Koulutuksen ja kurssien merkitys.

Ihmiset opiskelee itselleen ammatin ja ylläpitävät ammattitaitoaan päivittäen tietojaan esimerkiksi kursseilla, sen lienee tietävän ainakin dibloomi Kärpästen herra.

Eri alojen taitajat esimerkkinä nyt vaikka tässä tapauksessa urheilijat, myös moottoriurheilijat päivittävät tietojaan ja harjoittelevat paljon.

Kokonaisvaltainen kokemus syntyy siis itse asian lukuisista suorituksista ja ääriasioiden harjoitteluista, eri tapojen kokeiluista eri olosuhteissa, myös eri välinein, sellaisesta syntyy kokemus ja taito.

Kun aiheena on moottoripyöräily niin radalla kuin liikenteessä, niin kokonaisvaltainen kokemus on eduksi molemmissa luonnollisesti.
Mopoikäiset keulijat myös harjoittelevat ja pitävät ryhmissään hauskaa toisilleen opettaen kikkoja.
Kilpa-ajajat harjoittelevat, harjoittelevat ja taas harjoittelevat, niin tekevät kaikki urheilijat, jopa myös kamppailulajeissa.

Moottoripyöräilyä harrastavat, mutta myös ammatikseen moottoripyörää ajavat kuten esimerkiksi poliisit suomessa verestävät taitojaan ajokausien alussa.

Suomessa aikanaan sai moottoripyörän ajo-oikeuden auton ajokortin kylkiäisenä ja tuohon ryhmään kuuluvia motoristeiksi ryhtyneitä on todella runsaasti vaimoineen mullan alla.

Jokseenkin hullunkurinen on suomessa tilanne edelleenkin kun mopo- ja traktorikortin saa 15 vuotiaana kun suorittaa nettikoulun ja maksaa siitä alta satasen.
Sitten satapiikki pärrä alle 16 vuotiaana ja omaa harjoittelua valkoinen kolmio roiskeläpässä plus vähän teoriaa.
Siitä sitten määrävuosina isompaa motoa alle kaikille halukkaille.

Täällä thaimaassakin on säännöt ja määräykset, mutta niillä ei ole mitään suurempaa käytännön merkitystä, kaikilla ihmisillä joilla on varaa kaksipyöräisiin, niin ajelevat niillä, oli sitten ajokorttia tai ei.

Asenne kaikissa asioissa on a ja o, motomannekiini 2010:n asenteen ollen, että
kokemus opettaa miten ajetaan ja mikä on tilannenopeus jne. Niitä ei opita kursseilla vaan se vaatii tuhansien kilometrien kokemuksen erilaisissa olosuhteissa ja teillä.
Aiheuttaa kysymyksen, että no mitä jos ei ole tuhansien kilometrien kokemusta vielä silloin kun kokemus olisi ollut tarpeen?

Hänellä ei ole ainuttakaan kokemusta esimerkiksi edustamansa moottoripyörämerkkiin tai muuhun yhteisöllisyyteen liittyvästä hauskanpidosta keskenään, johon olisi liittynyt millään tavalla harjoittelua mistään aiheesta.
Hän kokee että ainut oikea tapa on ajaa, ajaa ja ajaa sekä, että ne jotka ei ole kuin hän, vahingossa hoksannut “Yksinäinen ratsastaja”, niin ovat kaikkea sitä mitä puskista voi turvallisesti huudella.

Otan aiheeksi vastaohjauksen, joka on aiheuttanut paljon polemiikkia myös niiden rakkaiden osalta, jotka ei ole sitä edes polkupyörillään oivaltanut.
Numba on myös hyvä esimerkki 2010:n ja kaikkien rakkaiden ohessa, jotka on sitä mieltä, että kaikki opastus kokeneemmilta on turhaa ja kursseille osallistuminen vain ajanhukkaa.
Numba harjoitteli kokemattomana marketin parkkipaikalla ilman kokeneemman opastusta ja ajoi mopolla seuraavat 10 vuotta oivaltamatta miten ohjasi mopoansa.
2010 sen sijaan ajoi kymmeniä ja satoja tuhansia kilometrejä ennen kuin vahingossa hoksasi vastaohjauksen.

2010:n tapa on kirjoittaa aina tarinoihinsa mitä on kokenut ja tehnyt liittyen aiheeseen ja viimeksi moottoripyörän merkistä oireillessaan aiheenaan oli miten on antanut turpiin harrikoilla ajaville ja mitä he ovat.
Pelkästään se osoittaa asenteen olevan pelkkää Peetä.

Motomannekiini Kökkötraktori 2010:n näkemykset ja mielipiteet on varsin ristiriitaisia hänen väittäen olleen koutsi ja juniorivalmentaja itsekin täällä thaimaassa kamppailulajikursseilla käyneenä, että asioita ei opita kursseilla vaan se vaatii esimerkiksi moottoripyöräilyssä tuhansien “kilometrien” kokemuksen erilaisissa olosuhteissa ja teillä.
Tuohon perustuenhan sitten kamppailulajeissakaan ei opita mitään harjoittelemalla, vaan se vaatii ainoastaan kehässä matsia, matsia ja taasen vain matsia.

Kolme asiaa Kökkiksen osalta pitää paikkansa, piruilemaan oppii vain piruilemalla, ryyppäämään oppii vain ryyppäämällä ja naimaan oppii vain naimalla.