Koska aika muuttuu jatkuvasti.

Ihminen ymmärretään ennen kaikkea tietoiseksi olennoksi, jīvaksi, joka ei ole sama asia kuin aineellinen keho. Jīva elää toistuvien syntymien ja kuolemien kierrossa, ja sen henkinen kehitys tapahtuu asteittain pitkän ajan kuluessa.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Ihminen ymmärretään ennen kaikkea tietoiseksi olennoksi, jīvaksi, joka ei ole sama asia kuin aineellinen keho. Jīva elää toistuvien syntymien ja kuolemien kierrossa, ja sen henkinen kehitys tapahtuu asteittain pitkän ajan kuluessa.

Lue lisää

Henkinen kehitys kuvataan usein selkeänä etenemisprosessina. Tätä prosessia käsittelee esimerkiksi teos Bhakti-rasāmṛta-sindhu, jonka kirjoitti Rūpa Gosvāmī. Siinä kuvataan sarja vaiheita, joiden kautta tietoisuus puhdistuu ja kehittyy.

Ihmisillä voi olla hyvin erilaisia henkisen kehityksen tasoja.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Henkinen kehitys kuvataan usein selkeänä etenemisprosessina. Tätä prosessia käsittelee esimerkiksi teos Bhakti-rasāmṛta-sindhu, jonka kirjoitti Rūpa Gosvāmī. Siinä kuvataan sarja vaiheita, joiden kautta tietoisuus puhdistuu ja kehittyy.

Ihmisillä voi olla hyvin erilaisia henkisen kehityksen tasoja.

Lue lisää

Avatāra tarkoittaa jumalallista ilmentymää, kun taas monet henkiset opettajat nähdään Jumalan palvelijoina tai hänen voimansa välittäjinä.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Avatāra tarkoittaa jumalallista ilmentymää, kun taas monet henkiset opettajat nähdään Jumalan palvelijoina tai hänen voimansa välittäjinä.

jumalalliset ilmentymät voivat toimia ihmisten maailmassa tavallisen ihmisen kaltaisessa roolissa. Tätä ilmiötä kuvataan termillä līlā, joka tarkoittaa jumalallista toimintaa tai draamaa.

Anonyymi00005 kirjoitti:

jumalalliset ilmentymät voivat toimia ihmisten maailmassa tavallisen ihmisen kaltaisessa roolissa. Tätä ilmiötä kuvataan termillä līlā, joka tarkoittaa jumalallista toimintaa tai draamaa.

Lue lisää

Opettajat välittävät tietoa jatkuvasti ja toimivat eräänlaisina välittäjinä - kyse on tiedon siirtymisestä paramparassa.

Tieto ei synny yksittäisen henkilön omana keksintönä, vaan se ymmärretään perinteenä, joka välittyy opettajalta oppilaalle. Samalla jokainen opettaja selittää tätä perinnettä oman aikansa ihmisille ymmärrettävällä tavalla.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Opettajat välittävät tietoa jatkuvasti ja toimivat eräänlaisina välittäjinä - kyse on tiedon siirtymisestä paramparassa.

Tieto ei synny yksittäisen henkilön omana keksintönä, vaan se ymmärretään perinteenä, joka välittyy opettajalta oppilaalle. Samalla jokainen opettaja selittää tätä perinnettä oman aikansa ihmisille ymmärrettävällä tavalla.

Lue lisää

jīvan kehitys, opettajan rooli, avatārojen toiminta sekä henkisen tiedon välittyminen.

Anonyymi00007 kirjoitti:

jīvan kehitys, opettajan rooli, avatārojen toiminta sekä henkisen tiedon välittyminen.

Opettajan tehtävä ei ole keksiä uusia oppeja, vaan selittää jo olemassa oleva henkinen tieto niin, että sen merkitys tulee ymmärrettäväksi tietyn ajan ihmisille.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Opettajan tehtävä ei ole keksiä uusia oppeja, vaan selittää jo olemassa oleva henkinen tieto niin, että sen merkitys tulee ymmärrettäväksi tietyn ajan ihmisille.

Siksi opettaja ei lisää opetukseen uusia periaatteita, vaan välittää samaa tietoa, joka on peräisin varhaisista pyhistä lähteistä ja opettajien ketjusta.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Siksi opettaja ei lisää opetukseen uusia periaatteita, vaan välittää samaa tietoa, joka on peräisin varhaisista pyhistä lähteistä ja opettajien ketjusta.

Tämä periaate liittyy käsitteeseen guru-paramparā, opettajien katkeamaton perinne. Henkinen tieto välittyy tässä ketjussa muuttumattomana. Opettajan rooli on säilyttää opetuksen sisältö ja esittää se tavalla, joka auttaa kuulijaa ymmärtämään sen merkityksen.

Tästä syystä käytetään joskus uusia vertauskuvia tai kieltä, mutta itse opetuksen sisältö ei muutu.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Tämä periaate liittyy käsitteeseen guru-paramparā, opettajien katkeamaton perinne. Henkinen tieto välittyy tässä ketjussa muuttumattomana. Opettajan rooli on säilyttää opetuksen sisältö ja esittää se tavalla, joka auttaa kuulijaa ymmärtämään sen merkityksen.

Tästä syystä käytetään joskus uusia vertauskuvia tai kieltä, mutta itse opetuksen sisältö ei muutu.

Lue lisää

Tämä perinne liitetään esimerkiksi vaiṣṇavalaiseen opettajalinjaan, jota kutsutaan nimellä Brahma-Madhva-Gaudiya Sampradaya.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Tämä perinne liitetään esimerkiksi vaiṣṇavalaiseen opettajalinjaan, jota kutsutaan nimellä Brahma-Madhva-Gaudiya Sampradaya.

Opettaja voi käyttää uusia esimerkkejä, kielikuvia tai selitystapoja, mutta hän ei luo uusia teologisia periaatteita. Hänen tehtävänsä on välittää sama henkinen tieto, joka on jo olemassa perinteessä.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Opettaja voi käyttää uusia esimerkkejä, kielikuvia tai selitystapoja, mutta hän ei luo uusia teologisia periaatteita. Hänen tehtävänsä on välittää sama henkinen tieto, joka on jo olemassa perinteessä.

Lue lisää

Vyasadeva (Vyasa, Vedavyasa) on Krishnan kirjallinen (kirjallisuuden) inkarnaatio (avatar).

Vyasa on titteli, joka tarkoittaa "sitä, joka jakaa" tai "sitä, joka selittää yksityiskohtaisesti". Vedat kirjanneen Vyasadevan koko nimi on Krishna Dwajpayana Vyasa.... Vyasadeva asuu edelleen Badarikashramissa, Himalajalla, mutta ei näyttäydy, koska hän on todellisuuden toisessa ulottuvuudessa. Yksi hänen tittelistään on Śāśvata, "kuolematon".

https://vrindavanactnow.org/wp-content/uploads/Srila-Vyasadeva.jpg


**************

Tutkijat kiistelevät siitä, milloin Vedat on kirjoitettu. Mutta Vedat eivät ole syntyneet kirjoittamisen kautta, vaan ne ovat ajattomia ja aina olemassa olleita. Noin 5000 vuotta sitten, Kali Yugan alkaessa, nämä ikuiset opetukset saatettiin uudelleen kirjalliseen muotoon, jotta ne olisi mahdollista säilyttää ja välittää eteenpäin. Aiemmin Vedat välitettiin suullisesti paramparan eli opettajalinjan kautta. Tämä järjestäminen tehtiin nykyistä aikakautta varten, koska kyseisen aikakauden ihmisillä on aiempiin aikakausiin verrattuna heikompi muisti ja matalampi tietoisuuden taso. Vedat ovat aina olleet olemassa, ja noin 5000 vuotta sitten ne järjestettiin ja saatettiin kirjalliseen muotoon.

Tässä universumissa yli 5000 vuotta sitten Vedavyasa kokosi ja jäsensi Vedat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, vaikka Vedat on aina olleet olemassa. Hän jakoi Vedat neljään osaan Kali Yugan ihmisiä varten, sillä he eivät olisi kyenneet ymmärtämään tai omaksumaan Vedoja kokonaisuudessaan sellaisina kuin ne ovat.

https://vrindavanactnow.org/wp-content/uploads/Srila-Vyasadeva.jpg


Seuraavan Kali-yugan aikakauden alussa, tai Dvapara-yugan lopussa, miljoonia vuosia myöhemmin, uusi Vyāsadeva (Krishnan kirjallisuuden avatara) toistaa saman asian — seuraavaa aikakausia varten.

Tässä universumissa.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Vyasadeva (Vyasa, Vedavyasa) on Krishnan kirjallinen (kirjallisuuden) inkarnaatio (avatar).

Vyasa on titteli, joka tarkoittaa "sitä, joka jakaa" tai "sitä, joka selittää yksityiskohtaisesti". Vedat kirjanneen Vyasadevan koko nimi on Krishna Dwajpayana Vyasa.... Vyasadeva asuu edelleen Badarikashramissa, Himalajalla, mutta ei näyttäydy, koska hän on todellisuuden toisessa ulottuvuudessa. Yksi hänen tittelistään on Śāśvata, "kuolematon".

https://vrindavanactnow.org/wp-content/uploads/Srila-Vyasadeva.jpg


**************

Tutkijat kiistelevät siitä, milloin Vedat on kirjoitettu. Mutta Vedat eivät ole syntyneet kirjoittamisen kautta, vaan ne ovat ajattomia ja aina olemassa olleita. Noin 5000 vuotta sitten, Kali Yugan alkaessa, nämä ikuiset opetukset saatettiin uudelleen kirjalliseen muotoon, jotta ne olisi mahdollista säilyttää ja välittää eteenpäin. Aiemmin Vedat välitettiin suullisesti paramparan eli opettajalinjan kautta. Tämä järjestäminen tehtiin nykyistä aikakautta varten, koska kyseisen aikakauden ihmisillä on aiempiin aikakausiin verrattuna heikompi muisti ja matalampi tietoisuuden taso. Vedat ovat aina olleet olemassa, ja noin 5000 vuotta sitten ne järjestettiin ja saatettiin kirjalliseen muotoon.

Tässä universumissa yli 5000 vuotta sitten Vedavyasa kokosi ja jäsensi Vedat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, vaikka Vedat on aina olleet olemassa. Hän jakoi Vedat neljään osaan Kali Yugan ihmisiä varten, sillä he eivät olisi kyenneet ymmärtämään tai omaksumaan Vedoja kokonaisuudessaan sellaisina kuin ne ovat.

https://vrindavanactnow.org/wp-content/uploads/Srila-Vyasadeva.jpg


Seuraavan Kali-yugan aikakauden alussa, tai Dvapara-yugan lopussa, miljoonia vuosia myöhemmin, uusi Vyāsadeva (Krishnan kirjallisuuden avatara) toistaa saman asian — seuraavaa aikakausia varten.

Tässä universumissa.

Lue lisää

Ennen sitä tapahtuu monia maailmanlaajuisia katastrofeja,siis planeetallamme.

Meidän universumimme on yksi pienimmistä miljardien muun universumien joukoista, verrattuna siis muihin universumeihin.

Sama tapahtuu myös muissa universumeissa.
Kali-yugan aikakauden alussa, tai Dvapara-yugan lopussa, aina uusi Vyāsadeva (Krishnan kirjallisuuden avatara) toistaa saman asian.

Muissakin universumeissa.




Teksti edustaa vaishnava-filosofiaa, erityisesti bhakti-perinnettä, jossa:

Vedat ovat ikuisia (apauruṣeya):
niitä ei ole luotu tai kirjoitettu alkujaan, vaan ne ovat aina olleet olemassa kosmisena tietona.

Ihmiset eivät “keksi” tietoa, vaan vastaanottavat ja välittävät sitä oman aikakautensa kyvykkyyden mukaan.

Tämä erottaa tekstin selvästi:

akateemis-historiallisesta näkökulmasta

ja asettaa sen metafyysiseen / teologiseen kehykseen

Anonyymi00014 kirjoitti:

Ennen sitä tapahtuu monia maailmanlaajuisia katastrofeja,siis planeetallamme.

Meidän universumimme on yksi pienimmistä miljardien muun universumien joukoista, verrattuna siis muihin universumeihin.

Sama tapahtuu myös muissa universumeissa.
Kali-yugan aikakauden alussa, tai Dvapara-yugan lopussa, aina uusi Vyāsadeva (Krishnan kirjallisuuden avatara) toistaa saman asian.

Muissakin universumeissa.




Teksti edustaa vaishnava-filosofiaa, erityisesti bhakti-perinnettä, jossa:

Vedat ovat ikuisia (apauruṣeya):
niitä ei ole luotu tai kirjoitettu alkujaan, vaan ne ovat aina olleet olemassa kosmisena tietona.

Ihmiset eivät “keksi” tietoa, vaan vastaanottavat ja välittävät sitä oman aikakautensa kyvykkyyden mukaan.

Tämä erottaa tekstin selvästi:

akateemis-historiallisesta näkökulmasta

ja asettaa sen metafyysiseen / teologiseen kehykseen

Lue lisää

Vedat ovat ikuisia (apauruṣeya):
niitä ei ole luotu tai kirjoitettu alkujaan, vaan ne ovat aina olleet olemassa kosmisena tietona.

Ihmiset eivät “keksi” tietoa, vaan vastaanottavat ja välittävät sitä oman aikakautensa kyvykkyyden mukaan.

Tämä erottaa tekstin selvästi:

akateemis-historiallisesta näkökulmasta

ja asettaa sen metafyysiseen / teologiseen kehykseen


Kali Yuga ja tiedon rappeutuminen



Aikakaudet (yugat) heikentävät ihmisen kykyä ymmärtää todellisuutta.

Kali Yuga = alhaisin muisti, äly ja moraalinen taso.

Tästä seuraa looginen ketju:

Vedat ovat kokonaisuutena liian laajat ja syvät Kali Yugan ihmisille

→ Siksi Vyāsa jakaa ne neljään osaan

→ Tämä ei ole tiedon muuttamista, vaan pedagoginen sovitus

Tämä on sisäisesti johdonmukainen.


Vyāsa ei “kirjoittajana” vaan ilmentäjänä

Tekstissä tehdään tärkeä käsitteellinen erottelu:

Vyāsa ei ole alkuperäinen tekijä

Hän on manifestoija /uudelleen ilmentäjä

Tämä ratkaisee näennäisen ristiriidan:

“Vedat eivät ole koskaan kirjoitettu”

Anonyymi00015 kirjoitti:

Vedat ovat ikuisia (apauruṣeya):
niitä ei ole luotu tai kirjoitettu alkujaan, vaan ne ovat aina olleet olemassa kosmisena tietona.

Ihmiset eivät “keksi” tietoa, vaan vastaanottavat ja välittävät sitä oman aikakautensa kyvykkyyden mukaan.

Tämä erottaa tekstin selvästi:

akateemis-historiallisesta näkökulmasta

ja asettaa sen metafyysiseen / teologiseen kehykseen


Kali Yuga ja tiedon rappeutuminen



Aikakaudet (yugat) heikentävät ihmisen kykyä ymmärtää todellisuutta.

Kali Yuga = alhaisin muisti, äly ja moraalinen taso.

Tästä seuraa looginen ketju:

Vedat ovat kokonaisuutena liian laajat ja syvät Kali Yugan ihmisille

→ Siksi Vyāsa jakaa ne neljään osaan

→ Tämä ei ole tiedon muuttamista, vaan pedagoginen sovitus

Tämä on sisäisesti johdonmukainen.


Vyāsa ei “kirjoittajana” vaan ilmentäjänä

Tekstissä tehdään tärkeä käsitteellinen erottelu:

Vyāsa ei ole alkuperäinen tekijä

Hän on manifestoija /uudelleen ilmentäjä

Tämä ratkaisee näennäisen ristiriidan:

“Vedat eivät ole koskaan kirjoitettu”

Lue lisää

“Vedat eivät ole koskaan kirjoitettu”
vs.
“Vyāsa kirjoitti ne”

→ “kirjoittaminen” tarkoittaa tässä ilmentämistä historiallisessa ajassa, ei alkuperäistä luomista.




Syklisyyttä laajennetaan universumien tasolle

Teksti laajentaa saman mallin:

ei vain ajallisesti (yugat)

vaan kosmisesti (useat universumit)

Keskeiset väitteet:

Universumeja on miljardeja

Meidän universumimme on pieni

Jokaisessa universumissa:

on omat yugat

omat katastrofit

oma Vyāsa joka ilmestyy oikeaan aikaan

Anonyymi00016 kirjoitti:

“Vedat eivät ole koskaan kirjoitettu”
vs.
“Vyāsa kirjoitti ne”

→ “kirjoittaminen” tarkoittaa tässä ilmentämistä historiallisessa ajassa, ei alkuperäistä luomista.




Syklisyyttä laajennetaan universumien tasolle

Teksti laajentaa saman mallin:

ei vain ajallisesti (yugat)

vaan kosmisesti (useat universumit)

Keskeiset väitteet:

Universumeja on miljardeja

Meidän universumimme on pieni

Jokaisessa universumissa:

on omat yugat

omat katastrofit

oma Vyāsa joka ilmestyy oikeaan aikaan

Lue lisää

Tämä tekee järjestelmästä:

ei-maakeskeisen

ei-ainutkertaisen

täysin toistuvan ja universaalin


Katastrofit osana kosmista sykliä

Maailmanlaajuiset katastrofit eivät ole poikkeus vaan:


luonnollinen osa yuga-siirtymiä

tiedon uudelleenjärjestämisen “esinäytös”

Kosmisen rytmin seuraus.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Tämä tekee järjestelmästä:

ei-maakeskeisen

ei-ainutkertaisen

täysin toistuvan ja universaalin


Katastrofit osana kosmista sykliä

Maailmanlaajuiset katastrofit eivät ole poikkeus vaan:


luonnollinen osa yuga-siirtymiä

tiedon uudelleenjärjestämisen “esinäytös”

Kosmisen rytmin seuraus.

Lue lisää

Kaikki tieto juontuu Vedoista


Universumeja on miljardeja

Meidän universumimme on pieni

Jokaisessa universumissa:

on omat yugat

omat katastrofit

oma Vyāsa joka ilmestyy oikeaan aikaan

Tämä tekee järjestelmästä:

ei-maakeskeisen

ei-ainutkertaisen

täysin toistuvan ja universaalin


Sisäisesti johdonmukainen metafyysinen järjestelmä

Ratkaisee tiedon alkuperän, säilymisen ja rappeutumisen

Skaalautuu ajallisesti ja kosmisesti

ENTROPIA:

Kyse ei ole hengellisen alamäen vaikutuksesta sinänsä, vaan aikakausien vaihtumisesta, jolloin ihmiset tulevat yhä alhaisemmilla haluilla. Aikakaudet muuttuvat degradaation suuntaan entropian yleisen lain mukaisesti, joka sanoo, että "epäjärjestys suljetuissa järjestelmissä kasvaa ajan myötä". Yksinkertaisesti sanottuna tämä entropian laki kuuluu näin: "aloitimme hyvin, päätimme huonosti". Ja tämä laki koskee kaikkia materiaalisia prosesseja tässä maailmassa.

Ajan energian muodostavat kolmen guñan impulsseista, ja nämä guñat etenevät vakiosarjassa: hyve -> intohimo -> tietämättömyys. Kaikki herää aluksi (hyve), sitten kehittyy (into) ja vähitellen tuhoutuu (tietämättömyys).

Anonyymi00018 kirjoitti:

Kaikki tieto juontuu Vedoista


Universumeja on miljardeja

Meidän universumimme on pieni

Jokaisessa universumissa:

on omat yugat

omat katastrofit

oma Vyāsa joka ilmestyy oikeaan aikaan

Tämä tekee järjestelmästä:

ei-maakeskeisen

ei-ainutkertaisen

täysin toistuvan ja universaalin


Sisäisesti johdonmukainen metafyysinen järjestelmä

Ratkaisee tiedon alkuperän, säilymisen ja rappeutumisen

Skaalautuu ajallisesti ja kosmisesti

ENTROPIA:

Kyse ei ole hengellisen alamäen vaikutuksesta sinänsä, vaan aikakausien vaihtumisesta, jolloin ihmiset tulevat yhä alhaisemmilla haluilla. Aikakaudet muuttuvat degradaation suuntaan entropian yleisen lain mukaisesti, joka sanoo, että "epäjärjestys suljetuissa järjestelmissä kasvaa ajan myötä". Yksinkertaisesti sanottuna tämä entropian laki kuuluu näin: "aloitimme hyvin, päätimme huonosti". Ja tämä laki koskee kaikkia materiaalisia prosesseja tässä maailmassa.

Ajan energian muodostavat kolmen guñan impulsseista, ja nämä guñat etenevät vakiosarjassa: hyve -> intohimo -> tietämättömyys. Kaikki herää aluksi (hyve), sitten kehittyy (into) ja vähitellen tuhoutuu (tietämättömyys).

Lue lisää

Vedat eivät ole subjektiivisen kokemuksen tai yksittäisen henkilön mystinen ilmestys, vaan kyseessä on ilmoitus.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Vedat eivät ole subjektiivisen kokemuksen tai yksittäisen henkilön mystinen ilmestys, vaan kyseessä on ilmoitus.

OM TAT SAT

Anonyymi00020 kirjoitti:

OM TAT SAT

Kirjoitit:

"Kuoleva ihminen mitä kerjää, kun ei syntymistään kään ole hallinut
- mihin syntyä"

Kysymys “mihin syntyä?” avautuu tällöin syvempänä identiteettikysymyksenä. Jos sielu kokee itsensä nautinnon etsijänä, se syntyy kenttään, jossa nautintoa voi tavoitella. Jos se kokee itsensä hallitsijana, se syntyy kilpailun kenttään. Mutta jos se alkaa ymmärtää itsensä suhteessa korkeimpaan persoonalliseen todellisuuteen, sen asema muuttuu. Silloin aineellinen syntymä ei enää ole välttämätön.

Tässä ajattelussa on ero vapautumisen ja rakkauden välillä. Vapautuminen tarkoittaa syntymän kierrosta poistumista. Mutta syvempi päämäärä on jumalallinen rakkaus.Todellisuus ei tällöin ole tyhjyys eikä sulautuminen, vaan henkinen ulottuvuus, jossa suhde on spontaani ja rakastava.


Eksistentiaalinen ahdistus syntyy identiteettivirheestä. Kun ihminen samaistuu kehoon, syntymä ja kuolema näyttävät absoluuttisilta. Kun hän samaistuu mieleen, elämän epäoikeudenmukaisuus korostuu. Kun hän ymmärtää olevansa jīva, syntymä näyttäytyy väliaikaisena asemana tietoisuuden matkalla. Aineellinen olemassaolo on väärin suunnatun rakkauden seuraus: sielu etsii rajatonta rajallisesta.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Kirjoitit:

"Kuoleva ihminen mitä kerjää, kun ei syntymistään kään ole hallinut
- mihin syntyä"

Kysymys “mihin syntyä?” avautuu tällöin syvempänä identiteettikysymyksenä. Jos sielu kokee itsensä nautinnon etsijänä, se syntyy kenttään, jossa nautintoa voi tavoitella. Jos se kokee itsensä hallitsijana, se syntyy kilpailun kenttään. Mutta jos se alkaa ymmärtää itsensä suhteessa korkeimpaan persoonalliseen todellisuuteen, sen asema muuttuu. Silloin aineellinen syntymä ei enää ole välttämätön.

Tässä ajattelussa on ero vapautumisen ja rakkauden välillä. Vapautuminen tarkoittaa syntymän kierrosta poistumista. Mutta syvempi päämäärä on jumalallinen rakkaus.Todellisuus ei tällöin ole tyhjyys eikä sulautuminen, vaan henkinen ulottuvuus, jossa suhde on spontaani ja rakastava.


Eksistentiaalinen ahdistus syntyy identiteettivirheestä. Kun ihminen samaistuu kehoon, syntymä ja kuolema näyttävät absoluuttisilta. Kun hän samaistuu mieleen, elämän epäoikeudenmukaisuus korostuu. Kun hän ymmärtää olevansa jīva, syntymä näyttäytyy väliaikaisena asemana tietoisuuden matkalla. Aineellinen olemassaolo on väärin suunnatun rakkauden seuraus: sielu etsii rajatonta rajallisesta.

Lue lisää

“En hallinnut alkua enkä loppua” muuttuu tässä kutsuksi vastuuseen. Ihminen ei ehkä hallitse syntymänsä olosuhteita, mutta hän hallitsee suuntautumistaan tässä hetkessä. Tätä suuntautumista kutsutaan bhaktiksi – tietoisuuden vapaaehtoiseksi kääntymiseksi kohti korkeinta. Se ei ole moraalinen suoritus, vaan ontologinen uudelleen suuntautuminen. Kun suunta muuttuu, karmiset sidokset alkavat purkautua ja syntymän pakko heikkenee.


Lopulta kysymys ei ole siitä, minne ihminen joutuu, vaan siitä, keneen hän kuuluu. Kuoleva ihminen ei kerjää sattumaa, vaan sitä, mitä hän on koko elämänsä ajan opetellut rakastamaan. Jos rakkaus on kiinnittynyt maailmaan, maailma jatkuu.

Jos rakkaus puhdistuu, syntymän kierto lakkaa. Kuolema ei silloin ole siirtymä uuteen kehoon, vaan peitteen poistuminen tietoisuuden ja sen alkuperäisen rakkauden kohteen välistä.


MUTTA:

vapautus ei ole meille ensisijainen tavoite. Vapautus ei ole päämäärä sinänsä, vaan sivutuote. Ihminen voi olla vapautunut jo eläessään aineellisessa maailmassa.

Vapautus ei tarkoita sitä, että keho katoaa tai että maailma lakkaa olemasta. Se tarkoittaa tietoisuuden muutosta. Kun jīva ei enää samaistu kehoon, mieleen tai karman tuottamiin rooleihin, se ei enää ole niiden sitoma, vaikka ne yhä toimivat ulkoisesti.

Tällainen ihminen voi elää täysin tavallista elämää. Hänellä on keho, suhteita, vastuita. Hän toimii maailmassa, mutta ei elä maailmasta. Hänen sisäinen identiteettinsä ei ole “minä olen tämä keho” vaan “minä olen tietoisuus, joka kuuluu korkeimmalle”. Tämä sisäinen asema on vapautta.


Siksi ei edes etsitä vapautusta siinä mielessä kuin usein ajatellaan — poistumista jonnekin toiseen todellisuuteen. Vapautus voi tapahtua tietoisuuden tasolla tässä ja nyt. Kun kiinnittyminen lakkaa, sidokset lakkaavat, vaikka ulkoiset olosuhteet jatkuvat.

Tässä mielessä aineellinen maailma ei ole ongelma. Ongelma on väärä samaistuminen. Kun se purkautuu, sama maailma näyttäytyy palvelun kenttänä eikä nautinnon tai hallinnan kenttänä.

Kuolemakaan ei silloin ole ratkaiseva käännekohta. Se on vain kehon vaihtuminen tai kehosta irtautuminen. Vapautunut ihminen ei “kerjää” mitään, koska hänen halunsa ei ole suunnattu rajalliseen. Hänen tietoisuutensa on jo kiinnittynyt korkeimpaan.

Siksi voidaan sanoa: ihminen voi olla vapaa jo ennen kuolemaa. Ja jos hän on vapaa eläessään, kuolema ei muuta hänen asemaansa — se vain poistaa viimeisen ulkoisen kerroksen.

Tämä tekee kysymyksestä “mihin syntyä?” toissijaisen. Olennaista ei ole paikka, vaan tietoisuuden laatu. Jos tietoisuus on vapaa, se on vapaa riippumatta siitä, missä se ilmenee.


"Kuoleva ihminen mitä kerjää, kun ei syntymistään kään ole hallinut
- mihin syntyä"

Kun sanomme, että ihminen voi olla vapaa jo ennen kuolemaa, sillä tarkoitetaan tietoisuuden vapautta, ei olosuhteiden vapautta. Keho voi olla rajallinen, mieli voi vielä reagoida, maailma voi jatkaa liikettään — mutta sisäinen samaistuminen on muuttunut.

Vapaus ei tällöin tarkoita pakoa maailmasta, vaan vapautta väärästä identiteetistä.

Kun jīva lakkaa ajattelemasta “minä olen tämä keho” tai “minä olen tämän elämäntarinan keskus”, sen siteet alkavat purkautua. Karma voi vielä tuottaa kokemuksia, aivan kuten tuulet voivat vielä liikuttaa jo irrotettua venettä, mutta sisäinen omistajuus on poissa. Kokemukset tapahtuvat, mutta niitä ei enää oteta minuuden ytimeen.

Tällainen ihminen ei elä tulevaa vapautusta varten. Hän ei odota kuolemaa ratkaisuna. Hänen suhteensa korkeimpaan todellisuuteen on jo aktiivinen. Se on tietoista, vapaaehtoista suuntautumista — rakkautta, luottamusta, palvelua.

Silloin kuolema ei ole identiteetin kriisi. Se ei ole siirtymä tuntemattomaan. Se on vain viimeisen ulkoisen kerroksen poistuminen. Se, mikä oli jo sisäisesti totta, jatkuu ilman kehon rajaa.

Anonyymi00023 kirjoitti:

“En hallinnut alkua enkä loppua” muuttuu tässä kutsuksi vastuuseen. Ihminen ei ehkä hallitse syntymänsä olosuhteita, mutta hän hallitsee suuntautumistaan tässä hetkessä. Tätä suuntautumista kutsutaan bhaktiksi – tietoisuuden vapaaehtoiseksi kääntymiseksi kohti korkeinta. Se ei ole moraalinen suoritus, vaan ontologinen uudelleen suuntautuminen. Kun suunta muuttuu, karmiset sidokset alkavat purkautua ja syntymän pakko heikkenee.


Lopulta kysymys ei ole siitä, minne ihminen joutuu, vaan siitä, keneen hän kuuluu. Kuoleva ihminen ei kerjää sattumaa, vaan sitä, mitä hän on koko elämänsä ajan opetellut rakastamaan. Jos rakkaus on kiinnittynyt maailmaan, maailma jatkuu.

Jos rakkaus puhdistuu, syntymän kierto lakkaa. Kuolema ei silloin ole siirtymä uuteen kehoon, vaan peitteen poistuminen tietoisuuden ja sen alkuperäisen rakkauden kohteen välistä.


MUTTA:

vapautus ei ole meille ensisijainen tavoite. Vapautus ei ole päämäärä sinänsä, vaan sivutuote. Ihminen voi olla vapautunut jo eläessään aineellisessa maailmassa.

Vapautus ei tarkoita sitä, että keho katoaa tai että maailma lakkaa olemasta. Se tarkoittaa tietoisuuden muutosta. Kun jīva ei enää samaistu kehoon, mieleen tai karman tuottamiin rooleihin, se ei enää ole niiden sitoma, vaikka ne yhä toimivat ulkoisesti.

Tällainen ihminen voi elää täysin tavallista elämää. Hänellä on keho, suhteita, vastuita. Hän toimii maailmassa, mutta ei elä maailmasta. Hänen sisäinen identiteettinsä ei ole “minä olen tämä keho” vaan “minä olen tietoisuus, joka kuuluu korkeimmalle”. Tämä sisäinen asema on vapautta.


Siksi ei edes etsitä vapautusta siinä mielessä kuin usein ajatellaan — poistumista jonnekin toiseen todellisuuteen. Vapautus voi tapahtua tietoisuuden tasolla tässä ja nyt. Kun kiinnittyminen lakkaa, sidokset lakkaavat, vaikka ulkoiset olosuhteet jatkuvat.

Tässä mielessä aineellinen maailma ei ole ongelma. Ongelma on väärä samaistuminen. Kun se purkautuu, sama maailma näyttäytyy palvelun kenttänä eikä nautinnon tai hallinnan kenttänä.

Kuolemakaan ei silloin ole ratkaiseva käännekohta. Se on vain kehon vaihtuminen tai kehosta irtautuminen. Vapautunut ihminen ei “kerjää” mitään, koska hänen halunsa ei ole suunnattu rajalliseen. Hänen tietoisuutensa on jo kiinnittynyt korkeimpaan.

Siksi voidaan sanoa: ihminen voi olla vapaa jo ennen kuolemaa. Ja jos hän on vapaa eläessään, kuolema ei muuta hänen asemaansa — se vain poistaa viimeisen ulkoisen kerroksen.

Tämä tekee kysymyksestä “mihin syntyä?” toissijaisen. Olennaista ei ole paikka, vaan tietoisuuden laatu. Jos tietoisuus on vapaa, se on vapaa riippumatta siitä, missä se ilmenee.


"Kuoleva ihminen mitä kerjää, kun ei syntymistään kään ole hallinut
- mihin syntyä"

Kun sanomme, että ihminen voi olla vapaa jo ennen kuolemaa, sillä tarkoitetaan tietoisuuden vapautta, ei olosuhteiden vapautta. Keho voi olla rajallinen, mieli voi vielä reagoida, maailma voi jatkaa liikettään — mutta sisäinen samaistuminen on muuttunut.

Vapaus ei tällöin tarkoita pakoa maailmasta, vaan vapautta väärästä identiteetistä.

Kun jīva lakkaa ajattelemasta “minä olen tämä keho” tai “minä olen tämän elämäntarinan keskus”, sen siteet alkavat purkautua. Karma voi vielä tuottaa kokemuksia, aivan kuten tuulet voivat vielä liikuttaa jo irrotettua venettä, mutta sisäinen omistajuus on poissa. Kokemukset tapahtuvat, mutta niitä ei enää oteta minuuden ytimeen.

Tällainen ihminen ei elä tulevaa vapautusta varten. Hän ei odota kuolemaa ratkaisuna. Hänen suhteensa korkeimpaan todellisuuteen on jo aktiivinen. Se on tietoista, vapaaehtoista suuntautumista — rakkautta, luottamusta, palvelua.

Silloin kuolema ei ole identiteetin kriisi. Se ei ole siirtymä tuntemattomaan. Se on vain viimeisen ulkoisen kerroksen poistuminen. Se, mikä oli jo sisäisesti totta, jatkuu ilman kehon rajaa.

Lue lisää

Tällainen ihminen ei elä tulevaa vapautusta varten. Hän ei odota kuolemaa ratkaisuna. Hänen suhteensa korkeimpaan todellisuuteen on jo aktiivinen. Se on tietoista, vapaaehtoista suuntautumista — rakkautta, luottamusta, palvelua.

Silloin kuolema ei ole identiteetin kriisi. Se ei ole siirtymä tuntemattomaan. Se on vain viimeisen ulkoisen kerroksen poistuminen. Se, mikä oli jo sisäisesti totta, jatkuu ilman kehon rajaa.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Tällainen ihminen ei elä tulevaa vapautusta varten. Hän ei odota kuolemaa ratkaisuna. Hänen suhteensa korkeimpaan todellisuuteen on jo aktiivinen. Se on tietoista, vapaaehtoista suuntautumista — rakkautta, luottamusta, palvelua.

Silloin kuolema ei ole identiteetin kriisi. Se ei ole siirtymä tuntemattomaan. Se on vain viimeisen ulkoisen kerroksen poistuminen. Se, mikä oli jo sisäisesti totta, jatkuu ilman kehon rajaa.

Lue lisää

Jos ihminen ei ole vapaa eläessään, kuolema ei tee häntä vapaaksi. Se vain siirtää tietoisuuden toiseen tilanteeseen. Mutta jos hän on vapaa jo nyt, mikään ulkoinen muutos — ei edes kuolema — voi horjuttaa sitä.

Tässä mielessä todellinen kysymys ei ole “mitä tapahtuu kuoleman jälkeen”, vaan “kuka olen nyt”. Kun tämä ratkeaa, kuolema menettää dramaattisen luonteensa. Se ei ole loppu eikä ratkaisu, vaan luonnollinen vaihe tietoisuuden jatkumossa.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Jos ihminen ei ole vapaa eläessään, kuolema ei tee häntä vapaaksi. Se vain siirtää tietoisuuden toiseen tilanteeseen. Mutta jos hän on vapaa jo nyt, mikään ulkoinen muutos — ei edes kuolema — voi horjuttaa sitä.

Tässä mielessä todellinen kysymys ei ole “mitä tapahtuu kuoleman jälkeen”, vaan “kuka olen nyt”. Kun tämä ratkeaa, kuolema menettää dramaattisen luonteensa. Se ei ole loppu eikä ratkaisu, vaan luonnollinen vaihe tietoisuuden jatkumossa.

Lue lisää

Sellainen ihminen, joka on todella sitoutunut totuuteen, ei pelkää edes syntymää ja kuolemaa, jos ne palvelevat tätä päämäärää. Tässä mielessä valaistumisen tie on kauniisti kuvattu ikuisena tienä — polkuna, jota kuljetaan askel askeleelta, elämästä elämään.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Sellainen ihminen, joka on todella sitoutunut totuuteen, ei pelkää edes syntymää ja kuolemaa, jos ne palvelevat tätä päämäärää. Tässä mielessä valaistumisen tie on kauniisti kuvattu ikuisena tienä — polkuna, jota kuljetaan askel askeleelta, elämästä elämään.

Lue lisää

Tämä ajatus eroaa monista länsimaisista uskonnollisista käsityksistä, joissa usein puhutaan vain kahdesta lopullisesta vaihtoehdosta — ikuisesta paratiisista tai ikuisesta helvetistä. Mutta filosofiamme näkee todellisuuden kuitenkin hienovaraisempana ja asteittaisempana.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Tämä ajatus eroaa monista länsimaisista uskonnollisista käsityksistä, joissa usein puhutaan vain kahdesta lopullisesta vaihtoehdosta — ikuisesta paratiisista tai ikuisesta helvetistä. Mutta filosofiamme näkee todellisuuden kuitenkin hienovaraisempana ja asteittaisempana.

Lue lisää

Kehitys ei tapahdu yhdessä hetkessä eikä kaikki saavuteta yhdessä elämänvaiheessa. Henkisessä elämässä on lukemattomia asteita ja vivahteita. Juuri näiden aste-erojen varaan Vedat ja Upaniṣadit rakentavat koko näkemyksensä ihmisen kehityksestä.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Kehitys ei tapahdu yhdessä hetkessä eikä kaikki saavuteta yhdessä elämänvaiheessa. Henkisessä elämässä on lukemattomia asteita ja vivahteita. Juuri näiden aste-erojen varaan Vedat ja Upaniṣadit rakentavat koko näkemyksensä ihmisen kehityksestä.

Lue lisää

Asteittaisuus on hienovarainen periaate. Vain todellinen asiantuntija pystyy erottamaan kullan, timanttien ja jalokivien laadulliset erot. Pienetkin epätäydellisyydet voivat vaikuttaa kiven arvoon ratkaisevasti.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Asteittaisuus on hienovarainen periaate. Vain todellinen asiantuntija pystyy erottamaan kullan, timanttien ja jalokivien laadulliset erot. Pienetkin epätäydellisyydet voivat vaikuttaa kiven arvoon ratkaisevasti.

Lue lisää

henkisestä maailmasta ilmestyy jatkuvasti avatāroja ja opettajia. Nämä suuret persoonat tulevat ihmisten maailmaan opettamaan ja ohjaamaan ihmiskuntaa.

Anonyymi00030 kirjoitti:

henkisestä maailmasta ilmestyy jatkuvasti avatāroja ja opettajia. Nämä suuret persoonat tulevat ihmisten maailmaan opettamaan ja ohjaamaan ihmiskuntaa.

Ulkopuolisesti he voivat kuitenkin näyttää tavallisilta ihmisiltä.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Ulkopuolisesti he voivat kuitenkin näyttää tavallisilta ihmisiltä.

Vaiṣṇavinen filosofia kuvaa tätä käsitteellä līlā — jumalallinen näytelmä. Sen tarkoituksena on osoittaa ihmisille, että myös tavallinen ihminen voi kulkea valaistumisen tietä ja saavuttaa korkeamman tietoisuuden.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Vaiṣṇavinen filosofia kuvaa tätä käsitteellä līlā — jumalallinen näytelmä. Sen tarkoituksena on osoittaa ihmisille, että myös tavallinen ihminen voi kulkea valaistumisen tietä ja saavuttaa korkeamman tietoisuuden.

Lue lisää

Silti nämä suuret pyhät ja avatārat ovat henkisen tiedon pylväitä. He eivät tuo vain yksittäisiä opetuksia, vaan kokonaisia ajatusjärjestelmiä, uskonnollisia ja henkisiä perinteitä, jotka järjestävät ihmisen suhteen todellisuuteen uudella tavalla. He vahvistavat uusia periaatteita ja tuovat opetukset sellaiseen muotoon, joka on ymmärrettävä aikansa ihmisille.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Silti nämä suuret pyhät ja avatārat ovat henkisen tiedon pylväitä. He eivät tuo vain yksittäisiä opetuksia, vaan kokonaisia ajatusjärjestelmiä, uskonnollisia ja henkisiä perinteitä, jotka järjestävät ihmisen suhteen todellisuuteen uudella tavalla. He vahvistavat uusia periaatteita ja tuovat opetukset sellaiseen muotoon, joka on ymmärrettävä aikansa ihmisille.

Lue lisää

Opettajien ja avatārojen tehtävä ei ole muuttaa opetuksen ydintä. Totuus itsessään on ikuinen. Vedojen kuvaama todellisuus.

Se, mikä kuitenkin muuttuu, on aika (kāla), ihmisten psykologinen tila sekä heidän kykynsä ymmärtää opetusta.

Siksi opettajat eivät muuta opetuksen sisältöä, vaan sen esittämisen ja soveltamisen tapaa.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Opettajien ja avatārojen tehtävä ei ole muuttaa opetuksen ydintä. Totuus itsessään on ikuinen. Vedojen kuvaama todellisuus.

Se, mikä kuitenkin muuttuu, on aika (kāla), ihmisten psykologinen tila sekä heidän kykynsä ymmärtää opetusta.

Siksi opettajat eivät muuta opetuksen sisältöä, vaan sen esittämisen ja soveltamisen tapaa.

Lue lisää

Tämä voidaan ymmärtää eräänlaisena periaatteena: totuus on pysyvä, mutta sen ilmaisumuoto elää ajassa. Kun aikakausi muuttuu, myös ihmisten elämäntavat, arvot, yhteiskunnalliset rakenteet ja ajattelun tavat muuttuvat. Sama henkinen periaate täytyy siksi esittää tavalla, joka koskettaa kyseisen aikakauden ihmisiä. Muuten ihmiset eivät kykene vastaanottamaan sitä.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Tämä voidaan ymmärtää eräänlaisena periaatteena: totuus on pysyvä, mutta sen ilmaisumuoto elää ajassa. Kun aikakausi muuttuu, myös ihmisten elämäntavat, arvot, yhteiskunnalliset rakenteet ja ajattelun tavat muuttuvat. Sama henkinen periaate täytyy siksi esittää tavalla, joka koskettaa kyseisen aikakauden ihmisiä. Muuten ihmiset eivät kykene vastaanottamaan sitä.

Lue lisää

Todellinen opettaja ei keksi mitään omaa.

Hän ei luo uutta oppia.

Hänen tehtävänsä on välittää sama ikuinen sisältö, joka on ollut olemassa jo äärettömän kauan, miljardeja vuosiaa, ikuisesti.

Tämä tieto ei ole ihmisen keksimää, vaan se on ikuinen todellisuus, joka on olemassa riippumatta ihmiskunnan historiasta.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Todellinen opettaja ei keksi mitään omaa.

Hän ei luo uutta oppia.

Hänen tehtävänsä on välittää sama ikuinen sisältö, joka on ollut olemassa jo äärettömän kauan, miljardeja vuosiaa, ikuisesti.

Tämä tieto ei ole ihmisen keksimää, vaan se on ikuinen todellisuus, joka on olemassa riippumatta ihmiskunnan historiasta.

Lue lisää

Siksi opettaja ei pidä itseään opetuksen lähteenä. Hän on välittäjä ketjussa, paramparāssa — opetuslinja, jossa tieto siirtyy opettajalta oppilaalle sukupolvesta toiseen.

Tässä ketjussa jokainen opettaja antaa eteenpäin saman opetuksen sellaisena kuin on sen itse vastaanottanut. Sisältö pysyy muuttumattomana.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Siksi opettaja ei pidä itseään opetuksen lähteenä. Hän on välittäjä ketjussa, paramparāssa — opetuslinja, jossa tieto siirtyy opettajalta oppilaalle sukupolvesta toiseen.

Tässä ketjussa jokainen opettaja antaa eteenpäin saman opetuksen sellaisena kuin on sen itse vastaanottanut. Sisältö pysyy muuttumattomana.

Lue lisää

Se, mikä kuitenkin muuttuu, on tapa, jolla tämä sanoma esitetään.

Aika, kulttuuri ja ihmisten ajattelutavat muuttuvat jatkuvasti.

Ihmiset elävät erilaisissa yhteiskunnissa, käyttävät erilaista kieltä ja ymmärtävät asioita eri tavoin kuin aiempien aikakausien ihmiset.

Siksi opettajan tehtävänä on esittää sama muuttumaton totuus sellaisessa muodossa, jonka oman aikakauden ihmiset voivat ymmärtää.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Se, mikä kuitenkin muuttuu, on tapa, jolla tämä sanoma esitetään.

Aika, kulttuuri ja ihmisten ajattelutavat muuttuvat jatkuvasti.

Ihmiset elävät erilaisissa yhteiskunnissa, käyttävät erilaista kieltä ja ymmärtävät asioita eri tavoin kuin aiempien aikakausien ihmiset.

Siksi opettajan tehtävänä on esittää sama muuttumaton totuus sellaisessa muodossa, jonka oman aikakauden ihmiset voivat ymmärtää.

Lue lisää

Voidaan sanoa, että sisältö pysyy samana, mutta esitystapa mukautuu aikaan. Opetus sovelletaan siihen aikakauteen, vuosituhanteen ja kulttuuriin, jossa ihmiset elävät. Näin ikuinen tieto pysyy elävänä eikä muutu vain menneisyyden muistoksi.

Tässä mielessä todellinen opettaja ei ole keksijä vaan välittäjä.

Hän antaa eteenpäin saman opetuksen muuttumattomana, mutta esittää sen tavalla, joka puhuttelee oman aikansa ihmisiä.

Näin sama ikuinen sanoma voi kulkea läpi miljardien vuosian, vuosituhansien ja säilyä ymmärrettävänä sukupolvesta toiseen.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Voidaan sanoa, että sisältö pysyy samana, mutta esitystapa mukautuu aikaan. Opetus sovelletaan siihen aikakauteen, vuosituhanteen ja kulttuuriin, jossa ihmiset elävät. Näin ikuinen tieto pysyy elävänä eikä muutu vain menneisyyden muistoksi.

Tässä mielessä todellinen opettaja ei ole keksijä vaan välittäjä.

Hän antaa eteenpäin saman opetuksen muuttumattomana, mutta esittää sen tavalla, joka puhuttelee oman aikansa ihmisiä.

Näin sama ikuinen sanoma voi kulkea läpi miljardien vuosian, vuosituhansien ja säilyä ymmärrettävänä sukupolvesta toiseen.

Lue lisää

Esitystapa muuttuu aikakauden mukaan

Perinteessä puhutaan siitä, että:

sama siddhānta säilyy

mutta saarnan ja opetuksen muoto mukautuu aikaan, paikkaan ja ihmisiin

Tätä kuvataan usein periaatteella:

deśa–kāla–pātra

Anonyymi00040 kirjoitti:

Esitystapa muuttuu aikakauden mukaan

Perinteessä puhutaan siitä, että:

sama siddhānta säilyy

mutta saarnan ja opetuksen muoto mukautuu aikaan, paikkaan ja ihmisiin

Tätä kuvataan usein periaatteella:

deśa–kāla–pātra

Lue lisää

deśa – paikka

kāla – aika

pātra – vastaanottaja (ihmisten taso)

Esimerkiksi:

muinoin opetettiin sanskritiksi, nykyään englanniksi ja muilla kielillä

Sisältö pysyy samana, mutta kieli, esimerkit ja esitystapa muuttuvat.

Anonyymi00041 kirjoitti:

deśa – paikka

kāla – aika

pātra – vastaanottaja (ihmisten taso)

Esimerkiksi:

muinoin opetettiin sanskritiksi, nykyään englanniksi ja muilla kielillä

Sisältö pysyy samana, mutta kieli, esimerkit ja esitystapa muuttuvat.

Lue lisää

Opettaja ei luo uusia periaatteita, vaan: selittää ikuisia periaatteita uudella tavalla

Korostaa joitakin niistä aikakauden tarpeiden mukaan

Anonyymi00042 kirjoitti:

Opettaja ei luo uusia periaatteita, vaan: selittää ikuisia periaatteita uudella tavalla

Korostaa joitakin niistä aikakauden tarpeiden mukaan

Opetuksen välittämistä ymmärretään usein periaatteen deśa–kāla–pātra kautta. Tämä ilmaus tarkoittaa kirjaimellisesti paikkaa (deśa), aikaa (kāla) ja vastaanottajaa (pātra). Näiden kolmen tekijän huomioon ottaminen ei tarkoita opetuksen muuttamista, vaan sen oikeaa soveltamista. Opetuksen sisäinen totuus pysyy samana, mutta sen esittämisen tapa mukautetaan siihen tilanteeseen, jossa ihmiset elävät.

Tämä periaate perustuu ajatukseen, että ikuinen totuus on muuttumaton, mutta maailma, jossa ihmiset elävät, on jatkuvassa muutoksessa. Ihmisten kulttuuri, kieli, ajattelutavat ja elämän olosuhteet vaihtelevat aikakausien ja paikkojen mukaan. Siksi sama opetus ei voi aina olla ulkoiselta muodoltaan täysin samanlainen. Jos se esitetään täsmälleen samalla tavalla kaikissa olosuhteissa, ihmiset eivät välttämättä kykene ymmärtämään sitä.

Deśa viittaa paikkaan. Eri kulttuureissa ihmisillä on erilainen tausta ja erilaiset symbolit, joiden kautta he ymmärtävät maailmaa. Opettaja ottaa tämän huomioon ja käyttää sellaisia esimerkkejä, käsitteitä ja kielikuvia, jotka ovat ymmärrettäviä kyseisessä ympäristössä. Näin opetuksen sisältö pysyy samana, mutta sen kieli ja esimerkit tulevat lähemmäksi kuulijoiden kokemusta.

Kāla viittaa aikaan. Jokaisella aikakaudella on omat kysymyksensä, ongelmansa ja ajattelutapansa. Se, mikä puhutteli ihmisiä tuhansia vuosia sitten, ei välttämättä kosketa ihmisiä samalla tavalla nykyisessä maailmassa. Siksi opettaja tarkastelee aikansa ihmisten tietoisuutta ja esittää opetuksen tavalla, joka vastaa heidän kysymyksiinsä ja henkisiin tarpeisiinsa.

Pātra tarkoittaa vastaanottajaa, ihmistä joka kuulee opetuksen. Ihmiset ovat erilaisia: heidän ymmärryksensä, kokemuksensa ja sisäinen valmiutensa vaihtelevat suuresti. Siksi samaa opetusta voidaan selittää eri tavoin eri ihmisille. Jollekin se esitetään hyvin yksinkertaisena periaatteena, toiselle syvällisempänä filosofisena selityksenä. Opettaja ei muuta totuutta, mutta hän valitsee sen esitystavan, joka auttaa kuulijaa ymmärtämään sen.

Näin deśa–kāla–pātra ei tarkoita opin muuttamista, vaan sen elävää soveltamista. Ikuinen sanoma pysyy muuttumattomana, mutta sen ilmaisutapa mukautuu paikkaan, aikaan ja ihmisiin. Tästä syystä sama henkinen totuus voi kulkea läpi miljardien vuosien, ja säilyä ymmärrettävänä eri kulttuureissa ja eri aikakausina. Todellinen opettaja on se, joka säilyttää opetuksen ytimen koskemattomana, mutta osaa samalla esittää sen tavalla, joka puhuttelee oman aikansa ihmisiä.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Opetuksen välittämistä ymmärretään usein periaatteen deśa–kāla–pātra kautta. Tämä ilmaus tarkoittaa kirjaimellisesti paikkaa (deśa), aikaa (kāla) ja vastaanottajaa (pātra). Näiden kolmen tekijän huomioon ottaminen ei tarkoita opetuksen muuttamista, vaan sen oikeaa soveltamista. Opetuksen sisäinen totuus pysyy samana, mutta sen esittämisen tapa mukautetaan siihen tilanteeseen, jossa ihmiset elävät.

Tämä periaate perustuu ajatukseen, että ikuinen totuus on muuttumaton, mutta maailma, jossa ihmiset elävät, on jatkuvassa muutoksessa. Ihmisten kulttuuri, kieli, ajattelutavat ja elämän olosuhteet vaihtelevat aikakausien ja paikkojen mukaan. Siksi sama opetus ei voi aina olla ulkoiselta muodoltaan täysin samanlainen. Jos se esitetään täsmälleen samalla tavalla kaikissa olosuhteissa, ihmiset eivät välttämättä kykene ymmärtämään sitä.

Deśa viittaa paikkaan. Eri kulttuureissa ihmisillä on erilainen tausta ja erilaiset symbolit, joiden kautta he ymmärtävät maailmaa. Opettaja ottaa tämän huomioon ja käyttää sellaisia esimerkkejä, käsitteitä ja kielikuvia, jotka ovat ymmärrettäviä kyseisessä ympäristössä. Näin opetuksen sisältö pysyy samana, mutta sen kieli ja esimerkit tulevat lähemmäksi kuulijoiden kokemusta.

Kāla viittaa aikaan. Jokaisella aikakaudella on omat kysymyksensä, ongelmansa ja ajattelutapansa. Se, mikä puhutteli ihmisiä tuhansia vuosia sitten, ei välttämättä kosketa ihmisiä samalla tavalla nykyisessä maailmassa. Siksi opettaja tarkastelee aikansa ihmisten tietoisuutta ja esittää opetuksen tavalla, joka vastaa heidän kysymyksiinsä ja henkisiin tarpeisiinsa.

Pātra tarkoittaa vastaanottajaa, ihmistä joka kuulee opetuksen. Ihmiset ovat erilaisia: heidän ymmärryksensä, kokemuksensa ja sisäinen valmiutensa vaihtelevat suuresti. Siksi samaa opetusta voidaan selittää eri tavoin eri ihmisille. Jollekin se esitetään hyvin yksinkertaisena periaatteena, toiselle syvällisempänä filosofisena selityksenä. Opettaja ei muuta totuutta, mutta hän valitsee sen esitystavan, joka auttaa kuulijaa ymmärtämään sen.

Näin deśa–kāla–pātra ei tarkoita opin muuttamista, vaan sen elävää soveltamista. Ikuinen sanoma pysyy muuttumattomana, mutta sen ilmaisutapa mukautuu paikkaan, aikaan ja ihmisiin. Tästä syystä sama henkinen totuus voi kulkea läpi miljardien vuosien, ja säilyä ymmärrettävänä eri kulttuureissa ja eri aikakausina. Todellinen opettaja on se, joka säilyttää opetuksen ytimen koskemattomana, mutta osaa samalla esittää sen tavalla, joka puhuttelee oman aikansa ihmisiä.

Lue lisää

Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.

Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

***********************

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

*****************

Käännösvirheet suomen kielellä.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"

Anonyymi00044 kirjoitti:

Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.

Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

***********************

Teksti


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

*****************

Käännösvirheet suomen kielellä.

Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"

Lue lisää

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

https://www.youtube.com/watch?v=giZA9NZQ8Mc

Elämmekö simulaatiossa? Miten sielu tulee maailmaan?

Anonyymi00045 kirjoitti:

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

https://www.youtube.com/watch?v=giZA9NZQ8Mc

Elämmekö simulaatiossa? Miten sielu tulee maailmaan?

Lue lisää

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

https://www.youtube.com/watch?v=giZA9NZQ8Mc

Elämmekö simulaatiossa? Miten sielu tulee maailmaan?

Teksti videon alla:

Swami B. B. Avadhut Maharaj • Kysymyksiä ja vastauksia #02 • Miten sielu tulee aineelliseen maailmaan?

Ensiksi otetaan yksinkertainen tietokone-esimerkki: voimme ajatella tätä maailmaa eräänlaisena tietokonesimulaationa, kuten suurena pelimaailmana.

Jotta voisit mennä peliin, sinun täytyy saada pelissä identiteetti. Tarvitset hahmon tai kehon, jolla pelaat pelissä. Tätä kutsutaan aineelliseksi kehoksi.

Tällä aineellisella keholla on tietenkin monimutkainen järjestelmä: siihen kuuluu mielen järjestelmä, tunnejärjestelmä jne. On monia eri kerroksia, jotka peittävät sielun. Sielu on näistä viimeinen – se, joka todella pelaa peliä.

Siksi voimme sanoa, että sielu ei oikeastaan ole läsnä pelissä. Mutta kun pelaamme tietokoneen näytön edessä, tietoisuutemme on pelissä – vaikka itse olemme pelin ulkopuolella. Voimme siis sanoa, että elävän olennon jumalallinen tietoisuus, huomiomme, on suunnattu tähän virtuaaliseen todellisuuspeliin, jota kutsutaan aineelliseksi elämäksi.

Siksi ketään ei oikeastaan voi tappaa, eikä kukaan voi tulla tapetuksi, koska emme todellisuudessa ole läsnä tässä maailmassa.

Mutta emme myöskään voi sanoa, että tämä maailma ei olisi todellinen. Kun puhumme pelistä, sillä on varsin merkittävä ympäristö, jonka ohjelmistokehittäjät ja taiteilijat ovat rakentaneet. Pelillä on oma juonensa ja tavoitteensa.

Jotkut ihmiset pelaavat peliä pelin itsensä vuoksi. Mutta pelin todellinen päämäärä on päästä takaisin hengelliseen todellisuuteen – takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo.

Siksi on vaikea myöntää, mutta yksi todellinen kokemuksemme on se, ettemme voi olla täysin tyytyväisiä tässä aineellisen maailman kaltaisessa virtuaalitodellisuudessa, koska luontomme on täysin hengellinen. Etsimme todellista rakkautta, todellista täyttymystä, todellista ystävyyttä ja todellista nautintoa – mutta emme oikeastaan löydä niitä tästä maailmasta.

Tämä maailma on tarkoitettu, aivan kuten tietokonepeli – tai kuten nykyään sanomme, “kokemus” – meidän muodonmuutoksemme välineeksi. Tämä maailma ei ole pelkästään kärsimyksen maailma eikä pelkästään nautinnon maailma, kuten usein ajattelemme. Nautimme ja kärsimme pelin sääntöjen mukaan.

Tämä on muodonmuutoksen peli, jota kutsutaan elämäksi – ihmisen elämäksi.

Swami Bhakti Bimal Avadhut Maharaj — visionääri, taidetuottaja, matkailija, filosofi ja hengellinen opettaja.
Hän on kirjojen «Bhagavad Gita, Pearl of Wisdom of the East» ja «Vedic Worldview and Civilization» kirjoittaja.

Hänet tunnetaan projekteista «Vedic Planetarium», «360Art» ja «Fulldome.pro», sekä immersiivisistä näyttelyistä kuten «Mystic Universe», «Samurai. Art of War», «Samskara» ja «Mahabharata. Gods and Heroes». Hän on myös mukana Vedalife- ja «Mystic India» -kansainvälisissä joogafestivaaleissa.

Swamin henkilökohtainen kiinnostus keskittyy syvälliseen itsensä oivaltamisen tietoon, jonka hän oppi elävältä opettajaltaan Srila Bhakti Sundar Govinda Dev-Goswami Maharajilta.

Noin 30 vuoden ajan Swami on jakanut tätä tietoa epäitsekkäästi ihmisille ympäri maailmaa. Hänen johtopäätöksensä on, että hengellistä tietoa ei voi myydä – se voidaan antaa arvokkaana lahjana niille, jotka osaavat arvostaa sitä.

Elämmekö simulaatiossa? Miten sielu tulee aineelliseen maailmaan? | Swami Avadhut QnA 02 Vedic Worldview

00:00 Onko Elon Musk oikeassa? Vedinen näkökulma mahdollisuuteen, että maailmamme on simulaatio
00:25 Miksi sielun täytyy syntyä aineelliseen kehoon?
00:41 Onko sielu läsnä tässä maailmassa? Voiko sielun tappaa?
01:01 Onko maailmamme illuusio?
01:20 Pelaammeko pelin vuoksi vai saavuttaaksemme pelin päämäärän?
01:33 Mikä on ainoa todellinen kokemus tässä maailmassa?
01:57 Tulemmeko tähän maailmaan nauttimaan vai kärsimään?
02:14 Muodonmuutoksen peli: “ihmiselämä”

Anonyymi00046 kirjoitti:

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

https://www.youtube.com/watch?v=giZA9NZQ8Mc

Elämmekö simulaatiossa? Miten sielu tulee maailmaan?

Teksti videon alla:

Swami B. B. Avadhut Maharaj • Kysymyksiä ja vastauksia #02 • Miten sielu tulee aineelliseen maailmaan?

Ensiksi otetaan yksinkertainen tietokone-esimerkki: voimme ajatella tätä maailmaa eräänlaisena tietokonesimulaationa, kuten suurena pelimaailmana.

Jotta voisit mennä peliin, sinun täytyy saada pelissä identiteetti. Tarvitset hahmon tai kehon, jolla pelaat pelissä. Tätä kutsutaan aineelliseksi kehoksi.

Tällä aineellisella keholla on tietenkin monimutkainen järjestelmä: siihen kuuluu mielen järjestelmä, tunnejärjestelmä jne. On monia eri kerroksia, jotka peittävät sielun. Sielu on näistä viimeinen – se, joka todella pelaa peliä.

Siksi voimme sanoa, että sielu ei oikeastaan ole läsnä pelissä. Mutta kun pelaamme tietokoneen näytön edessä, tietoisuutemme on pelissä – vaikka itse olemme pelin ulkopuolella. Voimme siis sanoa, että elävän olennon jumalallinen tietoisuus, huomiomme, on suunnattu tähän virtuaaliseen todellisuuspeliin, jota kutsutaan aineelliseksi elämäksi.

Siksi ketään ei oikeastaan voi tappaa, eikä kukaan voi tulla tapetuksi, koska emme todellisuudessa ole läsnä tässä maailmassa.

Mutta emme myöskään voi sanoa, että tämä maailma ei olisi todellinen. Kun puhumme pelistä, sillä on varsin merkittävä ympäristö, jonka ohjelmistokehittäjät ja taiteilijat ovat rakentaneet. Pelillä on oma juonensa ja tavoitteensa.

Jotkut ihmiset pelaavat peliä pelin itsensä vuoksi. Mutta pelin todellinen päämäärä on päästä takaisin hengelliseen todellisuuteen – takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo.

Siksi on vaikea myöntää, mutta yksi todellinen kokemuksemme on se, ettemme voi olla täysin tyytyväisiä tässä aineellisen maailman kaltaisessa virtuaalitodellisuudessa, koska luontomme on täysin hengellinen. Etsimme todellista rakkautta, todellista täyttymystä, todellista ystävyyttä ja todellista nautintoa – mutta emme oikeastaan löydä niitä tästä maailmasta.

Tämä maailma on tarkoitettu, aivan kuten tietokonepeli – tai kuten nykyään sanomme, “kokemus” – meidän muodonmuutoksemme välineeksi. Tämä maailma ei ole pelkästään kärsimyksen maailma eikä pelkästään nautinnon maailma, kuten usein ajattelemme. Nautimme ja kärsimme pelin sääntöjen mukaan.

Tämä on muodonmuutoksen peli, jota kutsutaan elämäksi – ihmisen elämäksi.

Swami Bhakti Bimal Avadhut Maharaj — visionääri, taidetuottaja, matkailija, filosofi ja hengellinen opettaja.
Hän on kirjojen «Bhagavad Gita, Pearl of Wisdom of the East» ja «Vedic Worldview and Civilization» kirjoittaja.

Hänet tunnetaan projekteista «Vedic Planetarium», «360Art» ja «Fulldome.pro», sekä immersiivisistä näyttelyistä kuten «Mystic Universe», «Samurai. Art of War», «Samskara» ja «Mahabharata. Gods and Heroes». Hän on myös mukana Vedalife- ja «Mystic India» -kansainvälisissä joogafestivaaleissa.

Swamin henkilökohtainen kiinnostus keskittyy syvälliseen itsensä oivaltamisen tietoon, jonka hän oppi elävältä opettajaltaan Srila Bhakti Sundar Govinda Dev-Goswami Maharajilta.

Noin 30 vuoden ajan Swami on jakanut tätä tietoa epäitsekkäästi ihmisille ympäri maailmaa. Hänen johtopäätöksensä on, että hengellistä tietoa ei voi myydä – se voidaan antaa arvokkaana lahjana niille, jotka osaavat arvostaa sitä.

Elämmekö simulaatiossa? Miten sielu tulee aineelliseen maailmaan? | Swami Avadhut QnA 02 Vedic Worldview

00:00 Onko Elon Musk oikeassa? Vedinen näkökulma mahdollisuuteen, että maailmamme on simulaatio
00:25 Miksi sielun täytyy syntyä aineelliseen kehoon?
00:41 Onko sielu läsnä tässä maailmassa? Voiko sielun tappaa?
01:01 Onko maailmamme illuusio?
01:20 Pelaammeko pelin vuoksi vai saavuttaaksemme pelin päämäärän?
01:33 Mikä on ainoa todellinen kokemus tässä maailmassa?
01:57 Tulemmeko tähän maailmaan nauttimaan vai kärsimään?
02:14 Muodonmuutoksen peli: “ihmiselämä”

Lue lisää

“Henkistä tietoa ei voi myydä – se voidaan antaa arvokkaana lahjana niille, jotka osaavat arvostaa sitä” saa vielä tarkemman merkityksen.

Vedisen perinteen mukaan todellinen tieto ei ole ihmisen keksimää, vaan ikiaikaista viisautta, joka on välittynyt opettajalta oppilaalle sukupolvien ketjussa.

Anonyymi00047 kirjoitti:

“Henkistä tietoa ei voi myydä – se voidaan antaa arvokkaana lahjana niille, jotka osaavat arvostaa sitä” saa vielä tarkemman merkityksen.

Vedisen perinteen mukaan todellinen tieto ei ole ihmisen keksimää, vaan ikiaikaista viisautta, joka on välittynyt opettajalta oppilaalle sukupolvien ketjussa.

Lue lisää

Henkistä tietoa ei voi ostaa rahalla. Jos joku yrittää myydä sitä, hän ei anna oikeaa tietoa, vaan ehkä vain sanoja tai materiaalia, jolla ei ole todellista arvoa. Todellinen henkinen tieto avautuu vain sille, joka on valmis ottamaan sen vastaan, pohtimaan sitä ja elämään sen mukaisesti. Se on lahja, joka annetaan vilpittömästi, eikä sitä voi pakottaa tai kaupata.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Henkistä tietoa ei voi ostaa rahalla. Jos joku yrittää myydä sitä, hän ei anna oikeaa tietoa, vaan ehkä vain sanoja tai materiaalia, jolla ei ole todellista arvoa. Todellinen henkinen tieto avautuu vain sille, joka on valmis ottamaan sen vastaan, pohtimaan sitä ja elämään sen mukaisesti. Se on lahja, joka annetaan vilpittömästi, eikä sitä voi pakottaa tai kaupata.

Lue lisää

Vedoissa on selkeä ohjeistus siitä, että henkistä tietoa ei saa myydä. Tämä näkyy erityisesti Bhagavad Gitassa ja muissa vedisissä teksteissä, joissa korostetaan, että tieto – erityisesti tieto sielusta ja jumalallisesta todellisuudesta – on arvokas lahja ja sitä tulee jakaa oikealla asenteella, vilpittömästi.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Vedoissa on selkeä ohjeistus siitä, että henkistä tietoa ei saa myydä. Tämä näkyy erityisesti Bhagavad Gitassa ja muissa vedisissä teksteissä, joissa korostetaan, että tieto – erityisesti tieto sielusta ja jumalallisesta todellisuudesta – on arvokas lahja ja sitä tulee jakaa oikealla asenteella, vilpittömästi.

Lue lisää

Jos joku yrittää myydä henkistä tietoa, vedoissa katsotaan, että hän ei anna oikeaa, puhdasta tietoa, vaan ehkä vain ulkoisia sanoja tai symboleja, joilla ei ole todellista henkistä arvoa. Tieto menettää merkityksensä, ellei vastaanottaja ole valmis sisäiseen oivallukseen.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Jos joku yrittää myydä henkistä tietoa, vedoissa katsotaan, että hän ei anna oikeaa, puhdasta tietoa, vaan ehkä vain ulkoisia sanoja tai symboleja, joilla ei ole todellista henkistä arvoa. Tieto menettää merkityksensä, ellei vastaanottaja ole valmis sisäiseen oivallukseen.

Lue lisää

Vedoissa on useita kohtia, joissa korostetaan, että syvällisiä, todellisuutta koskevia opetuksia ei pidä antaa ihmisille, jotka eivät ole valmiita vastaanottamaan niitä. Tämä ei ole vain “myymisen” kielto, vaan myös varoitus tiedon väärinkäytöstä tai väärinymmärtämisestä.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Vedoissa on useita kohtia, joissa korostetaan, että syvällisiä, todellisuutta koskevia opetuksia ei pidä antaa ihmisille, jotka eivät ole valmiita vastaanottamaan niitä. Tämä ei ole vain “myymisen” kielto, vaan myös varoitus tiedon väärinkäytöstä tai väärinymmärtämisestä.

Lue lisää

Upanishadit

Monissa Upanishadeissa (esim. Katha Upanishad ja Chandogya Upanishad) todetaan, että opetusta ei pidä antaa sokeasti kaikille. Tieto, joka koskee sielua, karmasta vapautumista tai brahmanin luonnetta, vaatii kypsyyttä ja henkistä valmiutta. Väärä vastaanottaja voi tulkita sen virheellisesti, mikä johtaa vääristyneisiin käsityksiin.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Upanishadit

Monissa Upanishadeissa (esim. Katha Upanishad ja Chandogya Upanishad) todetaan, että opetusta ei pidä antaa sokeasti kaikille. Tieto, joka koskee sielua, karmasta vapautumista tai brahmanin luonnetta, vaatii kypsyyttä ja henkistä valmiutta. Väärä vastaanottaja voi tulkita sen virheellisesti, mikä johtaa vääristyneisiin käsityksiin.

Lue lisää

Siksi vedoissa korostetaan:

Opettajan moraalista vastuuta: tietoa ei saa antaa väärin.

Oppijan valmiutta: hänen täytyy olla nöyrä, vilpitön ja henkisesti valmis.

Anonyymi00053 kirjoitti:

Siksi vedoissa korostetaan:

Opettajan moraalista vastuuta: tietoa ei saa antaa väärin.

Oppijan valmiutta: hänen täytyy olla nöyrä, vilpitön ja henkisesti valmis.

Lue lisää

Tämä ei ole rajoitus tiedon saatavuudelle, vaan turvallisuus- ja vastuukysymys: väärin ymmärretty tieto voi jopa vahingoittaa ihmistä.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Tämä ei ole rajoitus tiedon saatavuudelle, vaan turvallisuus- ja vastuukysymys: väärin ymmärretty tieto voi jopa vahingoittaa ihmistä.

Minua on kannustettu ulkomailta käsin jakamaan tätä tietoa suomalaisille, mutta minua on myös varoitettu, ettei sitä saa jakaa liian syvällistä, onhan täällä paljon vihaajia. Tämä tieto on ainutlaatuista.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Minua on kannustettu ulkomailta käsin jakamaan tätä tietoa suomalaisille, mutta minua on myös varoitettu, ettei sitä saa jakaa liian syvällistä, onhan täällä paljon vihaajia. Tämä tieto on ainutlaatuista.

Lue lisää

https://scsmathinternational.com