Mitä kuuluu kääriä maton sisälle: arvoton lapsi !?!?!

Jo vuosikymmeniä Uudessakaungin hoivasektorilla on ollut suuri trauma tehdä ja varsinkin jäädä kiinni virheistä. Mihin sellainen vastuunpakoilu sitten johti? Siihen, että hoitohenkilökunnan suuren joukon taholta tapahtunut käsittämätön sijaissyyllisten väkisin etsiminen ja osoitteleminen pitkin matkaa ja erittäin pitkällä historialla on ollut toistuva käytäntö. Tämä äiti oli yksi niistä; niiden muiden tekemien virheiden kaatopaikka. Miten UKI ja UKIN sanomat uuden päätoimittajan myötä kehtasikin hiljentää kritiikin, suitsia sananvapautta ja unohtaa jopa jääviyden, salassapitovelvollisuuden, objektiivisuuden yms..yms..

On myös lähes kehitystraumainen historian jäänne kostaa sukupolvelta toiselle tuleville lapsille omien vanhempiensa epätäydellisyyttä. Siis esim. sitä että, kun lapsen äiti ollessaan itse 6-vuotias ei ole osannut toimia kuin vanhempi lapsi jo olisi osannut puhumattakaan aikuisen osaamisesta, niin pitääkö se toistaa eli kostaa vielä sen tulevan äidin lapselle! Lapselle, joka on täysin syytön, viaton, valoisa, ja haluaa vain, että hän on yksi ryhmän jäsen yms. jne. Hänen olisi pitänyt osata toimia täysin ikätasoista kehitystään vastaan tavalla, jossa aikuinenkin olisi saattanut takellella, ja jopa mennä shokkiin.
Tässä tilanteessa lapsi kuitenkin toimi eli auttoi heti kun joku oli sanonut, mitä pitää tehdä.

Tämän äidin poika joutui todellakin sitten henkisen mielivallan ja dissaamisen uhriksi. Tosin syynä saattoi myös olla se, että äidillä oli tapana kirjoitella eläinten hyvinvointiin liittyviä asioita jo 10 vuotta ennen, kuin poikansa syntyi. Siis, miten voi olla, että sellainen pelottaa lukeneita ihmisiä, siis päiväkodinjohtajaa, koulun opettajia tms. Eivätkö he tiedä, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Oliko siis oma lehmä ojassa jo tuolloin. Taisipa olla!

Edelleen oudon traumaattinen ilmapiiri paljastui v. 2023, kun tämä poika aikuiseksi jo tultuaan joutui väistämään, kun hoitajat olivat päättäneet kävellä vastaan koko käytävän leveydeltä. Kukaan ei siis tehnyt tilaa mihinkään suuntaan. Kiusa se on pienikin kiusa. Poika ei reagoinut mitenkään, mutta äiti kertoi nähneensä silloin punaista. Äitikin joutui sairaan ilmapiirin uhriksi samalla osastolla, kun joku oli kahvihuoneessa yhyttänyt erään isoäänisen lähihoitajan pistämään tämän äidin järjestykseen ja syyllistäen hänet siitä, että oma äitinsä ei ollut suostunut pitämään kauluria. Oli omaisena katsomassa häntä, eikä mummu ollut osastolla suostunut sitä pitämään. Hoitaja huusi äidille, kuin jollekin rikolliselle. Ei ikinä unohda sitäkään.

Eikä kyllä kenenkään tarvitse sitten enää kuormittaa, manipuloida, ahdistella poikaa, puhumattakaan konkreettisista yhteydenotoista. Pysykää siis kaukana hänestä. Taustalla on paljon päivänvaloa kestämätöntä epäilyttävää alistamista, hiljentämis"toimenpiteitä" , epäammattimaista mielivaltaa, jopa alkeellista ja täysin välinpitämätöntä 10 vuotiaan koululaisen käytävämattoon käärimistä. Tuo oli muuten aivan absurdia, törkeää, tilannetajutonta, epäasiallista tomintaa. Alakouluikäinen, joka itse joutui kärsimään kiusaamisesta ja järjestelmällisestä itsetunnon ja kykyjensä alasajosta! Kerron esimerkin siitäkin. Eräs kuuluisa piip koulu oli järjestämässä koululaisten urheilukilpailua. Tämä poika oli nopea ja lahjakas juoksemaan. Ne järjestäjät ja opettajat olivatkin laittaneet pojan juoksemaan ylempiluokkalaisten kanssa. Kyllä vaan, ettei vaan voittaisi, ettei vaan onnistuisi siinä, missä HÄN mm. oli hyvä. Poikahan sitten kaatui, ja juoksi maaliin viimeisenä. Surkuhupaisinta koko tarinassa on se, että tämä poika EI kiusannut, eikä häirinnyt ketään. Hänet haluttiin silti saada uskomaan, että hän oli itse syyllinen.
Äidillä kestikin vuosikausia saada oma lapsi uskomaan, luottamaan, edes vähän kunnioittamaan omaa äitiään!!! Miksikö? Koska tämä poika opetettiin niin ajattelemaan!
Ovatko viranhaltijat siis olleet ihan hulluja. Kyllä ovat olleet!

Miksi kerron tämän? Koska tämä äiti kertoi minulle tämän kokemuksen 2000 luvun alusta. Hän toivoo, että tällaisen kokemuksen läpikäyneet lapset, saavat vihdoin elää rauhassa ja oikeudenmukaista arkea, vapaa-aikaa ja kotielämää. Nimittäin tällaisen näin lannistavan kohtelun lapset haluavat vain unohtaa. He haluavat rakentaa rauhassa henkisesti ja fyysisesti turvallista elämää. Sen ei luulisi enää ketään häiritsevän!!

Hän ei, Ukissa piipahtaessaan, ole koskaan asiattomasti käyttäytynyt, joten yrittäkää edes te tehdä hänelle samoin. Äiti ei kertomansa mukaan enää edes haluaisi käydä Ukissa, mutta sukulaisten vuoksi on taivuttava.
Pojan resielitentti on aivan omaa luokkaansa. Äiti kertoi, että toki hänelläkin on rajansa. Sen rajan äiti sentään on myös nähnyt, sekä varhaislapsuudessa että aikuisiässä. Pojalla on empatiakyky sekä hyvä yleiskieli, tarvittaessa myös analyyttinen keskustelutaito Hänestä tuli siis se kuuluisan " fiksu" persoona, mutta ei vähääkään muita halveksiva tai ylimielinen!