Työn touhussa olen pysähtynyt välillä itseni ääreen miettimään millainen ihminen olen ollut ja miten elämän elänyt. Ei niin hyviä johtopäätöksiä. Luulin, että tämä prosessi mitä käyn läpi, olisi parantava ja voimaannuttava, mutta on todettava, että välillä ihan uuvuttaa. Olenko sittenkään kasvanut ihmisenä paljoakaan. Poljenko vain paikallani.
Tänään on tuntunut pahalta
Anonyymi-ap
1149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Helpottaako yhtään, jos mietit siltä kannalta, että ihminen edustaa eri ikiä eli välillä käyttäytyy kuin uhmaikäinen, toisinaan kuin murrosikäinen ja useimmiten kuin aikuinen.
Minulla kesti prosessi usean vuoden verran, kun mietin diippejä juttuja. Kävin kaikki läpi, että miksi olen tehnyt tietyt ratkaisut ja mitä olen ollut vailla ja miten käytökseni on vaikuttanut ympäröiviin ihmisiin. Minun tulisi vielä käydä kertaalleen läpi ja pyytää anteeksi ihmisiltä, joita olen loukannut.