Meidän Lyylin nettitango
Kirjoitti Lyylin päivänä 23.05. Ruuneperi
Sulle runon tänään kirjoitan
kun sä nimipäivääsi vietät
ja kaikkein kauneimmat sanani
tähän liitän - niinkuin tiedät.
Sinun päivänäs luontokin puvussa on
kaikkein parhaassa, kauneimmassansa,
puiden, ruohonkin vehreys niin tahraton
kukkameretkin loistossansa.
Säteet auringon kirkkaimmat valaisevat
Sinun, ystävän, nimipäivää,
tuulenvireet lempeimmät hyväilevät
kuin hellien poskipäätä.
Ajatuksin me kaikki nyt riennämme
Ruuneperi ja forumin väki
kotipihalles, lähelles tulemme,
ehkä päivänäs kukkuu myös käki.
Kirjoitti Lyylin päivänä 23.05. Ruuneperi
Sulle runon tänään kirjoitan
kun sä nimipäivääsi vietät
ja kaikkein kauneimmat sanani
tähän liitän - niinkuin tiedät.
Sinun päivänäs luontokin puvussa on
kaikkein parhaassa, kauneimmassansa,
puiden, ruohonkin vehreys niin tahraton
kukkameretkin loistossansa.
Säteet auringon kirkkaimmat valaisevat
Sinun, ystävän, nimipäivää,
tuulenvireet lempeimmät hyväilevät
kuin hellien poskipäätä.
Ajatuksin me kaikki nyt riennämme
Ruuneperi ja forumin väki
kotipihalles, lähelles tulemme,
ehkä päivänäs kukkuu myös käki.
Vastaukset 3
Vanhimmat
täst hyväst pittää antaa kyllä pusu poskelle.kiitos kiltti ruuneperi.runollasi on paikka seinälläni.
kirjota sie se suomen kaunein tango ja lähetä jollekkin säveltäjälle,oot niin hyvä siin ,et siitä vois vaikka tulla koko kansan tango.mutta jos ossaat itse säveltää,sekään ei vissiin kaltaiseltasi ole mahdotonta,vai.
en ossaa oikein selittää millanen on hyvä tango,mutta sen tuntee kyllä soittaessa.pidän argentiinalaisista niissä on semmosta syvyyttä ,elämän tuskaa ja raamaa.
tango laulajan ääni ei sais olla liian puhas se pitäs olla "tavallinen" ja siinä olla säröä, elämän makua.tango on sydämmessä.
tangomarkkinoilla ei mielestäni ole kertaakaan löytynyt oikean tangon tulkitsijaa,he ovat enimmäkkseen iskelmälaulajia ja muuhun lauluihin he ovatkin siirtyneetkin,kun ovat saaneet kruunun.
tangolla itsellään ei vissiin ole ollut heille merkitystä,muuta kuin tie uralle.
kun televisiosta tullee" oikean" tangon tanssijoita nauhotan ja kattelen niitä joskus,siinä silmä leppää ja on ihan hurmiossa,eikä kyynel ole kaukana.
minun lempitanssit on tango ja flamengo,niissä ilmenee tanssiessa elämää itteään ja hurjasti tunteita,mie oon vissiin niin ramaattinen ihminen et tykkään kaikesta tunteisiin vaikuttavista .
täst mie voisin puhua vaika kuinka .mut kello lähene 11 ja minun pittää syöttää nuo minun nykyiset miehet.
tännään pääsen helpolla ko paistan voissa eilista ohrapuuroa joka oli tosi herkkua ,niin hyö kehuivat,tännään vasta hyö makuyllätyksen saavat sillä puuro on viellä parempaa seuraavana päivänä voissa paistettuna.
mukava ihminen oot ruuneperi,toivottavasti saamme kirjotella pitkään täällä, kaunista päivää missä ootkin ,minulla ripeksii vähän vettä,mut mieli on hyvä et viis satteesta.
minäkin viesteilläni haluan toivottaa.Minulla om nyt väliaika Tangomarkkinoilta.Oli siellä joitain tosi hyviä laulajia mutta sellaista raspikurkkua, oikeaa tangontulkitsijaa, on vaikea löytää.
Kovin on meillä, Lyyli, samanlaisia ajatuksia.Me pakenemme haavemaailmaan, paikkaan jossa on hyvä olla, pysähdymme keitaalle juomaan sen raikasta vettä janoomme, katselemme vehreyttä ympärillä ja nautimme. Näille Haavemaille me matkustamme, Lyyli ja minä, silloin tällöin.
Meillä taitaa olla samanlainne Jumalakin, leppoisa, hyväntahtoinen partasuu, joka hyväntahtoisesti suhtautuu toilauksiimme.
Minä en käy edes kirkossa koska Jumala on kaikkialla ja minä juttelen "sille" suoraan asiani. Näin me teemme jatkossakin, Lyyli ja minä, eikö?
meiän kylän pappi kysyi minulta kerran, et miks mie en käy kirkossa, ko jouluna kuuntelemassa joululaulut,mie vastasin niinkuin sie sanoit, et minun Jumala on kaikkialla.
mie tunnen itteni ahdistukneeksi kirkossa,mie en tiiä mistä se johtuu,ehkä se on tullu lapsuudesta,kun muistan et kaikki uskovaiset oli mustiin pukeutuneita,kulkivat kumarassa,ja tuijottivat pistävillä silmillään melkein lävitseni.kirkossa pappi saarnasi kostosta kolmanteen ja neljänteen polveen,et en tahtonu kirkkoon mennä.
niin sitten aikuisena oon jostain vain, tullut sellaiseen tulokseen et elämä ja Jumala onkin hyväntahtoinen ja on kaikialla.elämässä pahuus ei koskaan voi voittaa,vaikka sitä välillä niin paljon esiintyykin.
miekin juttelen Jumalalle ja nykyään minun usko on kiitosta kaikesta,ja huumorintajua myö on saatu, et osattas nauraa joskus elämälle ja itsellemme,eikä oltas niin ankaria itsellemme.
tännään tääl oli huolia minun työmiehellä.nuorempi apupoika on 19 vuotias ja hää oli koko päivän niin hermostunu,kulki vaan ympäriinsä kännykkään puhuen,et hänen kohaltaan töist ei tullu mittään. ammattimies meinas ihan suuttua.mie menin hänen luokseen ulos ja kysyin et mikäs nyt vaivaa,jospa kertosit,niin jos voisin auttaa.
taian vetää lärvit hää sano,(se tarkottaa juoda viinaa )mie et minkäs takkii sie lärvit veät?
hänen tyttöystävänsä oli purkanut kihlauksen ,lähettänyt sormuksen postissa takasin.ja hänelle hää soitteli siinä koko päivän ja oli onneton.
mie sanoin et mee nyt vähäks aikaa töihin, niin ei mestari suutu ,etkä menetä työpaikkaa ,niin
mie sillä aikaa paistan sinulle omena kääretortun, sitten meet tyttöystävän luokse,keitätte teetä ja syötte. samalla juttelette kaikki asiat selviksi juurta jaksain ja mietitte yhessä kannattaako teiän jatkaa, onko teillä rakkautta jälellä.nyt ei oo muuta lääkettä kuin puhua,pöyän ääressä.
hää sano et ei täs mitkään tortut auta.
mie sanoin et usko minnuu ja koita edes tätä konstia.älä vie ilalliselle syömään ruokaa,kun on huolia täytyy syyvä makeaa,eikä suolasta ,makea vaikuttaa silviiviisiin hyvin aivoihin,huolissa.
sit jos, se ei tehhoo sit vedät ne lärvit.
jos sie tyttös takas tahot mietippäs kumpaa konstia kannattaa koittaa.
no ottihan hää sen tortun ,tiiä sitten menikö tapaamaan tyttöään.
kyllä nuo rakkaus huolet saa onnettomaksi,nuor mies oli niin elämän halunsa menettänyt,vaik elämässä voip tulla vaik kuinka paljon viellä rakastumisia tuossa iässä,mutta sitähän ei passaa sanoa rakkaudesta riutuvalle.
minun omat rakkaus surut on jo haalenneet melkein muistista,olihan minullakkin surua ,kun jouin jalmarille ,enkä saanut ottaa ketä tahoin.mut vuosien saatossa mie sitten kiinnyin jalmariin,ja nuoruuden rakkaus unohtui.
enää niitä huolii ei vissiin tuu.vaik oon mie kova miesten perrään, jos suoraan sanon,jos komia mies tullee puhuttellee,niin kyllä sitä heti ryhtiään parantellee ja hymyilee.
ja on sit viel yks semmonenkin asia miehistä,et minull ei tulis mieleenkään mennä mies lääkärille.mie vaihoin terveys keskuksessa nais lääkäriin kun oli niin komea mieslääkäri,sanoin et mie en hänen eessä riisu ja näytä kurttusta roppaani ja hyö vaihto minulle lääkäriä,naishoitajat ymmärsivät.
sie taiat olla niitä sukulaissieluja,haavemaa on hyvä nimi sille väliaikaiselle "poistumiselle"
sielt tullee kuin uutena ihmisenä ,valmiina taas elävän elämän koitoksiin.sinne haavemaahan ei saa vaan jäädä olemaan vaik houkutus vois olla,sillo siit ei oo mittään apua elämässä.
mie valvon viellä ja katselen tuttu jutun jos siellä olis mielenkiintosii vierailijoita.