olen eronnut yhden lapsen yksinhuoltaja. Ensimmäiset synttärit tulossa ketä kutsun miehen puolelta ja entä lapsen isä. Välimme ovat melko hyvät, mies rakastaa lastaan ja pitää häntä säännölliseti. Mies uudessa suhteessa, onko outoa kutsua hänet kahville nykyiseen kotiimme? Miten suhtautuu miehen nykyinen nainen?
miten juhlitte lasten synttäreitä
Leena-Maija
383634
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Olen ollut avoliitossa 3 vuotta miehen kanssa jolla on 2 lasta edellisestä avioliitostaan. Nyt tänä vuonna sain kutsut lasten 11 v ja 13 v synttäreille ja kevätjuhlaan ensi kertaa. Ennen ei kutsuttu ja sinne meni mieheni ja lasten mummut ja muuta sukua. Eli jos olet valmis kutsumaan hänen nykyisen naisenkin sinne synttäreille niin kutsu ihmeessä. Jos hän on valmis niin tulee mielelläänkin ehkä. Oletko kysynyt lapseltasi mitä hän haluaa? Eli kärsivällisyys meillä palkittiin vaikka alussa oli todella vaikeaa ja riitaisaa. Nyt kaikki todella hyvin kaikilla.
Minkä ikäisiä lapsesi ovat ja kuinka kauan erosta on? Mitä mieltä lapset ovat ex-miehesi uudesta naisesta? Kuinka kauan ovat olleet yhdessä? Riippuu ehkä näistäkin.
järjestäisitte yhdessä ne synttärit? jomman kumman luona. leivotte jne. yhdessä ja varmasti se uusikin nainen on mukana menossa. lapsi varmast nauttisi siitä kun on äiti ja isä ja se uusi nainen samassa paikassa. ja jos välit ovat vielä hyvät niin miksikäs ei?
Mitä ihmettä se uus nainen siel lapsen synttäriellä tekee? Syntymäpäivät ovat perhejuhla, jonne kutsutaan sukulaiset ja kummit, sekä lapsen kaverit!
Meillä ainakin mihinkään juhlaan ei ole asiaa vierailla ihmisillä.
Meillä on rippijuhlat tänäkesänä yhdellä lapsellamme, ja vieraat jotka on kutsuttu,ovat saaneet kutsut! Kellään muulla ei ole asiaa.
Se on sitten isän asia tuleeko vai ei, mutta naikkosilla ei ole mitään asiaa meidän perhejuhliin, siitähän sitten näkee taas kuka on tärkein.
Eikö isän uusi nainen susta sitten ole lapsen läheinen yhtä paljon kuin muutkin esim.kaverit ja sukulaiset? Ja meillä mieheni lapsi haluaa kutsua minut koska kuulun minäkin hänen elämäänsä. Miksi on niin vaikeaa jos lapsi tykkää äitipuolensa seurasta muutenkin kuin tapaamisviikonloppuina? Olisiko parempi jos ei tykkäisi? Mikään ei kelpaa teille muutamat entiset vaimot...Miksi ette ajattele, että on ihanaa kun lapsenne tykkää myös lapsen isän uudesta kumppanista? Luulisi, että on hienoa kun lapsella on paljon tärkeitä ihmisiä.
kyllähän se uusi nainen on laheinen lapselle. mitäs sitten jos sinulla on uusi ja asutte yhdessä ja on juhlat? heitätkö miehen pellolle sikse aikaa kun juhlat on ohi?
meillä ainakin äiti kutsui minun rippijuhliin ja valmistujaisiin niin isän sukua ja uuden vaimon ja sukulaisia sekä omaa sukua ja uuden miehen ja uuden miehen sukulaisia. kaikki meni todella hyvin ja he ttustuivat paremmin. jopa 84 vuotias isoukkini halusi tavata isän uuden vaimon vaikka onkin äidin ukki.
Läheinen! Auta armias, no ei varmana ole!!Ei meillä ainakaan, eikä tule! Meillä ei lapset ole edes niitä naisia nähneet eivätkä haluakkaan nähdä.
Jos isän aivot ovat niin pienet, ettei lapset sinne koppaan mahdu, ei voi muuta kuin sääliä!
Suurempaa loukkausta isä lapsilleen ei voi tehdä, kuin jättää omat lapset ja olla tulematta heidän juhliin! Jos niin käy tänäkesänä, että lapsensa rippijuhlat jää kakkoseksi, niin voinpa sanoa, että hyvin on naikkoset miehen pään rullanneet perhettään vastaan! Mutta ainuttakaan perhejuhlaa ne ei tule pilamaan!
Mitä ne naiset on tehny sellaista, jotta ansaitsevat lasten hyväksynnän? Tuntisiko ne lapsia, ellei olisi vienyt heiltä isää? No eipä tunne sittenkään vaik veikin! Ei todella vieras ihminen voi olla läheinen, ainakaan meillä.
Miksi pitäis tykätä ihmisestä joka vei lapsilta isän? Miksi pitää tykätä ihmisestä, joka haukkuu lasten äitiä ja samassa kaikki lapset? Hyi hitto, en käsitä.
Meillä on paljon hienoja ihmisiä ystäviä, sukulaisia ym ym, mutta ulkopuolelle jää kylmästi kiipeilijät. Millä tavoin tärkeitä? Tärkeäähän se on viedä lapsilta isä, se on ainut tapa saada tuntemaan itsensä tärkeäksi.
Meillä ei "tärkeitä" ihmisiä suvaita, ei missään eikä koskaan! Onneks ex mieskin on sen ymmärtänyt!
ihmettele jos sua haukutaan, se joka toisen alentaa se itsensä ylentää
Niin, mä en heidän haukuistaan välitä, kunhan lapsemme jättävät rauhaan ja haukkumatta. Aivan tossa olen samaa mieltä, että muita mollaamalla, he yrittävät saada itsetuntonsa vähän kohoamaan! Säälikäämme yhdessä heitä!
Mistä lähtien aikuiset ihmiset varastavat lapsien isän ja isän isyyden? Jos rakastuisit tulisesti johonkin mieheen olisi hän varastanut lapsilta äidin? Haloo. Lasten isät lapset asuvat eri osoitteissa eron jälkeen ja tapaavat lapsiaan yleensä harvemmin käytännön syistä siis eron takia ei uuden naisen. Siis koska on erottu ei voida enää jatkaa saman katon alla. Eikö niin eroissa ole tapana tehdä?
Helppo uutta naista on syyllistää vaikka lasten isä olisi aivan samanlainen tai yleensä tasapainottomampi ilman uutta rakkauttaan.
Meillä ainakin erosta oli yli 2 vuotta kun tapasin lasten isän ja mielestäni hän on paljon tasapainoisempi ja parempi isä nyt kun ei kuluta vapaa-aikojaan baareissa eläen poikamieselämää vaan elää nyt ns."perhe-elämää" koska kyllä nainen usein miestä rauhoittaa arvostamaan kotielämää ja kotona olemista ja alkoholin käyttökin jää yleensä vähemmälle. Siis siihen verrattuna mitä olisi jos mies olisi sinkku.
kun on lapsellista puhetta aikuiselta ihmiseltä.
meillä ainakin minut on pyydetty niin tarhan joulujuhlaan kun kaikkiin muihinkin juhliin. Onneksi minä en joudu tekemisiin katkeran exän kanssa vaan hän on aikuinen tässä asiassa ja haluaa tulla minun kanssani toimeen. Lapselle suuri ilo siitä kun menemme joskus kaupungille minä ja äiti ja poika.
ja aina sitä isää ei tarvitse viedä, eikä monikaan ole vienyt. vaan he ovat olleet vapalla jalalla jo kauan aikaa.
koittakaahan aikuistua!
niin ja kyllä se äitipuoli on tärkeä vaikka ette sitä haluaisikaan myöntää.
Ensinnäkiin puolia ei ole olemassa!
En minäkään varmaan ole naapurin lapsille äitipuoli enkä tärkeä, kun heillä on oma äiti. En voi olla äiti ja tärkeä vieraille lapsille.
Se on miten kukakin lapsille painottaa ja määrää, niin hyväksyyhän lapset vaikka kenet tahansa tärkeiksi!
Meillä on tehty alusta asti selväksi, että iskän uusia suhteita ei lapsillemme esitellä, ja tapaamiset on tehtävä niin, että isä tapaa lapsia yksin tai meillä, lasten kotona. Meillä on toiminut loistavsti. On loukkaus, jos isä ensin jättää, ja sitten esittelee aina uusia eukkoja, jotain rajaa lastenkin elämään. Lasten täytyy saada kasvaa ilman suurempia järkytyksiä, ja huonoja esimerkkejä.
käytös on sitä esimerkillistä? sanompa nyt vaan mutta se on kyllä todella kaukana siitä.
Meillä ainakn lapsi haluaa olla minun kanssani ja tykkää minusta todella paljon. Ja lapsen äitikin on onnellinen siitä että tulemme lapsen kanssa nuin hyvin toimeen. Olisi se aika kauheaa kun lapsi tulee meille viettämään 2 viikkostaan niin minun pitäisi lähteä omasta kodistani, en ala elämään kyllä minkään ketkeran exän mukaan mutta onneksi ei tarvitsekkaan. Tai sitten se että poika kysyy missä minä olen kun en kotona ole? mitä siihen vastaat: äitisi on niin ilkeä ettei halua että näet sinulle tärkeää ihmistä! nuinko se pitää vastata?
eli siis meilä se lapsi asuu kaksi viikkoa meidän luona kotonaan ja sitten menee aidin luo toiseen kotiin 2 viikoksi.
ei voi muuta sanoa kun onneksi meillä asiat luistaa hyvin, ei ole kellään sitä katkeruutta j amustasukkasuutta ollenkaan!
Miksi on niin vaikea hyväksyä sitä, että äitipuolikin voi olla mukava ja hieno ihminen josta lapsi voi tykätä ilman, että kukaan pakottaa. Hekin näet ovat tavallisia ihmisiä vikoineen ja hyvine puolineen. He eivät aina ole olleet äitipuolia ja silti samoja ihmisiä. Eivät kaikki ole pahoja äitipuolia:) Oletko katsonut Tuhkimoa lapsena liikaa?
MINÄ EN OLE VIERAS VAAN LÄHEINEN IHMINEN!
TAI NIIN SÄ KUVITTELET? TOTUUTTA KUN ET PYSTY MYÖNTÄMÄÄMN!
KUN PUOLIA EI OLE OLEMASSA! Suomessa ei ole kuin yksi äiti yksi isä! Kuvitteelleeliset ihmiset eivät ole olemassa! Vai ootkos nähny Aku Ankan tulevan vastaan???
Onneks mun lapset on niin fiksuja, että ymmärtävät, tärkeän ja ei tärkeän eron!
Meillä ei kiipelijöitä sukuumme hyväksytä, ja sen on ymmärtynyt ex miehenikin, eikä niitä naisia tuputa lastemme elämään! Jos ei olisi ymmärtänyt, olisi saanut painua sinne mistä on tullutkin! On asioita joita lapset tarvii, ja joita ei tarvi! Ja ylimääräisiä meillä ei tarvita! Omasta takaa on niin paljon tuttavia, sukua ym, että meille riittää omat ja läheiset!
Ei millään pahalla, mutta oletko käynyt juttelemassa jossakin eron jälkeen? Tuntuu, että sun erosi on jäänyt käsittelemättä etkä ole vielä päässyt siitä yli. Tuntuu vaan, että et kauaa jaksa henkisesti jos sulla on tuollaiset raivontunteet. Raivo syö ihmistä sisältä ajan kanssa ja voi romahduttaa. Sanon tämän ihan koska olen huolissani susta.
Tämän tasapainoisempi en voi olla. Olin pahoillani lasten pyuolesta kun isä jätti ja hylkäsi, joten siitähän saa takasin! me emme hyväksyneet isän jättämistä ja hylkäämistä, eikä meidän tarvi hyväksyä isän naisia! Niin yksinkertaista se on, kun ei jahkaile ja mieti! Päättäväisyys on kaiken a ja o!
Ymmärrän sua tavallani. Teidän erosta ei taida olla vielä kauan tai sitten sun ex-miehellä ei ole tainnut olla vielä vakavaa suhdetta. Ajattelin vaan, että sitten ehkä kannattaisi ajatella asiaa uudestaan. Siis jos hän löytää uuden naisen jonka kanssa muuttaa yhteen niin ehkä lapsille olisi kuitenkin parempi antaa mahdollisuus tavata isää ja tämän uutta naista. Et varmaan ole ajatellut asiaa vielä näin pitkälle. Nimittäin lapset voivat jopa viihtyä isän luona vaikka siellä asuukin uusi nainen. Jos vanhemmat ovat vastaan uutta naista niin se hankaloittaa lasten ja isän suhdetta ja voi aiheuttaa lapsille henkisiä ongelmia ja stressiä tai traumoja. Riitely ja naisen salailu ei ole kauheen hyvä asia lasten kehityksen kannalta. Älä pelkää että uusi nainen uhkaisi asemaasi äitinä. Olet lasten äiti vaikka lapset tykkäisivätkin isän naisesta. Ymmärrän kyllä sua, mutta uskon, että kaikki ottaa aikansa tottua koska ihmissuhdeasiat eron jälkeen eivät ole helppoja varsinkaan aluksi.
Meidän erosta tai meidän jättämisestä on koht kuusi vuotta! Tultiin älyttömän hyvin toimeen ennen kuin ukko hairahtu viraisiin, oltiin hyviä kavereita puolin ja toisin, ja viihdyttiin yhdessä. Mistä loie vampannu niit naisia, kun heti niiden jälkeendddd ei ollu enää aikaa mulle ja lapsille yhtään! Mieskin muutu luonteeltaan inhottavaksi meitä kohtaa. Ennen autoi ja korjasti lasten tavaroita, nyt ei auta eikä korjaa, joten korjaamoon vaan maksamaan kalliita laskuja!
Joten en käsitä, miks lasten täytyi moinen käytös isältä hyväksyä ja varsinkaan ne naiset! Niitä meidän reviirille ei hyväksytä ei nyt eikä koskaan.
Onneks lapset on niin isoja et ymmärtää itsekin isän käytöksen, ja harvoin enää haluaa sitä ukkoa nähäkkään. Että siitäs saa, ei meidän tarvi hyväksyä isän sekoiluja, koska isäkään ei enää hyäksy meitä elämäänsä. Emme sitäpaitsi enää huolisikaan!
En pelkää asemaani, sillä sitä ei vie kukaan! Lapset eivät tule tykkää mistään uudesta naisesta, koska eivät edes halua nähdä heitä, yhtä vähemmän edes kuulla heidän olemassa olostaan! Sen myös isä on saanut kokea, että siinä tulee lapsilla seinä vastaan!
Ymmärrän sua nyt vielä paremmin. En tiennyt, että teille kävi niin. Olen pahoillani. Mun entinen mies petti minua monet vuodet joten tiedän kuinka kamalaa se on. Oletteko yrittäneet sopia lasten takia tai ainakin käyttäytyä neutraalisti. Lapsille on kuitenkin tärkeää se, että vanhemmat olisivat ainakin asiallisissa väleissä toistensa kanssa, mutta se ei aina onnistu eron jälkeen. Haluaisiko isä tavata lapsiaan edes joskus? En kysynytkään vielä minkä ikäisiä lapset ovat? Isä on kuitekin tärkeä lapselle. Oletteko yrittäneet sopia asioista?
Niin toinen teillä on rippikouluikäinen eli melkein saman ikäinen kuin mun mieheni lapsi. Sen ikäinen lapsi on kuitenkin vielä niin nuori ja murrosiässä tarvitsee vanhempiaan yllättävän paljon vaikka eivät usein sitä ilmaisekaan. Jos soitat miehellesi tai hän sinulle niin mistä teille useimmiten tulee riita? Anteeksi kun utelen, mutta sinun ei ole pakko vastata. Haluaisin vaan auttaa sinua ja sun lapsia.
Minua ei yhdessä olon aikan petetty koskaan! Mutta kun otimme välimatkaa, ja tarkoitus oli palata yhteen, niin jostain kumman syystä mies ajatui jonkun eukon matkaan! Minä yritn sopia, pyytää anteksi ja kaikin tavoin yritin ja yritin! Mutta jotkut eutkot oli sekoittanut sen ukon pään minua ja lapsiamme vastaan, kuin isku päin naamaa!
Lapset kaipaavat vieläkin, sen huomaan, mutta yritämme kaikin keinoin elää omaa elämäämme ja unohtaa että meillä joskus on ollut ihana isä.
Niin minäkin toivoin, että voisimme olla ystäviä,ja olimmekin , mutta niiden eukkojen jälkeen kaikki yhteyden otto tms. on aivan mahdotonta!
Vanhin ei asu enää kotona ja 15, 14 ja 10 vuotiaat kotona. Yksi tyttäristämme oli pienestä pitäen isän tyttö, ja isän lähtö ja jättäminen oli todella järkytys. Huomaa, että ei ole toipunut siitä täysin vieläkään. Kaipaa suunnattomasti ja isän ennen ostamat tavarat ovat todella tärkeitä hänelle. Mutta tehnyt myös selväksi kuten muutkin lapset, että jos hän ei isälle kelpaa, ei hänenkään tarvi hyväksyä isän vaihtareita!
Anteeksi jos utelen liikaa, mutta oletko keskustellut hänen kanssaan viime aikoina vakavasti ja asiallisesti tästä asiasta? Ilmeisesti haluaisit vielä palata kuitenkin hänen kanssaan yhteen ja varmaan rakastat häntä vielä? Oliko yhteiselämänne kokonaisuudessaan hyvää eli miksi otitte etäisyyttä toisiinne? Muista, että aika kultaa muistot. Onko mahdoton ajatus keskustella hänen kanssaan rauhallisesti ja syyttelemättä toisiaan tästä asiasta? Onko hän kauan ollut tämän uuden naisen kanssa? Oletko koskaan kysynyt, että olisiko mahdollista yrittää vielä vai onko hän tosissaan tämän uuden kanssa? Lapsille ei kuitenkaan kannata antaa uutta toivoa yhteenpalaamisesta turhaan. Onko hän seurustellut kauan uuden suhteen kanssa ja rakastaako häntä? Voisi olla hyväkin jos keskutelisitte tästä asiasta niin varmaan ymmärtäisitte toisianne ja toistenne käytöstä paremmin.
Siis teidän välit on niin tulehtuneet,että ette pidä yhteyttä toisiinne. Voisitteko yrittää ainakin lasten takia? Jos minä olisin sinä ottaisin härkää sarvista ja kertoisin tunteistani. Jos hän pitää yhteen palaamista täysin mahdottomana ehdottaisin ainakin ystävyyttä siis sitä, että yritettäisiin tulla toimeen lasten takia ja tietysti aikuistenkin. Koska kaikki tunteet aikuisista heijastuu lapsiin. Eli he peilaavat aikuisia. Oletko kertonut tunteistasi hänelle? Hän voisi ymmärtää sinuakin paremmin sen jälkeen ja käyttäytyä vähemmän torjuvasti. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että milloin kaikki on lasten kannalta parhaiten eli jos hän on onnellinen uuden naisen kanssa sinun ja lasten on vain pakko hyväksyä se kun sille ei voi mitään. Silloin olisi parempi yrittää haudata sotakirveet jos vain mahdollista. Sain kuvan, että hän on ihan hyvä perusluonteeltaan kuitenkin isänä.
Minä en ala ruikuttaa miehen perään, ja mulla on periaate, että käytettyä miestä en takasin huoli, vaikka kuinka sydäntä särkisi.
Ennen naikkosia pystyimme puhumaan aivan mistä vain, ja soittelimmekin päivittäin, mutta nekin loppu kun seinään kun alkoi ilmestyy uusikkoja. Ei edes lapset enää kiinnnostaneet, karjasi heillekin puhelimeen, et sit ku kerkiin!
Mulle sillon alus sano,et kunhan joku tossa on kun ei jaksa olla yksin!!
Voi miten mä olen aikoinani yrittäny keskustella ja puhua ja selitellä selvitellä vedota ja auttaa ym ym! Mutta kun eukkoja ilmaantui, niin päätin, että minun jälkeeni jos yksikin eukko mieheeni koskee, niin likaisena en takasin ota, enkä enää ottaskaan. Liian paljon loukkauksia, ja itkua ja pahaa mieltä, että johonkin on tehtävä raja, ja kun se kiusasi meitä nyt on meidän vuoro! Vielä minä löydän sen miehen, ja perheellinen pitää olla, eetä saan jonkun perheen rikottua, ja kostettua! Minun perhe rikottiin, ei muut ole meitä parempia!
Yrität virittää asiallista keskustelua tämän kaikille tutun provon kanssa. Turhaan näet vaivaa.
Miksi on niin vaikea hyväksyä että toisten lapsia ei voi omia???? On järkyttävää että ylipäänsä puhutte asiasta, kun se ei koske teitä millään muotoa!
Lapsilla on äiti ja isä, eivät he tarvi eläviä satu-olentoja sekoittamaan enempää kuin mitä olette hänen perheelleen jo tehneet.
Vikoja teissä todella on, mutta hyviä puolia en keksimälläkään keksi.
On hienoa olla kokonainen äiti, ja ansaita äiti nimike. Te vain kuvittelette ja tosta noin vaan nappaatte sen, hei mä olen äiti, vaikkei omia lapsia olekkaan! Aika omituista.
Ei lapsia oteta keltään, ne tehdään, ja vasta sitten saa sen arvonimen kun on tehnyt jotain sen eteen.
Mutta sorry, meidän viisaat lapset ymmärtävät, että äiti on äiti, eikä minua vaihdeta koskaan.
Ei edes vaikka eivät näkisi isää enää koskaan, mutta se on isän oma valinta, kummat ovat tärkeimmät, hutsut vai lapset!
menisist sinäkin kotia kasvamaan. Jos et ole tiennyt niin babyborn nuket eivät ole eläviä joten et ole heidän äiti.
En kuule yhtään ihmettele että miehesi otti ja lähti. Ei varmaan ollut miehestäsi mukava viettää aikaa lapsien ja aikuisen lapsen kanssa. ja toiseksi taisit olla loppuun kulunut käpy ku otti nuoremman ja kauniimman!
Mites suhtaudut siihen kun ystäväsi alkaisi uuteen suhteeseen jossa miehellä olisi lapsia? Olisiko se sitten eri asia kun on sinun tuttusi vai?
'
Sitäpaitsi sulla on helvetin huono itsetunto!
tiennäyttäjä!Kesäkuussa vietettiin poikani rippijuhlia;uusperheemme nykyinen isäntä eli nyxä sai kutsua ketä halusi.Minä kutsuin omalta puolelta sukua ja exän puolelta sukua, tietenkin myös exän ja exän nyxän (huh kun menee vaikeaksi).
Itse tulen exän nyxän kanssa pirun paljon paremmin toimeen kuin exän kanssa.Tosin exän nyxä kohtelee lapsiani huomaavaisemmin ja viisaammin kuin exä koskaan.
Eli minä kutsuin "kaikki" ja ne jotka eivät halunneet tulla ilmoittivat siitä enemmän tai vähemmän kireässä muodossa, jotkut tekivät myös selväksi etteivät kutsuja jatkossa halua.
Yleensäkin ihmiset miettivät liikaa kuinka toimia kutsujen suhteen,jos pariskunta eroaa.Minä olen aina pyytänyt eronneen pariskunnan ja mahdolliset nyxät,mutta olen myös ilmoittanut ketkä ovat tulossa juhliin.Jos ei exän kanssa mahdu saman katon alle muutamaksi tunniksi,niin jääköön tulematta!
Olen eronnut kahden lapsen äiti ja yleensä pidän huolta että lapset saavat olla kotona synttäreillään ja pitää synttärit ajallaan! Olen kutsunut joka kerta myös lasten isän, mutta kertaakaan ei ole tullut! Ja ei vietä lapsille synttäreitä ollenkaan. Ei edes lahjaa osta, ja elkää sanoko että lapsille annettu aika korvaa sen, ei korvaa, koska hän ei edes halua lapsia luokseen!
Kysy lasten isältä miten hän haluaa järjestää synttäreitä - joko yhdet juhlat jommankumman luona tai sitten kahdet eri kekkerit. Joskus voi olla parempaa järkätä juhlat muualla kuin jommankumman vanhemman kotona - silloin varmaan osapuolet "mahtuvat" paremmin. Voi tuntua pahalta saada kutsun oman lapsen synttäreille - onhan se vanhempien tehtävä järjestää näitä juhlia.
Lasten isä varmaan huolehtii että hänen puolisonsakin saa sanoa sanottavansa juhlajärjestelystä ja että hänkin voi osallistua.
Sinun koti ja lapsesi koti. Ihan mietit ketä itse haluat ja jaksat ja voit tavata ja kahvitella, ketä ehkä lapsesi toivoisi. Jos jaksat keittää kahvit exälle ja jopa ehkä exän nyksälle niin mikäs siinä; mutta et todella ole huono ihminen jos et viitsi tai jaksa heitä katsella.
Sinun ja lapsesi kotiin kutsut ihmisiä joita lapsesi toivoo ja joita sinä jaksat ja viitsit tavata ja kahvitella. Jos eksäsi ja hänen nyksä kuuluu näihin ihmisiin niin siitä vaan. Ja jos haluat kutsua exän mutta et nyksää niin siinäkään ei ole mitään sopimatonta. Etkä ole paha ihminen vedät sitten oman rajasi mihin kohtaan vaan: varmasti ei ole kiva juhla jos jonkun muun ihmisen vuoksi yrität sietää kattosi alla ihmistä jota et todella jaksais katsoa.
Joka toinen vuosi kummankin luona, ja kaikki kutsutaan. Kaikki ovat myös tulleet, lapsen synttärit ei erovanhempien.