Gaudiya-teologian ydin. Se nähdään historiallisena ja sosiaalisena kehityksenä, joka on usein jäykistynyt syntyperään perustuvaksi hierarkiaksi.

Lue lisää

"jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina"

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Vain superviisaat, todellisen tiedon ansiosta, näkevät kaikki samanarvoisena, tavalliset ihmiset siihen ei pyhty.


Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta Bhagavad-gītān jae 5.18 ei ole yhteiskunnallinen manifesti vaan ontologinen väite. Kun sanotaan, että viisas näkee oppineen brahmanan, lehmän, norsun, koiran ja kastittoman samanarvoisina, kyse ei ole siitä, että heidän sosiaaliset roolinsa tai biologiset ominaisuutensa olisivat samat. Kyse on siitä, että kaikissa asuu sama henkinen perusolemus – ātmā. Gaudiya-ajattelussa jokainen sielu on ikuinen ja laadullisesti samaa henkistä energiaa, Kṛṣṇan osa. Eroavaisuudet koskevat kehoa ja karmaa, eivät sielun arvoa.

Tämä näkyy erityisen selvästi Chaitanya Mahaprabhun toiminnassa. Hän hyväksyi seuraajikseen ihmisiä eri taustoista eikä pitänyt syntyperää hengellisen arvon mittarina. Vielä radikaalimpi esimerkki on Haridasa Thakura, joka ei ollut hindusyntyinen, syntyi muslimien perheeseen, mutta jota kunnioitetaan yhtenä suurimmista opettajista. Tällaiset esimerkit ovat Gaudiya-vaishnavismissa teologisesti merkittäviä: ne osoittavat, että bhakti ylittää sosiaaliset rajat.

Kun joku siis sanoo, että jos kaikki nähtäisiin tasa-arvoisina, kastijärjestelmää ei tarvittaisi, Gaudiya-vastaus olisi kaksitasoinen. Hengellisestä näkökulmasta kastia ei todellakaan tarvita määrittämään ihmisen arvoa. Sosiaalisella tasolla taas erilaisia rooleja voi olla missä tahansa kulttuurissa – myös lännessä on omat luokkansa ja hierarkiansa. Mutta nämä rakenteet eivät määritä sielun arvoa.

Gaudiya-vaishnavismin ytimessä on ajatus sama-darśinasta: todellinen viisaus tarkoittaa, ettei kukaan ole hengellisesti alempi. Eroja on, mutta ne ovat väliaikaisia ja kehoon liittyviä. Sielun tasolla kaikki ovat samanarvoisia, koska kaikki ovat Jumalan ikuisia palvelijoita.

Anonyymi00163 kirjoitti:

"jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina"

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Vain superviisaat, todellisen tiedon ansiosta, näkevät kaikki samanarvoisena, tavalliset ihmiset siihen ei pyhty.


Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta Bhagavad-gītān jae 5.18 ei ole yhteiskunnallinen manifesti vaan ontologinen väite. Kun sanotaan, että viisas näkee oppineen brahmanan, lehmän, norsun, koiran ja kastittoman samanarvoisina, kyse ei ole siitä, että heidän sosiaaliset roolinsa tai biologiset ominaisuutensa olisivat samat. Kyse on siitä, että kaikissa asuu sama henkinen perusolemus – ātmā. Gaudiya-ajattelussa jokainen sielu on ikuinen ja laadullisesti samaa henkistä energiaa, Kṛṣṇan osa. Eroavaisuudet koskevat kehoa ja karmaa, eivät sielun arvoa.

Tämä näkyy erityisen selvästi Chaitanya Mahaprabhun toiminnassa. Hän hyväksyi seuraajikseen ihmisiä eri taustoista eikä pitänyt syntyperää hengellisen arvon mittarina. Vielä radikaalimpi esimerkki on Haridasa Thakura, joka ei ollut hindusyntyinen, syntyi muslimien perheeseen, mutta jota kunnioitetaan yhtenä suurimmista opettajista. Tällaiset esimerkit ovat Gaudiya-vaishnavismissa teologisesti merkittäviä: ne osoittavat, että bhakti ylittää sosiaaliset rajat.

Kun joku siis sanoo, että jos kaikki nähtäisiin tasa-arvoisina, kastijärjestelmää ei tarvittaisi, Gaudiya-vastaus olisi kaksitasoinen. Hengellisestä näkökulmasta kastia ei todellakaan tarvita määrittämään ihmisen arvoa. Sosiaalisella tasolla taas erilaisia rooleja voi olla missä tahansa kulttuurissa – myös lännessä on omat luokkansa ja hierarkiansa. Mutta nämä rakenteet eivät määritä sielun arvoa.

Gaudiya-vaishnavismin ytimessä on ajatus sama-darśinasta: todellinen viisaus tarkoittaa, ettei kukaan ole hengellisesti alempi. Eroja on, mutta ne ovat väliaikaisia ja kehoon liittyviä. Sielun tasolla kaikki ovat samanarvoisia, koska kaikki ovat Jumalan ikuisia palvelijoita.

Lue lisää

"jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina"

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Vain superviisaat, todellisen tiedon ansiosta, näkevät kaikki samanarvoisena, tavalliset ihmiset siihen ei pysty.


Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta Bhagavad-gītān 5.18 ei ole pelkkä eettinen kehotus olla suvaitsevainen, vaan ontologinen väite todellisuudesta. Kun siinä sanotaan, että viisas näkee oppineen brahmanan, lehmän, norsun, koiran ja koiransyöjän samanarvoisina, Gaudiya-teologia ymmärtää tämän koskevan sielun tasoa, ei kehon, kulttuurin tai yhteiskunnallisen funktion tasoa.

Gaudiya-vedantassa todellisuus jäsennetään kolmitasoisesti: (1) keho, (2) mieli ja psyyke, (3) ātmā eli ikuinen sielu. Eriarvoisuus syntyy kahdella ensimmäisellä tasolla, mutta hengellinen identiteetti on kaikilla sama: jokainen jīva on laadullisesti yhtä hengellistä energiaa ja olemukseltaan Jumalan ikuinen palvelija. Tämä ei ole runollinen ilmaus vaan metafyysinen väite. Sielut eroavat määrällisesti (rajallisuus), mutta eivät laadullisesti (hengellinen luonne).

Anonyymi00164 kirjoitti:

"jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina"

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Vain superviisaat, todellisen tiedon ansiosta, näkevät kaikki samanarvoisena, tavalliset ihmiset siihen ei pysty.


Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta Bhagavad-gītān 5.18 ei ole pelkkä eettinen kehotus olla suvaitsevainen, vaan ontologinen väite todellisuudesta. Kun siinä sanotaan, että viisas näkee oppineen brahmanan, lehmän, norsun, koiran ja koiransyöjän samanarvoisina, Gaudiya-teologia ymmärtää tämän koskevan sielun tasoa, ei kehon, kulttuurin tai yhteiskunnallisen funktion tasoa.

Gaudiya-vedantassa todellisuus jäsennetään kolmitasoisesti: (1) keho, (2) mieli ja psyyke, (3) ātmā eli ikuinen sielu. Eriarvoisuus syntyy kahdella ensimmäisellä tasolla, mutta hengellinen identiteetti on kaikilla sama: jokainen jīva on laadullisesti yhtä hengellistä energiaa ja olemukseltaan Jumalan ikuinen palvelija. Tämä ei ole runollinen ilmaus vaan metafyysinen väite. Sielut eroavat määrällisesti (rajallisuus), mutta eivät laadullisesti (hengellinen luonne).

Lue lisää

Tästä seuraa tärkeä erottelu: Gaudiya-vaishnavismi ei opeta tasapäistämistä vaan erotettua ykseyttä (acintya-bhedābheda). Kaikki ovat yhtä siinä mielessä, että kaikki ovat Jumalan osasia; kaikki ovat erilaisia siinä mielessä, että jokainen yksilöllinen sielu toimii omien karmisten ja psykologisten ehtojensa puitteissa. Yhdenvertaisuus ei siis merkitse roolittomuutta.

Kastikysymyksessä tämä ero konkretisoituu. Gaudiya-perinne tunnustaa varṇāśrama-järjestyksen periaatteessa yhteiskunnallisena organisoitumismuotona, mutta se ei pidä perinnöllistä kastihierarkiaa hengellisenä totuutena. Krishna kuvaa nelijakoisen järjestelmän perustuvan ominaisuuksiin ja tekoihin, ei syntyperään. Gaudiya-ajattelussa syntyperään perustuva pysyvä hengellinen arvoasteikko on teologisesti kestämätön, koska se sotii sielun universaalia luonnetta vastaan.

Anonyymi00165 kirjoitti:

Tästä seuraa tärkeä erottelu: Gaudiya-vaishnavismi ei opeta tasapäistämistä vaan erotettua ykseyttä (acintya-bhedābheda). Kaikki ovat yhtä siinä mielessä, että kaikki ovat Jumalan osasia; kaikki ovat erilaisia siinä mielessä, että jokainen yksilöllinen sielu toimii omien karmisten ja psykologisten ehtojensa puitteissa. Yhdenvertaisuus ei siis merkitse roolittomuutta.

Kastikysymyksessä tämä ero konkretisoituu. Gaudiya-perinne tunnustaa varṇāśrama-järjestyksen periaatteessa yhteiskunnallisena organisoitumismuotona, mutta se ei pidä perinnöllistä kastihierarkiaa hengellisenä totuutena. Krishna kuvaa nelijakoisen järjestelmän perustuvan ominaisuuksiin ja tekoihin, ei syntyperään. Gaudiya-ajattelussa syntyperään perustuva pysyvä hengellinen arvoasteikko on teologisesti kestämätön, koska se sotii sielun universaalia luonnetta vastaan.

Lue lisää

Yhdenvertaisuus ei siis merkitse roolittomuutta.

Anonyymi00166 kirjoitti:

Yhdenvertaisuus ei siis merkitse roolittomuutta.

Kuitenkin Gaudiya-vaishnavismi ei myöskään ole moderni poliittinen egalitarismi. Se ei väitä, että kaikki olisivat toiminnallisesti tai moraalisesti samalla tasolla. Henkinen tasa-arvo ei tarkoita, että kaikki olisivat yhtä edistyneitä tietoisuudessa. Sama-darśinaḥ tarkoittaa, että viisas näkee jokaisessa potentiaalin ja olemuksellisen arvon, vaikka käytännön tasolla hän tunnistaa eroja kehityksessä, vastuussa ja kyvyissä.

Tässä kohtaa bhakti astuu kuvaan ratkaisevana tekijänä. Gaudiya-teologian mukaan bhakti ei ole riippuvainen sosiaalisesta asemasta, oppineisuudesta tai rituaalisesta puhtaudesta. Historiallisesti tämä konkretisoitui Chaitanya Mahaprabhun liikkeessä, jossa hengellinen auktoriteetti ei määräytynyt kastin vaan antaumuksen perusteella. Haridasa Thakuran asema perinteessä on teologinen kannanotto - ei eivät riipu syntyperästä.

Anonyymi00167 kirjoitti:

Kuitenkin Gaudiya-vaishnavismi ei myöskään ole moderni poliittinen egalitarismi. Se ei väitä, että kaikki olisivat toiminnallisesti tai moraalisesti samalla tasolla. Henkinen tasa-arvo ei tarkoita, että kaikki olisivat yhtä edistyneitä tietoisuudessa. Sama-darśinaḥ tarkoittaa, että viisas näkee jokaisessa potentiaalin ja olemuksellisen arvon, vaikka käytännön tasolla hän tunnistaa eroja kehityksessä, vastuussa ja kyvyissä.

Tässä kohtaa bhakti astuu kuvaan ratkaisevana tekijänä. Gaudiya-teologian mukaan bhakti ei ole riippuvainen sosiaalisesta asemasta, oppineisuudesta tai rituaalisesta puhtaudesta. Historiallisesti tämä konkretisoitui Chaitanya Mahaprabhun liikkeessä, jossa hengellinen auktoriteetti ei määräytynyt kastin vaan antaumuksen perusteella. Haridasa Thakuran asema perinteessä on teologinen kannanotto - ei eivät riipu syntyperästä.

Lue lisää

"jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina"

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Vain superviisaat, todellisen tiedon ansiosta, näkevät kaikki samanarvoisena, tavalliset ihmiset siihen ei pyhty.

Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta Bhagavad-gītān jae 5.18 ei ole yhteiskunnallinen manifesti vaan ontologinen väite. Kun sanotaan, että viisas näkee oppineen brahmanan, lehmän, norsun, koiran ja kastittoman samanarvoisina, kyse ei ole siitä, että heidän sosiaaliset roolinsa tai biologiset ominaisuutensa olisivat samat. Kyse on siitä, että kaikissa asuu sama henkinen perusolemus – ātmā. Gaudiya-ajattelussa jokainen sielu on ikuinen ja laadullisesti samaa henkistä energiaa, Kṛṣṇan osa. Eroavaisuudet koskevat kehoa ja karmaa, eivät sielun arvoa.

Syvemmin tarkasteltuna 5.18 haastaa koko identiteettipohjaisen ajattelun. Jos identiteetti rakennetaan kehon, rodun, luokan tai kastin varaan, se on Gaudiya-näkökulmasta avidyāa, tietämättömyyttä. Todellinen tieto (vidyā) on nähdä itsensä ja toiset sieluina. Tästä seuraa eettinen implikaatio: ketään ei voi hengellisesti halveksia. Henkinen ylpeys – erityisesti “olen syntynyt korkeaan kastiin” – nähdään vakavana esteenä bhaktille.

Samalla Gaudiya-vaishnavismi hyväksyy sen, että materiaalinen maailma toimii hierarkisesti. Myös lännessä on luokkaeroja, koulutuksellista eliittiä ja taloudellista valtaa. Näitä ei pidetä hengellisenä totuutena vaan karmisen järjestyksen ilmentyminä. Ongelmana ei ole funktionaalinen ero, vaan ontologinen väärinkäsitys: jos sosiaalinen asema samaistetaan sielun arvoon, ollaan harhassa.


Lopulta Gaudiya-vaishnavismin vastaus väitteeseen “jos kaikki ovat tasa-arvoisia, kastia ei tarvita” kuuluu näin: hengellisen arvon määrittämiseen kastia ei todellakaan tarvita. Yhteiskunnallisia rooleja voi olla, mutta ne eivät koske sielun olemusta. Todellinen viisaus ei poista eroja maailmasta, vaan poistaa väärän käsityksen siitä, että nuo erot määrittäisivät ihmisen todellisen arvon.

Tässä mielessä jae 5.18 ei ole sosiaalinen reformiohjelma vaan tietoisuuden vallankumous. Se siirtää identiteetin perustan pois syntyperästä ja asemasta kohti hengellistä olemusta – ja juuri siinä Gaudiya-vaishnavismi näkee sen radikaalin voiman.

Anonyymi00168 kirjoitti:

"jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina"

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Vain superviisaat, todellisen tiedon ansiosta, näkevät kaikki samanarvoisena, tavalliset ihmiset siihen ei pyhty.

Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta Bhagavad-gītān jae 5.18 ei ole yhteiskunnallinen manifesti vaan ontologinen väite. Kun sanotaan, että viisas näkee oppineen brahmanan, lehmän, norsun, koiran ja kastittoman samanarvoisina, kyse ei ole siitä, että heidän sosiaaliset roolinsa tai biologiset ominaisuutensa olisivat samat. Kyse on siitä, että kaikissa asuu sama henkinen perusolemus – ātmā. Gaudiya-ajattelussa jokainen sielu on ikuinen ja laadullisesti samaa henkistä energiaa, Kṛṣṇan osa. Eroavaisuudet koskevat kehoa ja karmaa, eivät sielun arvoa.

Syvemmin tarkasteltuna 5.18 haastaa koko identiteettipohjaisen ajattelun. Jos identiteetti rakennetaan kehon, rodun, luokan tai kastin varaan, se on Gaudiya-näkökulmasta avidyāa, tietämättömyyttä. Todellinen tieto (vidyā) on nähdä itsensä ja toiset sieluina. Tästä seuraa eettinen implikaatio: ketään ei voi hengellisesti halveksia. Henkinen ylpeys – erityisesti “olen syntynyt korkeaan kastiin” – nähdään vakavana esteenä bhaktille.

Samalla Gaudiya-vaishnavismi hyväksyy sen, että materiaalinen maailma toimii hierarkisesti. Myös lännessä on luokkaeroja, koulutuksellista eliittiä ja taloudellista valtaa. Näitä ei pidetä hengellisenä totuutena vaan karmisen järjestyksen ilmentyminä. Ongelmana ei ole funktionaalinen ero, vaan ontologinen väärinkäsitys: jos sosiaalinen asema samaistetaan sielun arvoon, ollaan harhassa.


Lopulta Gaudiya-vaishnavismin vastaus väitteeseen “jos kaikki ovat tasa-arvoisia, kastia ei tarvita” kuuluu näin: hengellisen arvon määrittämiseen kastia ei todellakaan tarvita. Yhteiskunnallisia rooleja voi olla, mutta ne eivät koske sielun olemusta. Todellinen viisaus ei poista eroja maailmasta, vaan poistaa väärän käsityksen siitä, että nuo erot määrittäisivät ihmisen todellisen arvon.

Tässä mielessä jae 5.18 ei ole sosiaalinen reformiohjelma vaan tietoisuuden vallankumous. Se siirtää identiteetin perustan pois syntyperästä ja asemasta kohti hengellistä olemusta – ja juuri siinä Gaudiya-vaishnavismi näkee sen radikaalin voiman.

Lue lisää

Ihminen, joka ajattelee olevansa keho, ei koskaan pysty ymmärtämään mitään sellaista, mitä tällä sivustolla selitetään. Mutta ihminen, joka erottaa kehon ja todellisen olemuksensa toisistaan, ymmärtää kaiken.

Anonyymi00169 kirjoitti:

Ihminen, joka ajattelee olevansa keho, ei koskaan pysty ymmärtämään mitään sellaista, mitä tällä sivustolla selitetään. Mutta ihminen, joka erottaa kehon ja todellisen olemuksensa toisistaan, ymmärtää kaiken.

Lue lisää

"jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina"

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Ihminen, joka ajattelee olevansa keho, ei koskaan pysty ymmärtämään mitään sellaista, mitä tällä sivustolla selitetään. Mutta ihminen, joka erottaa kehon ja todellisen olemuksensa toisistaan, ymmärtää kaiken.

Anonyymi00170 kirjoitti:

"jossa kaikki olennot ja ihmiset nähdään tasa-arvoisina"

Jos näin olisi niin ei tarvitsisi koko kastijärjestelmää eikä kastittomia.

Ihminen, joka ajattelee olevansa keho, ei koskaan pysty ymmärtämään mitään sellaista, mitä tällä sivustolla selitetään. Mutta ihminen, joka erottaa kehon ja todellisen olemuksensa toisistaan, ymmärtää kaiken.

Lue lisää

Universaali viisaus ei ole sidottu aikaan, paikkaan maapalloon, tai jopa yksittäiseen universumiin. Se ulottuu kaikkialle ja koskee kaikkia olentoja, missä tahansa miljardeissa universumeissa.

Sen periaatteet ovat täydellisen universaaleja: ne sisältävät esimerkiksi rakkauden, oikeudenmukaisuuden, armon jne., jotka pätevät kaikkialla.

Vaikka uskonto syntyy tietyllä planeetalla ja liittyy sen kulttuuriin, universaali viisaus on kuin kosminen filosofia, joka kantaa merkityksensä yli ajan, paikan ja maailman rajojen – se ei rajoitu vain maapallon ihmisiin, vaan on olemassa kaikkialla.

Anonyymi00173 kirjoitti:

Universaali viisaus ei ole sidottu aikaan, paikkaan maapalloon, tai jopa yksittäiseen universumiin. Se ulottuu kaikkialle ja koskee kaikkia olentoja, missä tahansa miljardeissa universumeissa.

Sen periaatteet ovat täydellisen universaaleja: ne sisältävät esimerkiksi rakkauden, oikeudenmukaisuuden, armon jne., jotka pätevät kaikkialla.

Vaikka uskonto syntyy tietyllä planeetalla ja liittyy sen kulttuuriin, universaali viisaus on kuin kosminen filosofia, joka kantaa merkityksensä yli ajan, paikan ja maailman rajojen – se ei rajoitu vain maapallon ihmisiin, vaan on olemassa kaikkialla.

Lue lisää

Ihan ilmaiseksi voi lukea netissä:

Dimensions of Good and Evil – The Moral Universe and Vaisnava Philosophy

https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf

Anonyymi00174 kirjoitti:

Ihan ilmaiseksi voi lukea netissä:

Dimensions of Good and Evil – The Moral Universe and Vaisnava Philosophy

https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf

Lue lisää

Ihan ilmaiseksi voi lukea netissä:

Hyvän ja pahan ulottuvuudet – moraalinen universumi ja vaisnava-filosofia

https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf

SUHOTRA SWAMI

Anonyymi00175 kirjoitti:

Ihan ilmaiseksi voi lukea netissä:

Hyvän ja pahan ulottuvuudet – moraalinen universumi ja vaisnava-filosofia

https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf

SUHOTRA SWAMI

Lue lisää

Transcendental Personalism – Vedic Answers for the Human Situation

https://www.suhotraswami.net/library/Transcendental_Personalism.pdf

Transsendentaalinen personalismi – vedalaiset vastaukset ihmisen tilanteeseen

SUHOTRA SWAMI