Tuulen viemää (hyvää yötä)

On hienoa, että voi antautua täysin tuulen vietäväksi. Silloin näkee ja kokee paljon uutta, joka monipuolistaa ihmistä ja antaa uusia taitoja. Paikallaan seisova ei tuulta hätkähdä, eikä häneen paljoa nopeasti katsottuna satu, koska ei erilaisiin esteisiin törmää. Mutta häneltä jää elämä kokematta, eikä hän luota muihin ihmisiin, elämään tai itseensä.

Kyky ja halu luottaan tuuleen, mennä sen mukana kovaa, liiankin kovaa. Silloin tulee osumia. Mutta meidän luontomme vaatii päästää liikkumaan - vaikka sattuu, niin aina on päästävä seuraavan tuulen tarjoamaan matkaan. Lopulta tuuli antaa meille kyvyn käyttää siipiämme ja heillä, joilla on kyky antautua herkästi tuulelle, saattaa piillä kyky, jossa he itse ovat voimakas tuuli. Ehkä se on esillä ja käytössä tai ehkä etsimme sitä vielä. Tai kuten yleensä, jokin yhdistelmä molempia.

Mutta sitten kun sen oman ihmisen löytää, niin sitten on asteikon ulkopuolelta löytyvä hurrikaani tullut kylään. Vielä vaikeampi saada kontrollia mistään, kun antaa itsensä olla hurjassa pyörteessä. Se heittelee sinne, tänne ja varmaan tuonnekin. Tässä ne siivet vasta kasvavatkin. Samalla on pakko päästä uudestaan ja uudestaan hurrikaaniin sisälle, menettääksen kontrollin kerta toisensa jälkeen.

Mutta sitten kun siivet ja voimat ovat riittävän vahvat ja karaistunut huimauksesta, niin silloin on mahdollista päästä hurrikaanin silmään. Silloin maailma pyörii ympärillämme, eikä maailma pyöritä meitä.

Hyvää naistenpäivää, let's enjoy the ride!

https://www.youtube.com/watch?v=V88rmlzIp5k