Oon parikymppinen yliopistoa käyvä äijä.. Ensimmäinen lukuvuosi oli yhtä piinaa.. Vanhemmat olivat kehottaneet rohkeasti tutustumaan muihin ihmisiin uudessa koulussa.. Ilmeisesti tiedostivat vähäisen kaveripiirini. Kuitenkin ujo persoonani hankaloitti uusiin tyyppeihin tutustumista ja sain vain pari 'ystävää', joita tapailin ainoastaan koululla, muutaman sanan silloin tällöin vaihtaen. Sitten hankin oman kämpän koulun läheltä. Ajattelin että siten voisin osallistua helpommin erilaisiin koulun bileisiin ja tutustua uusiin tyyppeihin.. En ajatellut sitä sitten kovin pitkälle, ongelmaksi muodostui nimittäin kenen kanssa lähtisin kun yksin en viitsi..
Tällä hetkellä opiskelupäivät toistavat itseään joka päivä: Herään aamulla kouluun, jos herään.. Kuljen koulussa kaveriporukoiden ohi kohti luokkatilaa.. Vietän koko koulupäivän useimmiten yksin.. Kämpälle päästyäni laitan koneen päälle ja surffaan netissä väkisin kun ei ole muutakaan tekemistä eikä ketään kavereita(paitsi yksi, hänelle juttelen netissä :(.
Kesät ovat hienointa aikaa minulle.. Voin palata kotiin perheeni luokse ja viettää aikaa heidän kanssaan.. Välillä käyn tapaamassa yhtä hyvää lapsuudenystävääni ja vaihdamme muutaman sanan.. Toisen pitkän lapsuudenystäväni kanssa lähden perjantaina kaupungille ryyppäämään.. Jotkut sanoo pitämään hauskaa. Oikeastaan kyseinen kaveri on hyvinkin mulkku tyyppi. Aikojen saatossa on alkanut yhä enemmän tuntua että hän vain lähtee 'siivellä' mukaani viihteelle ja unohtaa minut sitten oman olutlasini eteen.. Tuleehan niitä naisiakin yritettyä iskeä, jopa jonkun saanut raahattua kämpälleni.. Mutta raaka arki ja yksinäiset illat kämpällä tulevat väistämättä eteen.
Pelkkien ystävien lisäksi olen yrittänyt ottaa yhteyttä yksilahkeisiin suomi24-treffien kautta.. Tuntuvat säikkyvän halukkuuttani tavata heti IRL. Sitten tietysti täytyy valehdella että vietän vapaa-aikaani kavereiden kanssa :(.. Kaipaan vaan niin kovasti jonkun naispuoleisen ihmisen vierelleni, jonkun jonka voisin sulkea syliini pimeinä talvi-iltoina. Jonkun joka oikeasti kuuntelisi minua..
Joskus ajattelin että pitäisikö koulun psykologille mennä ja puhua asiat puhki... Sitten ajattelin että se olisi ikäänkuin 'luovuttamista'.. Kuvittelin mielessäni pystyväni selviämään tästä omin avuin.. Tässä sitä kuitenkin ollaan edelleen..
Kohtalotovereiden viestit saattais helpottaa.. [email protected] on osoite..
Tällä hetkellä opiskelupäivät toistavat itseään joka päivä: Herään aamulla kouluun, jos herään.. Kuljen koulussa kaveriporukoiden ohi kohti luokkatilaa.. Vietän koko koulupäivän useimmiten yksin.. Kämpälle päästyäni laitan koneen päälle ja surffaan netissä väkisin kun ei ole muutakaan tekemistä eikä ketään kavereita(paitsi yksi, hänelle juttelen netissä :(.
Kesät ovat hienointa aikaa minulle.. Voin palata kotiin perheeni luokse ja viettää aikaa heidän kanssaan.. Välillä käyn tapaamassa yhtä hyvää lapsuudenystävääni ja vaihdamme muutaman sanan.. Toisen pitkän lapsuudenystäväni kanssa lähden perjantaina kaupungille ryyppäämään.. Jotkut sanoo pitämään hauskaa. Oikeastaan kyseinen kaveri on hyvinkin mulkku tyyppi. Aikojen saatossa on alkanut yhä enemmän tuntua että hän vain lähtee 'siivellä' mukaani viihteelle ja unohtaa minut sitten oman olutlasini eteen.. Tuleehan niitä naisiakin yritettyä iskeä, jopa jonkun saanut raahattua kämpälleni.. Mutta raaka arki ja yksinäiset illat kämpällä tulevat väistämättä eteen.
Pelkkien ystävien lisäksi olen yrittänyt ottaa yhteyttä yksilahkeisiin suomi24-treffien kautta.. Tuntuvat säikkyvän halukkuuttani tavata heti IRL. Sitten tietysti täytyy valehdella että vietän vapaa-aikaani kavereiden kanssa :(.. Kaipaan vaan niin kovasti jonkun naispuoleisen ihmisen vierelleni, jonkun jonka voisin sulkea syliini pimeinä talvi-iltoina. Jonkun joka oikeasti kuuntelisi minua..
Joskus ajattelin että pitäisikö koulun psykologille mennä ja puhua asiat puhki... Sitten ajattelin että se olisi ikäänkuin 'luovuttamista'.. Kuvittelin mielessäni pystyväni selviämään tästä omin avuin.. Tässä sitä kuitenkin ollaan edelleen..
Kohtalotovereiden viestit saattais helpottaa.. [email protected] on osoite..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ujous on kyllä aikamoinen kahle ystäviä hankittaessa, tiedän sen. Mulla on vähän samanlainen ongelma nyt edessä kun muutan toiseen kaupunkiin yliopiston takia. En varmaan saa aktiivisesti hankittua yhtään ystävää. Mutta pienenä lohdutuksen sanana voisin mainita, että jos näkisin kaltaisesi yksinäisen ihmisen niin varmasti jossain välissä tulisin juttusillesi yliopistolla. Sen verran kannattaa aina uhrautua mahdollisen ystävyyden eteen, tai ainakin yksinäisyyden karkottamisen takia. Sen verran me ainakin eroamme, että itse en ole kovinkaan halukas kulkemaan bileissä, tietysti juuri jonkun ystävän tai kaverin turvin voisin lähteä... itse jos menee niin bileissäkin on varmaan helpompi jäädä taka-alalle tuppisuuna, tietysti saattaisihan sitä muutenkin ujona jäädä taka-alalle, mutta ei ainakaan tarvitsisi hävetä jos olisi joku kaveri jonka kanssa juttelee sitten siellä nurkassa :)