Kirjoitin sinulle vuosi sitten

Olen kirjoittanut parikin kirjettä, itkenyt ja polttanut ne nuotiolla.

Kaipaan sitä tapaa, jolla katsoit minua kuin olisin ollut ainoa. Kaipaan sitä, miten uskoin, että olet minun turvasatamani.

Rakastin sinua. En tiedä oliko se totta sinun puoleltasi – ehkä hetkittäin – mutta minulle se oli totta joka solulla. Kaikki, mitä sanoin, tunsin. Ja kaikki, mitä toivoin, särkyi vähitellen.

sydämeni kaipaa vielä joskus sitä yhteyttä, joka meillä oli. Se oli kaunista, vaikka se syntyi vääriin olosuhteisiin.

Olen kiitollinen siitä, että uskalsin tuntea. Olen ylpeä siitä, että olen selviytynyt.

Siinä osa

Noita tunteita kannattaisi puhua silloin kun on suhteessa. Eikä jälkikäteen. Ei ole ilkeyttä vaan kannustus tulevaisuuteen olla avoin jo heti alussa. <3

Rakastan mies sinua edelleen, enkä ole luovuttanut 🥹 ❤️ k

Taisinpa minäkin kirjoittaa kirjeen.
Tai muutamankin.

Mikä kirjeen sisältö oli?

Teetkö myös kaappilottoa,täytät kupongin muttet palauta..

Olisit vain tuonut sen meidän postilaatikkoon ohi kulkiessasi. Mun posteja ei kuitenkaan meillä avaa kukaan muu kuin minä ja lähes aina minä meillä postit haenkin. Valkoisen valheenkin osaan keksiä jälkeenpäin jos joku muu meillä sen kirjekuoren olisi huomannut..

Se ilta silloin kauan sitten.
Vähän hukassa olin ja sinä
huomasit sen.
Ja huomasin kyllä miten katsoit
mua jo siellä,
mutta olin kuin en olisi huomannut.
Koska sillä tavoin et saisi minua katsoa.

Ilta jatkui toisessa paikassa,
luulin että sinä et sinne enää tulisi,
mutta tulit kuitenkin.
Ihmisiä ympärillä,
mutta lopulta jäimme siihen kaksin.

Tulit lähelle, liian lähelle,
kokeilit kepillä jäätä.
Minun olisi pitänyt lähteä heti pois,
mutta en lähtenyt.
Sähköä ilmassa, tulella leikkimistä,
mieletöntä kemiaa, magneettista
vetovoimaa.
Sillä sähkön määrällä olisi voinut
valaista hetkeksi pienen kylän.

Mitä ihmettä minä teen, miksi?
Kuumaa - ja sitten jääkylmää!
Pakko lähteä etten pala,
että en tekisi jotain peruuttamatonta.
Jotain mikä rikkoisi liikaa.

Silti se tuli jää,
ihon alle palamaan.
Palovamma sinusta jäi,
arpi sydämeen ikuisesti.
Aina kun kohtaamme,
sydän muistaa.
Silti pakko yrittää unohtaa.

Voi rähmä🤯

Näin kun pyöräilit joskus ohi (viime kesänä). Olit aika kaukana kotoasi. Olisit voinut jättää postilaatikkoon.