todella ihanat työkaverit ja siksi olisi ollut mahtavaa saada tehdä töitä heidän kanssaan mahdollisimman kauan! Opin paljon itsestäni, koska keskustelimme paljon eri asioista ja koin olevani hyvin onnellinen! Voi sitä surun määrää, kun en saanutkaan jatkaa töitä heidän kanssaan! En voi antaa sitä anteeksi tietylle paljon nuoremmalle henkilölle, koska hänen takiaan menetin sen työpaikan! Ja kaiken sen, mitä olisin vielä lisää oppinut ihanilta työkavereiltani!
Minulla oli
Anonyymi-ap
4151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suru tulee olemaan läsnä jollain tavalla loppuelämäni ajan!
Ei sellainen ihminen ansaitse minun kunnioitusta ja vielä sekin kaikki, mitä jouduin kauhuissani kokemaan kautta rantain kertomisen takia, jonka takia melkein menetin elämänhalunikin! En halua muuta kuin sen tietyn summan korvauksia, josta minulle kerrottiin!
Kyse on aivan liian monesta vuodesta ja lähes jatkuvasta häirinnästä asumiseen liittyen! Sellaista on mahoton antaa anteeksi!
Minulla ei ole minkäänlaisia hyviä tunteita oman lapseni ikäistä kohtaan ja siksi en halua tutustua häneen edes ystävänä! On ollut kauhea kokemus se, että minua on ikäänkuin kaikkialla yritetty pakottaa pitämään hänestä ja auttamaan häntä, joka on minulle täysin mahdoton ajatus! Miettikääpä itse jos olisitte olleet minun asemassa ja olisitte menettäneet elämänne parhaimman työpaikan, minkä olisitte todella halunneet saada! Se tuki mitä työkavereiltani olisin saanut, olisi ollut minulle todella tärkeää ja se työ mitä tein oli minulle valtavan rakasta ja koin että minua arvostettiin siinä työyhteisössä!