Olen ollut aviomieheni kanssa 10 vuotta.5 vuotta sitten olimme erossa, jolloin tapasin erään ihanan ihmisen.Palasimme kuitenkin mieheni kanssa yhteen.Tämän toisen kanssa olemme tänä aikana soitelleet silloin tällöin.Pari viikkoa sitten näimme.Ei voi järjellä käsittää miltä tuntui.Ihan kuin olisimme aina olleet yhdessä.Tunsin todella voimakkaasti tätä miestä kohtaan.Hänen sylissään oli niin turvallista, siihen olisi voinut jäädä ikuisesti.Ajatukset ja kaipaus häntä kohtaan ei hellitä.Kumpa voisi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.Aviomiehen kanssa ollut ongelmia pitkään, lähinnä miehen juomisen takia.Miten uskaltaa tehdä päätöksen lähteä tästä onnettomasta liitosta?
jatkuva ikävä
loppuuko koskaan?
4983
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kun olet valmis :) Voimia!
Hei!
Elän ihan samanlaisessa tilanteessa kuin sinä.
Olen ehkä sinua vanhempi, olen ollut aviossa 20 v.
Elämämme on ollut välillä aikamoista kipuilua, miehelläni on ollut muita naisia, koska hän kokee, että on alun alkaenkin mennyt naimisiin väärän naisen kanssa. Meillä on kolme yhteistä lasta.
Olen tässä liitossa, koska 10 vuotta sitten tein ratkaisun.
Silloin tapasin miehen, meillä oli lyhyt, ihana romanssi. Olin kuin Hiljaisten siltojen äiti, minun piti päättää lähdenkö rakkaani mukaan, vai jäänkö perheeseeni.
Minä jäin. Ikävä ei helpota koskaan. Soittelemme, mailailemme edelleen. Joskus tapaamme ja käymme yhdessä syömässä ja juttelemassa.
Hän on naimisissa myös. Elämä on todella ikävän täyttämää meillä molemmilla. Ymmärrän sinua. En tiedä vastausta kysymykseesi, helpottaako kaipaus koskaan.
10 vuoteen se ei minulla ole helpottanut.
Kaipaus ei varmasti hellitä, vuodet vierivät. Tee mitä on tehtävä.
Pitääkö aina olla se toinen ennenkuin voi lähteä huonosta liitosta?
Kannattaisiko tehdä vahvana itsenäisenä ihmisenä se päätös lähteä siitä huonosta liitosta, vaikka sen toisen kanssa ei tulisikaan mitään.
Tätä mieltä minä olen. Miksi ihmiset aina roikkuu muissa pystymättä elämään itselleen ja YKSIN!