Lapseni kuoli

Avioeron lapsi eli ja oli pois luotani.
En koskaan nähnyt kauniin lapseni kasvoja.
En saanut suudella rakkaita poskia en vaikka olisin halunnut ja rakkauteni kätkin 28 vuotta kestävään rukoukseen.
En ole saanut elämältä mitään ei minua olla rakastettu ja eräänä päivänä poikani tappoi itsensä rakkauden puutteeseen ja se en ollut minä.
Nyt tuskin elän ja itken yksinäisyydessäni.
Kukaan ei rakasta minua.
Kuitenkin olen ja elän ja olenko ihminen?
2535
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

hyvä isä, olet todella erikoisella
koetuksen tiellä..

kovinkaan moni muu ei voi tietää
mitä on menettää poikansa ensin yhden
kerran ja sitten vielä lopullisesti
tässä ajassa

ehkä vain Jumala tietää ja muut saman
kohtalon kokeneet..
Jumala ainakin tietää mitä on oman
pojan kadottaminen

armoa, lohdutusta ja vastauksia sinulle
toivoen timo

Äänestä

äärinmäisen kova kohtalo. Sinä ilmeiseti olet joutunut nyt elämän kovan koetuksen tielle.

Nyt sinä olet oppinut miten tärkeää on rakkaus, ja se että rakastamme lähinmäisiämme ja keromme/näytämme se myös heille, sillä huomenna se voi olla liian myöhäsitä.

Perusta jokainen päiväsi rakkautteen, älä vihaan äläkä katkeruuteen, sillä kaiken sen mitä teet viet mukanasi.

Vaikka sinusta nyt tuntuu surulliselta ja yksinäiseltä, niin muista Jumala rakastaa sinua, ja jonain päivänä hän antaa sinun jälleen kokea rakkauden, ja kun saat tämän lahjan, niin muista miten tärkeää on rakkaus joten jaa sitä joka päivä yllinkyllin, sillä sitä ei koskaan voi antaa liikaa. Rukoile myös Jumalalta, että saat Taivaassa jälleen painaa syliisi lapsesi pään.

Toivottavasti myös vl-uskovaiset vastaisivat sinulle, koska ilmeisesti haluat heidän tukeaan kun nimenomaan tälle palstalle hakeuduit.

Voimia elämään, vaikka paljon se vaatiikin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Isä cermany kirjoitti:

Avioeron lapsi eli ja oli pois luotani.
En koskaan nähnyt kauniin lapseni kasvoja.
En saanut suudella rakkaita poskia en vaikka olisin halunnut ja rakkauteni kätkin 28 vuotta kestävään rukoukseen.
En ole saanut elämältä mitään ei minua olla rakastettu ja eräänä päivänä poikani tappoi itsensä rakkauden puutteeseen ja se en ollut minä.
Nyt tuskin elän ja itken yksinäisyydessäni.
Kukaan ei rakasta minua.
Kuitenkin olen ja elän ja olenko ihminen?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu