Mies, tuntuuko susta koskaan että oon myös

sun vaimosi, vaikka sulla on eri kumppani jne. vilskettä ja vilinää? Mulle ne sun korusi olikin eräänlainen "kosinta", enkä osannut reagoida siihen alkuunkaan. Oot sit kai kuvitellut ihan eri juttuja niin ku itsekin tein. Anteeksi jos tulkitsen sen väärin, "kosintana", mutta moni asia ja korujen historia saa noinkin villejä ajatuskeloja aikaiseksi. Toisaalta katsoit minua niin kauhuissasi kun sanoin sua rakastavani, vaikka tunsin sen sun rakkautesikin mua kohtaan ja se oli valtava..
Jos sustakin tuntuu et vaikka ollaan erillään ja vuosia tulee väliin lisää ilman näkemistä, mut jos silti ajattelet mus lämmöllä päivittäin ja ehkä jopa tunnun sun vaimoltasi, niin eikö meidän kannattaisi silloin mies yrittää tosisssaan? Eikä meidän tarvitsisi naimisiin mennä (hölmö!), tilanne olisi niin hauska ja huvittava, mutta kyllä mä ne sanat Jumalan edessä sulle sanoisin jos niin tahtoisit. Ja kyl me oltais näyttävä pari
Meidäm hyvinvointi tarttuis muihin. Nyt se vaan menee hukkaan.

Ja minusta kulta tiedät sen että, vaikka tilanne onkin nyt ihan tragikoominen ja harrastan paljon irtoseksiä, niin vain sinun kanssasi mä rakastelisin, vain sinulle omistautuisin täysin ja olisin valmis jopa siihen, että teet kaikki päätökset jne. ja "omistaisit" myös minut, sillä tiedän että sinun sydämesi on puhdasta kultaa mies! Mua kiihottaakin ajatus siitä, että vanhankaltaisesti omistaisit minut. <3 Olisin silloin viimein VAPAA! :)