Ystäväni alkoi pitää minuun yhteyttä vuosien jälkeen. Meillä on välimatkaa aika paljon ja siksi tapaaminen rajoittuu vuosiin tai vieläkin pitemmäksi.
Talvella tapasin hänet kylässä ollessa minusta huolehdittiin todella vieraanvaraisesti. Tapasin vielä lomareissullakin, sama vieraanvaraisuus.
Nyt hän oli paikkakunnallani lomalla ja ennen tuloaan aikoi käydä kuten tapana on kylässä. Ei kuitenkaan käynyt. Soitteli ja kertoi omia lomakuulumisiaan. Minä olin joo joo-tyyppinä. Se mitä itse kerroin ei häntä kiinnostanut tuon taivaallista.
Soitti ennen lähtöään, että milloin vain käyn hänen paikkakunnalla olisin tervetullut kylään.
Kaikkea sitä ihminen kuulee. Olisin tervetullut vaikka ei käynyt edes kylässä. En sentään aivoton ole. Turha odottaa kylään. Suoraan sanoen haluttais sanoa suorat sanat koko tyypille. En kuitenkaan sano vaan jätän omaan arvoonsa.
Kuitenkin minua ihmetyttää tuo käytös ja mietin syytä siihen.
Onko se, että olen aviossa ja hän ei juuri ole menestynyt puolison etsinnässä?
Vai onko latentti kateus tai viha sisällä?
Itselläni tulee joskus ristiriitaisen hämmentynyt olo hänen seurassaan.
Onko kaikki vieraanvaraisuus vaan väkisin väännettyä?
Mikä ihmeen motiivi on pyytää kylään ja kertoa omia asioitaan ja olla täysin kuuro minun asioille? Monotoomisesti kertoa samoja asioita ja ihan mielenkiinnottomia.
En pidä häntä enää ystävänä.
Talvella tapasin hänet kylässä ollessa minusta huolehdittiin todella vieraanvaraisesti. Tapasin vielä lomareissullakin, sama vieraanvaraisuus.
Nyt hän oli paikkakunnallani lomalla ja ennen tuloaan aikoi käydä kuten tapana on kylässä. Ei kuitenkaan käynyt. Soitteli ja kertoi omia lomakuulumisiaan. Minä olin joo joo-tyyppinä. Se mitä itse kerroin ei häntä kiinnostanut tuon taivaallista.
Soitti ennen lähtöään, että milloin vain käyn hänen paikkakunnalla olisin tervetullut kylään.
Kaikkea sitä ihminen kuulee. Olisin tervetullut vaikka ei käynyt edes kylässä. En sentään aivoton ole. Turha odottaa kylään. Suoraan sanoen haluttais sanoa suorat sanat koko tyypille. En kuitenkaan sano vaan jätän omaan arvoonsa.
Kuitenkin minua ihmetyttää tuo käytös ja mietin syytä siihen.
Onko se, että olen aviossa ja hän ei juuri ole menestynyt puolison etsinnässä?
Vai onko latentti kateus tai viha sisällä?
Itselläni tulee joskus ristiriitaisen hämmentynyt olo hänen seurassaan.
Onko kaikki vieraanvaraisuus vaan väkisin väännettyä?
Mikä ihmeen motiivi on pyytää kylään ja kertoa omia asioitaan ja olla täysin kuuro minun asioille? Monotoomisesti kertoa samoja asioita ja ihan mielenkiinnottomia.
En pidä häntä enää ystävänä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Taas näitä ihmisiä, jotka ottavat mitä sillä hetkellä tarvitsevat. Ei heistä tule antajia. Sinun virheesi oli olla liian antava, ei ole ystävällesi jäänyt enää otettavaa. Nyt hän voi sinulle päteä omasta elämisestään, silloin tällöin soittelemalla. Pysy vähän etäisempänä, kyllä ansaitset paremman ystävän, joka jaksaa kuunnella, mitä sinäkin tällä hetkellä ajattelet.
Kun "yrität" unohtaa tämän ystäväsi.Tiedän..se tuntuu pahaltamut ei ole ystävyytesi arvoinen!itselleni kävi äskettäin vähän samalla tavalla,mut päätin enää en ole "käytettävissä" silloin kun hän haluaa,antaa ajan parantaa ja unohtaa koko ihmisen.
kuinka paljon merkitystä lataat ihmissuhteeseenne. Hänelle saattavat puhelinsoitot kuitata käynnit ja tyhjiä lupauksia tapaamisista joskus lentelee itse kunkin suusta. Jos ei jaksa muusta puhua kuin itsestään, eikä pysty kuuntelemaan niin eikös ole parempi, jos ette tavanneetkaan?
Onko tuollainen tyyppi ystävyyden arvoinen? Mielestäni ei, kuten täällä on jo todettu. Jätä väliin koko tyyppi.
iilimadot pois luotasi