Nuo kalliit lasiset roskat ja aarteet ennen kuin ne heittelen silpaleiksi?
:/
:/
Nainen, minne ja missä myyn mariskoolini
Anonyymi-ap
36335
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Vihreä on, punainenkin pitäisi olla jossain.
:/
Niitä et kyllä myy kenellekään, enintään mulle myyt joskerran on joku mukamas pakko myydä. Varaan ne, eli Av, varattu. Mulle omittu!
Hitto yv en voi laittaa. Miten tää hoidetaan nyt?
Vapautan sittenkin ne omitut tai varatut. Perutaan.. kaupat siis.
Et voi myydä niitä ensin ja sitten heitellä niitä sirpaleiksi.
Ostaja suuttuu!
Olisikohan ne arvokkaampia sirpaleina ja korjattuina.
Silloin uniikkeja ja niissä olisi ja näkyisi Matti Möttösen kädenjälki ja legendaarinen tarina.
:/
myy vttuun ne ennen ku kuolet
Melko löysä viddu, jos sinne mariskoolin saa myytyä... 😮
Tuutko ostamaan?
Odotellaan täällä niin katotaan.
:/
aaa
xD.
Onnistuisiko tuonti jos ostaisin, kun ei ole nouto mulle mahdollista? /joku mahdollinen ostaja
Mä voisin ostaa sen punaisen.
Pitäisikö laittaa kaikki turhat ja vanhat lasiesineet valkoiseen kirjahyllyyn ja valkoiselle pöydälle ja numeroida ne ja ottaa kuva.
Sitten joku keräilijä ostaja voisi sanoa 8 kiinnostaa ja sitten ottaa lisäkuvia ja saa tarjouksen.
Voisi tehdä nettisivun sitä varten.
Lasiaarre ja siellä voisi kaikki tehdä samoin.
Lähettää kuvan näytille aarteistaan ja antaa s-postioson jolla ottaa yhteyttä ja tehdä kaupat.
S-posti dokumentaatio toimii kauppakirjana ja sopimuksena ostotapahtumalle ja niin saa ostaja ja myyjä kaupoilleen paremman lainsuojan.
:/
Onhan niitä muitakin pronssi, hopea, puu, posliini ym. esinettä, koristetta ja antiikkia.
Joku tollanen sivu vois olla hyvä olla olemassa.
Maailma on täynnä sitä romua ja joku saattaa sitä himoita.
:/
Älä ainakaan missään nimessä tee mitään nettikauppoja kenenkään kanssa luottamalla johkin sähköposti sopimukseen.
Semmonen ei oo kun 🪰💩 arvoinen dokumentti oikeesti nettikaupoissa. Tosin tossa tapauksessa sä olisit se myyjä, etkä maksaja osapuoli joka on se joka menettää mahdollisesti rahansa.
Onhan se turvallisuutta lisäävä tekijä, kun on dokumentti ja myös kun kiinnostuu tuotteesta 8 niin saa siitä lisäkuvia halutuista kulmista jne. joten voi varmistua että myyjällä on tuote.
:/
Anna minulle.
Mikä niissä sillee niinku viehättää?
Keräilyarvo? Kauneus? Taidokkuus? vai mikä?
:/
Älä riko niitä!
En usko et tärkeintä sulle olis saada niistä rahaa
ei se anna sulle aidosti hyvää mieltä tai rauhaa.
Eikä rikkominen, eikä ne sirpaleet oikeesti tiedä onnea vaik niin sanotaankin, se on valetta.
Mieti saisitko sillä itselles hyvän mielen jos antaisit jotain sellaiselle joka arvostaisi ja pitäisi aarteena ja saisi myös hyvän mielen.
Sulle olis ollut täällä tarjolla vaikka mitä... Olis varmaan vieläkin... Nojatuoleja, lipastoa, pöytää jne. Oot mieluummin loukkaantuneena... Ilmeisesti on tärkee loukkaantuminen, kun sulla on varaa maksaa siitä.
dzu
En oo koskaan kuullut miehestä jolla olis mariskooleja!
On mulla iittalan viinilasitkin, konjakki ja snapsilasit ym.
Noi mariskoolit ym. härpäkkeet ja kipot kupit hopeat on kyllä sellaista vähän kuin perittyä sälää.
:/
Härpäkkeet. Sanooko mies "härpäkkeet"?
Jep, sanoo se.
Eiköhän se ole aika yleinen sana.
:/
Helv tillinen myyminen niissä kun aika ns on
Täällä on menossa kuolinpesän siivous ja tosi hauskaa on ollut nähdä, kuinka nuo 50-luvulla syntyneet heittää vaan koko jäämistön pesään, tai roskikseen...
On ollut mielenkiintoista nähdä tuo sukupolvien taistelu liittyen maaltamuuttoon... Noille 1920-30-luvuilla syntyneille maalaisille kaupunkilaiset oli kaupunkilaiskommunisteja ja palkkatyö oli kommunistien hommaa ja oikeaa elämää oli puuhellat ja metsätyöt ja oikeaa ruokaa siansilava ja oikeaa juomaa punainen piimä.
Sitten taas 50-luvulla syntyneet maalta muuttaneet taistelivat niitä vastaan... Tähän liittyi myös pankkikonttorien lakkautus ja sotaveteraanien pakkottaminen opettelemaan verkkopankin käyttö kuolinvuoteellaan...
Kun nämä 20-30-luvuilla syntyneet sitten alkoivat kuolemaan pois, niin 40-50-luvuilla syntyneet ovat halunneet laittaa heidän koko jäämistönsä pesään, ettei maaseudun puuhellakulttuurista jäisi mitään jäljelle...
dzu
Tuosta voisi jonkun foorumin laittaa ja siitä tulisi sellanen kirppari jossa olisi kuvia ja voisi keskustella tuotteesta ja tulisi omat osiot vähän niinku muissa nettikaupoissakin.
Se olisi myös sellanen johon voisi laittaa myyntitoiveita.
Löytyykö joltain tätä nurkistaan, olisin kiinnostunut esim. tämän värisestä mariskoolista jolloin kokoelmani olisi täydellinen.
Kaikki voisi laittaa sinne kuvan omasta myynti hyllystä tai pöydästä ja numeroida ne tuotteet ja käydä kirppiskauppaa sitäkautta.
Voisi vapaasti katsella ja ostaminen tai myyminen vaatisi jonkun rekisteröinnin sähköpostilla.
:/
Se toimisi tarjousten ja/tai hinnoittelujen kautta miten ostaja ja myyjä lopulta sopivatkaan.
:/
Mut foorumipohja olisi aika hyvä tuolle.
Kaikki palstalaisetkin voisi sinne sitten rekisteröityä ja laittaa sen oman myyntipöytänsä ja hoitaa kaupat yksityisviestein.
Esim joku kuuluisuus sitten rekkaa sinne ja profiiliissa esittelee itsensä ja sitten siellä käärijä myy keikka vaatteensa, mikrofoninsa, lippiksen tai jääkiekkoilija pelipaitansa tms.
Ja tarjouksia tulee.
Siten toi vois olla hyvä myyntipaikka.
Taiteilijat myyvät siellä taulujaan ja veistoksiaan ja matti möttönen pääsee eroon ehkä mariskooleistaan.
:/
Riitäisikö sinulla mielenkiinto moisen alustan pitoon? Vai haaveiletko vain skenaarioilla ja ideoilla? Ehkä sun pitää kehittää tuota vielä? Tuo ei kuulosta vielä valmiilta. En ainakaan itse ole häkeltynyt idean mahdollisesta toimivuudesta. :)
Mmiäs
Sinuna ottaisin hinnoista selvää, ennenkuin myyt tai heität säpäleiksi. Kait niissä voi olla yllättävän arvokkaitakin. Ilmeisimmin myös väri ratkaisee hintaa.
Ei pyörää tarvinne uudestaan keksiä. Varmasti on mariskooleille jo jauppapaikkansa.
Mmiäs
Ootko jo niistäkin kateellinen. Kyllä kun töissä tietäisivät
maariskooleja tosi paljon myynnissä, ei ehkä mene kaupaksi jos myy tosi halvalla tai ole jonkun lähellä.
Minusta rahan hankkiminen ei ole mikään rikos ja, että hyveenä tulisi olisi olla vaatimattomuus. Toki rahan pitää ymmärtää olevan pelkkä hyödyke, minkä avulla voi käydä kauppaa. Jos sinulla on mariskooleja ja et tarvitse niitä, sinulla on oikeus käydä niistä kauppaa. Miksi pitäusi tuhota tai antaa jollekin? Kyllä ihmuset yrittävät hyötyä, jos jaat lähes ilmaiseksi ja varmasti ovat tyytyväisiä...mutta saatko siitä mitään muuta kuin kuvitellun ilon? Ei tarvitse riistää ja ylihintaa pyytää, se mikä tuntuu itselle sopivana.
Mmieäs
Minä kerran annoin tuntemattomalle rahaa. Vieläkin se jotenkin muistuttaa omasta hölmöydestäni. Annoin siihen hetkeen kohtalaisen summan. Olisin varmasti tarvinnut itsekin sen rahan. Se mitä mietin siinä, että eihän minulla ollut itselläkään ja annoin siitä vähästä. Sainko kiitoksen. Muistijäljen. Kyllä olen tarkka rahasta. Voin ostaa asioita, jos olen säästeliäs. Voihan rahat menettää. Kun ei ole paljoa, elää silloinkin sillä mitä on. Ihmisen pitää osata elää myös varojensa mukaan. Jos ei ole rahaa, ei voi tuhlata liiemmin. Ei kannata tuhlata silloinkaan, kun on enemmän. Ei voi koskaan tietää elämää, tilanteet vaihtelee myös monilla tulojen suhteen, eikä mikään ole itsestään selvää. Voi sairastua, tulla työttömyyttä jne.
Mmiäs
Häntä varten olet niitä säästänyt?