Kiitoksen saaminen on vahintään yhtä tärkeää kuin kiitoksen antaminen.
Yksinasujana minulla ei ole kotona ketään joka minua kiittäisi, joten olen ottanut tavaksi kiittää itse itseäni. Esim. siivouksen jälkeen taputan itseäni olkapäälle ja sanon "kiitos, olitpa tänään ahkera". Eihän tuo sama asia ole kuin saada kiitos toiselta, mutta minulla se toimii, tulee hyvä mieli, kokeilkaa.
Yksinasujana minulla ei ole kotona ketään joka minua kiittäisi, joten olen ottanut tavaksi kiittää itse itseäni. Esim. siivouksen jälkeen taputan itseäni olkapäälle ja sanon "kiitos, olitpa tänään ahkera". Eihän tuo sama asia ole kuin saada kiitos toiselta, mutta minulla se toimii, tulee hyvä mieli, kokeilkaa.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Paras kehotus yksinäiselle, illalla kun lamppu sammuu ja pää painuu tyynyn päälle nukkumattia odotellessa huokaisee, kiitos sinulle P että jaksoit tämänkin päivän, siivosit, teit herkullista ruokaa. Olit kiinnostut kaiken mualiman tapahtumista, kävit palstalla antamassa viisaita elämän ohjeita.
Kiitos sinulle siitä :).
Minusta tuo aloittajan tapa kiittää heti kun aihetta on tuntuu jotenkin luontevammalta, kuin säilöä kiitokset johonkin määrättyyn hetkeen. Kiitämmehän, tai ainakin minä kiitan, muita ihmisiä heti kun on aihetta, enkä joskus muuna hetkenä.
Eikö se ole tärkeintä että kiittää. Ihan sama mikä hetki.
Kiitosta voi jakaa koska vain, mut ei tarpeettomasti, inflaatio uhkaa.
Joskus - ehkä aika harvoin - kun joku asia menee just nappiin, sanon itselleni "hyvä minä" tai "hyvä L_i_a". Eikö se ole melkein sama asia.
Jumpan lopuksi ensin vaenytettä käsiä taaksepäin, avataan rintakehä ja pyritään saamaan lapaluut yhteen. Sen jälkeen kädet edestä itsensä ympärille ja halataan kunnolla. Sekin tuntuu hyvältä.
Kiitän Jumalaa koko elämästiäni, niin että kai olen vähän ulkoistanut kiittämisen, vaaimattomuuttaniko.
Kunhan ei liian rajusti venyttele, niin hyvää tulee.
En tarvitse itseni kiittämistä. Korkeintaan totean, että hyvä kun sain tuokin
homman tehdyksi.
Itseasiassa olen tyytyväinen etten enää ole niin vasemmistolainen kuin olin ennen.
Juu, joka ilta
Oikeastaan vaivaannuttavaa ottaa vastaan kiitosta, se Ei ole lainkaan luontaista.
Sen sijaan itseään voi kiittää ja olla itseenä tyytyväinen. Tänään esimerkiksi myhäilin itseeni tyytyväisenä kun kävin luomassa lumet haudoilla muutamalta haudalta ja muutoinkin siistimässä. Samalla tuli ulkoiltua mukavassa leudossa pienessä pakkassäässä.
Hyvä minä :).
Niinpä, kiittää voi ilman että käyttää sanaa 'kiitos', teoilla.
Niinpä. Kun koti on siisti, ruokaa muutamaksi päiväksi valmiina ja ne pienet (suuret) rästit tehty, niin mieli on hyvä ja kuin kiittäisi itseään, että tuli tehtyä, vaikka aina ei niin kovasti viittiskään.
Kyllä. To do- listaa kun on saanut lyhennettyä se on vähintään hyvien päiväkahvien paikka:).
Ei paineita saisi ottaa mistään, se ei oo hyvä.
Ei ole paineita samalla tavoin kuin töissäoloaikana. Mukavaa kun on odottamassa tekemistä jonka suorittamisesta voi kiitellä itseään :). Muuten voisi käydä aika tylsäksi
Muuten ihan hyvin, unirytmi kiepsahtanut päälaelleen, eilenkin alkuillassa aikomus pitkittää unen tuloa myöhäisempään. Nukahdin alkuillasta TV ääreen ja heräsin jälkeen puolen yön eikä uni tullut ennee takaisin.
Ei sen puoleen kunhan saa nukuttua vuorokaudessa tarpeellisen määrän, ei ensimmäinen kerta, mut lopulta se palautunut jossain vaiheessa.
Se on sitten maaliskuu, ensikuun jälkeen jo toukokuu.
Eikä Juhannuskaan kaukana.
Ei ole unirytmiä, tai onhan sekin jotain jos nukkuu silloin kun nukuttaa ja syö silloin kun on nälkä, eikä näissä asioissa katso kelloa lainkaan.
Maaliskuu maata näyttää, tiet tukkii ojat täyttää.
Vaikka lunta vielä paljon näillä korkeuksilla lämpötila-asteet jo huomattavasti miellyttävämmillä lukemilla. Linnutkin jo heränneet visertelemään ja tikka naputteli aamulla nokkasnsa puun runkoon.
Minulla säännöllinen unirytmi. Yleensä kymppiuutisten jälkeen nukkumaan ja aamulla karvainen herätyskello herättää noin puoli kuudelta. Tosin käyn hereiilä yöllä yhdestä kahteen kertaan mutta yleensä saan vielä unen päästä kiinni.
Lehtipuut on kuurassa kun plussakeli vaihtui 3n asteen pakkaseen. Kovia pakkasia ei maaliskuussa täälläpäin olekaan.
Meillä on männyissä paksu raskas lumipeite melkein kuin tykkylunta ikään. Lehtipuissa oli pakkasilla komia kuurapeite. Hienon näköinen valkoinen kuurapeitteinen puu sinistä taivasta vasten aurinkoisina päivinä. Nyt kuurapeite jo ohentunut
Ennusteen mukaan meilläkin lämpötila alkaa pysytellä lähellä nollaa nyt ainakin.
Miksi ihmeessä heräät kellolla? Lähdetkö työhön?
Karvapallon häytyy päästä ulos.
Ai niin, sulla oli sellainen.
"Semmonen" joo.
Joo tänään kiitin. Tein neljä pikkupullaa itselleni yhden desin taikinasta ja hyvää oli. Vähällä vaivalla tuoretta pullaa.
Pulla pullottaa mukavasti.
Mitä se pulloon pullottaa?
Paistoin paisto valmiita pikku pullia eilen kun tuli ruokalähetys K-Citystä.
15.3. onnittelen itseäni syntymäpäivän kunniaksi.
Minäkin olen joskus ostanut paistovalmiita pikkupullia pakkasesta sekä dallaspullia jotka myös on hyviä. Nykyisin harvemmin. Joutuisin itse syömään lähes kaikki ja gluteiinittomat on lähinnä sahajauhoa. Tuo yhden desin pullataikina oli just sopiva satunnaiseen pullanhimoon.
Paljon onnea syntymäpäiväsi johdosta. Kevään lapsi :).
Pullottaa vattaa kun nauttii 4 pullaa yhteen menoon.
Kuka se ny neljä pullaa kerralla :D. Noistahan riittää vähintään kahdeksi päiväksi. Sen jälkeen eivät ole enää tuoreita. Tosin pakkaseenki vois laittaa.
Totta, ei neljää kerralla, vaan yhtäaikaa.
Juu joku hamsteri voisi yhtaikaa työntää poskiinsa yhtaikaa ettei vaan muut saa.
Nälissään, kyllä.
Sitten kun olet viimeisen suupalan nielaissut iskeekin morkkis .
Just niin, ystäväni kertoo et tytär pelkää jos syö yhdenkin berliinin munkin, se näkyy heti pr-seessä...
Nii. Toisten kestää syödä enemmän, toisten vähemmän. Neljää en kenellekään suosittelisi peräjälkeen. Aika äklön makeaa.
Kiitos, tack.
Joskus tulee puuskahdettua; hyvä juttu, hyvä jätkä että teit tämän mielessä hiertäneen asian nyt eikä vasta joskus viieiestoistaispäivä.
- hiljanen ukonmyhkäre.
Tekemätön työ muistuttaa, ostin noin vuosi sitten valkoista maalia tarkoitus oli hioa keittiön pöytä ja maalata se. Homma ei hoitunut kun kaaduin pihalla oikea käsivarteen tuli paha murtuma, nyt käsi on loisto kunnossa. Pitää löytyä tarmoa voittaa kehtuutus, nyt tuntuu siltä saatan lähi päivinä tarttua tuumasta toimeen, kun se työ on tehty voin olla taas tyytyväinen itseeni, toivotaan parasta.
Teeppä siitä itelles syntymäpäivälahja.