Menetin rakkaan ystäväni ja surusta ei meinaa päästä yli millään. Jospa uusi ystävä auttaisi. Kysyisinkin, minkä rotuinen kissa kannattaisi ottaa sisäkissaksi? Edesmennyt ystäväni oli pitkäkarvainen (luultavasi norjalaista metsäkissaa joukossa), joka oli hylätty ja heitetty autosta - mutta joka sai hyvän kodin luotamme.
Minulla ei ole koskaan ollut ns. rotukissaa, ja olen kuullut että esim. persialaiset viihtyvät hyvin sisällä ja karttavat kylmää. Nämät kokemukseni maatiaiskissoista ovat olleet, että ulos pitäisi päästä tai huutoa tulee :/ Persialaista en sen pitkän turkin johdosta haluaisi kuitenkaan ottaa. Onko ideoita? Muutamme maalle isoon omakotitaloon, mutta silti en haluaisi olla jatkuvasti huolissaan ulkokissan liikkeistä..
Minulla ei ole koskaan ollut ns. rotukissaa, ja olen kuullut että esim. persialaiset viihtyvät hyvin sisällä ja karttavat kylmää. Nämät kokemukseni maatiaiskissoista ovat olleet, että ulos pitäisi päästä tai huutoa tulee :/ Persialaista en sen pitkän turkin johdosta haluaisi kuitenkaan ottaa. Onko ideoita? Muutamme maalle isoon omakotitaloon, mutta silti en haluaisi olla jatkuvasti huolissaan ulkokissan liikkeistä..
Vastaukset 8
Vanhimmat
itselläni on maine coon rotuinen kissa sillä on kyllä pitkäkarva, mutta siitä ei ole isoa hoitoa lapset sitä joskus harjaa huolehtii itse turkistaan. On iso kokoinen kissa ja tosi ihana luontoinen. Asumme kans maalla annan joskus olla pihalla.
Jos et persialaista halua sen pitkän turkin takia halua niin ota Exotic. Se on muuten samanlainen ku persialainen, mutta sillä on lyhyempi karva. Meillä itsellämme on persialinen ja täytyypi myöntää että turkki on pitkä... karvaakin lähtee aikalailla, mutta se me tiedettiin jo ennen kuin kisu otettiin.
sopivat hienosti sisäkissoiksi, mutta tykkäävät kyllä jos valjaissa ulkoilutetaan silloin tällöin. Birman turkki ei takkuunnu yhtä helposti kuin Perskin, mutta kyllä sitäkin kannattaa välillä harjailla.
Täältä saa lisätietoa.. http://www.kolumbus.fi/birmankissa/
Vaikea tulee valinta olemaan, kaikki vaikuttavat niin hyviltä vaihtoehdoilta.
Mukavaa kesänjatkoa ja nauttikaa kissoistainne!
Meillä on pyhä birma-uros (leikattu. Kissa on helppohoitoinen esim. persialaisiin verrattuna. Kissa ei vaadi mitään erityishoitoa, turkki on puolipitkä ja sitä voi halutessaan harjata. Luonne on rauhallinen, utelias ja ystävällinen. Kissa on leikkisä ja osaa koiran tavoin noutaa esineitä (lähinnä paperipalloja). Naapurissamme on persialaiskissa joka pitää pestä Fairyllä kerran viikossa, lisäksi kissanshampoolla föönaus päälle.
Raggari on myös turkkinsa suhteen melko helppohoitoinen, viihtyy sisäkissana. Meidän raggis on mallia "sohvatyyny", aika laiska, mukavuudenhaluinen ja herkuttelija. Pentuaikoina yritin opettaa valjaissa ulkoiluun, mutta kisu inhosi sitä.
Lisäisin vielä, että kyllä maatiaiskissakin oppii sisäkissaksi, jos se pennusta asti on sisäkatti.
Aivan. Se tuskin on kissan geneettisestä perimästä kiinni viihtyykö kissa pelkästään sisäkissana vai haluaako ulkoilla. Lähtökohtaisesti väittäisin että jokainen kissa viihtyy ulkona ja haluaa ulkoilla jos se saa sitä pienestä asti tehdä. (Vai tunteeko joku muka yhtään kissaa -maatiaista tai rotukissaa-joka vapaaehtoisesti jäisi aina sisälle eikä koskaan menisi ulos vaikka siihen on aina ollut mahdollisuus?) Meidän Eemu on ihan tavallinen maatiaisröllykkä -ja se huutelee ovella ja parvekkeella että ulos pitäis päästä. Eemu on ulkoillut aivan nuoresta asti, aloitettiin kaksi viikkoa sen jälkeen kun Eemu oli tullut meille. (Aluksi takin sisässä kun jänskätti niin kovasti). Eemun veli samasta pentueesta on yhdellä kaverillamme, ja hän on alkanut ulkoiluttaa sitä vasta nyt kun kissa on 7kk. Kissa pelkää rappukäytävässä ja ulkona -menee lähinnä omistajan jalkojen taakse piiloon. Se ei nauti ulkoilusta, koska ei ole siihen tottunut. Se on erittäin tyytyväinen sisällä eikä halua poistua omalta alueeltaan.Meidän Eemu taas on mitä utelian -siitä on välillä rasittavuuksiin asti haittaa kun se keksii aina uuden keinon päästä naapurin parvekkeelle jne...Ulos se haluaa useamman kerran päivässä. Molempien kissojen suhtautuminen ulkomaailmaan on ihan puhtaasti kasvatuksen tulosta, ei kissan perimän.
(Vai tunteeko joku muka yhtään kissaa -maatiaista tai rotukissaa-joka vapaaehtoisesti jäisi aina sisälle eikä koskaan menisi ulos vaikka on mahdollisuus?)