Pian alkaa lähihoitajaopintojen toinen vuosi ja se käynnistyykin heti viiden viikon työssäoppimisjaksolla terveyskeskuksen vuodeosastolla. En ole ajatellut suuntautuvani vanhustyöhän eikä muutenkaan haaveisiini kuulu työskently vuodeosastolla, silti harjoittelu
ko. paikassa on kaikille pakollinen osio. Olen fyysisesti pienikokoinen ja hentorakenteinen ja selkävaivojakin on joskus ollut.. Mitähän tästä tulee.. Selviänkö hengissä tuosta viidestä viikosta.
Mitenhkähän muut työntekijät suhtautuvat harjoittelijaan joka ei yksin jaksa nostaa mummoja vaan tarvii aina paria joka juttuun.. Tulevaisuudessa toivoisin lähinnä työsketeleväni joko päiväkodissa, perhetyössä, osastosihteerinä tms taikka sitten mielenterveystyössä.
ko. paikassa on kaikille pakollinen osio. Olen fyysisesti pienikokoinen ja hentorakenteinen ja selkävaivojakin on joskus ollut.. Mitähän tästä tulee.. Selviänkö hengissä tuosta viidestä viikosta.
Mitenhkähän muut työntekijät suhtautuvat harjoittelijaan joka ei yksin jaksa nostaa mummoja vaan tarvii aina paria joka juttuun.. Tulevaisuudessa toivoisin lähinnä työsketeleväni joko päiväkodissa, perhetyössä, osastosihteerinä tms taikka sitten mielenterveystyössä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Perhetyöstä ja päiväkotityöstä kokemusta saaneena voin vakuuttaa, että molemmat todellakin rasittavat selkää rankasti, fyysisesti erittäin raskaita töitä! Äläkä suostu harjoittelussakaan yksin nostelemaan potilaita, se on vaarallista sekä hoitajalle että potilaalle, harjoittelijana teet niinkuin koulussa on opetettu, niin kiire ei saisi olla ettet saa toista hoitajaa jos on tarvis.
etukäteen ja ota selvää ergonomiasta. Oikeat työskentelyasennot ovat kaiken a ja o.
lastenhoitajana joudut työskentelemään epämulavissa asennoissa mm pukiessa.
Itse olen toista vuotta työelämässä ollut pienikokoinen hoitaja. Minun ei opiskeluaikana eikä työssäoloaikanakaan ole tarvinnut nostaa kertaakaan yksin; etenkin mieshoitajat tulevat helposti auttamaan :) Kenenkään ei tarvitse satakiloisia valaan kokoisia potilaita nostella yksin; avaat suun ja pyydät apua. Aikuisia ihmisiä sairaalassa työskentelevät ovat ja ymmärtävät varmasti että noston seurauksena tullut selän prolapsi ei ole mikään naurun paikka. Eikä se ole potilaallekaan turvallista ja mukavaa kun pieni kirppu yrittää nostaa.
Tsemppiä sinulle opiskeluun ja harjoitteluihin!
minun selkäni alkoi reistailemaan lasten kanssa . On muuten tosi rasittavaa pukea ja riisua ja lasten kanssa olet muutenkin koko ajan kaksinkerroin. Lapset myös on eläväisiä joten selkä joutuu tosi koville. Nyt vanhustyötä tehdessä selkäni ei enää kestä ,on jatkuvia selkäsärkyjä vaikken yksin nostelekkaan. Myöskin polveni ja ranteeni on kuluneet ... pelkään jo vanhuutta voinko siitä nauttia jos säryt vaan lisääntyy
Uskoisin että kroppani kestää kyllä lasten kanssa työskentelyn, päiväkotiharjoittelussa ei tullut mitään ongelmaa, ja itsellänikin on pieniä lapsia useampi. Sen sijaan jo koulussa harjoitellessamme nostoja sain selkäni kipeäksi, aikuisen ihmisen nostaminen, vaikkakin parittainkin tuntui siltä että oli ihan liikaa.. Parin tunnin harjoittelun jälkeen oli paikat jo kipeänä :-( Toisaalta teksisi kuitenkin mieli valita suuntaavaksi sairaanhoito ja huolenpito kun se on kai laajin vaihtoehdoista ja meillä suurin osa luokasta sen tulee valitsemaan, mutta toisaalta taas kun se ei johda juuri muuhun kuin juuri osastotyöskentelyyn, niin onko siinä sitten järkeä.. Vaikea valinta...
Itse lähihoitajana tiedän, että selkä on jatkuvasti koetuksella oli suuntaunut minne tahansa. Eniten sen uskon kuitenkin olevan koetuksella, juuri vuodeosastoilal jossa paljon käännetään ja nostetaan joskus todella suurikokoisiakin asiakkaita.
Työharjoittleuissa oppilas EI saa olla työntekijä, vaan oppimassa uutta työnharjoittelijana. Oppilaalle ei amkseta palkkaa eikä hän toimi palkallisena työntekijänä. Siksi työ on huomattavasti kevyempää, kun itse työssä ollessa. Älä siis murehdi, yrität parhaasi kuitenkaan rasittamatta liikaa itseäsi. kannataa olla avoin ja puhua työnohjaajan kanssa peloista ja siitä että selkä heikko. Hän varmasti opettaa oikeita nostotekniikoita ja nostolaitteiden käyttöä. Vaikka et suuntautuisikaan vanhuspuolelle, harjoittelu antaa parhaillaan paljon. Kun on aktiivinen, sa aitse ja asikkaat saa sitä tarvitsevaansa aikaa ja hyvää huolenpitoa. tsemppiöä!
Olen työskennellyt pian kymmenen vuotta terveyskeskuksen vuodeoastolla. Koskaan en ole käsivoimin potilasta nostanut. Koskaan ei ole ollut selkä kipeä. Jumpassa ja kuntosalilla käyn useita kertoja viikossa, joten lihaksia löytyy. En kuitenkaan usko, että jaksaisin edes 50 kiloista mummoa nostaa. Kuitenkin päivän aikana avustan n. 10-15 potilasta vuoteesta tuoliin/pyörätuoliin istumaan. Jutun juju onkin se, että minä olen fysioterapeutti en hoitaja. Minä en koskaan nosta potilasta vaan SIIRRÄN hänet. Siirroissa käytän apunani tieto-taitoani ergonomiasta, kehonhallinnasta sekä oman vartalon käytöstä. Lisäksi käytän apunani painovoimaa, potilaan omaa aktiivisuutta sekä oikeaa liikesuuntaa. Usein turvaudun myös apuvälineisiin kuten siirtoympyrään, liukulautaan tai siirtovyöhön. Useimmiten siirrän potilasta yksin. Mikään työnsankari en kuitenkaan ole vaan tarvittaessa käytän potilaan siirtämiseen nostolaitetta.
En tiedä mistä saisin niin paljon rautalankaa, että saisin hoitajien päähän väännettyä tämän eron siirtämisen ja nostamisen välillä. Monta kertaa olen yrittänyt ohjata ja neuvoa, mutta asenteet ovat niin tiukassa, että omista työtavoista ei luovuta vaikka henki menisi.
Eikä uudessa hoitajasukupolvessakaan ole paljon toivoa. Potilaan siirtokoulutus on lähi-ja sairaanhoitaja koulutuksessa edelleen aivan lapsen kengissä. Hoitajat oppivat jo koulutuksen aikana mallin parityöskentelystä, jossa kahden hoitajan voimin potilasta roikotetaan kainaloista niin etteivät edes jalat maahan yllä.
Lopputuloksena sitten minä hoidan potilaan nostoissa kipeytyneitä olkapäitä ja työfysioterapeutti hoitajan nostoissa kipeytynyttä selkää.
Monta kertaa olen oman osastoni henkilökuntaa yrittänyt "siirtokouluttaa", mutta lopputuloksena on usein ollut hoitajien kommentti: "ei fysioterapeutti tiedä mitään hoitotyöstä, ei noi sun konstit meidän potilaiden kanssa toimi". Samoja potilaita minä hoidan kuin hoitajatkin ja väittäisin tällä kokemuksella jotakin hoitotyöstäkin ymmärtäväni, mutta sitä potilaiden repimistä ja raastamista, jota hoitajat kutsuvat NOSTAMISEKSI minä en totisesti ymmärrä.
että tässä tulee vastaan taas se hierarkia, eli ohjaajana toimii vanhat hoitajat ja heidän mukaansa ON TOIMITTAVA... huom.... ON TOIMITTAVA.
et ole yhteityökykyinen jos tuot uusia ajatuksia ja työtapoja työhösi.
Miksiköhän se onkin niin että mieluummin kodinhoitaja tai perushoitaja ohjaa .. meillä ainakin lähihoitaja syrjäytetään lähihoitajan ohjauksessa.
Oliskohan tuossa jotain tehtävää .. ei päästä vanhoista tavoista näin koskaan.
Aivan, potilaita käännetään, siirretään tai vedetään, mut ei nosteta. Nostolaitteet on sitä varten, jos siirtäminen ei onnistu.
YKSIN NOSTAA! Se on ammattitaitoa kun jättää nostamatta yksin, isompikaan naisihminen ei loputtomiin nostelua kestä ja ennen pitkää koittaa sairasloma selänvuoksi.....tosin on paljon vanhemman sukupolven hoitajia, jotka todistavat ammattitaitoaan yksin rehkimällä, mut joukkoon ei kannata liittyä...
tiedän muutaman vuodeosastolla työskentelevän hoitsun, jotka ovat kooltaan todella pieniä about 150-155cm ja 45kg....ja hyvin pärjäävät!