Otsoni parantaa?

Hapettimet nopeuttavat solujen eltaantumista, eli "härskiintymistä" ts. tuhoutumista.

eenokki. kirjoitti:

Hapettimet nopeuttavat solujen eltaantumista, eli "härskiintymistä" ts. tuhoutumista.

Olen saanut otsoonihoitoa, ja sanon vaan sen, että siihen vaikeaan tautiin, mihin olen sitä saanut, se on hoidoista numero 1. Niin hyviä tuloksia ei ole millään muulla hoidolla saatu. Eltaantukoot teidän solut rauhassa, mutta otsoonihoito toimii.

eenokki. kirjoitti:

Hapettimet nopeuttavat solujen eltaantumista, eli "härskiintymistä" ts. tuhoutumista.

Olette nimimerkit eenokki ja asiaa oikeassa siitä härskiintymisestä ja vapaiden radikaalien haitoista. Lukekaa kuitenkin tuo alla oleva vastaukseni otsikolla "Selitän tarkemmin". Toivottavasti se vähentää ennakkoluulojanne.

Terveisin:
Miika Sallinen
(jonka sivuja parjataan edes tutustumatta niihin)

Missä tieto ? kirjoitti:

Olen saanut otsoonihoitoa, ja sanon vaan sen, että siihen vaikeaan tautiin, mihin olen sitä saanut, se on hoidoista numero 1. Niin hyviä tuloksia ei ole millään muulla hoidolla saatu. Eltaantukoot teidän solut rauhassa, mutta otsoonihoito toimii.

Lue lisää

Voisitko kertoa tarkemmin millaista otsonihoitoa olet saanut, oletko otsonoinut juomavettä?

Paradoksaalisesti otsoni todellakin toimii antioksidantin tavoin. Otsoni on voimakas hapetin, joka synnyttää elimistöön vapaita happiradikaaleja. Kuitenkin otsoniterapioissa käytetyn otsonin määrä on kerrallaan maksimissaan noin 20 mg (milligrammaa!!!).

Maailman ehkä tunnetuin vapaiden radikaalien tutkija Barry Halliwell on arvioinut, että terve 70-kiloinen keho synnyttää vuorokaudessa noin viisi grammaa (siis grammaa!!!) vapaita happiradikaaleja, joita meidän antioksidanttimme sitten sammuttavat.

Toisin sanoen otsoniterapiassakin päivittäisestä vapaiden radikaalien annostuksesta vähintään 99,5% on kehon itsensä tuottamaa, mutta tautitiloissa paljon enemmän. Antioksidanttimme sammuttavat nopeasti - noin 15-20 minuutissa - yhden otsonihoidon synnyttämät radikaalit. Tältä osin hoito on siis täysin turvallinen.

Tuon 15-20 minuutin aikana solut kyllä rasittuvat ns. oksidatiivisen stressin vaikutuksesta, mutta eivät liikaa. Ulkopuolinen rasitus kuitenkin pakottaa solujen puolustusta aktivoitumaan. Ne aloittavatkin entsymaattisten antioksidattien tuotannon, jolloin vapaiden radikaalien elinikä vähenee ja niiden aiheuttamat vahingot romahtavat. Monissa tutkimuksissa 10-15 otsoniterapiakertaa on stimuloinut antioksidattijärjestelmän tehoa kymmeniä ellei jopa satoja prosentteja. Sen vaikutusmekanismia voidaankin verrata rokotteisiin. Niissäkin heikennettyä taudinaiheuttajaa tai sen antigeeniä injektoidaan elimistöön, jolloin solut kehittyvät vastustuskykyisiksi koko taudinaiheuttajalle.

Otsoni - vaikka onkin hapettaja - toimiikin antioksidantin tavoin. Seinan yliopiston fysiologian professori Velio Bocci kuvasi sen ylivoimaisuuttaa seuraavasti:

”Autoimmuunitaudit, kuten uusiutuvat haavaiset suolistotaudit, reumatoidi artriitti ja MS-tauti ovat ainakin osittain aiheutuneet liiallisesta paikallisesta reaktiivisten happilajien tuotannosta… Alzheimerin ja Parkinsonin taudin, epilepsian aivohalvauksen, ikääntymiseen liittyvän verkkokalvon rappeutumisen, kaihen muodostumisen, verisuonitautien, jotka ovat aiheutuneet iskemia-läpirtausvaurioista, sekä syövät voidaan saada kuriin, mikäli otsoniterapialla voidaan säännöstellä sisäsyntyisten antioksidanttisten entsyymien synteesiä ja kohentaa metaboliaa. Tämä terapeuttinen lähestymistapa näyttää paljon järkevämmältä kuin farmakologinen ulkoa annetun SOD:n annostelu, joka ei välttämättä kasaudukaan niihin paikkoihin, jossa sitä tarvitaan.”

Itse sain taannoin todistaa kun eräs suomalaisnainen oli juonut otsonoitua juomavettä säännöllisesti, kun se oli auttanut hänen miehensä vakavaan krooniseen tautiin. No muutaman kuukauden kulutta hän huomasi olevansa raskaana ja synnytty viime marraskuussa helpon synnytyksen jälkeen harvinaisen terhakkaan tyttölapsen. No mitäs ihmettä tässä on? Ehkäpä se, että kyseinen nainen on 51-vuotias! Eihän tämä yksittäistapaus mitään sitovasti todista, mutta mietteikää sen pohjalta, miten paljon tuo muka haitallinen otsoni oli tätä naista vanhentanut?

Niille, jotka kaipaavat tieteellisiä tutkimuksia, klikatkaa vaikkapa tuohon:
http://www.otsoniterapia.net/viitteet.htm#_Toc109117896

Muita viitteitä vaikkapa:
Hernandez, Frank; Silvia Menéndez & Rolando Wong, Decrease of Blood Cholesterol and stimulation of antioxidative response in cardiopathy patients treated with endovenous ozone therapy. Free Radical Biology & Medicine 19: 115-119, 1995. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=pubmed&dopt=Abstract&list_uids=7635353

Tylicki, L.; T. Nieweglowski; B. Biedunkiewicz; A. Chamienia; A. Debska-Slizien; E. Aleksandrowicz; W. Lysiak-Szydlowska & B. Rutkowski, The influence of ozonated autohemotherapy on oxidative stress in hemodialyzed patients with atherosclerotic ischemia of lower limbs. International Journal of Artificial Organs 26: 297-303, 2003.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=PubMed&list_uids=12757028&dopt=Abstract

Bocci, V., Does Ozone Therapy Normalize the Cellular Redox Balance? Implications for the Therapy of Human Immunodeficiency Virus Infection and Several Other Diseases. Medical Hypotheses 46: 150-154, 1996. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=PubMed&list_uids=8692040&dopt=Abstract

Miika Sallinen kirjoitti:

Paradoksaalisesti otsoni todellakin toimii antioksidantin tavoin. Otsoni on voimakas hapetin, joka synnyttää elimistöön vapaita happiradikaaleja. Kuitenkin otsoniterapioissa käytetyn otsonin määrä on kerrallaan maksimissaan noin 20 mg (milligrammaa!!!).

Maailman ehkä tunnetuin vapaiden radikaalien tutkija Barry Halliwell on arvioinut, että terve 70-kiloinen keho synnyttää vuorokaudessa noin viisi grammaa (siis grammaa!!!) vapaita happiradikaaleja, joita meidän antioksidanttimme sitten sammuttavat.

Toisin sanoen otsoniterapiassakin päivittäisestä vapaiden radikaalien annostuksesta vähintään 99,5% on kehon itsensä tuottamaa, mutta tautitiloissa paljon enemmän. Antioksidanttimme sammuttavat nopeasti - noin 15-20 minuutissa - yhden otsonihoidon synnyttämät radikaalit. Tältä osin hoito on siis täysin turvallinen.

Tuon 15-20 minuutin aikana solut kyllä rasittuvat ns. oksidatiivisen stressin vaikutuksesta, mutta eivät liikaa. Ulkopuolinen rasitus kuitenkin pakottaa solujen puolustusta aktivoitumaan. Ne aloittavatkin entsymaattisten antioksidattien tuotannon, jolloin vapaiden radikaalien elinikä vähenee ja niiden aiheuttamat vahingot romahtavat. Monissa tutkimuksissa 10-15 otsoniterapiakertaa on stimuloinut antioksidattijärjestelmän tehoa kymmeniä ellei jopa satoja prosentteja. Sen vaikutusmekanismia voidaankin verrata rokotteisiin. Niissäkin heikennettyä taudinaiheuttajaa tai sen antigeeniä injektoidaan elimistöön, jolloin solut kehittyvät vastustuskykyisiksi koko taudinaiheuttajalle.

Otsoni - vaikka onkin hapettaja - toimiikin antioksidantin tavoin. Seinan yliopiston fysiologian professori Velio Bocci kuvasi sen ylivoimaisuuttaa seuraavasti:

”Autoimmuunitaudit, kuten uusiutuvat haavaiset suolistotaudit, reumatoidi artriitti ja MS-tauti ovat ainakin osittain aiheutuneet liiallisesta paikallisesta reaktiivisten happilajien tuotannosta… Alzheimerin ja Parkinsonin taudin, epilepsian aivohalvauksen, ikääntymiseen liittyvän verkkokalvon rappeutumisen, kaihen muodostumisen, verisuonitautien, jotka ovat aiheutuneet iskemia-läpirtausvaurioista, sekä syövät voidaan saada kuriin, mikäli otsoniterapialla voidaan säännöstellä sisäsyntyisten antioksidanttisten entsyymien synteesiä ja kohentaa metaboliaa. Tämä terapeuttinen lähestymistapa näyttää paljon järkevämmältä kuin farmakologinen ulkoa annetun SOD:n annostelu, joka ei välttämättä kasaudukaan niihin paikkoihin, jossa sitä tarvitaan.”

Itse sain taannoin todistaa kun eräs suomalaisnainen oli juonut otsonoitua juomavettä säännöllisesti, kun se oli auttanut hänen miehensä vakavaan krooniseen tautiin. No muutaman kuukauden kulutta hän huomasi olevansa raskaana ja synnytty viime marraskuussa helpon synnytyksen jälkeen harvinaisen terhakkaan tyttölapsen. No mitäs ihmettä tässä on? Ehkäpä se, että kyseinen nainen on 51-vuotias! Eihän tämä yksittäistapaus mitään sitovasti todista, mutta mietteikää sen pohjalta, miten paljon tuo muka haitallinen otsoni oli tätä naista vanhentanut?

Niille, jotka kaipaavat tieteellisiä tutkimuksia, klikatkaa vaikkapa tuohon:
http://www.otsoniterapia.net/viitteet.htm#_Toc109117896

Muita viitteitä vaikkapa:
Hernandez, Frank; Silvia Menéndez & Rolando Wong, Decrease of Blood Cholesterol and stimulation of antioxidative response in cardiopathy patients treated with endovenous ozone therapy. Free Radical Biology & Medicine 19: 115-119, 1995. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=pubmed&dopt=Abstract&list_uids=7635353

Tylicki, L.; T. Nieweglowski; B. Biedunkiewicz; A. Chamienia; A. Debska-Slizien; E. Aleksandrowicz; W. Lysiak-Szydlowska & B. Rutkowski, The influence of ozonated autohemotherapy on oxidative stress in hemodialyzed patients with atherosclerotic ischemia of lower limbs. International Journal of Artificial Organs 26: 297-303, 2003.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=PubMed&list_uids=12757028&dopt=Abstract

Bocci, V., Does Ozone Therapy Normalize the Cellular Redox Balance? Implications for the Therapy of Human Immunodeficiency Virus Infection and Several Other Diseases. Medical Hypotheses 46: 150-154, 1996. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=PubMed&list_uids=8692040&dopt=Abstract

Lue lisää

Onko vetyperoksidi happo? Jos sillä huuhtoo suuta (3%) niin tekeekö se hampaille pahaa niinkuin hedelmähappojen ja etikan sanotaan tekevän, ne syövyttävät kai kiillettä ja herkistävät sillä tavalla sokerille, joka sitten pääsee paremmin tekemään reikiä. Toisaalta bakteereja vetyperoksidi tappaa.

Kristiina kirjoitti:

Onko vetyperoksidi happo? Jos sillä huuhtoo suuta (3%) niin tekeekö se hampaille pahaa niinkuin hedelmähappojen ja etikan sanotaan tekevän, ne syövyttävät kai kiillettä ja herkistävät sillä tavalla sokerille, joka sitten pääsee paremmin tekemään reikiä. Toisaalta bakteereja vetyperoksidi tappaa.

Lue lisää

Vetyperoksidi ei ole happo vaan hapetin. Nämä ovat kaksi eri asiaa (joskin jotkut hapotkin voivat toimia hapettimina). 3% vetyperoksidi tekee hampaille pelkästään hyvää ja käytän itsekin sitä hampaiden pesun yhteydessä. Kiillettä vetyperoksidi ei tuhoa, todennäköisesti päinvastoin. Ainakin otsoni ja otsonoitu vesi tekevät hampaille ihmeitä. Ne tuhoavat plakkia ja kariesta tappamalla bakteerit. Kun karies on tuhottu, hammas voi mineralisoitu auudelleen entistäkin ehommaksi. Tämä on todistettu jo useissa tutkimuksissa, joskin toimenpide vaatii erityisen hammahoitoon suunnitellun otsonointilaitteen. Ks esim. http://www.otsoniterapia.net/taudit/hampaat.htm

Sekä otsoni että vetyperoksidi ovat tehokkaiata hampaiden valkaisijoita. Otsonia käytettäessä homma hoituu jopa viidessä minuutissa, mutta edelleenkin tarvitaan hampaan otsonaattori (joita suomalaisilla hammaslääkäreillä ei tiettävästi ole). Vetyperoksidia on taas käytetty yleisesti, mutta tällöin vahvuus on ollut 30-35%, joka sellaisenaan on jo liian hapettavaa ja saattaa aiheuttaa vakavaia vaurioita esim. ikeniin. Pidemmän päälle käytettäessä 3% vetyperoksidillakin voi olla valkaisevia vaikutuksia. Ainakin ulkomailla on jo jonkin aikaa saanut vetyperoksidia sisältäviä hammastahnoja, ja niiden valkaisuominaisuuksia on jonkin verrn tutkittu hyvin tuloksin.
Ks. esim:
Gambarini G.; L. Testarelli; M. De Luca & G. Dolci, Efficacy and safety assessment of a new liquid tooth whitening gel containing 5.9% hydrogen peroxide. American Journal of Dentistry 17: 75-79, 2004. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=pubmed&dopt=Abstract&list_uids=15151330

Terv. Miika Sallinen

Miika Sallinen kirjoitti:

Vetyperoksidi ei ole happo vaan hapetin. Nämä ovat kaksi eri asiaa (joskin jotkut hapotkin voivat toimia hapettimina). 3% vetyperoksidi tekee hampaille pelkästään hyvää ja käytän itsekin sitä hampaiden pesun yhteydessä. Kiillettä vetyperoksidi ei tuhoa, todennäköisesti päinvastoin. Ainakin otsoni ja otsonoitu vesi tekevät hampaille ihmeitä. Ne tuhoavat plakkia ja kariesta tappamalla bakteerit. Kun karies on tuhottu, hammas voi mineralisoitu auudelleen entistäkin ehommaksi. Tämä on todistettu jo useissa tutkimuksissa, joskin toimenpide vaatii erityisen hammahoitoon suunnitellun otsonointilaitteen. Ks esim. http://www.otsoniterapia.net/taudit/hampaat.htm

Sekä otsoni että vetyperoksidi ovat tehokkaiata hampaiden valkaisijoita. Otsonia käytettäessä homma hoituu jopa viidessä minuutissa, mutta edelleenkin tarvitaan hampaan otsonaattori (joita suomalaisilla hammaslääkäreillä ei tiettävästi ole). Vetyperoksidia on taas käytetty yleisesti, mutta tällöin vahvuus on ollut 30-35%, joka sellaisenaan on jo liian hapettavaa ja saattaa aiheuttaa vakavaia vaurioita esim. ikeniin. Pidemmän päälle käytettäessä 3% vetyperoksidillakin voi olla valkaisevia vaikutuksia. Ainakin ulkomailla on jo jonkin aikaa saanut vetyperoksidia sisältäviä hammastahnoja, ja niiden valkaisuominaisuuksia on jonkin verrn tutkittu hyvin tuloksin.
Ks. esim:
Gambarini G.; L. Testarelli; M. De Luca & G. Dolci, Efficacy and safety assessment of a new liquid tooth whitening gel containing 5.9% hydrogen peroxide. American Journal of Dentistry 17: 75-79, 2004. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=pubmed&dopt=Abstract&list_uids=15151330

Terv. Miika Sallinen

Lue lisää

Paljon kiitoksia vastauksista!! Haluaisin kuitenkin vielä kysyä yhtä asiaa, joka mietityttää minua tässä vetyperoksidi/otsoni asiassa. Sanotaan, että liika desinfiointi lopulta johtaa siihen, että syntyy entistä vaarallisempia bakteereita. Sanotaan, että on viisaampaa vain poistaa bakteereilta ruoka eli pestä pois lika niin että niillä ei ole mistä elää. Muuten joudutaan desinfiointikierteeseen. Vetyperoksidia ja otsonointia käytetään myös desinfiointiin, liittyykö näihin sama vaara?

Kristiina kirjoitti:

Paljon kiitoksia vastauksista!! Haluaisin kuitenkin vielä kysyä yhtä asiaa, joka mietityttää minua tässä vetyperoksidi/otsoni asiassa. Sanotaan, että liika desinfiointi lopulta johtaa siihen, että syntyy entistä vaarallisempia bakteereita. Sanotaan, että on viisaampaa vain poistaa bakteereilta ruoka eli pestä pois lika niin että niillä ei ole mistä elää. Muuten joudutaan desinfiointikierteeseen. Vetyperoksidia ja otsonointia käytetään myös desinfiointiin, liittyykö näihin sama vaara?

Lue lisää

Desinfioitaessa otsonilla/vetyperoksidilla, bakteerikannat eivät kehity vastustuskykyisiksi. Molempien aineiden mekanismi perustuu juuri niiden vahvaan hapettamiskykyyn, jota anaerobiset taudinaiheuttajat eivät siedä. Samat bakteerit, jotka ovat herkkiä otsonille tai vetyperoksidille, ovat herkkiä myös tavalliselle hapelle (joka ei desinfiointiaineena ole läheskään yhtätehokas, mutta toimii kuitenkin). Täten bakteerit ovat sopeutuneet joko anaerobisiin (vähähappisiin) olosuhteisiin tai runsashappisiin olosuhteisiin.

Taudinaiheuttajat ovat lähes poikkeuksetta anaerobisia, eivätkä ne siedä happea tai hapettimia juuri lainkaan. Nämä bakteerit ovat aika ajoin altistuneet myös hapelle, mutta niille ei siitä huolimatta ole kehittynyt vastustuskykyä. Tämä ei ole ihme, sillä silloin bakteerien rakenteen pitäisi muuttua kestävämmäksi, ja niiden pitäisi kehittää itselleen suojaava antioksidanttijärjestelmä. Tähän niiden evoluutio ei kykene. Jos kykenisi, se olisi tapahtunut jo ajat sitten. Siksi otsonin ja vetyperoksidin käyttö desinfiointiaineena on täysin turvallista.

Antibiooteille bakteerit voivat muuttua vastustuskykyisiksi paljon pienemmillä muutoksilla.

Miika Sallinen kirjoitti:

Desinfioitaessa otsonilla/vetyperoksidilla, bakteerikannat eivät kehity vastustuskykyisiksi. Molempien aineiden mekanismi perustuu juuri niiden vahvaan hapettamiskykyyn, jota anaerobiset taudinaiheuttajat eivät siedä. Samat bakteerit, jotka ovat herkkiä otsonille tai vetyperoksidille, ovat herkkiä myös tavalliselle hapelle (joka ei desinfiointiaineena ole läheskään yhtätehokas, mutta toimii kuitenkin). Täten bakteerit ovat sopeutuneet joko anaerobisiin (vähähappisiin) olosuhteisiin tai runsashappisiin olosuhteisiin.

Taudinaiheuttajat ovat lähes poikkeuksetta anaerobisia, eivätkä ne siedä happea tai hapettimia juuri lainkaan. Nämä bakteerit ovat aika ajoin altistuneet myös hapelle, mutta niille ei siitä huolimatta ole kehittynyt vastustuskykyä. Tämä ei ole ihme, sillä silloin bakteerien rakenteen pitäisi muuttua kestävämmäksi, ja niiden pitäisi kehittää itselleen suojaava antioksidanttijärjestelmä. Tähän niiden evoluutio ei kykene. Jos kykenisi, se olisi tapahtunut jo ajat sitten. Siksi otsonin ja vetyperoksidin käyttö desinfiointiaineena on täysin turvallista.

Antibiooteille bakteerit voivat muuttua vastustuskykyisiksi paljon pienemmillä muutoksilla.

Lue lisää

Vielä tekee mieleni kysyä, eikö ihmisellä sitten ole lainkaan hyviä anaerobisia bakteereta, jotka myös kuolisivat lisähappeen? Siis samalla tavalla kuin antibiootit tuhoavat sekä huonot että hyvät bakteerit. Muistelen joskus kuulleeni, että maitohappobakteeritkin olisivat anaerobisia. Anteeksi nyt tämä tenttaaminen, mutta mulla on ajatuksissa kokeilla happea jossain muodossa.

Mahtaakohan vetyperoksidilla purskuttelu tuoda happea myös vereen, eli imeytyyköhän sitä siitä niin, että se vastaisi vaikka kielenalustippoja?

Tämä tietokone ja sen näyttöruutu varmaan ovat varsinaisia happirosvoja, se on mun oma mielipide.

Sitäkin vähän mietin, kun netissä jossain sanottiin, että otsonoitu vesi lisää typpeä veressä ja laajentaa verisuonia, mutta minä olen luullut, että happi supistaa verisuonia, koska se auttaa Hortonin päänsäryssä kohtauksiin, jotka mun käsittääkseni johtuu siitä, että aivoverisuonet on laajentuneet liikaa ja ovat kovassa venytyksessä. Mutta tohon sun ei tarvitse välttämättä vastata, sillä mulla näitä ihmettelyjä riittää, eikä niissä kaikissa ole päätä ei häntää.

Kristiina kirjoitti:

Vielä tekee mieleni kysyä, eikö ihmisellä sitten ole lainkaan hyviä anaerobisia bakteereta, jotka myös kuolisivat lisähappeen? Siis samalla tavalla kuin antibiootit tuhoavat sekä huonot että hyvät bakteerit. Muistelen joskus kuulleeni, että maitohappobakteeritkin olisivat anaerobisia. Anteeksi nyt tämä tenttaaminen, mutta mulla on ajatuksissa kokeilla happea jossain muodossa.

Mahtaakohan vetyperoksidilla purskuttelu tuoda happea myös vereen, eli imeytyyköhän sitä siitä niin, että se vastaisi vaikka kielenalustippoja?

Tämä tietokone ja sen näyttöruutu varmaan ovat varsinaisia happirosvoja, se on mun oma mielipide.

Sitäkin vähän mietin, kun netissä jossain sanottiin, että otsonoitu vesi lisää typpeä veressä ja laajentaa verisuonia, mutta minä olen luullut, että happi supistaa verisuonia, koska se auttaa Hortonin päänsäryssä kohtauksiin, jotka mun käsittääkseni johtuu siitä, että aivoverisuonet on laajentuneet liikaa ja ovat kovassa venytyksessä. Mutta tohon sun ei tarvitse välttämättä vastata, sillä mulla näitä ihmettelyjä riittää, eikä niissä kaikissa ole päätä ei häntää.

Lue lisää

Maitohappobakteereistä on syytä olla huolestunut ainoastaan silloin kun otsonia annetaan esim. suolihuuhteluna. Tätä hoitoa antavat terapeutit pistävät kyllä uuden bakterikannan suolistoon, jos huuhtelu on ollut vähänkin perusteellisempi.

Vetyperoksidin purskuttelulla ei veren happipitoisuus nouse. Eri asia on varsinainen vetyperoksidin juominen, joka onnistuu hyvin laimeina pitoisuuksina (esim 3-4 ml 5% vetyperoksidia sekoitettuna lasilliseen vettä). Tälläkään menetelmällä itse vetyperoksidi ei tuo lisähappea juuri lainkaan, mutta se aiheuttaa todennäköisesti monia vaikutuksia, kuten veren virtausominaisuuksien paraneminen, verisuonten laajeneneminen, hemoglobiinin kyky luovuttaa happea paranee (2,3-DPG lisääntyy) ja täten myös kudosten happipitoisuus nousee.

Sanoin tämän olevan todennäköistä, koska itse juodusta vetyperoksidista ei tutkimuksia ole. Suonensisäisiä menetelmiä on tutkittu enemmän, ja oheiset huomiot perustuvatkin niihin. Joka tapauksessa monet ovat saaneet apua juomalla vetyperoksidia. Se on hajutonta, mutta valitettavasti kuvottavan makuista pieninäkin pitoisuuksina.

On minulla teoria tuohon hortonin päänsärkynkin, mutta en ehkä yritä pohtia sitä tässä (silloin pitäsii selittää kaikkea soluhengitksen mekanismeita lähtien, ja luulen ettei tämän palsta lukijat edes yrittäisi paneutua siihen. Tärkeintähän ei ole mekanismi, vaan se että menetelmä todella auttaa. Ainakin migreenistä löytyy tutkimustietoa, kuten näet.

Ozone therapy of migraine. Kotov S A Zhurnal nevrologii i psikhiatrii imeni S.S. Korsakova (2000), 100(11), 35-7. Journal code: 9712194. Russia: Russian Federation. Journal; Article; (JOURNAL ARTICLE) written in Russian.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=pubmed&dopt=Abstract&list_uids=11247184&query_hl=3

Terv. Miika Sallinen

>oli sitten kyse virallisesta tai epävirallisesta lääketieteestä.

Mikähän tämä epävirallinen lääketiede mahtaa olla?

Hiljaisuus on vastauksena kysymykseesi ehkä siksi, että otsonia hengittäneet ovat kuolleet aivoverenvuotoon. Cf. ilmaa raikastavat liesikuvut 1950-luvun USA:ssa.