juuri kun vihdoin onnistuin ihan uskottavasti poistumaan tästä tunteiden vuoristoradasta ja tein pragmaattisen päätöksen rajoittaa kaikki kanssakäyminen niihin pakollisiin tapaamisiin joilta ei voi välttyä, ja pitää kaiken kommunikaation 100% neutraalina, niin tietysti hän on päivä päivältä ystävällisempi ja huomaavaisempi mua kohtaan. Jos vaan tietäisin mistä päin nyt tuulee..pelkään että kohta mennään taas, ja sama oravanpyörä alkaa taas pyörimään vuodesta toiseen 😫
Siis mitä hittoa,
Anonyymi-ap
121328
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen kokeillut ja vakavasti suosittelen pitämään nyt tiukkaa linjaa. Ei siitä mitään tule, ainakaan mitään hyvää.
Jep,näin aionkin tehdä, mutta vaikeaa on
Vuoristorataan on käytävä. Maksun jälkeen tiedät enemmän.
Olet vain sekoittanut anonyymejä keskenään ei huolta siis normaalia täällä
Oletko ajatellut, että hän voi myös yrittää olla sua kohtaan vain normaali...
En, hän ei normaalisti käyttäydy näin, ei ole näin huomaavainen ja positiivista palautettakin olen saanut häneltä muutaman päivän aikana jotenkin hämmentävän paljon. On todella vaikeaa olla neutraali takaisin olematta tyly.
Se on laskelmoitua toimintaa, nauttii huomiosta.
Ai kun ei enää saa sitä? Päinvastoin, minusta on kokoajan tuntunut siltä että olen hänen mielestään vähän ärsyttävä tai hankala tyyppi, tulen liian lähelle tai vaadin liikaa. En tiedä, ei olla vaan päästy samalle aaltopituudelle. Tai voihan se olla että on nauttinut siitä, mutta oudosti on sen kyllä näyttänyt siinä tapauksessa. En jaksa mitään pelaamista tai kissa ja hiiri- leikkejä, ihan omaa itseäni suojellakseni nyt tämän strategian olen kehittänyt ja siitä aion pitää kiinni
Ei toimi. En kykene neutraaliuuteen hänen seurassaan. Eilen koko ilta samassa porukassa, pakottauduin lähtemään kotiin, ja pelkään että viikonloppu menee taas tapahtumien ketjua päässä kelaten. Yritän uppoutua kirjaan ja fokusoida johonkin kotiprojektiin. Unilääkkeen turvin nukkumaan ettei ajatukset pääse harhailemaan.
Taitaa sittenkin olla pelkkää kuvitelmaa. Tai sitten aalto on jo saavuttanut rannan ja pakoaalto aloittanut vetäytymisen ennen seuraavaa maininkia. En millään jaksaisi enää tätä kuminauhaefektiä. Miten sitä voi fiksu ihminen olla näin tyhmä mitä tunteisiin tulee. Itseään voi näköjään ihan oikeasti huijata MOT
Muutama ystävällinen neuvo, mikäli edelleen limboilet siellä vuoristoradassasi:
1) anna olla ja kävele pois kun vielä pystyt
2) pysy pois näiltä suolipalstoilta
3) hanki elämä, tai vaikka joku uusi harrastus
Nimim. Been there, done that (and still stuck here..)
Kiitos neuvoista. Mulla on hyvä elämä, ja pois kävely tarkoittaisi käytännössä siitä harrastuksesta luopumista. Mutta kyllä tää välttelystrategiakin tuntuu toimivan, ei olla nähty moneen viikkoon, ja on ainakin vähän helpompi hengittää, kun ei kumpikaan kaada lisää bensaa liekkeihin. Se antaa myös voimia siihen lopulliseen päätökseen joka kuitenkin on väistämättä edessä.