varmaan yrität unohtaa minua olosuhteiden takia, etkä täällä käy sen takia ja olenhan minä kun tunnistettavasti usein kirjoitan, mistä sä mut tasan tiedät kuka olen, koska kerron sellaisia asioita, mitä muut eivät jää miettimään edes, mutta sinä tajuaisit, että viesti on sinulle jos sen olet lukenut. Niissä ei ole ikinä ollut suoraa vastausta, jonka olisin tuntenut sinun lähettämäksesi.
Mä olen hyvin pahoillani, että mun on haastavaa kunnioittaa sua niin paljon, että jätän sinut täysin huomioimatta. Mutta miksi et ole koskaan estänyt saati poistanut minua kokonaan yhteystiedoistasi? Kyllä minä sen ymmärrän että rakastat mua, mutta joku sua pelottaa, että ei voitais olla yhes sun mielestä. Ja mä ymmärrän kyllä mitä sä olet ajatellut niiksi syiksi ja ymmärrän hyvin, että pidät tilannetta sen takia mahdottomana.
Mut mulla itellä on erilaisia ideoita miten sitä yhteistä aikaa kahden voisi olla useamminkin, ellet sitten jostain syystä halua sitä useammin? Mutta käsitin kyllä ihan alussa, että sinä enemmän haaveilit suhteesta mun kaa kun kerroit asioita, jotka jopa vähän mua pelotti silloin, koska en ollut rakastunut suhun vielä, koska silloin kun mä rakastuin suhun, niin sä aloit etääntymään ja halusit että pysyt poissa etkä edes halua jutella mun kanssa, niin mä oon ymmärtänyt, et joskus vielä kun en ollut sulle niin sekoja rakkausjuttuja ja itseni nolailuja ja tiukkaa ehtoa seksille asettanut, niin sä kuitenkin aina ilahduit kun otin sit joskus yhteyttä, vaikka olit jos siinä suhteessa mihin syntyi ehkä ajattelematta lapsi, mutta minua se ei suututa, koska näen nykyään elämän lahjana, tai kai sen pienenä just silleen kokee.
Oon tänään syntyjä syviä miettinyt ja vaikka oon tietoinen, että oon hyvinkin älykäs, niin viisas en ole yhtään. Ja ainakin kaikki "normaalit" lapset tarkoitan, että en tiedä kehitysvammaisten viisaudesta, vai onko se rangaistus jostakin mikä ahdistaa toki jos sitä silleen ajattelee, mutta en mä haluais tällaista jatkuvaa looppaamista jne. ja jos ihan pakko ois sellaista joutua silti kokemaan, niin tahtoisin että voisin edes elää maailmassa jossa ihmiset rakastaa toisiaan ja eläimiä ja luontoa arvostetaan.
Oon oppinut sun kautta paljon, ainakin silloin kun livenä oltiin, niin sanoit mulle asioihin vastauksia. Tai kun sul oli joku dilemma, niin mä heitin jotain ja sä olit silleen hymyssä suin, että AAAA, EN OO AJATELLUTKAAN :D
Mut sen minä haluan tietää, että kun tunnustin tosin vieraalla kielellä rakkauteni sulle, niin mä muistan sen sun pelon tai säikähdyksen silmissäsi. Ja et ole pelkuri. Mä olen ollut tosi pelkuri. Sä oot rohkee. Mut sanot että sua pelottaa. Ja mä en ole tarpeeksi viisas näkemään mikä se syy on?
Mä haluaisin kulta ihan oikeasti jatkaa elämääni ja vaikka sua rakastan, niin kunnioitan sua myös. Jos pystyt jotenkin auttamaan ja esim vastaa tähän, että miten mä nään sun mahdollisen viisauden, jolla koet sen mitä koet ja minä en tajua, koska älyllä ei tee mitään ilman viisautta. Tai no tekee, mutta ei osaa käyttää sitä pelkkään hyvään.
Kiitos että sain kirjoittaa.
Terveisin vaikka,
pahoittelut btw mahdollisista typoista, mutta näppiskällä on helpompi kirjottaa mulle niinku näkyy, mut oon ollut eksyksissä nyt sen verran, että olen ainakin välillä hyvinkin sekaisin erilaisista asioista.
Ja minä todellakin haluan ymmärtää, ja minä haluan kunnioittaa sinua ja kunnioitankin ainakin parhaani mukaan, mutta viisauteni ei riitä olemaan näkemättä ketään muuta sinun tilallesi tai että osaisin keksiä itselleni muitakin ratkaisuja elämään, kuin jotkut päihteet ja ruikutuksen.
Mut olihan sullakin niitä ongelmia. Ja sori viel et oon ollut viime aikoina sun riesana ja et oon myös tääl silleen et sä tunnistat, koska me kommunikoidaan niin, että muut ei voitunnistaa, niin mä olen ollut niin vihainen kun en ole keksinyt poispääsyä tilanteesta ja se jatkuu sellaisena minä en sen olisi halunnut jatkuvan. Siksi purin vihani niin pahasti ja tein muitakin sellaisia asioita mitkä tuntuu pahalta ainakin jos poltan pilveä. Mä en ymmärrä miksi mun omatunto aina herää kun poltan pilveä tai okei, oon autisti ja niil on vähemmän peilineuroneita aivois, mikä vois tiettyjä juttuja selittää kun on muutenkin ollut aika ihmeellinen, mutta silti onnellinen lapsuus. Mä vaan jo silloin itse tunsin, että tää kaikki on nähty jo ja että miksi lapset ovat eka kiltttejä ihan kaikille, mutta pikku hiljaa rupeavat tavoittelemaan turhia materialistisia asioita ja kiusaamaan toisiaan sen takia ja sitten tää meno on mitä on.
Ite ajattelin kauan, että sun kanssa usein aikaa viettäessäni mä haluaisin sun kaa ratkaisuja kehitellä kaikkeen pahaan ja pahaa vastaan ja että meillä ois mahdollisuus levittää sitä niin, että se todellakin ymmärretään. Tai en mä tiedä oisko kukaan ymmärtänyt mitään jos me ois puhuttu mikä on tärkeintä elämäs ja miten ei ois sotia, lasten kaltoinkohtelua, varkauksia, aviorikoksia jne. jos sen mitä tarkoitan, annettaisiin vapaasti elää, ihan kaikkien toimesta.
Kiitos.
Paratiisi
Mä olen hyvin pahoillani, että mun on haastavaa kunnioittaa sua niin paljon, että jätän sinut täysin huomioimatta. Mutta miksi et ole koskaan estänyt saati poistanut minua kokonaan yhteystiedoistasi? Kyllä minä sen ymmärrän että rakastat mua, mutta joku sua pelottaa, että ei voitais olla yhes sun mielestä. Ja mä ymmärrän kyllä mitä sä olet ajatellut niiksi syiksi ja ymmärrän hyvin, että pidät tilannetta sen takia mahdottomana.
Mut mulla itellä on erilaisia ideoita miten sitä yhteistä aikaa kahden voisi olla useamminkin, ellet sitten jostain syystä halua sitä useammin? Mutta käsitin kyllä ihan alussa, että sinä enemmän haaveilit suhteesta mun kaa kun kerroit asioita, jotka jopa vähän mua pelotti silloin, koska en ollut rakastunut suhun vielä, koska silloin kun mä rakastuin suhun, niin sä aloit etääntymään ja halusit että pysyt poissa etkä edes halua jutella mun kanssa, niin mä oon ymmärtänyt, et joskus vielä kun en ollut sulle niin sekoja rakkausjuttuja ja itseni nolailuja ja tiukkaa ehtoa seksille asettanut, niin sä kuitenkin aina ilahduit kun otin sit joskus yhteyttä, vaikka olit jos siinä suhteessa mihin syntyi ehkä ajattelematta lapsi, mutta minua se ei suututa, koska näen nykyään elämän lahjana, tai kai sen pienenä just silleen kokee.
Oon tänään syntyjä syviä miettinyt ja vaikka oon tietoinen, että oon hyvinkin älykäs, niin viisas en ole yhtään. Ja ainakin kaikki "normaalit" lapset tarkoitan, että en tiedä kehitysvammaisten viisaudesta, vai onko se rangaistus jostakin mikä ahdistaa toki jos sitä silleen ajattelee, mutta en mä haluais tällaista jatkuvaa looppaamista jne. ja jos ihan pakko ois sellaista joutua silti kokemaan, niin tahtoisin että voisin edes elää maailmassa jossa ihmiset rakastaa toisiaan ja eläimiä ja luontoa arvostetaan.
Oon oppinut sun kautta paljon, ainakin silloin kun livenä oltiin, niin sanoit mulle asioihin vastauksia. Tai kun sul oli joku dilemma, niin mä heitin jotain ja sä olit silleen hymyssä suin, että AAAA, EN OO AJATELLUTKAAN :D
Mut sen minä haluan tietää, että kun tunnustin tosin vieraalla kielellä rakkauteni sulle, niin mä muistan sen sun pelon tai säikähdyksen silmissäsi. Ja et ole pelkuri. Mä olen ollut tosi pelkuri. Sä oot rohkee. Mut sanot että sua pelottaa. Ja mä en ole tarpeeksi viisas näkemään mikä se syy on?
Mä haluaisin kulta ihan oikeasti jatkaa elämääni ja vaikka sua rakastan, niin kunnioitan sua myös. Jos pystyt jotenkin auttamaan ja esim vastaa tähän, että miten mä nään sun mahdollisen viisauden, jolla koet sen mitä koet ja minä en tajua, koska älyllä ei tee mitään ilman viisautta. Tai no tekee, mutta ei osaa käyttää sitä pelkkään hyvään.
Kiitos että sain kirjoittaa.
Terveisin vaikka,
pahoittelut btw mahdollisista typoista, mutta näppiskällä on helpompi kirjottaa mulle niinku näkyy, mut oon ollut eksyksissä nyt sen verran, että olen ainakin välillä hyvinkin sekaisin erilaisista asioista.
Ja minä todellakin haluan ymmärtää, ja minä haluan kunnioittaa sinua ja kunnioitankin ainakin parhaani mukaan, mutta viisauteni ei riitä olemaan näkemättä ketään muuta sinun tilallesi tai että osaisin keksiä itselleni muitakin ratkaisuja elämään, kuin jotkut päihteet ja ruikutuksen.
Mut olihan sullakin niitä ongelmia. Ja sori viel et oon ollut viime aikoina sun riesana ja et oon myös tääl silleen et sä tunnistat, koska me kommunikoidaan niin, että muut ei voitunnistaa, niin mä olen ollut niin vihainen kun en ole keksinyt poispääsyä tilanteesta ja se jatkuu sellaisena minä en sen olisi halunnut jatkuvan. Siksi purin vihani niin pahasti ja tein muitakin sellaisia asioita mitkä tuntuu pahalta ainakin jos poltan pilveä. Mä en ymmärrä miksi mun omatunto aina herää kun poltan pilveä tai okei, oon autisti ja niil on vähemmän peilineuroneita aivois, mikä vois tiettyjä juttuja selittää kun on muutenkin ollut aika ihmeellinen, mutta silti onnellinen lapsuus. Mä vaan jo silloin itse tunsin, että tää kaikki on nähty jo ja että miksi lapset ovat eka kiltttejä ihan kaikille, mutta pikku hiljaa rupeavat tavoittelemaan turhia materialistisia asioita ja kiusaamaan toisiaan sen takia ja sitten tää meno on mitä on.
Ite ajattelin kauan, että sun kanssa usein aikaa viettäessäni mä haluaisin sun kaa ratkaisuja kehitellä kaikkeen pahaan ja pahaa vastaan ja että meillä ois mahdollisuus levittää sitä niin, että se todellakin ymmärretään. Tai en mä tiedä oisko kukaan ymmärtänyt mitään jos me ois puhuttu mikä on tärkeintä elämäs ja miten ei ois sotia, lasten kaltoinkohtelua, varkauksia, aviorikoksia jne. jos sen mitä tarkoitan, annettaisiin vapaasti elää, ihan kaikkien toimesta.
Kiitos.
Paratiisi
Vastaukset 1
Vanhimmat
Merkit loppu kesken, mut en ois itse asias jaksanutkaan enää kirjottaa tai menee koko elämä, koska mulla ois sulle niin paljon asiaa. Sitä oon kuitenkin miettinyt, et pelkäätkö sä sitä että kun oot mun lähellä, niin sä oot niin sekaisin? Ettet sä hallitse itseäsi. Tai että muut huomais sen? Mitä sit. Ei niitten meistä tarttis tietää, mutta kenenkään kanssa en sinua suostu jakamaan, sillä minulle vapaa rakkaus merkitsee sitä, että se romanttisimmillaan jaetaan vain sen kanssa, jota eniten rakastetaan silleen. Ja oli siihen mun yhteen typerään kapinointiin myös sekin lisäpontta antamassa, että mä halusin kokeilla, että oonkohan mä tarpeeksi kaunis sellaiseen ja huomasin, että kyllä olen. Mutta nyt on jotain tapahtunut ja on aika hiljaista sillä sektorilla ja en paljoa ole vanhentunut 2 vuodessa. Mutta joo. Mähän sanoinkin siinä viestissä mistä haaveilen eniten. Mutta tosiaan jos mä saisin viisautta nähdä miksi kaikki on mahdotonta nyt, niin mä ihan oikeasti tahdon, että jos se on mahdotonta, niin pyydän Jumalalta sitten jonkun muun, joka mua vois rakastaa. Ja jakaa ne nykyiset hyvät arvot mun kaa ja myö s ymmärtää mut.
Kiitos <3
Paratiisi