Kelit paranee, rauha ei

Tervetuloa kevät. Monet se saa liikkeelle nauttimaan heräilevästä luonnosta ja pihoille touhuamaan. Ja mikäpä sen mukavampaa, kuin nauttia kauniista säästä. Kaikilla ei vain kunto ehkä ole sellainen, että kovin kauas kotoaan pääsee ja haluttaisiin jotain pientä omalla pihallaan touhuilla. Vaikka ne teranssikahvit juokaista auringonpaisteessa. Mutta jos asut naapurustossa, jossa on paljon häkkikoiria, se on oikeastaan ihan turha ajatus. Nämä talven tylsistämät koirat haukkuvat kaikki ne kulkijat, jotka ovat kauniin päivän johdosta liikkeellä. Liikkujia on aamusta iltaan ja koirilla koko päiväksi haukkumista. Omistajahan ei tähän puutu, koirat on koiria ja pojat poikia ajatuksella. Niinpä sille naapurille/ naapureille ei jää oikein muuta mahdollisuutta, kuin paeta sisälle katselemaan sitä kaunista päivää ja toivoa, että meteli loppuisi joskus. Ulkona, kun et kuulisi linnun lauluakaan saati kaverisi puhetta, ilman, että lähes huutaisit. Sisällekinhän tämä toki kuuluu, vähän vaimeammin, mutta ehkä jossain huoneessa voisi olla. Näinpä ne päivät "vankina" meneekin, toivoen mahdollisimman huonoja kelejä, että saisi edes omassa kodissaan olla rauhassa, ilman häkkikoirien häiriöitä. Koirathan tässä ei toki ne syypäät ole, vaan niiden omistajat, jotka eivät huolehdi niiden luontaisesta liikkumistarpeesta, jotka eivät opeta ja järjestä niille mitään virikkeitä. Jotka tuntuvat ajattelevan, että kyllä se muutaman viikon rypistys kerran syksyssä nille riittää, kun metsästyskausi alkaa. Jotka eivät tunnu osaavan ajatella ympärillä olevia ihmisiä, että mitähän ne ovat mieltä tuosta jatkuvasta koirani haukkumisesta. Että olisiko siitä kenties haittaa. Ei ei, sellasia ei ajatella, eikä mitään toimia tehdä. Ei meidän koira, eihän se edes hauku, vai miten se meni?