Terveyskeskus ja lääkäri, tarua vai totta?
Aikaan ennen digitaalisia veräjiä ja etäyhteyksien kylmyyttä, maata täplittivät matalat, tiiliset temppelit, joita kutsuttiin terveyskeskuksiksi.
Niiden käytävillä leijui ikuinen suovan ja kahvin tuoksu, ja ilmassa väreili odotuksen hiljainen humina.
Näiden rakennusten sydämessä asuivat Lääkärit, tarunomaiset hahmot, joiden sanottiin tuntevan jokaisen kyläläisen suvun kolmanteen polveen saakka.
He eivät olleet pelkkiä tieteen harjoittajia, vaan eräänlaisia moderneja tietäjiä, jotka lukivat potilasta kuin vanhaa kirjaa – jo ennen kuin tämä ehti istua narskuvalle nahkatuolille.
Heillä oli kyky nähdä vaiva ilman magneettikuvia, pelkällä kämmenen painalluksella tai vakaalla katseella silmiin.
Heidän kaulallaan roikkui hopeinen työkalu, jonka avulla he kuuntelivat sydämen salaisuuksia ja keuhkojen kohinaa kuin metsän huminaa.
He kirjoittivat paperisille liuskoille koukeroista kieltä, jota vain apteekkien viisaat osasivat tulkita, mutta joka paransi kummasti särkyvän selän tai murtuneen mielen.
Nykypäivänä nämä hahmot ovat vetäytyneet bittiavaruuden taakse tai muuttuneet tarinoiksi, joita vanhukset kuiskaavat odotellessaan takaisinsoittoa.
Heitä muistellaan aikakauden vartijoina, jolloin parantaminen oli vielä katsomista, koskettamista ja kiireetöntä läsnäoloa.
Tämän kaiken ihmisläheisyyden ovat hyvinvointialueet tuhonneet.
Aikaan ennen digitaalisia veräjiä ja etäyhteyksien kylmyyttä, maata täplittivät matalat, tiiliset temppelit, joita kutsuttiin terveyskeskuksiksi.
Niiden käytävillä leijui ikuinen suovan ja kahvin tuoksu, ja ilmassa väreili odotuksen hiljainen humina.
Näiden rakennusten sydämessä asuivat Lääkärit, tarunomaiset hahmot, joiden sanottiin tuntevan jokaisen kyläläisen suvun kolmanteen polveen saakka.
He eivät olleet pelkkiä tieteen harjoittajia, vaan eräänlaisia moderneja tietäjiä, jotka lukivat potilasta kuin vanhaa kirjaa – jo ennen kuin tämä ehti istua narskuvalle nahkatuolille.
Heillä oli kyky nähdä vaiva ilman magneettikuvia, pelkällä kämmenen painalluksella tai vakaalla katseella silmiin.
Heidän kaulallaan roikkui hopeinen työkalu, jonka avulla he kuuntelivat sydämen salaisuuksia ja keuhkojen kohinaa kuin metsän huminaa.
He kirjoittivat paperisille liuskoille koukeroista kieltä, jota vain apteekkien viisaat osasivat tulkita, mutta joka paransi kummasti särkyvän selän tai murtuneen mielen.
Nykypäivänä nämä hahmot ovat vetäytyneet bittiavaruuden taakse tai muuttuneet tarinoiksi, joita vanhukset kuiskaavat odotellessaan takaisinsoittoa.
Heitä muistellaan aikakauden vartijoina, jolloin parantaminen oli vielä katsomista, koskettamista ja kiireetöntä läsnäoloa.
Tämän kaiken ihmisläheisyyden ovat hyvinvointialueet tuhonneet.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lääkärit kuten muutkin virkamiehet olivat usein koko työuransa ajan samalla paikkakunnalla. He tosiaan tunsivat alueen ihmiset. Muistan kuinka joskus 60-luvun alkupuolella eräs naapurin emäntä kertoi, että kunnanlääkäri ei ollut ottanut häneltä joka kerralla maksua, hän kun oli joutunut käymään useamman kerran vastaanotolla. Käynnithän maksettiin silloin lääkärille itselleen. Aina ei ollut edes vastaanottoapulaista. Lääkärit samoin kuin monet muutkin virkamiehet ja -naiset asuivat työpaikkansa yhteydessä olevissa asunnoissa 70-luvulle asti. Aikaa ja rahaa ei kulunut työmatkoihin.
Kyllä ennen oli kaikki paaaaljon paremmin. Jos lääkäri ei osannut pappaa auttaa, kuten usein lopulta kävi, niin sitten pappa kuoli.
Hyvin moni kuoli ilman lääkäriäkin.
Ei ennen tarvittu ultraääniä, ei laajoja verenkuvia, eikä magneettitutkimuksia.
Verisuoni meni tukkoon tai repesi ja sillä selvä. Jos noin ei käynyt niin viimeistään syöpä otti hengen.
Nykyisin homma on mennyt ihan omituiseksi. Lääkäri saattaa kirjoittaa lähetteen lisätutkimuksiin, vaikka mummo vain haluaisi kertoa lapsenlapsenlapsistaan.
Ihan omituista se sellainen on. Miksi lääketieteenkin pitää kehittyä, vaikka entinenkin oli ihan hyvä?
En kyllä mene lääkäriin enää ikinä.
Ja ottivat vastaan kymmeniä potilaita päivässä, nyt viisi potilasta neljänä päivänä viikossa, koska nelipäiväinen työviikko kuulemma lisää lääkärin työtehoa... 😂
Ottivat kymmeniä potilaita päivässä, ja joskus jälki oli mitä oli.
Papalla oli sepelvaltimotauti, mutta lääkäri syötti närästyslääkettä. No kävi sitten niin, että papalle tuli pahoinvointi ja hän lähti ulos.
Tuohon pihamaalle pappa lopulta lysähti, hän kuoli sydäninfarktiin. Sepelvaltimotauti todettiin ruumiinavauksessa. Se olisi voitu hoitaa, mutta eipä hoidettu, kun oli vain "närästystä".
Eikä muuten ollut ensimmäinen infarkti, jota hoidettiin närästyksenä.
Se oli "hyvä lääkäri, joka kätteli kymmeniä potilaita päivässä".
Tämän päivän lääkärillä on monin verroin enemmän päätetyöskentelyä, kuin sillä 70-80-luvun kollegalla. Ihmiset ovat "sairaampia", kuin ikinä, mutta elävät kauemmin.
Ihmiset kuolivat nuorempina kuin nyt, naiset 45-65- vuotiaina aivoinfarktiin, miehet 50-60-vuotiaina sydäninfarktiin. Niin kuolisivat nytkin, jos joutuisivat tekemään samanlaisia töitä, joita teimme 60-luvulle asti maaseudulla. Syöpää ei juuri ollut ennen 70-80-lukua. Rintasyöpä tuli sen jälkeen, kun hormonit tulivat 60-luvun loppupuolella yleiseen käyttöön. Nyt siihen kuolee monta tuhatta naista vuodessa. Vatsa- ja suolistosyövät johtuvat kaikissa elintarvikkeissa, erityisesti kasviksissa, olevista myrkyistä. Räjähdysmäisesti lisääntyneet neurologiset sairaudet, aivokasvaimet ym. johtuvat kaikkialla olevasta, ihmisen tekemästä säteilystä ja langattomista laitteista. Nykyinen tilanne on vasta alkua todelliselle sairauksien ajalle.
Syöpien määrä on lisääntynyt, koska väestön elinikä on noussut. Syöpä on pääasiassa ikääntyvien sairaus. Johonkin meidän on kuoltava lopulta - jokaisen.
Näin se on minullakin. Jos ei sepelvaltimotautia olisi hoidettu, niin olisin kuollut n. 60 vuotiaana.
Kävi kuitenkin niin, että tukokset avattiin, kolesteroli saatiin kuriin ja elinvuosia lisää.
Sitten tuli syöpä. Jos olisin töllännyt infarktiin, niin eipä olis syöpää.
Sama juttu koko suvussa ja hyvin monissa tuttavissani.
Kumman kuoleman valitsisit, jos voisit valita: aivo- tai sydäninfarkti, jossa kaadut työsi ääressä seisovilta jaloilta kuolleena maahan ehtimättä sanoa yhtään sanaa VAI syöpä, jossa tiedät että tulet varmasti kuolemaan siihen, vaikka sinua hoidettaisiin vuosikausia kuinka rankoilla myrkyillä ja lisäksi leikeltäisiin lukemattomia kertoja. Joidenkin kärsimys kestää jopa yli 10 vuotta ilman yhtään huoletonta hetkeä.
Nopea lähtö on parempi.