TOIMITTAJA:
Hyvää iltapäivää Jamal! Täällä ollaan taas Pielisen aalloilla. Saunalautalla on tänään hiljaista porukkaa. Maakuntakierros on takana, ja vieressäni istuvat Esa ja Tökis. Pojat, reissu on tehty, mutta missä on se luvattu uusi Bemari?
ESA:
(Syvä huokaus) No, sanotaanko näin, että Bemari jäi autoliikkeen ikkunan taakse ja haaveeksi. Maakunnissa ei oltu ihan niin anteliaita kuin laskettiin. Budjetti kusi heti alkumetreillä, kun bensa maksoi ja onni potki… lähinnä nilkoille.
TOIMITTAJA:
Tökis, sä näytät vähän… no, kalpealta. Miten reissu meni sun osalta?
TÖKIS:
(Käheällä, katkeilevalla äänellä) Älä kysy… Mä oon kuin tulpaton mopo nykyään. Ei kipinää, ei puristuksia. Mä sain sieltä kierrokselta ihan kaiken: flunssan, vatsataudin ja jonkun ihmeellisen ihottuman, jota lääkäri kutsui ”maakuntakuvotukseksi”. Mä oon ihan tyhjä, mies.
ESA:
Joo, Tökis oli enemmän huoltoaseman vessassa kuin edustustehtävissä. Mutta ei me lannistuta! Se Bemari oli vain metallia. Meillä on sentään Jamal.
TOIMITTAJA:
Eli rahaa ei tullut, terveys meni ja autohaaveet kaatui. Silti te hymyilette?
ESA:
Totta kai! Kato tätä järveä. Kun tultiin Jamalin rajalle, niin Tökiksenkin silmät alkoi taas vähän liikkua päässä. Me opittiin se, että muualla on ehkä hienompia autoja, mutta täällä on ihmisen hyvä olla.
TÖKIS:
(Yskii vaimeasti) Just niin. Mieluummin mä oon sairas Jamalissa kuin terve jossain vieraassa kaupungissa. Ja hei, mulla on vielä tää vanha mopokypärä jäljellä. Jos mä saan tän taudin pois, niin ehkä mä viritän sen vanhan Tunturin. Se on melkein kuin Bemari, jos ajaa silmät kiinni alamäkeen.
TOIMITTAJA:
Se on sitä oikeaa asennetta! Mitä Jamalilla on odotettavissa teiltä seuraavaksi, nyt kun maakunnat on nähty?
ESA:
Nyt me otetaan löylyt. Sitten me mennään kylille, moikataan tuttuja ja aletaan suunnitella jotain uutta – jotain sellaista, mihin ei tarvita saksalaista autoa. Meillä on Jamalissataas-henki tallella, ja se kantaa pidemmälle kuin mikään neliveto.
TÖKIS:
(Innostuu hitusen) Ja mä lupaan, etten poistu täältä enää ikinä! Paitsi ehkä kiskalle. Heitä Esa vettä, tää tauti pitää hikoilla ulos!
Hyvää iltapäivää Jamal! Täällä ollaan taas Pielisen aalloilla. Saunalautalla on tänään hiljaista porukkaa. Maakuntakierros on takana, ja vieressäni istuvat Esa ja Tökis. Pojat, reissu on tehty, mutta missä on se luvattu uusi Bemari?
ESA:
(Syvä huokaus) No, sanotaanko näin, että Bemari jäi autoliikkeen ikkunan taakse ja haaveeksi. Maakunnissa ei oltu ihan niin anteliaita kuin laskettiin. Budjetti kusi heti alkumetreillä, kun bensa maksoi ja onni potki… lähinnä nilkoille.
TOIMITTAJA:
Tökis, sä näytät vähän… no, kalpealta. Miten reissu meni sun osalta?
TÖKIS:
(Käheällä, katkeilevalla äänellä) Älä kysy… Mä oon kuin tulpaton mopo nykyään. Ei kipinää, ei puristuksia. Mä sain sieltä kierrokselta ihan kaiken: flunssan, vatsataudin ja jonkun ihmeellisen ihottuman, jota lääkäri kutsui ”maakuntakuvotukseksi”. Mä oon ihan tyhjä, mies.
ESA:
Joo, Tökis oli enemmän huoltoaseman vessassa kuin edustustehtävissä. Mutta ei me lannistuta! Se Bemari oli vain metallia. Meillä on sentään Jamal.
TOIMITTAJA:
Eli rahaa ei tullut, terveys meni ja autohaaveet kaatui. Silti te hymyilette?
ESA:
Totta kai! Kato tätä järveä. Kun tultiin Jamalin rajalle, niin Tökiksenkin silmät alkoi taas vähän liikkua päässä. Me opittiin se, että muualla on ehkä hienompia autoja, mutta täällä on ihmisen hyvä olla.
TÖKIS:
(Yskii vaimeasti) Just niin. Mieluummin mä oon sairas Jamalissa kuin terve jossain vieraassa kaupungissa. Ja hei, mulla on vielä tää vanha mopokypärä jäljellä. Jos mä saan tän taudin pois, niin ehkä mä viritän sen vanhan Tunturin. Se on melkein kuin Bemari, jos ajaa silmät kiinni alamäkeen.
TOIMITTAJA:
Se on sitä oikeaa asennetta! Mitä Jamalilla on odotettavissa teiltä seuraavaksi, nyt kun maakunnat on nähty?
ESA:
Nyt me otetaan löylyt. Sitten me mennään kylille, moikataan tuttuja ja aletaan suunnitella jotain uutta – jotain sellaista, mihin ei tarvita saksalaista autoa. Meillä on Jamalissataas-henki tallella, ja se kantaa pidemmälle kuin mikään neliveto.
TÖKIS:
(Innostuu hitusen) Ja mä lupaan, etten poistu täältä enää ikinä! Paitsi ehkä kiskalle. Heitä Esa vettä, tää tauti pitää hikoilla ulos!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näin siinnä kävi. Tosin tauti ei lähtetenyt hikoilemalla. Tökis on ollut pitkään vaarallisten tautijen kantaja
Ja anhustaan ei voi enääjakaa. Jos jakaa niin oiketeen ja varma vankilareissu.
Sinulle varmasti opetti parrakasnainen. Josta itse kerroit ja oli sukulaisesi.
Onko totta että otsaluunalle on herännyt jo talviunilta?
Se alkaa taas saunakylässä jokakesäinen villi meno.
Tuleeko uusia parrakkaita aitonaisia ensi kesäksi?
Sihän tökis tiedät niistä kaiken olethan ne "synnyttänytkin". Ja se sunalauttahan on olematon ja nänymätön. Kuten ne kerrostalotkin. Sehän jamalin asukaiden totuus.