Tämä kirjoitus tulee sydämestä.
Ihailen tavallisia suomalaisia työmiehiä. He ovat niitä todellisia arjen sankareita, jotka pitävät tämän maan tolpillaan.
Kaivinkoneen kuljettajat, roskakuskit, putkimiehet, asfalttityöntekijät, maanviljelijät ja remonttimiehet hikisinä ja likaisissa haalareissaan.
Erittäin suuresti ihailen ylileveän kuljetuksen kuskeja.
Miten joku osaa?
Kuvittele, kokonainen autosaattue, kuin korkea-arvoisilla valtiovierailla. Kaksi autoa edessä ja kaksi takana varoittaen tulevasta.
Ylhäisenä ja arvokkaana, kuin kuninkaallinen tuo kuljetus lipuu ohitsesi.
Syvää, suorastaan pyhää (ainakin minä) kunnioitusta tuntien kaikki vetäytyvät hiljaa tien sivuun.
Näitä näkyy täällä aina silloin tällöin, kun Raumalla on tuo UPM.
Uskollisesti joka aamu suomalainen työmies lähtee työhön elättäen perheensä vain saadakseen kuulla, että ovat niitä Euroopan väkivaltaisimpia vaimonhakkaajia. Ikinä ei työmies vaimoa löisi paitsi itsepuolustukseksi on joskus pakko tönäistä ja siitä se riemu vasta repeääkin.
Kukaan heistä ei käsittele lapsuuden traumojaan. Mitä ne ovat? Miltä susta nyt tuntuu? Miltä tässä nyt sitten pitäisi tuntua?
Töihin pitää mennä, että on särvintä pöytään ja saa asuntovelan maksettua.
"Olen luvannut elättää perheeni ja sen teen," Se on työmiehen korkein ja jaloin kutsumus. Työ se on miehen ilo ja kunnia.
Sitä kunniaa nimittäin, ei hänelle juurikaan heru.
Ei ole näkynyt selkääntaputtelua, ei jalustalle nostelua, ei lehtijuttuja ja dokumenttiohjelmia Työmiehen päivästä.
Toista ovat it-osaajat, kaiken maailman influensserit ja milleniaalit.
Miehet ovat loppujen lopuksi aika vähään tyytyväisiä. Töistä väsyneenä kotiin tullessaan kun saisi ottaa pienet torkut, jääkaapissa olisi Olvia ja HK:n kabanossia ja saisi edes kerran, ilman vaimon nalkutusta rauhassa katsella Lukko-Tappara jäkismatsia.
Sitä peitonheiluttelua kun saisi maistaa edes pari kertaa viikossa. Hätätapauksessa kertakin riittäisi, jos sen saisi toteuttaa oman, yksinkertaisen kaavansa mukaan ilman kaiken maailman säätämisiä ja erikoisohjeistusta.
Vaimo tuppaa sinnekin tuputtamaan niitä seksiterapeuttien keksimiä kommervenkkeja.
Te ansaitsisitte ihan oman merkkipäivän. Ehdotan Työmiehen päivää.
Ihailen tavallisia suomalaisia työmiehiä. He ovat niitä todellisia arjen sankareita, jotka pitävät tämän maan tolpillaan.
Kaivinkoneen kuljettajat, roskakuskit, putkimiehet, asfalttityöntekijät, maanviljelijät ja remonttimiehet hikisinä ja likaisissa haalareissaan.
Erittäin suuresti ihailen ylileveän kuljetuksen kuskeja.
Miten joku osaa?
Kuvittele, kokonainen autosaattue, kuin korkea-arvoisilla valtiovierailla. Kaksi autoa edessä ja kaksi takana varoittaen tulevasta.
Ylhäisenä ja arvokkaana, kuin kuninkaallinen tuo kuljetus lipuu ohitsesi.
Syvää, suorastaan pyhää (ainakin minä) kunnioitusta tuntien kaikki vetäytyvät hiljaa tien sivuun.
Näitä näkyy täällä aina silloin tällöin, kun Raumalla on tuo UPM.
Uskollisesti joka aamu suomalainen työmies lähtee työhön elättäen perheensä vain saadakseen kuulla, että ovat niitä Euroopan väkivaltaisimpia vaimonhakkaajia. Ikinä ei työmies vaimoa löisi paitsi itsepuolustukseksi on joskus pakko tönäistä ja siitä se riemu vasta repeääkin.
Kukaan heistä ei käsittele lapsuuden traumojaan. Mitä ne ovat? Miltä susta nyt tuntuu? Miltä tässä nyt sitten pitäisi tuntua?
Töihin pitää mennä, että on särvintä pöytään ja saa asuntovelan maksettua.
"Olen luvannut elättää perheeni ja sen teen," Se on työmiehen korkein ja jaloin kutsumus. Työ se on miehen ilo ja kunnia.
Sitä kunniaa nimittäin, ei hänelle juurikaan heru.
Ei ole näkynyt selkääntaputtelua, ei jalustalle nostelua, ei lehtijuttuja ja dokumenttiohjelmia Työmiehen päivästä.
Toista ovat it-osaajat, kaiken maailman influensserit ja milleniaalit.
Miehet ovat loppujen lopuksi aika vähään tyytyväisiä. Töistä väsyneenä kotiin tullessaan kun saisi ottaa pienet torkut, jääkaapissa olisi Olvia ja HK:n kabanossia ja saisi edes kerran, ilman vaimon nalkutusta rauhassa katsella Lukko-Tappara jäkismatsia.
Sitä peitonheiluttelua kun saisi maistaa edes pari kertaa viikossa. Hätätapauksessa kertakin riittäisi, jos sen saisi toteuttaa oman, yksinkertaisen kaavansa mukaan ilman kaiken maailman säätämisiä ja erikoisohjeistusta.
Vaimo tuppaa sinnekin tuputtamaan niitä seksiterapeuttien keksimiä kommervenkkeja.
Te ansaitsisitte ihan oman merkkipäivän. Ehdotan Työmiehen päivää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Lukko-tappara?
Onkos se lauantai?
Pyh, persut
Ap:n kuvaus on työmuurahainen. Tekee hyvällä liksalla mitä käsketään, ei yhtään enempää. Mikä tekee työmiehestä sankarin? Ei ainakaan että normityön lisäksi on käsi ojossa vaatimassa hotellioloja elämäänsä? Menee sitten sinne hotelliin asumaan TV:n viereen ja tilaa maksullista. Ei naputusta, ei kotiaskareita, ei lasten meteliä, vetää lapaseen niin monesti kuin haluaa...aika kaukana sankarin ansiosta. Sankari tekee pyyteettä enemmän kuin vaadittu, oman hyvinvoinnin uhalla. Ei vaatimalla itselleen perusteettomia etuuksia. Taitaa nyt kalvaa kun ei viittaa asetellakaan boomerimiehen harteille, niinkuin luuli. Vuosikymmenten työura takana ja nyt pitäisi punaista mattoa levittää...ei pysty, kuorma on jo syöty rahdatessa. Ei jäänyt mitään urakoista jälkipolville, ei edes sitä työmiehen työtä. Mutta kivaa oli?
Taas julkisen puolen hoitajat unohdettiin? Eikö he muka tee töitä ja raada niska limassa? Väittääkö joku muuta? Kunnianloukkausilmoituksen teen täältä sairaalan käytäviltä missä lorvin ja Jaffaa lipitän.
Vain persut tekevät töitä
Paskamahat vain saikuttavat ja juoruilevat ajankulukseen työajalla.
Naiset!
Lopettskaa llmaisen työn tekeminen!
Antakaa jo vuoro välillä noille sankareille.
Kyllä mieskin voi synnyttää.
Keskimäärin 1 aamusynnytys kahvin jälkeen ja muutama varpusparvi päivän mittaan.
Rattijuoppo ajoi Kokkolassa valopylvääseen yli kolmen promillen humalassa: ”Kenkä jäi jumiin” | Keskipohjanmaa https://share.google/a07zxCkaBZG4A67Xn
Ajoin kahdeksan vuotta edestakaisin Vaasaan. Nyt työttömät pissiäiset jäävät aamuisin nukkumaan kun Perussuomalaiset lähtevät töihin.
MOT